![\"\"](\"https:\/\/blogs.uef.fi\/parasta-aikaa-varhaiskasvatuksessa\/wp-content\/uploads\/sites\/93\/2023\/01\/hands-gbd5e4c9c7_640-300x200.jpg\")
Kuva: Pixabay<\/p><\/div>\n
Yhteis\u00f6llisyyden k\u00e4sitett\u00e4 on viime vuosituhannen lopulta l\u00e4htien k\u00e4ytetty yh\u00e4 enemm\u00e4n sek\u00e4 poliittisessa ett\u00e4 useiden tieteenalojen keskusteluissa v\u00e4lineen\u00e4 hyvinvoinnin tukemiseen ja eri sosiaalisten ilmi\u00f6iden selitt\u00e4miseen. Kuitenkin k\u00e4sitteen m\u00e4\u00e4rittely on j\u00e4\u00e4nyt hyvin v\u00e4h\u00e4iseksi ja l\u00f6yh\u00e4ksi: on puhuttu \u201cparemman yhteis\u00f6llisyyden\u201d tarpeesta tai haluttu \u201cenemm\u00e4n yhteis\u00f6llisyytt\u00e4\u201d. (Kalliokoski, 2020, 1; Koivula, 2013, 20.) Yh\u00e4 useammin on esitetty huoli yhteiskunnan voimistuvasta yksil\u00f6keskeisyydest\u00e4 ja sen seurauksista, eiv\u00e4tk\u00e4 koronaepidemian mukanaan tuomat k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n mullistukset arjen eri osa-alueisiin ole v\u00e4hent\u00e4neet n\u00e4it\u00e4 puheenvuoroja.\u00a0 Kalliokosken (2020, 36) mukaan yhteis\u00f6llisyys m\u00e4\u00e4rittyy ideologisella tasolla yksil\u00f6llisyyden vastinpariksi, jossa yhteis\u00f6n hyv\u00e4 asettuu ensisijaiseksi yhteiskunnassa. Yhteis\u00f6llisyyden negatiivisena vastinparina voidaan ajatella olevan my\u00f6s kilpailullisuuden. Yhteis\u00f6llisyydell\u00e4 viitataan arkisessa puheessa tiiviin yhteenkuuluvuuden tunteeseen (Saastamoinen, 2009, 41). Yhteis\u00f6llisyys on ilmi\u00f6n\u00e4 tilannesidonnainen, muuttuva ja kokemuksellinen, mik\u00e4 tekee sen m\u00e4\u00e4rittelyst\u00e4 vaikeaa. Varhaiskasvatuksessa sosiaalisen vuorovaikutuksen ja yhteis\u00f6iss\u00e4 toimimisen taidot ovat yksi keskeisimpi\u00e4 oppimisen alueita (Koivula, 2010, 11). Yhteis\u00f6llisyys n\u00e4kyy varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa muun muassa yhten\u00e4 inklusiivisista periaatteista, joiden mukaisesti varhaiskasvatusta j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n (Opetushallitus, 2022a).<\/p>\n
Yhteis\u00f6llisyyden tulkintoja<\/strong><\/p>\n Yhteis\u00f6n tai jonkin toiminnan yhteis\u00f6llisyys n\u00e4hd\u00e4\u00e4n yleens\u00e4 tavoiteltavana ominaisuutena (Koivula, 2010, 22) my\u00f6s varhaiskasvatuksen konteksteissa. Yhteis\u00f6llisyyden edellytyksen\u00e4 ovat yhteis\u00f6n j\u00e4senten v\u00e4linen luottamus, osallistuminen, vuorovaikutus sek\u00e4 avoin kommunikaatio (Opetushallitus, 2022b). Tavanomaisen m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n mukaan yhteis\u00f6 ei perustu yksil\u00f6iden omien etujen ajamiseen. Yhteis\u00f6ss\u00e4 j\u00e4senet jakavat tiettyj\u00e4 arvoja ja el\u00e4m\u00e4ntavan, samaistuvat ryhm\u00e4\u00e4n ja sen toimintaan sek\u00e4 tunnistavat toisensa yhteis\u00f6n j\u00e4seniksi. Moraalisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta tarkasteltuna yhteis\u00f6n edellytyksin\u00e4 ovat lis\u00e4ksi solidaarisuus j\u00e4senten v\u00e4lill\u00e4 sek\u00e4 se, ettei heid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4\u00e4n ole systemaattista hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00f6\u00e4 tai ep\u00e4oikeudenmukaisuutta. (Mason, 2000, 20\u201321, 27.) N\u00e4m\u00e4 etenkin ty\u00f6ntekij\u00f6iden toimintaan liittyv\u00e4t teemat ovat lasten kasvun kontekstia ja vaikuttavat v\u00e4lillisesti lasten toimintaan. Yhteis\u00f6llisyys voi ilmet\u00e4 joko toiminnallisen yhteis\u00f6n konkreettisessa vuorovaikutuksessa tai symbolisena yhteisyyten\u00e4, yhteenkuuluvuuden tunteen vahvistumisena (Lehtonen, 1990, 23, 25). Yhteis\u00f6llisyys syntyy rakentamalla ja rakentumalla, sill\u00e4 se ei ole olemassa valmiina (Koivula & Eerola-Pennanen, 2022), mik\u00e4 varhaiskasvatuksen ty\u00f6ntekij\u00f6iden on t\u00e4rke\u00e4 huomata.<\/p>\n Yksi yhteis\u00f6llisyyden k\u00e4ytetyimmist\u00e4 m\u00e4\u00e4ritelmist\u00e4 on McMillanin ja Chavis\u2019n (1986), jotka esitt\u00e4v\u00e4t yhteis\u00f6llisyyden koostuvan nelj\u00e4st\u00e4 elementist\u00e4: j\u00e4senyydest\u00e4, vaikuttamisesta, integraatiosta ja tarpeiden t\u00e4yttymisest\u00e4 sek\u00e4 jaetusta emotionaalisesta yhteydest\u00e4. J\u00e4senyys viittaa yhteis\u00f6\u00f6n kuulumisen ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Siihen sis\u00e4ltyy lis\u00e4ksi ajatus joidenkin ihmisten kuulumisesta \u201csis\u00e4puolelle\u201d ja muiden rajaamisesta ulkopuolelle. (mt.). Yhteis\u00f6n rajoja voidaan yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 konkreettisesti yhteis\u00f6n omilla toimintatavoilla ja rituaaleilla (Ikonen, 2006). Yhteenkuuluvuuden tunne eli halu kuulua yhteen on yhteis\u00f6llisyyden edellytys ja kannatteleva voima (H\u00e4nnik\u00e4inen, 2006; Ikonen, 2006). Vaikuttamisella<\/em> taas tarkoitetaan vastavuoroista kokemusta yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 yksil\u00f6n vaikutuksesta ja merkityksest\u00e4 ryhm\u00e4lle sek\u00e4 toisaalta ryhm\u00e4n merkityksest\u00e4 sen j\u00e4senille (McMillan & Chavis, 1986).<\/p>\n Kolmas teoriassa m\u00e4\u00e4ritelty yhteis\u00f6llisyyden elementti on integraatio ja tarpeiden t\u00e4yttyminen<\/em> eli vahvistaminen: ryhm\u00e4n j\u00e4senyyden tulee olla yksil\u00f6lle jollain tavalla palkitsevaa. Nelj\u00e4nneksi jaettu emotionaalinen yhteys<\/em> merkitsee sitoutumista ja uskoa siihen, ett\u00e4 j\u00e4senill\u00e4 on ollut ja tulee jatkossakin olemaan jonkinlainen yhteinen historia ja jaettuja kokemuksia. Emotionaalisen yhteyden kannalta olennaisia tekij\u00f6it\u00e4 ovat muun muassa vuorovaikutuksen m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja laatu, jaettujen kokemusten merkityksellisyys sek\u00e4 yksil\u00f6n yhteis\u00f6\u00f6n sijoittamien erilaisten resurssien m\u00e4\u00e4r\u00e4. (McMillan & Chavis, 1986.)<\/p>\n Koivula (2013) m\u00e4\u00e4rittelee yhteis\u00f6llisyyden vastaavaan tapaan yksil\u00f6n kokemaksi tunteeksi yhteis\u00f6\u00f6n kuulumisesta eli j\u00e4senyydest\u00e4 sek\u00e4 yhteis\u00f6n merkityksest\u00e4 yksil\u00f6lle ja t\u00e4m\u00e4n tarpeiden t\u00e4yttymiselle. Yhteis\u00f6llisyys syntyy t\u00e4ll\u00e4 tavoin kokevien yksil\u00f6iden keskin\u00e4isest\u00e4 yhteydest\u00e4 ja uskosta siihen, ett\u00e4 j\u00e4senten tarpeet t\u00e4yttyv\u00e4t sitoutumalla yhteiseloon. Kokemus yhteis\u00f6llisyydest\u00e4 rakentuu yhteis\u00f6n muodostumisen prosessissa, yhteisess\u00e4 toiminnassa. (mt., 20\u201324.)<\/p>\n Yhteis\u00f6llisyytt\u00e4 voidaan tarkastella yksil\u00f6n osallistumisena, kokemuksena yhteenkuuluvuudesta sek\u00e4 moraalisella jatkumolla itsekeskeisyyden vastakohtana, sitoutumisena yhteisen ja toisten hyv\u00e4n edist\u00e4miseen (Kalliokoski, 2020, 37\u201338).<\/p>\n<\/blockquote>\n Marjanen ja kumppanit (2013, 12) kytkev\u00e4t yhteis\u00f6llisyyteen osallisuuden ja kokemuksen siit\u00e4. Kumpaakin k\u00e4sitett\u00e4 kuvastaa konteksti- ja tilannesidonnaisuus: ne ilmenev\u00e4t aina suhteessa tiettyyn ilmi\u00f6\u00f6n sek\u00e4 ajalliseen, paikalliseen ja tilalliseen ulottuvuuteen. Sek\u00e4 yhteis\u00f6llisyyden ett\u00e4 osallisuuden ytimess\u00e4 on niiden syntyminen vuorovaikutuksessa, kohtaamisessa ja jakamisessa, sosiaalisten taitojen v\u00e4lityksell\u00e4. (J\u00e4rvinen & Mikkola, 2015, 10; Karlsson, 2020; Koivula, 2010, 11, Marjanen ym., 2013, 10.) Merikukan ja kollegoiden (2019) mukaan sosiaalinen osallisuus on erilaisiin ryhmiin ja yhteis\u00f6ihin kuulumista, joka konkretisoituu yhteis\u00f6llisyyten\u00e4, j\u00e4senyyten\u00e4 ja kuuluvuuden tunteena.<\/p>\n Varhaiskasvatus yhteis\u00f6llisyyden rakentamisen kontekstina<\/strong><\/p>\n Yhteis\u00f6llisyyden tunteen saavuttaminen on yksi lasten vuorovaikutuksen ja toiminnan t\u00e4rkeimmist\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4rist\u00e4 varhaiskasvatuksessa. Se ilmenee ryhm\u00e4n vahvana keskin\u00e4isen\u00e4 henkisen\u00e4 yhteyten\u00e4, kiintymyksen\u00e4 sek\u00e4 j\u00e4senten v\u00e4litt\u00e4v\u00e4n\u00e4 suhtautumisena ja auttavaisena toimintana toisiaan kohtaan. Yhteis\u00f6llisyys konkretisoituu yhteenkuuluvuutta vahvistavana vuorovaikutuksena ja yhteisen\u00e4 toimintana. (Ikonen, 2006.) Lapsille yhteis\u00f6llisyys merkitsee omaan ryhm\u00e4\u00e4n kuulumisen iloa, osallisuutta ja kohdatuksi tulemista (J\u00e4rvinen & Mikkola, 2015, 35). Lapsi on t\u00e4ll\u00f6in osa Kissankulman tai P\u00e4\u00e4skysten ryhm\u00e4\u00e4, ja t\u00e4t\u00e4 tunnetta sek\u00e4 kokemusta henkil\u00f6kunta tukee. Varhaiskasvatuksen aika on t\u00e4rke\u00e4 luotsi tuleville kokemuksille, sille, miten lapsi kokee jatkossakin olevansa osa yhteis\u00f6\u00e4.<\/p>\n Osallistuminen, osallisuus ja niiden mahdollistama yhteis\u00f6llisyys ovat inklusiivisen kasvatuksen ytimess\u00e4. Inkluusiossa opetuksen j\u00e4rjest\u00e4misen periaatteena on, ett\u00e4 kaikki lapset ovat osa p\u00e4iv\u00e4koti- tai kouluyhteis\u00f6\u00e4 omista l\u00e4ht\u00f6kohdistaan k\u00e4sin. Yhteenkuuluvuuden tunne edist\u00e4\u00e4 lapsen hyvinvointia, mik\u00e4 on hy\u00f6dyksi my\u00f6s oppimiselle. (Takala ym., 2020, 15.) Qvortrupin ja Qvortrupin (2018) m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4ss\u00e4 inkluusion tasoja tarkasteltaessa sen ylimm\u00e4ll\u00e4, psykologisella, tasolla on lapsen oma kokemus yhteis\u00f6n j\u00e4seneksi tunnustetuksi tulemisesta sek\u00e4 kuuluvuudesta. Tutkijat tarkastelevat inkluusiota my\u00f6s oppijan el\u00e4m\u00e4n eri konteksteissa kokeman osallisuuden tai ulossulkemisen kokemuksien kautta. N\u00e4iden inkluusion tasojen ja kontekstien pohjalta Qvortrup ja Qvorturp (2018) kiteytt\u00e4v\u00e4t inkluusion tai ekskluusion asteen eli sen, miten oppija on kokonaisuutena osallinen tai ulkopuolinen eri tavoin suhteessa eri yhteis\u00f6ihin. Osallisuus ja yhteis\u00f6llisyys toteutuvat vasta, kun lapsi itse kokee olevansa yhteis\u00f6n j\u00e4sen ja tulevansa n\u00e4hdyksi.<\/p>\n Booth (2011) nime\u00e4\u00e4 yhteis\u00f6llisyyden yhdeksi viidest\u00e4 inklusiivisesta arvosta yhdenvertaisuuden, osallistumisen, moninaisuuden arvostamisen ja kest\u00e4v\u00e4n kehityksen rinnalle. H\u00e4n m\u00e4\u00e4rittelee yhteis\u00f6llisyyden rakentuvan yhteisty\u00f6t\u00e4 edist\u00e4v\u00e4st\u00e4 kulttuurista ja yhdistyv\u00e4n vastuullisuuden kehittymiseen. Kun yhteis\u00f6llisyys n\u00e4hd\u00e4\u00e4n inklusiivisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta, sen merkitys laajenee omaa l\u00e4hipiiri\u00e4 kohtaan koetusta kiintymyksest\u00e4 ja velvollisuuksista kaikkien ihmisten n\u00e4kemiseksi vertaisina. Ep\u00e4oikeudenmukaisiin k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin puuttuminen ja uskollisuus tuota laajempaa yhteis\u00f6\u00e4 kohtaan vaatii Boothin mukaan rohkeutta. Yhteis\u00f6llisyyden k\u00e4sitteeseen linkittyv\u00e4t lis\u00e4ksi kansalaisuus ja globaali kansalaisuus sek\u00e4 globaalin keskin\u00e4isriippuvuuden ymm\u00e4rt\u00e4minen. Inklusiiviset p\u00e4iv\u00e4koti- ja kouluyhteis\u00f6t toimivat malliymp\u00e4rist\u00f6n\u00e4 aktiivisesta ja vastuullisesta kansalaisuudesta. (mt.) Inkluusiossa P\u00e4ivi Pihlajan mukaan (2021) \u201ckilpailullisuuden on korvannut yhteis\u00f6llisyys ja yhteenkuuluvuuden edist\u00e4minen.\u201d Yhteis\u00f6llisyydest\u00e4 puhutaankin usein vastavoimana kielteisille ilmi\u00f6ille, kuten syrj\u00e4ytymiselle ja kiusaamiselle (Koivula, 2013, 19).<\/p>\n Yksi yhteis\u00f6n my\u00f6nteisen kulttuurin rakentamisen elementti on my\u00f6t\u00e4tunto. My\u00f6t\u00e4tuntokulttuurilla tarkoitetaan Rajalan ja kollegoiden (2019) mukaan p\u00e4iv\u00e4kotiyhteis\u00f6n yhteis\u00f6llist\u00e4 kyky\u00e4 havaita toisten mielipaha, kokea empatiaa ja tehd\u00e4 my\u00f6t\u00e4tuntotekoja mielipahan lievitt\u00e4miseksi. Varhaiskasvatuksessa my\u00f6t\u00e4tuntokulttuuria vahvistavat erityisesti henkil\u00f6st\u00f6n ja lapset tunteva, arkeen osallistuva johtaja, henkil\u00f6st\u00f6n selke\u00e4 ty\u00f6njako ja keskin\u00e4inen arvostus sek\u00e4 lasten aktiivisen roolin tukeminen my\u00f6t\u00e4tuntokulttuurin tuottajina. (Rainio ym., 2020.) Rajalan ym. (2019) tutkimuksessa on havaittu, ett\u00e4 p\u00e4iv\u00e4kodin arjessa ty\u00f6ntekij\u00e4t kantavat p\u00e4\u00e4vastuun lasten lohduttamisesta. Varhaiskasvatuksen ty\u00f6ntekij\u00f6iden tulisikin kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota my\u00f6s lasten my\u00f6t\u00e4tuntoaloitteiden havaitsemiseen ja niiden tukemiseen antamalla tilaa my\u00f6t\u00e4tuntotekojen syntymiselle ja hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 aloitteet empatian harjoitteluun yhdess\u00e4. (Rajala ym., 2019mt.) My\u00f6t\u00e4tunto kehittyy v\u00e4hitellen lapsen osallistuessa yhteis\u00f6lliseen toimintaan niin kotona kuin varhaiskasvatuksessa ja muissakin kodin ulkopuolisissa konteksteissa. Samalla, kun lapsi saa kokemuksia toisten avun ja lohdutuksen kohteena olemisesta sek\u00e4 itse muiden auttamisesta, h\u00e4n osallistuu n\u00e4iden sosiokulttuuristen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen muokkaamiseen. (Hilpp\u00f6 ym., 2019.)<\/p>\n Varhaiskasvatuksen lapsiryhm\u00e4t eiv\u00e4t muodostu lasten omista, vapaista valinnoista vaan ty\u00f6ntekij\u00f6iden valintojen pohjalta. T\u00e4st\u00e4 huolimatta lapset eiv\u00e4t ole yhteis\u00f6n rakentumisessa passiivisia osapuolia vaan aktiivisia toimijoita. Yhteis\u00f6llisyyden kehittyminen varhaiskasvatuksen lapsiryhm\u00e4ss\u00e4 voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen, jotka mukailevat yhteis\u00f6n muodostumisen vaiheita. Ensimm\u00e4ist\u00e4, yhteis\u00f6llisyyden etsimisen vaihetta<\/em>, kuvastaa aikuisjohtoisuus, rinnakkainen leikki, konfliktit, neuvottelut, kavereiden etsiminen ja suuri oma tila. Toisessa, yhteis\u00f6llisyyden piirteiden ilmenemisen vaiheessa<\/em> lapsilla on jo yhteist\u00e4 historiaa, heist\u00e4 muodostuu pienryhmi\u00e4, heid\u00e4n keskin\u00e4inen vuorovaikutuksensa ja l\u00e4heisyytens\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntyy, ja syntyy me-puhetta. Kolmas vaihe on aidon yhteis\u00f6llisyyden vaihe<\/em>, jolloin leikiss\u00e4 ja toiminnassa on yhteis\u00f6llisi\u00e4 rutiineja ja ryhmiss\u00e4 omat tapansa ja kulttuurinsa. Konfliktit ovat t\u00e4ll\u00f6in v\u00e4hentyneet ja toisten auttaminen lis\u00e4\u00e4ntynyt. (Koivula, 2010, 105.) Se, miten n\u00e4m\u00e4 vaiheet kehittyv\u00e4t, on paljolti kiinni lapsiryhm\u00e4n ty\u00f6ntekij\u00f6iden n\u00e4kemyksist\u00e4 ja siit\u00e4, miten he lapsiryhm\u00e4\u00e4 ohjaavat ja johtavat. My\u00f6s ty\u00f6ntekij\u00f6iden oma kokemus aikuisten v\u00e4lisest\u00e4 yhteisty\u00f6st\u00e4 ja yhteis\u00f6st\u00e4 on l\u00e4sn\u00e4, kun lasten yhteis\u00f6llisyys rakentuu.<\/p>\n Vaikka yhteis\u00f6llisyydess\u00e4 on kyse subjektiivisesta tunnekokemuksesta, sen rakentumiseen liittyy konkreettisten taitojen, kuten yhteis\u00f6n luomisen ja ryhm\u00e4toiminnan edist\u00e4misen, kehittyminen. N\u00e4iden taitojen harjoitteluun tulisikin panostaa varhaiskasvatuksessa, kun lapsilla on kehityksellinen herkkyys siihen. Koivula (2013, 43) havaitsi v\u00e4it\u00f6stutkimuksessaan, ett\u00e4 varhaiskasvatuksessa lasten yhteis\u00f6llisyyden tunteen syntymist\u00e4 edist\u00e4v\u00e4t muun muassa lapsiryhm\u00e4n my\u00f6nteinen ilmapiiri, lasten v\u00e4liset yst\u00e4vyyssuhteet, yhteenkuuluvuuden tunteet ja vuorovaikutuksen palkitsevuus. H\u00e4n nostaa esiin varhaiskasvatuksen henkil\u00f6st\u00f6n roolin yhteis\u00f6llisyyden rakentamisen taitojen tukemisessa. Keinoja t\u00e4h\u00e4n voivat olla esimerkiksi laadukkaan leikin edist\u00e4minen, yst\u00e4vyyssuhteiden tukeminen ja lapsiryhm\u00e4n me-hengen vahvistaminen. (mt.) Varhaiskasvatuksen ty\u00f6ntekij\u00e4 voi sys\u00e4t\u00e4 yhteis\u00f6n muodostumisen prosessin k\u00e4yntiin ja tukea sit\u00e4 sek\u00e4 toimia toisaalta esimerkkin\u00e4 sosiaalisten taitojen harjoittelussa.