Hyvinvointialueilla tapahtuvan päätöksenteon ristipaineet

Aluevaalien lähestyminen on kiihdyttänyt jo ennestään vilkkaana käynyttä keskustelua hyvinvointialueiden tilanteesta. Hyvinvointialueiden piti olla vastaus kuntaperustaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän haasteisiin, mutta silti niistä on keskusteltu enemmän ongelmien kuin onnistumisten näkökulmasta. Hyvinvointialueita tuntevien asiantuntijoiden mielestä keskustelu on ollut kohtuuttoman negatiivista.

Johtajat puristuksessa – Sosiaalihuollon johtaminen ja sen tulevaisuus hyvinvointialueilla eli PURJO-tutkimushankkeessa päähuomiomme on hankkeen nimen mukaisesti johtamisessa. Tarkastelemme hyvinvointialueilla tapahtuvaa johtamista yhteistoimintana, joka tapahtuu paitsi johtajien kesken, niin myös johtajien ja poliittisten luottamushenkilöiden välillä. Johtamista koskevien aineistojen lisäksi PURJO-hankkeessa onkin haastateltu myös hyvinvointialueiden poliittisia päättäjiä. Ensimmäiset tutkimustulokset kertovat siitä, ettei hyvinvointialueiden ole helppoa vastata asetettuihin odotuksiin, joista tällä hetkellä ajankohtaisimpana ovat jatkuvasti kiristyvät vaatimukset kustannussäästöistä. Haasteiden keskellä hyvinvointialueet ovat silti onnistuneet toimintansa käynnistämisessä tavalla, joka sisältää lupauksen paremmasta tulevaisuudesta.

Alueellisen demokratian nykytila

Toimintaan liittyvien haasteiden – talous, työvoima ja palveluiden saatavuus – rinnalla hyvinvointialueiden päätöksentekokyky sekä demokratian tila on herättänyt huolta. Jo ensimmäisten vuonna 2022 pidettyjen aluevaalien alhainen äänestysprosentti (47,5%) herätti epäilyksiä aluehallinnon asemasta Suomen poliittisessa järjestelmässä. Alueellisen päätöksenteon todellisia vaikuttamisen mahdollisuuksia on myös kritisoitu vähäisiksi voimakkaan valtionohjauksen sekä alueella toimivien vahvojen professioiden välisen jännitteen vuoksi. Erityisesti aluevaltuustojen roolia on kuvattu kumileimasimen kaltaiseksi.

PURJO-hankkeessa tehtyjen hyvinvointialueiden poliittisten päätöksentekijöiden haastatteluja analysoivan artikkelin (tulossa) tulosten mukaan aluehallinnossa tapahtuvan poliittisen päätöksenteon liikkuma-alaan vaikuttaa suuresti se, mahdollistavatko viranhaltijoiden tekemät esittelyt poliittisen keskustelun ja erilaisten päätöksenteon vaihtoehtojen punnitsemisen. Vaihtoehdoton asioiden esittely ja riittävien taustatietojen puuttuminen tekevät päätöksenteosta viranhaltijakeskeistä. Yhdessä vahvan valtionohjauksen kanssa tämä johtaa siihen, että päätöksenteon demokraattisuus rapautuu ja poliittisten luottamushenkilöiden vaikuttamisen mahdollisuudet kapenevat.

Sitran tuore Mitä demokratia maksaa hyvinvointialueilla -selvitys lähestyy edellä kuvattua problematiikkaa nimeämällä aluehallinnon päätöksenteon keskeiseksi haasteeksi tasapainon löytämisen tehokkuuden ja demokraattisuuden välillä. Sitran selvityksen lähtökohtana on, että johtaja- tai viranhaltijakeskeinen päätöksenteko pitää sisällään lupauksen tehokkuudesta. Johtajakeskeinen päätöksenteko on nopeaa ja sen avulla voidaan välttää poliittisten toimielinten hitaus ja poliittisiin kantoihin liittyvät ristiriidat. Sitran selvityksen mukaan johtavat viranhaltijat ajattelevat usein myös niin,  että poliittisen päätöksenteon rakenteiden keventäminen parantaisi hyvinvointialueen kehittämisen kokonaishallintaa.

Toisaalta Siran selvitys korostaa sitä, että pyrkimys demokraattiseen päätöksentekoon on sekä itseisarvo että tukee tehtyjen päätösten legitiimisyyttä. Selvityksen mukaan poliittinen päätöksenteko on koettu toimivimmaksi niillä hyvinvointialueilla, joilla poliittisten toimielinten määrä on kohtuullisen pieni ja elinten välinen työnjako on selkeä. Myös päätettäväksi tulevien asioiden huolellinen ja avoin ennakkovalmistelu sekä viranhaltijoiden ja poliittisten päätöksentekijöiden keskinäinen luottamus tukevat kokemusta toimivasta päätöksenteosta.

Hyvä päätöksenteko hyvinvointialueilla

Suuntaudumme PURJO-hankkeessa seuraavaksi analysoimaan poliittisten päättäjien ja johtajien yhteistyötä päätöksenteossa. Pyrimme käytössämme olevien haastatteluaineistojen avulla luomaan yksityiskohtaisempaa kuvaa siitä, miten hyvän päätöksenteon edellytyksenä olevaa luottamuksen ilmapiiriä voidaan rakentaa poliittisten päättäjien ja johtavien viranhaltijoiden välille. Minna Joensuu on Poliittista tilaa rakentamassa -nimisessä väitöskirjassaan tutkinut kunnallisten viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden yhteistyötä. Hänen mukaansa päätöksenteon prosessien selkeys sekä osapuolten kokemukset viestinnästä ja vuoropuhelusta ovat keskeisiä kuntapäättämisen kannalta. Nämä ovat mielestämme hyviä lähtökohtia myös hyvinvointialueilla tapahtuvan päätöksenteon tulkitsemiseen.

Poliittisten päättäjien ja viranhaltijoiden keskinäinen vuorovaikutus ja luottamus on sikälikin tärkeää, että yhteisestä tavoitteesta – hyvinvointialueen kehittyminen – huolimatta poliittisten päättäjien ja viranhaltijoiden tehtävät ja vastuu ovat pohjimmiltaan erilaisia. Poliittiset päättäjät ovat luottamustoimessaan alueen asukkaiden edustajia, viranhaltijoiden pyrkiessä tekemään parhaan käytettävissä olevan tiedon ja ammatillisen osaamisensa mukaisia ratkaisuja. Oikein ymmärrettynä tämä jännite ei ole hyvinvointialueilla tapahtuvan päätöksenteon este. Pikemminkin se tuo päätöksentekoon tarvittavaa tasapainoa demokratian ja tehokkuuden välille.

Kirjallisuutta

Joensuu, Minna (2024) Poliittista tilaa rakentamassa. Rakenteet, toimijat ja toimijuus viranhaltijan ja luottamushenkilön välisessä suhteessa. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Social Sciences and Business Studies. University of Eastern Finalnd: Kuopio.

Kokkonen, Tuomo, Kekäläinen, Ulla & Närhi, Kati (tulossa) Kadottaako sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatiopolitiikka sosiaalihuollon – hyvinvointialueiden poliittisten päättäjien näkökulma.

Peltonen, Susanna, Korhonen, Ester, Rissanen, Antti, Ylitervo, Osakari, Leskelä, Riikka-Leena & Salomaa, Jari (2025) Mitä demokratia maksaa hyvinvointialueilla? Välitarkastelu kustannuksista ja päätöksenteon rakenteista. Sitran selvityksiä 245. Sitra: Helsinki.

Kirjoittaja

Tuomo Kokkonen, yliopistotutkija, Jyväskylän yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos