Ruma ja ep\u00e4tieteellinen substantiivi, verbimuotoisena kuvaa subjektin affektiivista olosuhdetta, jopa tunnetta. Verbiss\u00e4 on voimaa ja j\u00e4m\u00e4kkyytt\u00e4, ja vaikka se onkin ep\u00e4korrekti ilmaisu, niin sille ei ole helppo l\u00f6yt\u00e4\u00e4 korvaavaa synonyymi\u00e4, jolla olisi yht\u00e4 dynaaminen ja vahva ilmaisuvoima.<\/p>\n\n\n\n
Jos esimerkiksi Li Andersson olisi kev\u00e4\u00e4n 2023 eduskuntavaalien pettymyksen j\u00e4lkeen kuvannut tuntemuksiaan ilmaisulla \u201dpotuttaa tai harmittaa kuin pient\u00e4 el\u00e4int\u00e4\u201d, niin olisiko ilmaisu ollut yht\u00e4 voimallinen harmituksen ilmaisu kuin v-alkuisella synonyymill\u00e4\u00e4n toteutettu kuvaus vaalitappiosta?<\/p>\n\n\n\n
Miksi vitutusta affektina ja tunteena sitten pit\u00e4isi tutkia? Ihmistieteiss\u00e4 on viimeisen 30 vuoden aikana keskitytty tutkimaan ja pohtimaan tunteita, ja tunteen rinnakkaista k\u00e4sitett\u00e4 affektia, jopa siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin,ett\u00e4 puhutaan tutkimuksen affektiivisesta k\u00e4\u00e4nteest\u00e4 (esim. Jokinen ym. 2015; Rinne ym. 2020). T\u00e4ss\u00e4 tutkimuksessa on ollut keskeist\u00e4 paitsi erilaisten tunne- ja affektiivisten tilojen, olosuhteiden ja tuntemusten nime\u00e4minen ja m\u00e4\u00e4rittely, my\u00f6s erityisesti itse k\u00e4sitteen \u2013 affekti \u2013 m\u00e4\u00e4rittely.<\/p>\n\n\n\n
Affekti k\u00e4sitteen\u00e4 on niin monimutkainen, monitulkintainen ja moneen suuntaan avautuva, ett\u00e4 se voi lopulta tarkoittaa hyvin monenlaisia tunteen ymp\u00e4rill\u00e4 liikkuvia ilmi\u00f6it\u00e4 ja olosuhteita. Tunne on arkikielen ja tieteen kielen termin\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin yksinkertaisempi ja selke\u00e4mpi k\u00e4site kuin affekti. Yksinkertaisimmillaan affekti voidaan m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 likipit\u00e4en synonyymin\u00e4 tunteelle. Tieteen termipankin m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n<\/a> mukaan spinozalainen affekti-k\u00e4site l\u00e4htee juuri t\u00e4st\u00e4 ajatuksesta. Spinozan filosofiassa affekti on synonyymi tunteelle tai mielenliikutukselle. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan ole ainut tapa m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 affektia, vaan affekti voidaan my\u00f6s erottaa (hiuksenhienosti) tunteesta (fiiliksest\u00e4 ja emootiosta) (Ks. esim. Jokinen ym. 2015). Affekti voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 vahvemmin kuin tunne my\u00f6s ruumiillisena kokemuksena.<\/p>\n\n\n\n Kun t\u00e4ss\u00e4 blogissa pohdin vitutusta, niin l\u00e4hden hiukan ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isesti siit\u00e4, ett\u00e4 v-alkuisessa affektissa on kyse siit\u00e4, ett\u00e4 on olemassa jokin yllyke, joka saa toimijan\/kokijan kokemaan ketutusta, potutusta ja harmitusta, ja yllyke (olkoon mik\u00e4 tahansa) tekee kokemuksen sek\u00e4 negatiiviseksi ett\u00e4 positiiviseksi (vrt. Tieteen termipankki). N\u00e4en v-tutuksen toisin kuin Nummenmaa ja Hietanen (2023), ja mielest\u00e4ni se on siin\u00e4 mieless\u00e4 erikoinen ja omalaatuinen affekti, ettei siin\u00e4 ole kyse joko positiivisesta tai negatiivisesta kokemuksesta, vaan siin\u00e4 on nimenomaan kyse sek\u00e4 positiivisesta ett\u00e4 negatiivisesta kokemuksesta ja toimintaa ohjaavasta yllykkeest\u00e4. Huomionarvoista on my\u00f6s se, ett\u00e4 k\u00e4yt\u00e4n tekstiss\u00e4ni affektia ja tunnetta paikka paikoin my\u00f6s likipit\u00e4en synonyymeina, eli teknisesti teksti on siin\u00e4 mieless\u00e4 l\u00f6yh\u00e4, mutta blogiin t\u00e4m\u00e4 sallittakoon.<\/p>\n\n\n\n Viime vuosikymmenten affektitutkimus on tuonut yhteiskunta- ja kulttuuritieteisiin uudenlaisia tunnetta ja tuntemuksia kuvaavia ilmaisuja. Eeva Jokinen (2015) puhuu tohkeisuudesta prekaarin aikakauden tunnemaisemana, affektiivisuutena, jossa keskeist\u00e4 on, ett\u00e4 yksil\u00f6n tulee innostua ja inspiroitua jatkuvasti jostakin uudesta ja my\u00f6s pysty\u00e4 representoimaan tohkeisuutensa ymp\u00e4rist\u00f6lleen. Prekarisaatio ja affekti<\/em> -kirjassa (2015) prekaarin ajan affektiivisuuksia ja tuntemuksia k\u00e4yd\u00e4\u00e4n laajasti l\u00e4pi, mutta vitutuksesta kukaan ei kirjoita. Onko t\u00e4m\u00e4 arkikielinen ja arjessa l\u00e4sn\u00e4oleva affekti sitten niin itsest\u00e4\u00e4nselv\u00e4, ettei siihen ole ollut tarvetta tarttua \u2013 vai onko kyse siit\u00e4, ettei kyseinen affekti lopulta ole mik\u00e4\u00e4n prekaarin ajan tunne\/affektikokemus, vaan pikemminkin universaali hetkellinen olosuhde? Universaalina v-alkuista affektia on toki hankala pit\u00e4\u00e4, koska termi on suomen kieleen sidottu. Esimerkiksi englannin fuck-sanasta <\/em>on mahdoton v\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 verbimuotoista ilmaisua: minua vituttaa (ks. my\u00f6s Nummenmaa & Hietanen 2023). T\u00e4st\u00e4 pottuuntumista kuvaavasta v-alkuisesta tunteesta l\u00f6ytyy kuitenkin vain v\u00e4h\u00e4n suomenkielist\u00e4 tutkimusta, mutta muuta kirjallisuutta siit\u00e4 l\u00f6ytyy jo enemm\u00e4n. Nummenmaa ja Hietanen (2023, 123) toteavat: \u201dVaikka vitutus on arkikieless\u00e4 yleinen tunnesana, vitutuksen tunteen tieteellinen tutkimus on ollut k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 olematonta\u201d. Mutta moni tunnistaa sen arjessaan niin ilmiselv\u00e4n\u00e4 olosuhteena, ett\u00e4 sit\u00e4 on syyt\u00e4 pohtia tarkemmin \u2013 my\u00f6s siit\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta, ett\u00e4 miksi se on nimenomaan affekti, ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tunne.<\/p>\n\n\n\n Lauri Nummenmaa ja Jari K. Hietanen (2023) ovat suomalaisen vitutus-tutkimuksen uranuurtajia. He ovat tutkineet t\u00e4t\u00e4 negatiiviseksi m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 tunnetilaa laajan kyselyaineiston perusteella, ja heid\u00e4n tutkimuksensa kohteena on ollut se, miten ihmiset kokevat ja k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4t t\u00e4m\u00e4n tunteen. Nummenmaa ja Hietanen (2023, 123) m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t v-alkuisen potutusta ilmaisevan tunnetilan yksil\u00f6iden kokemuksena seuraavalla tavalla: \u201dTulokset osoittavat, ett\u00e4 vitutus on yleinen, voimakas, mutta lyhytkestoinen ja voimakkaasti kehollinen tunnetila, jonka aiheuttaja on useimmiten toiset ihmiset\u201d. Heid\u00e4n m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4ns\u00e4 perusteella v-tunteessa on my\u00f6s selkeit\u00e4 affektin elementtej\u00e4. Affektiivisuuteen viittaavat voimakas kehollisuus ja se, ett\u00e4 v-tutus on usein toisten ihmisten eli ulkopuolelta tulevan \u00e4rsykkeen aiheuttama. Nummenmaan ja Hietasen tutkimuksen perusteella vitutus tunteena on l\u00e4hell\u00e4 vihaa ja inhoa \u2013 kyseess\u00e4 olisi siis heid\u00e4n mukaansa voimakkaan negatiivinen tunnemaisema. Timo J. Tuikka (2022) puolestaan n\u00e4kee vitutuksen hieman toisin. H\u00e4n k\u00e4y kirjassaan \u201dVitutuksen voima \u2013 suomalaisen katkeruuden historia\u201d l\u00e4pi sit\u00e4, mit\u00e4 vitutus voi saada ihmisen tekem\u00e4\u00e4n. Tuikan l\u00e4ht\u00f6kohta l\u00e4henee omaa suhdettani v-alkuiseen affektiin.<\/p>\n\n\n\n Miksi vitutus on ambivalentti affekti? Ambivalentti on yksi suomen kielen lempisanojani, koska se kuvaa ilmi\u00f6iden kaksijakoisuutta. Omasta tieteenalataustastani (yhteiskuntapolitiikka) k\u00e4sin ajattelutapa, jossa asiat ovat luonteeltaan toisaalta, mutta my\u00f6s toisaalta <\/em>-tyyppisi\u00e4, <\/em>on minulle ominainen. Niinp\u00e4 katson vitutustakin sek\u00e4 positiivisena ett\u00e4 negatiivisena affektina. Negatiivista on t\u00e4h\u00e4n affektiin liittyv\u00e4 katkeruus, viha ja inho, mutta samaan aikaan t\u00e4ss\u00e4 voimakkaasti ihmisen tekemiseen vaikuttavassa affektissa on alkuvoimaa, joka saa ihmisen parhaimmillaan tohkeiseksi, energiseksi, tuottavaksi ja dynaamiseksi. Tai niin kuin er\u00e4s yst\u00e4v\u00e4ni totesi: \u201dvitutus on luovaa energiaa\u201d. Toinen yst\u00e4v\u00e4 puolestaan totesi, ett\u00e4 h\u00e4n ei tunne edes ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 stressi\u00e4, mutta h\u00e4nell\u00e4 voi olla kiire ja h\u00e4nt\u00e4 saattaa vituttaa, mutta se laittaa h\u00e4net toimimaan ja samaan asioita aikaiseksi. V-alkuisessa affektissa on siis selv\u00e4sti my\u00f6s positiivisia kaikuja.<\/p>\n\n\n\n Olen paljon pohtinut vitutuksen rinnakkaistunteita ja affekteja, joista yksi selkeimmist\u00e4 on ahdistus, joka on puhtaasti negatiivinen tunne ja affekti, vaikka senkin tarkoitus on pohjimmiltaan suojata ihmist\u00e4 joltain pahalta. Ahdistus ja vitutus poikkeavat kuitenkin toisistaan siin\u00e4, ett\u00e4 ahdistus lamaannuttaa, mutta vitutus voi parhaimmillaan laittaa sinut ja minut toimimaan dynaamisesti, jopa luomaan innovaatioita. Aikaisemmassa tutkimuksessa Nummenmaa ja Hietanen eiv\u00e4t ota kantaa t\u00e4h\u00e4n n\u00e4k\u00f6kulmaan, mit\u00e4 vitutus voi saada aikaan, mutta Tuikka puolestaan listaa pitk\u00e4n joukon asioita, joita h\u00e4nen mukaansa juuri suomalaiset ovat saaneet aikaan vitutuksen voimalla. Kavahdan ajatusta siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 potuttamista kuvaava affekti olisi jotenkin erityisen suomalainen, kait muuallakin ihmisi\u00e4 vituttaa, vaikka heill\u00e4 ei ehk\u00e4 ole yht\u00e4 voimallista termi\u00e4 tuota tunnemaisemaa kuvaamaan.<\/p>\n\n\n\n V-tuksen affektissa ei mielest\u00e4ni lopulta ole t\u00e4rke\u00e4\u00e4 se, mik\u00e4 sen saa aikaan, vaan keskeist\u00e4 on se, miten se saa meid\u00e4t toimimaan ja mit\u00e4 se n\u00e4in aiheuttaa. Aina emme voi vaikuttaa omaan affektiiviseen tilanteeseemme, siihen ett\u00e4 \u00e4rsytt\u00e4\u00e4 ihan \u00e4lytt\u00f6m\u00e4sti, mutta siihen voimme vaikuttaa, miten toimimme sen \u00e4rsytyksen seurauksena \u2013 alammeko purkaa kiukkuamme positiivisiin vai negatiivisiin asioihin. T\u00e4m\u00e4n tekstin kirjoittaminen oli itselleni tapa purkaa kiukutusta, \u00e4rtymyst\u00e4 ja sit\u00e4 itse\u00e4\u00e4n \u2013 nyt kun teksti alkaa olla valmis, niin minua kiukuttaa v\u00e4hemm\u00e4n kuin teksti\u00e4 aloittaessani. T\u00e4ss\u00e4 erityisess\u00e4 affektissa on siis jotakin dynaamista voimaa, joka saa meid\u00e4t toimimaan \u2013 ulkoisiin \u00e4rsykkeisiin emme voi vaikuttaa, mutta siihen voimme, miten toimimme tunnekuohuissamme.<\/p>\n\n\n\n Pirjo P\u00f6ll\u00e4nen<\/strong> L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n\n\n\n Jokinen, Eeva ja Ven\u00e4l\u00e4inen, Juhana (toim.). 2015. Prekarisaatio ja affekti<\/a><\/em>. Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopisto: Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 118.<\/p>\n\n\n\n Jokinen, Eeva. (2015). Tohkeisuus<\/a>. <\/em>Kirjassa Jokinen, Eeva ja Ven\u00e4l\u00e4inen, Juhana (toim.). 2015. Prekarisaatio ja affekti. Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopisto: Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 118.<\/p>\n\n\n\n Nummenmaa, Lauri ja Hietanen, Jari K. (2023). Vitutus<\/a>.<\/em> Tehohoito 2023:41(2).<\/p>\n\n\n\n Rinne, Jenni, Anna Kajander ja Riina Haanp\u00e4\u00e4 (toim.). 2020. Affektit ja tunteet
Yliopistotutkija
Karjalan tutkimuslaitos, It\u00e4-Suomen yliopisto<\/p>\n\n\n\n
kulttuurien tutkimuksessa<\/a>.<\/em> Suomen Kansatieteilij\u00f6iden yhdistys Ethnos ry. Ethnos-toimite 22. Luettu 28.2.2023.<\/p>\n\n\n\n