<\/p>\n Viitala (2022) nime\u00e4\u00e4 eri arviointity\u00f6kalujen pohjalta yhdeksi yhdeks\u00e4st\u00e4 inklusiivisen varhaiskasvatuksen osa-alueesta yhteis\u00f6llisen ilmapiirin, jota voidaan arvioida muun muassa seuraavien kriteerien perusteella: Kokevatko kaikki itsens\u00e4 tervetulleiksi? Painottuuko yhteisty\u00f6 eri toimijoiden kesken? Auttavatko lapset toinen toisiaan? Lis\u00e4ksi pedagogiikan ja lapsen tuen inklusiivisuuden arvioinnissa yhten\u00e4 elementtin\u00e4 mainitaan yhteis\u00f6llisyytt\u00e4 luovien toimintatapojen painottuminen pedagogiikassa \u2013 \u201ctehd\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4, ei vain rinnakkain\u201d. (mt.)<\/p>\n Koronaepidemian aiheuttamat poikkeusolot vaikuttivat monin tavoin my\u00f6s varhaiskasvatuksen arkeen. Sosiaalinen erist\u00e4ytyminen heijastui v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 lasten ja nuorten yhteis\u00f6llisyyden kokemuksiin ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Ahosen ja Pesosen (2020) kyselyss\u00e4 varhaiskasvatuksen henkil\u00f6st\u00f6 toi esiin erityisen huolen muun muassa lasten sosiaalisten taitojen kehittymisest\u00e4 kotiymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 niill\u00e4 lapsilla, jotka eiv\u00e4t kyselyn ajankohtana huhtikuussa 2020 osallistuneet varhaiskasvatukseen. My\u00f6s Helsingin yliopiston Korona tuli kyl\u00e4\u00e4n -tutkimushankkeessa ker\u00e4tty aineisto osoitti, ett\u00e4 lapset ik\u00e4v\u00f6iv\u00e4t poikkeusaikana erityisesti yhteisi\u00e4 leikkej\u00e4 kavereiden kanssa sek\u00e4 p\u00e4iv\u00e4kotiin p\u00e4\u00e4sy\u00e4 (Nurhonen ym., 2021). Toisaalta koronarajoitusten aiheuttama toiminnan rajoittuminen oman ryhm\u00e4n keskeiseksi koettiin my\u00f6s yhteishenke\u00e4 ja lasten osallisuutta vahvistavaksi k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ksi, jota on jatkettu poikkeusolojen j\u00e4lkeenkin (Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, 2021).<\/p>\n Yll\u00e4 olevassa kuviossa hahmotamme yhteis\u00f6llisyyteen kytkettyj\u00e4 k\u00e4sitteit\u00e4 varhaiskasvatuksessa.<\/p><\/div>\n Yhteis\u00f6llisyys varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa<\/strong><\/p>\n Yhteis\u00f6llisyys k\u00e4sitteen\u00e4 esiintyy uudessa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus, 2022a) kahdeksan kertaa. Perusteissa todetaan seuraavasti: \u201cVarhaiskasvatuksen tavoitteena on tukea lapsen oppimisen edellytyksia\u0308, edista\u0308a\u0308 elinika\u0308ista\u0308 oppimista ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista inklusiivisten periaatteiden mukaisesti. Periaatteisiin kuuluu kaikkia lapsia koskevat yhta\u0308la\u0308iset oikeudet, tasa-arvoisuus, yhdenvertaisuus, syrjima\u0308tto\u0308myys, moninaisuuden arvostaminen seka\u0308 sosiaalinen osallisuus ja yhteiso\u0308llisyys.\u201d (mt., 7). Varhaiskasvatuksen arvoperusta koostuu kuudesta arvosta, joista lapsen oikeuksiin sis\u00e4ltyy perusteiden mukaan oikeus yhteis\u00f6llisyyteen ja ryhm\u00e4\u00e4n kuulumiseen (mt., 21).