Poliittisten päättäjien näkemyksiä sosiaalihuollon asemasta hyvinvointialueilla

Hyvinvointialueiden käynnistyessä sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen palvelut siirrettiin toteutettavaksi laajojen alueellisten kokonaisuuksien toimesta. Johtajat puristuksessa – Sosiaalihuollon johtaminen ja sen tulevaisuus hyvinvointialueilla -tutkimushankkeessa (PURJO) tutkimme sosiaalihuollon palveluiden johtamista näkökulmasta, joka korostaa yhteistoimintaa hyvinvointialueilla tehtävässä päätöksenteossa. Tutkimuksen avainkäsite on yhteensovittava johtaminen. Lisäksi olemme kiinnostuneita sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiosta sekä siitä, miten sosiaalihuollon näkökulma huomioidaan hyvinvointialueiden kehittämisessä.

Haastattelimme keväällä 2024 aluevaltuustojen ja -hallitusten sekä lautakuntien ja valiokuntien poliittisia päättäjiä Pohjois-Savon ja Keski-Suomen hyvinvointialueilla. Haastatteluihin osallistui kaikkiaan 30 henkilöä, jotka edustivat hyvin kyseisten alueiden poliittisten päättäjien puoluekantaa, sukupuolta, ikää ja eri kuntia. Haastattelujen analyysi on tällä hetkellä käynnissä. Haastattelut ajoittuivat hetkeen, jossa vuoden 2022 aluevaaleissa valittujen aluehallinnon poliittisten päättäjien toimikausi kääntyy lopuilleen. Toimikautensa aikana päättäjille on kertynyt paljon tietoa alueiden toiminnasta ja mahdollisuuksista saavuttaa hyvinvointialueuudistukselle asetettuja tavoitteita. Tässä kirjoituksessa aineistosta tuodaan esiin alustavia havaintoja päättäjien näkemyksistä sosiaalihuollon asemasta hyvinvointialueilla.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatio

Olimme haastatteluissa kiinnostuneita poliittisten päättäjien näkemyksistä sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatiosta. Saadut vastaukset paljastivat, että hyvinvointialueita kohtaan asetetut toiveet eheämpien ja kitkattomammin yhteen toimivien palvelukokonaisuuksien luomisesta eivät aina kohtaa alueiden käynnistämisvaiheen todellista tilannetta. Huolimatta myönteisestä suhtautumisesta palveluintegraatioon hyvinvointialueilla, päättäjät olivat melko kriittisiä sen nopeasta toteuttamisesta. Hyvinvointialueen siiloutunut rakenne ja tarve kehittää kuntaperustaisesti luotuja palvelukäytäntöjä näyttäytyivät palveluintegraation esteinä. Poliittisten päättäjien mukaan laajan ja alkujaan pirstaleisesti kehittyneen palvelujärjestelmän suunnan muuttaminen on hidasta. Haastaltavat tunnistivat sosiaali- ja terveydenhuollon palveluintegraation suoraviivaista toteuttamista realistisemmaksi kehittää yhteistyötä rajallisemmissa kokonaisuuksissa, kuten tiettyjen sosiaalihuollon palveluiden puitteissa tai perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatiota on hidastanut myös se, ettei poliittisessa päätöksenteossa ole ollut mahdollista nopeasti muuttaa palvelutuotannon lyhytnäköisen talousohjauksen suuntaan, joka ei ota huomioon hyvinvointialueiden kehittämisen strategisia tavoitteita. Nykytilanteessa hyvinvointialueiden sisällä olevat organisaation osat muodostavat omia taloudellisia kokonaisuuksiaan. Hyvinvointialueisiin kohdistuneet säästöpaineet ovatkin johtaneet siihen, että organisaatiossa käydään lyhytnäköistä kamppailua rajallisista resursseista.

Tärkeä mutta näkymätön sosiaalihuolto

Poliittiset päättäjät olivat hyvin selvillä sosiaalihuollon palveluiden kokonaisuudesta hyvinvointialueilla. Useilla heistä oli pitkäaikainen kokemus sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita koskevasta päätöksenteosta kunnissa. Osa haastatelluista oli osallistunut valtakunnanpolitiikassa hyvinvointialueita koskevan uudistuksen valmisteluun. Poliittisten päätöksentekijöiden kokemus näyttäytyi myös tärkeänä tekijänä hyvinvointialueiden onnistuneelle käynnistymiselle, vaikka muut poliittiset luottamustehtävät aiheuttavatkin ongelmia sekä ajankäytön että esteellisyyden vuoksi. Sosiaalihuollon palveluista käytiin haastatteluissa monipuolista keskustelua. Erityisen merkityksellisiksi sosiaalihuollon palvelut nähtiin pyrittäessä vahvistamaan ennaltaehkäiseviä palveluita sekä varmistamaan peruspalveluiden saatavuutta. Hyvin toimiva sosiaalihuolto koettiinkin tärkeäksi asukkaiden hyvinvoinnin kannalta. Lisäksi se näyttäytyi mahdollisuutena hillitä kustannuksiltaan kalliiden korjaavien palveluiden tarvetta.

Poliittiset päättäjät tunnistivat sosiaalihuollon merkityksen hyvinvointialueiden kokonaisuudessaan. Heidän huolensa kohdistui erityisesti sosiaalihuollon näkymättömyyteen päätöksenteossa. Esimerkiksi toimielinten kokousohjelmissa terveydenhuollon kysymyksiä käsitellään usein pitkään ja yksityiskohtaisesti, sosiaalihuollon jäädessä vähemmälle huomiolle. Kiinnostava havainto on myös se, että poliittiset päättäjät pukivat näkemyksensä sosiaali- ja terveydenhuollon erilaisesta asemasta esimerkiksi ajatukseen, että kun terveydenhuoltoa koskeva päätöksenteko ohjautuu professionaalisen tiedon perusteella, niin sosiaalihuollon palveluiden ohjausperiaate näyttäisi olevan lainsäädäntöperustainen. Tämän seurauksena saattaa olla, että sosiaalihuollon palvelut näyttäytyvät kokonaisuutena, jonka toteuttaminen määrittyy lainsäädännön minimistä käsin.

Haastattelujen alustava analyysi vahvistaa käsitystä, että sosiaali- ja terveydenhuollon aito integraatio on haastavaa hyvinvointialueiden organisaation koon ja sen kuntaperustaisuuteen palautuvan moninaisuuden vuoksi. Sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatiota vaikeuttaa myös terveydenhuollon hegemoninen asema sosiaalihuoltoon nähden. Tämän valtasuhteen juuret ovat syvällä organisaatioiden vakiintuneissa toimintatavoissa sekä ammattikuntien välisissä suhteissa. Lisäksi taloudellinen niukkuus sekä terveydenhuollon korostuminen hyvinvointialueita koskevassa julkisessa keskustelussa, ovat omiaan vaikeuttamaan sosiaalihuollon näkökulman huomioimista hyvinvointialueilla tapahtuvassa poliittisessa päätöksenteossa.

Kirjoittajat

Kokkonen Tuomo, yliopistotutkija, Jyväskylän yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos

Kekäläinen Ulla, projektitutkija, Itä-Suomen yliopisto, Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos