![\"\"](\"https:\/\/blogs.uef.fi\/parasta-aikaa-varhaiskasvatuksessa\/wp-content\/uploads\/sites\/93\/2023\/12\/image.jpeg\")
Hypp\u00e4sin yliopisto-opettajan rooliin p\u00e4\u00e4tetty\u00e4ni kasvatustieteiden asiantuntijuus opinnot kahta kuukautta aiemmin. Ty\u00f6urallani on takana tuhansia antoisia p\u00e4ivi\u00e4 varhaiskasvatuksessa, mutta huomasin pohtivani, voinko juuri tutkinnon suorittaneena perustellusti kutsua itse\u00e4ni asiantuntijaksi? T\u00e4m\u00e4 kysymys sai minut pohtimaan omia erilaisia ammatillisia rooleja, oppipoika-kis\u00e4lli-mestari-koulutusj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 sek\u00e4 hiljaista tietoa.<\/p>\n\n\n\n
Perinteisen k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isammatin oppiminen tapahtui aloittamalla opiskelu mestarin oppipoikana, jossa molemmilla oli velvollisuuksia toisiaan kohtaan. Koulutus kesti nelj\u00e4st\u00e4 viiteen vuotta, jonka j\u00e4lkeen oppilas sai suoritettavakseen kis\u00e4llin\u00e4ytteen. Hyv\u00e4ksytyn kis\u00e4llin\u00e4ytteen annettuaan oppilas ylennettiin kis\u00e4lliksi. Kis\u00e4llin arvolla sai itsen\u00e4isen ty\u00f6skentelyoikeuden, mutta ty\u00f6skentely tapahtui edelleen mestarin alaisuudessa. Kis\u00e4lliaika kesti pitk\u00e4\u00e4n, usein jopa kymmenenkin vuotta. T\u00e4ysin oppineeksi kis\u00e4lli katsottiin vasta hyv\u00e4ksytyn mestarin\u00e4ytteen j\u00e4lkeen. (Hakulinen, 2010.)<\/p>\n\n\n\n
Antaisiko t\u00e4m\u00e4 ikivanha j\u00e4rjestelm\u00e4 meille jotakin ajateltavaa? Opiskelija saapuu varhaiskasvatuksen koulutusohjelmaan \u201doppipojan\u201d asemassa. H\u00e4n suorittaa eteenp\u00e4in opintojaan, kunnes saa oikeuden suorittaa kandidaatin tutkielman eli kis\u00e4llikokeen. H\u00e4n on saavuttanut itsen\u00e4isen ty\u00f6skentelyoikeuden eli varhaiskasvatuksen opettajuuden. Mestariksi pyrkiess\u00e4\u00e4n opinnot jatkuvat viel\u00e4 maisterivaiheeseen p\u00e4\u00e4ttyen pro gradu tutkielmaan eli \u201dmestarin\u00e4ytteeseen\u201d. Mutta mihin unohtui mestarin opissa oleminen? Piileek\u00f6 tuossa vanhassa j\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 sellaista hiljaista viisautta, joka voidaan luokitella jo katoavaksi kansanperinteeksi ja josta meid\u00e4n kannattaisi ottaa oppia? Ty\u00f6skennelt\u00e4ess\u00e4 yhdess\u00e4 hiljainen tieto siirtyi ja sis\u00e4istyi osaksi kis\u00e4llin ajattelua ja toimintaa. Kuinka hiljainen tieto siirtyy nyt?<\/p>\n\n\n\n
Hiljainen tieto on vaikeaa m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 ja sit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n k\u00e4sitteen\u00e4 hyvin laajasti. Arkipuheessa sill\u00e4 tarkoitetaan kokemuksellista tietoa, mutta ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 sill\u00e4 tarkoitetaan ty\u00f6kokemuksen synnytt\u00e4mi\u00e4 taitoja ja osaamista. (Pohjalainen 2012.) Hiljainen tieto karttuu tietyss\u00e4 kontekstissa tapahtuvassa toiminnassa ja se on n\u00e4in ollen subjektiivista ja kokemusper\u00e4ist\u00e4 (Nonaka 1994; Pohjalainen 2012). Perinteisesti hiljainen tieto on asetettu vastakkain ei -hiljaisen tiedon kanssa. T\u00e4ll\u00f6in hiljainen tieto on empiirist\u00e4 ja konkreettista ja eksplisiittinen tieto teoreettista ja abstraktia (Pohjalainen 2012). Itse ajattelen hiljaisen tiedon ja eksplisiittisen tiedon olevan Haldin-Herrg\u00e5rdin ja Salon (2008) tavoin saman kokemus- ja tietoperustan kaksi eri ulottuvuutta, ei toisilleen vastakkaisia ja poissulkevia.<\/p>\n\n\n\n
Jokaisessa ty\u00f6yhteis\u00f6ss\u00e4 on paljon hiljaista, kirjoittamatonta tietoa. Toimiessani yritt\u00e4j\u00e4n\u00e4, ty\u00f6nantajana, p\u00e4iv\u00e4kodin johtajana, varhaiskasvatuksen erityisopettajana, opiskelijana, asiantuntijana, yliopisto-opettajana, olen alkanut arvostaa tuota hiljaista tietoa yh\u00e4 enemm\u00e4n muuttuvien roolieni my\u00f6t\u00e4. Saman p\u00e4iv\u00e4n aikana roolin muuttaminen noviisi yliopisto-opettajasta asiantuntijapienyritt\u00e4j\u00e4ksi, laittaa pohtimaan asiantuntijuutta. Roolien vaihtaminen haastaa asiantuntijuuden. Opiskelijat ovat saman asian \u00e4\u00e4ress\u00e4 l\u00e4htiess\u00e4\u00e4n harjoitteluihin ja siirtyess\u00e4\u00e4n ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Muutoksessa opiskelijasta pedagogiseksi tiiminjohtajaksi tarvitaan samansuuntaista roolinvaihdosta noviisista asiantuntijaksi. Siksi ajatus hiljaisen tiedon ja eksplisiittisen tiedon asettamisesta saman kokemus- ja tietoperustan kahdeksi eri ulottuvuudeksi, on lohdullinen. Opiskelijalla on uusin eksplisiittinen tieto astuessaan p\u00e4iv\u00e4kotiin, mutta muuttaakseen sen hiljaiseksi tiedoksi, h\u00e4n tarvitsee siihen tekem\u00e4ll\u00e4 oppimista, toisten tekemisten j\u00e4ljittely\u00e4 ja ohjeiden mukaan ty\u00f6skentely\u00e4. (Polanyi 1989.) Silloin eksplisiittinen tieto muokkautuu pikkuhiljaa hiljaiseksi tiedoksi.<\/p>\n\n\n\n Kymmenisen vuotta sitten ohjatessani saksalaisia tulevia varhaiskasvatuksen opettajia kuului heid\u00e4n koulutukseensa vuoden pakollinen harjoittelu p\u00e4iv\u00e4kodissa. Tarkka saksalaisen koulutuksen rakenne on vuosien saatossa h\u00e4m\u00e4rtynyt, mutta ajatuksena vuosi \u201dmestarin opissa\u201d on mielest\u00e4ni vetovoimainen. Olisiko t\u00e4ss\u00e4 avain vetovoiman tai opiskelijoiden pitovoiman lis\u00e4\u00e4miseksi varhaiskasvatuksessa? Saisiko opiskelijat sit\u00e4 kautta kassiinsa enemm\u00e4n horisontaalista asiantuntijuutta? Saisivatko he silloin paremmat ev\u00e4\u00e4t k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n asiantuntijuuteen, uusien tilanteiden ja muutosten hallintaan ja pystyisiv\u00e4t sit\u00e4 kautta paremmin hallitsemaan jatkuvaa muutosta? (Egenstr\u00f6m 2006.) Vuodessa my\u00f6s sis\u00e4istyisi ja siirtyisi suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 hiljaista varhaiskasvatuksen tietoa, joka on t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 vaarassa hiipua kuulumattomiin. Hyv\u00e4t pedagogiset k\u00e4yt\u00e4nteet ja koko hiljaisen tiedon kirjo hukkuvat alan ty\u00f6voimapulaan ja ep\u00e4p\u00e4tev\u00e4n henkil\u00f6kunnan kanssa pinnalla pysymisen taisteluksi.