<\/p>\n Perusteasiakirjassa yhteis\u00f6llisyyden ihanne n\u00e4kyy my\u00f6s varhaiskasvatuksen toimintatavoissa. Huoltajien kanssa teht\u00e4v\u00e4ll\u00e4 kasvatusyhteisty\u00f6ll\u00e4 on keskeinen merkitys lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin tukemisessa. Yhteisty\u00f6ss\u00e4 keskustellaan kasvatusty\u00f6h\u00f6n liittyvist\u00e4 arvoista ja tavoitteista sek\u00e4 lapsen p\u00e4ivitt\u00e4isist\u00e4 kokemuksista, laaditaan lapsen varhaiskasvatussuunnitelma, jaetaan mahdollinen her\u00e4nnyt huoli lapsen hyvinvoinnista sek\u00e4 suunnitellaan tarvittaessa lapsen tukea. My\u00f6s huoltajien keskin\u00e4inen yhteisty\u00f6 ja yhdess\u00e4 tekeminen on arvokas voimavara varhaiskasvatuksen henkil\u00f6st\u00f6n ty\u00f6lle ja vahvistaa yhteis\u00f6llisyytt\u00e4. (Opetushallitus, 2022a, 35\u201336.)<\/p>\n Yhteis\u00f6llisyys toteutuu ja yhteis\u00f6t rakentuvat varhaiskasvatuksen arjessa erityisesti leikiss\u00e4, joka on toiminnan keskeinen muoto. Leikki on oppimista edist\u00e4v\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4 tekemist\u00e4, jossa lapset luovat sosiaalisia suhteita ja harjoittelevat yhteis\u00f6n s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4. Leikkiminen vahvistaa yhteis\u00f6llisyytt\u00e4 ja tukee positiivista tunneilmastoa. (Opetushallitus, 2022a, 39\u201340.) My\u00f6s lapsen tuen toteuttamisessa hy\u00f6dynnet\u00e4\u00e4n yhteis\u00f6llisi\u00e4 toimintatapoja. Perusteissa todetaan, ett\u00e4 tuki muodostuu yleisen ja tehostetun tuen tasoilla sek\u00e4 yksitt\u00e4isen lapsen tarpeisiin vastaamisesta ett\u00e4 oppimisymp\u00e4rist\u00f6ihin liittyvist\u00e4 ja yhteis\u00f6llisist\u00e4 keinoista. Tuen antaminen edellytt\u00e4\u00e4 toimivien yhteis\u00f6llisten toimintamallien rakentamista. (mt., 58\u201361.)<\/p>\n Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa yhteis\u00f6 n\u00e4ytt\u00e4ytyy keskeisen\u00e4 kontekstina. Tosin yhteis\u00f6ss\u00e4 eiv\u00e4t kaikki v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 koe yhteis\u00f6llisyytt\u00e4, eli yhteis\u00f6 ei ole suoraan yhteydess\u00e4 yhteis\u00f6llisyyteen. Yhteis\u00f6n n\u00e4k\u00f6kulmaan liitet\u00e4\u00e4n kiinte\u00e4sti lapsen osallisuus ja vaikuttaminen sek\u00e4 yhdenvertaisuus ja tasa-arvo. Lis\u00e4ksi yksi varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa esitelt\u00e4vist\u00e4 oppimisen alueista on Min\u00e4 ja meid\u00e4n yhteis\u00f6mme, johon sis\u00e4ltyv\u00e4t lasten valmiudet ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 l\u00e4hiyhteis\u00f6n moninaisuutta sek\u00e4 harjoitella siin\u00e4 toimimista. (Opetushallitus, 2022a.)<\/p>\n Lapsen kokema sosiaalinen osallisuus yhteis\u00f6llisyyden edellytyksen\u00e4 n\u00e4kyy varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa selke\u00e4n\u00e4 tavoitteena, yhteis\u00f6\u00e4 vahvistavana tekij\u00e4n\u00e4 ja niin ik\u00e4\u00e4n yhten\u00e4 inklusiivisista periaatteista. Vertaisryhm\u00e4ll\u00e4 ja yhteis\u00f6\u00f6n kuulumisen kokemuksella on t\u00e4rke\u00e4 merkitys osallisuudelle ja oppimiselle. Osallisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo muodostavat my\u00f6s yhden toimintakulttuurin kehitt\u00e4misen periaatteista. Perusteissa todetaan: \u201cJokaisella lapsella on oikeus kuulua ryhm\u00e4\u00e4n, osallistua yhteiseen toimintaan sek\u00e4 kasvaa omaan potentiaaliinsa vahvuuksien ja my\u00f6nteisten oppimiskokemusten avulla yhdess\u00e4 vertaistensa kanssa.\u201d My\u00f6s lapsen tuen kohdalla tulee pohtia, miten varmistetaan lapsen osallisuus vertaisryhm\u00e4n toiminnasta. (Opetushallitus, 2022a, 7, 22, 29\u201332, 64.)<\/p>\n Yhteis\u00f6llisyys on subjektiivinen tunne. Mutta yhteis\u00f6llisyytt\u00e4 ei kuitenkaan voi kokea ilman yhteytt\u00e4 toisiin ihmisiin. Voisiko olla kyse my\u00f6s yhteis\u00f6llisest\u00e4 tunteesta?<\/p>\n<\/blockquote>\n Yhteis\u00f6llisess\u00e4 tekemisess\u00e4 lapset ilmaisevat emotionaalista kiintymyst\u00e4, rakentavat yst\u00e4vyyssuhteita ja pieni\u00e4 yhteis\u00f6j\u00e4 sek\u00e4 rakentavat merkityksi\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 ajoittaiset ristiriitatilanteet est\u00e4 toimintaa\u00a0 (Ikonen, 2006). Lapset rakentavat yhteis\u00f6n j\u00e4senyytt\u00e4 ja kollektiivista yhteenkuuluvuuden tunnetta leikiss\u00e4 ja muussa arjen toiminnassa. Jaettu emotionaalinen yhteys n\u00e4kyy lasten v\u00e4lill\u00e4 esimerkiksi, kun heti p\u00e4iv\u00e4kotiin saavuttaessa otetaan kontakti tuttuun kaveriin \u2013 edes sanoja ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarvita (Koivula, 2010, 82\u201383). Yhteinen kokemus yhteis\u00f6llisyydest\u00e4 ilmenee ja vahvistuu vastavuoroisessa me-puheessa (Koivula, 2013, 32\u201333). Yhteis\u00f6llisyytt\u00e4 ei voida opettaa lapsille annettuna taitona, vaan se kehittyy yhteisess\u00e4 toiminnassa v\u00e4hitellen (mt., 24) ty\u00f6ntekij\u00f6iden yhteis\u00f6llisyyden tukemana. On hyv\u00e4 muistaa, ett\u00e4 yhteenkuuluvuus ei ole pysyv\u00e4 tila, vaan jatkuva prosessi. Lapset rakentavat yhteenkuuluvuuden tunnetta pieniss\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4isiss\u00e4 tilanteissa. (Emilson & Eek-Karlsson, 2021.)\u00a0 T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden rikastuttamisen tulisi olla yhteis\u00f6n kaikkien ty\u00f6ntekij\u00f6iden ja yhteis\u00f6n johtajan yhteinen tavoite joka p\u00e4iv\u00e4.<\/p>\n Kuva: Pixabay<\/p><\/div>\n Kirjoittajat:<\/p>\n Sonja Ojala, tekninen avustaja, Helsingin yliopisto<\/p>\n P\u00e4ivi Pihlaja, kasvatustieteen professori erit. varhaiskasvatus, It\u00e4-Suomen yliopisto<\/p>\n Riitta Viitala, erityispedagogiikkan lehtori, Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopisto<\/p>\n Blogikirjoitus on syntynyt HOHTO-hankkeessa. Lue lis\u00e4\u00e4 hankkeesta:<\/p>\n https:\/\/www.hohto-hanke.net\/<\/a><\/p>\n L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n Ahonen, A. & Pesonen, T. (2020). Koronakriisin vaikutukset varhaiskasvatukseen. Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattij\u00e4rjest\u00f6 Talentia ry. https:\/\/www.talentia.fi\/wp-content\/uploads\/2020\/04\/Koronakriisin-vaikutukset-varhaiskasvatukseen.pdf<\/a><\/p>\n Emilson, A. & Eek-Karlsson, L. (2021). Doing belonging in early childhood settings in Sweden. Early Child Development and Care,\u00a0192<\/em> (14), 2234\u20132245.<\/p>\n Hilpp\u00f6, J., Rajala, A. & Lipponen, L. (2019). Compassion in Children\u2019s Peer Cultures. Teoksessa G. Barton & S. Garvis (toim.) Compassion and Empathy in Educational Contexts <\/em>(s. 79\u201395). Cham: Palgrave Macmillan. https:\/\/doi.org\/10.1007\/978-3-030-18925-9_5<\/a><\/p>\n H\u00e4nnik\u00e4inen, M. (2006). Yhteenkuuluvuuden tunne ja oppijoiden yhteis\u00f6ksi kehittyminen. Teoksessa K. Karila, M. Alasuutari, M. H\u00e4nnik\u00e4inen, A. R. Nummenmaa & H. Rasku-Puttonen (toim.) Kasvatusvuorovaikutus <\/em>(s. 126\u2013146). Tampere: Vastapaino.<\/p>\n Ikonen, M. (2006). Lasten vuorovaikutus ja leikki yhteis\u00f6llisyyden rakentajana. Teoksessa K. Karila, M. Alasuutari, M. H\u00e4nnik\u00e4inen, A. R. Nummenmaa & H. Rasku-Puttonen (toim.) Kasvatusvuorovaikutus <\/em>(s. 149\u2013165). Tampere: Vastapaino.<\/p>\n J\u00e4rvinen, K. & Mikkola, P. (2015). Oletko s\u00e4 meid\u00e4n kaa? N\u00e4k\u00f6kulmia osallisuuteen ja yhteis\u00f6llisyyteen varhaiskasvatuksessa. <\/em>Helsinki: Pedatieto Oy.<\/p>\n Kalliokoski, T. (2020). Yhteis\u00f6llisyyden rajat yhteistoiminnan ja ihmisen perushyvien n\u00e4k\u00f6kulmasta<\/em> [V\u00e4it\u00f6skirja]. Helsinki: Helsingin yliopisto. http:\/\/urn.fi\/URN:ISBN:978-951-51-6077-5<\/a><\/p>\n Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. (2021). Korona varhaiskasvatuksen arjessa. Rajoituksia ja hyvi\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nteit\u00e4 vuonna 2020. Tiivistelm\u00e4t 4:2021. https:\/\/karvi.fi\/wp-content\/uploads\/2021\/08\/KARVI_T0421.pdf<\/a><\/p>\n Karlsson, L. (2020). Studies of child perspectives in methodology and practice with \u2018osallisuus\u2019 as a Finnish approach