<\/p>\n\n\n\n Hiljaista tietoa olen haistellut ja maistellut t\u00e4\u00e4ll\u00e4 yliopistolla pienen matkaa tallustellessani. Olen p\u00e4\u00e4ssyt osaksi ty\u00f6yhteis\u00f6\u00e4, jossa hiljaista tietoa siirret\u00e4\u00e4n mieluusti, otetaan tulokas vastaan avosylin ja l\u00e4mpim\u00e4sti sek\u00e4 kohdellen vertaisena. Olen p\u00e4\u00e4ssyt mukaan pohtimaan koulutuksen rakennetta ja muokkaamista, ohjaamaan syvent\u00e4v\u00e4\u00e4 harjoittelua ja ennen kaikkea opettamaan ja jakamaan sit\u00e4 hiljaista tietoa, jonka nelj\u00e4nnesvuosisadan varhaiskasvatusty\u00f6 on reppuuni antanut.<\/p>\n\n\n\n Leikit\u00e4\u00e4n, niin kuin varhaiskasvatuksessa kuuluu tehd\u00e4, ett\u00e4 saisin jalkaani viel\u00e4 suuremmat lainakeng\u00e4t ja ne jalassani minulla olisi kaikki valta ja vauraus muuttaa varhaiskasvatuksen koulutus haluamani kaltaiseksi. Millaisia muutoksia tekisin?<\/p>\n\n\n\n Ensinn\u00e4kin muuttaisin varhaiskasvatuksen opettajan tutkinnon maisteritasoiseksi. Tuohon maisteritutkintoon sis\u00e4ltyisi yhteens\u00e4 vuoden pakollinen harjoittelu p\u00e4iv\u00e4kodissa, korkeintaan kahdessa eri paikassa. Ensimm\u00e4isen vuoden kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 olisi orientaatiojakso p\u00e4iv\u00e4kodissa 4 viikkoa, jossa p\u00e4\u00e4paino on havainnoinnilla. Kahden vuoden opiskelun j\u00e4lkeen olisi harjoittelun ensimm\u00e4inen 20 viikon mittainen jakso, jonka aikana voisi monimuotoisesti suorittaa kandidaatin tutkintoon kuuluvia opintoja. N\u00e4m\u00e4 molemmat harjoittelut suoritetaan samassa paikassa.<\/p>\n\n\n\n Kandiksi valmistumisen j\u00e4lkeen olisi toinen 20 viikon mittainen harjoittelu, jonka aikana voisi suorittaa monimuotona maisterin tutkintoon kuuluvia opintoja. Pro gradu tutkielman j\u00e4tetty\u00e4\u00e4n olisi varhaiskasvatuksen opettajalla matkassaan jo osittain kokemustiedoksi muuttunut teoreettinen tieto ja n\u00e4in ollen huomattavasti enemm\u00e4n varmuutta hyp\u00e4t\u00e4 tiimin pedagogiseksi johtajaksi. Ohessa varhaiskasvatuksen opettajille saisi rakennettua sillan pois palkkakuopasta lis\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 maisteritutkinnon palkan nykyisen kanditutkinnon palkan p\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4st\u00e4 voisi hy\u00f6ty\u00e4 ty\u00f6nantajatkin. Ty\u00f6nantajat voisivat olla kiinnostuneita palkkaamaan harjoitteluun ainakin puoli vuotta talossa pysyv\u00e4n, ehk\u00e4 jopa n\u00e4ytt\u00f6\u00e4 ammattitaidostaan antavan ja ty\u00f6paikkaan mahdollisesti ty\u00f6llistyv\u00e4n varhaiskasvatuksen opettajan. Olisihan h\u00e4n saanut jo aimo annoksen hiljaista tietoa matkaansa ja oppinut kyseisen talon tavoille.<\/p>\n\n\n\n Ja ne lainakeng\u00e4t. My\u00f6nn\u00e4n, ne tuntuivat aluksi suurilta hyp\u00e4tess\u00e4ni niin rautaisen ammattilaisen lainakenkiin, joka ilmiselv\u00e4sti tekee ty\u00f6t\u00e4 syd\u00e4mell\u00e4\u00e4n. P\u00e4\u00e4tin kuitenkin tehd\u00e4 parhaani ja yritt\u00e4\u00e4 pysy\u00e4 niill\u00e4 pystyss\u00e4. Askeleet ovat v\u00e4lill\u00e4 olleet v\u00e4h\u00e4n horjakoita, mutta ymp\u00e4rilt\u00e4 on l\u00f6ytynyt tukijoita, joten eteenp\u00e4in on menty, pienist\u00e4 horjahteluista piittaamatta. Pahimmilta kolhuiltakin on v\u00e4ltytty, joten voinen palauttaa keng\u00e4t hyvill\u00e4 mielin. Lienee kiitoksen aika. Nautin, opetin, j\u00e4nnitin, ihastuin, h\u00e4mmennyin, onnistuin, innovoin, opastin, hylk\u00e4sin ja hyv\u00e4ksyin. Kiitos kollegat ja opiskelijat, kyll\u00e4 oli antoisaa!