to children\u2019s reciprocal cultural participation. Teoksessa E. E. \u00d8degaard & J. S. Borgen (toim.) 30 years of the UN Convention of the Rights of the Child in action, childhood cultures in transformation<\/em> (s. 246\u2013273). Brill | Sense. https:\/\/doi.org\/10.1163\/9789004445666_013<\/a><\/p>\n Koivula, M. (2010). Lasten yhteis\u00f6llisyys ja yhteis\u00f6llinen oppiminen p\u00e4iv\u00e4kodissa<\/em> [V\u00e4it\u00f6skirja]. Jyv\u00e4skyl\u00e4 Studies in Education, Psychology and Social Research 390. Jyv\u00e4skyl\u00e4: University of Jyv\u00e4skyl\u00e4. http:\/\/urn.fi\/URN:ISBN:978-951-39-3892-5<\/a><\/p>\n Koivula, M. (2013). Yhteis\u00f6llisyyden rakentuminen p\u00e4iv\u00e4kodin arjessa. Teoksessa P. Marjanen, M. Marttila & M. Varsa (toim.) Pienten piiriss\u00e4. Yhteis\u00f6llisyyden merkitys lasten hyvinvoinnille <\/em>(s. 19\u201345). Jyv\u00e4skyl\u00e4: PS-Kustannus.<\/p>\n Koivula, M. & Eerola-Pennanen, P. (2022). Yhteis\u00f6llisyys ja yksil\u00f6llisyys. Teoksessa M. Koivula, A. Siippainen & P. Eerola-Pennanen (toim.) Valloittava varhaiskasvatus. Oppimista, osallisuutta ja hyvinvointia <\/em>(3. korjattu ja laajennettu painos, s. 257\u2013272). Tampere: Vastapaino.<\/p>\n Lehtonen, H. (1990). Yhteis\u00f6.<\/em> Tampere: Vastapaino.<\/p>\n Marjanen, P., Marttila, M. & Varsa, M. (2013). Johdanto. Teoksessa P. Marjanen, M. Marttila & M. Varsa (toim.) Pienten piiriss\u00e4. Yhteis\u00f6llisyyden merkitys lasten hyvinvoinnille <\/em>(s. 9\u201316). Jyv\u00e4skyl\u00e4: PS-Kustannus.<\/p>\n Mason, A. (2000). Community, Solidarity and Belonging. Levels of Community and their Normative Significance. <\/em>Cambridge: Cambridge University Press.<\/p>\n McMillan, D. & Chavis, D. (1986). Sense of Community: A Definition and a Theory. Journal of Community Psychology, 14 <\/em>(1), 6\u201323. https:\/\/doi.org\/10.1002\/1520-6629(198601)14:1%3C6::AID-JCOP2290140103%3E3.0.CO;2-I<\/a><\/p>\n Merikukka, M., Ristikari, T. & Kiilakoski, T. (2019). Suojaako yl\u00e4kouluik\u00e4isten nuorten osallisuuden kokemus koulussa lyhyelt\u00e4 koulutuspolulta? Yhteiskuntapolitiikka, 84<\/em> (4), 403\u2013415. https:\/\/urn.fi\/URN:NBN:fi-fe2019091828778<\/a><\/p>\n Nurhonen, L., Chydenius, H., & Lipponen, L. (2021). Korona tuli kyl\u00e4\u00e4n \u2013 tutkimushankkeen loppuraportti: Koronakriisin vaikutuksia varhaiskasvatukseen. Helsingin yliopisto. https:\/\/tuhat.helsinki.fi\/ws\/portalfiles\/portal\/163983646\/Korona_tuli_kylaan_tutkimushankkeen_loppuraportti.pdf<\/a><\/p>\n Opetushallitus. (2022a). Varhaiskasvatuksen opetussuunnitelman perusteet. M\u00e4\u00e4r\u00e4ykset ja ohjeet 2022:2a.<\/p>\n Opetushallitus. (2022b). Yhteis\u00f6llisyys. https:\/\/www.oph.fi\/fi\/opettajat-ja-kasvattajat\/yhteisollisyys<\/a><\/p>\n Pihlaja, P. (2021). Inkluusio \u2013 mahdottomia ajatuksia ja mahdollisuuksien tarkastelua. Tutkittua varhaiskasvatuksesta \u2013blogi 5.11.2021. https:\/\/tutkittuavarhaiskasvatuksesta.com\/2021\/11\/05\/inkluusio-mahdottomia-ajatuksia-ja-mahdollisuuksien-tarkastelua\/<\/a><\/p>\n\n
![\"kuvassa](\"https:\/\/blogs.uef.fi\/parasta-aikaa-varhaiskasvatuksessa\/wp-content\/uploads\/sites\/93\/2023\/01\/Pihlaja.jpg\")
\n
![\"\"](\"https:\/\/blogs.uef.fi\/parasta-aikaa-varhaiskasvatuksessa\/wp-content\/uploads\/sites\/93\/2023\/01\/inclusion-gbf3abcc27_640.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/blogs.uef.fi\/parasta-aikaa-varhaiskasvatuksessa\/wp-content\/uploads\/sites\/93\/2023\/01\/OjalaSonja-150x150.jpg\")
<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogs.uef.fi\/parasta-aikaa-varhaiskasvatuksessa\/wp-content\/uploads\/sites\/93\/2023\/01\/thumbnail_Pihlaja-Paivi_0152-150x150.jpg\")
<\/div>\n![\"\"](\"https:\/\/blogs.uef.fi\/parasta-aikaa-varhaiskasvatuksessa\/wp-content\/uploads\/sites\/93\/2023\/01\/oma-esittelykuva-150x150.jpg\")
<\/p>\n