<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n KM, talkkari, vo, yritt\u00e4j\u00e4, veo, leipoja, p\u00e4iv\u00e4kodinjohtaja, vy\u00f6hyketerapeuttiopiskelija, neuloja, asiantuntija, kokki, ty\u00f6nantaja, nen\u00e4nniist\u00e4j\u00e4, ty\u00f6ntekij\u00e4, maalari, nikkaroija, kouluttaja, vaipanvaihtaja, somistaja, naurattaja, laulattaja, leikitt\u00e4j\u00e4, loruttaja, lurittaja ja ennen kaikkea ilolla eteenp\u00e4in tallaava,<\/p>\n\n\n\n Kiki alias Kirsi Hiltunen.<\/p>\n\n\n\n Kirsi Hiltunen<\/p>\n \n Yliopisto-opettaja<\/p>\n \n It\u00e4-Suomen yliopisto<\/p>\n \n \n <\/div>\n <\/div>\n <\/div>\n\n\n\n L\u00e4hteet<\/strong><\/p>\n\n\n\n Engestr\u00f6m, Y. (2006) Kaksik\u00e4tinen asiantuntijaorganisaatio. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B02\/2006. Helsinki: Edita Prima Oy.<\/p>\n\n\n\n Hakulinen, J. (2010) Mestari, kis\u00e4lli, oppipoika \u2013 Hiljainen tieto vallank\u00e4yt\u00f6n v\u00e4lineen\u00e4. Tutkielma. Helsinki: Sibelius-Akatemia.<\/p>\n\n\n\n Nonaka, I. (1994) A dynamic theory of arganizational knowledge creation. Organization Science, Vol. 5:1, 14-37.<\/p>\n\n\n\n Polanyi, M. (1983) The tacit dimension. Peter Smith.<\/p>\n\n\n\n Ukkonen-Mikkola, T., Yliniemi, R. & Wallin, O. (2020) Varhaiskasvatuksen ty\u00f6 muuttuu: muuttuko asiantuntijuus? Ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n tutkimus 18(4), 323-339.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Koin nostalgisuutta astuessani elokuussa ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa tulevan ty\u00f6paikkani rakennukseen, jossa olin aikoinani my\u00f6s opiskellut. Astuin sis\u00e4\u00e4n kuitenkin hyvin erilaisin askelin kuin opiskeluaikoinani, innostunein, odottavin ja pelonsekaisin, sill\u00e4 olinhan lainakengiss\u00e4. Lainakengiss\u00e4 on aina se j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4 juttu, ettei niit\u00e4 lainatessaan oikein tied\u00e4, millaiseksi ne jalassa muotoutuvat. Sujuuko askeleet valssaten, lonksuuko ne jalassa suuruuttaan vai hiert\u00e4v\u00e4tk\u00f6 ne jopa […]<\/p>\n","protected":false},"author":257,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-2421","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"acf":[],"yoast_head":"\n![\"\"](\"https:\/\/blogs.uef.fi\/parasta-aikaa-varhaiskasvatuksessa\/wp-content\/uploads\/sites\/93\/2023\/12\/image-1.jpeg\")
Kirjoittanut el\u00e4m\u00e4\u00e4 uteliaasti tutkaileva ja hiljaisen tiedon siirt\u00e4misest\u00e4 huolestunut,<\/h5>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/blogs.uef.fi\/parasta-aikaa-varhaiskasvatuksessa\/wp-content\/uploads\/sites\/93\/2023\/12\/Connect_Kirsi-Hiltunen.jpg\")
\n <\/div>\n\n