<\/p>\n\n\n\n
Maija Aalto-Heinil\u00e4 ja Hanna-Maria Niemi<\/strong><\/p>\n\n\n\n Aalto-Heinil\u00e4 on oikeusfilosofian yliopistonlehtori ja Niemi nuorempi tutkija It\u00e4-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella.<\/em><\/p>\n\n\n\n \u00a0Suomalaisen tiedeakatemian oikeustieteiden ryhm\u00e4 j\u00e4rjesti Helsingiss\u00e4 13.10.2021 Oikeustutkimuksen p\u00e4iv\u00e4n aiheesta \u201dOikeudenaloja vai temaattisia kokonaisuuksia?\u201d\u00a0 Seminaarissa pohdittiin, mik\u00e4 merkitys perinteisell\u00e4 oikeudenalajaottelulla on nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oikeustieteellisen tutkimuksen, opetuksen, sek\u00e4 oikeusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kannalta. Pystyt\u00e4\u00e4nk\u00f6 oikeusj\u00e4rjestyksen perinteisell\u00e4 systematiikalla ottamaan haltuun uusia oikeudellisia ongelmia ja ilmi\u00f6it\u00e4, kuten kest\u00e4v\u00e4n kehityksen vaatimukset, tai yhteiskunnan digitalisoituminen? Vai olisiko syyt\u00e4 korvata vanhat jaottelut uusilla v\u00e4ljemmill\u00e4 temaattisilla kokonaisuuksilla, joissa oikeutta l\u00e4hestyt\u00e4\u00e4n jonkin tietyn perspektiivin tai ongelman kautta, eik\u00e4 anneta perinteisen systematiikan kahlita ajattelua?<\/p>\n\n\n\n Seminaarissa esitettiin painavia argumentteja niin vakiintuneen oikeudenalajaottelun kuin uusien l\u00e4hestymistapojenkin puolesta. Esittelemme ensin syit\u00e4 sille, miksi monien mielest\u00e4 oikeusj\u00e4rjestyksen j\u00e4sent\u00e4minen erillisiin oikeudenaloihin on edelleen perusteltua. Oikeudenalathan perinteisesti erotellaan toisistaan sen perusteella, millaisia yleisemm\u00e4n tason periaatteita, k\u00e4sitteit\u00e4 tai arvoja jokin oikeusnormien kokonaisuus ilment\u00e4\u00e4 \u2013 eli yleisten oppien avulla.<\/p>\n\n\n\n Markku Helin<\/strong> korosti esityksess\u00e4\u00e4n sit\u00e4, miten ilman oikeusj\u00e4rjestyksen systematisointia erillisiksi oikeudenaloiksi, sek\u00e4 ilman noiden erillisten oikeudenalojen omaa sis\u00e4ist\u00e4, yleisten oppien tason koherenssia, oikeustieteilij\u00e4 on kuin \u201dkartan hukannut suunnistaja pusikossa\u201d. Ilman oikeuden sis\u00e4ist\u00e4 systematiikkaa ei kyet\u00e4 erottamaan, mik\u00e4 oikeudessa on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ja mik\u00e4 detaljeja. Yleiset periaatteet auttavat my\u00f6s k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n ratkaisutoiminnassa: niill\u00e4 t\u00e4ytet\u00e4\u00e4n lain aukkoja ja v\u00e4lej\u00e4, ja saadaan vaikeallekin tapaukselle jokin oikeudellinen kiinnekohta. My\u00f6s oikeudellisen opetuksen j\u00e4rjest\u00e4minen vaatii oikeusj\u00e4rjestyksen sis\u00e4iselle logiikalle, eli erillisille oikeudenaloille, perustuvaa j\u00e4sentely\u00e4 \u2013 ainakin opintojen alkuvaiheessa.<\/p>\n\n\n\n Janne Kaisto<\/strong> t\u00e4ydensi t\u00e4t\u00e4 perinteisen systematiikan puolustusta muistuttamalla, ett\u00e4 oikeudenalojen yleiset opit ovat elastisia ja pystyv\u00e4t mukautumaan moniin uusiin ilmi\u00f6ihin, ja tarvittaessa yleisi\u00e4 oppeja voidaan my\u00f6s p\u00e4ivitt\u00e4\u00e4. Esimerkiksi siviilioikeuden yleisiin periaatteisiin voidaan ottaa mukaan ymp\u00e4rist\u00f6llisen kest\u00e4vyyden periaate. Kaisto muistutti my\u00f6s siit\u00e4, ett\u00e4 kukaan yksitt\u00e4inen tutkija ei voi syv\u00e4llisesti hallita kovin laajoja, monia oikeudenaloja k\u00e4sitt\u00e4vi\u00e4 temaattisia kokonaisuuksia.<\/p>\n\n\n\n Juha H\u00e4yh\u00e4<\/strong> pohti oikeudenalajaottelun merkityst\u00e4 tuomioistuintoiminnan kannalta. Oikeuden systematiikka n\u00e4kyy esimerkiksi siin\u00e4, miten tuomioistuimet on organisoitu hoitamaan erilaisia asioita (KKO, KHO, erityistuomioistuimet), ja miten tuomareiksi valitaan monipuolisesti eri oikeudenalojen asiantuntijoita. H\u00e4yh\u00e4 (kuten oikeastaan kaikki seminaarin puhujat) korosti sit\u00e4, ett\u00e4 oikeudenalajaottelu ja siihen liittyv\u00e4 yleisten oppien muotoilu on oikeustieteen teht\u00e4v\u00e4, ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n tuomioistuintoiminta tulee tavallaan j\u00e4lkijunassa. Tuomarinideologian kannalta keskeisint\u00e4 on johdonmukaisuus ja linjakkuus oman aiemman ratkaisuk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kanssa, eli kesken\u00e4\u00e4n samanlaisten tapausten yhdenvertainen kohtelu. Oikeudenalajaottelulla on kuitenkin merkityst\u00e4 esimerkiksi, kun pohditaan kiperi\u00e4 tapauksia \u2013 eri oikeudenalojen keskeiset k\u00e4sitteet ja periaatteet ovat keskeisess\u00e4 asemassa, kun kiper\u00e4\u00e4 ongelmaa j\u00e4sennell\u00e4\u00e4n. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n ty\u00f6ss\u00e4 tulee usein pohdittavaksi esimerkiksi se, edustaako k\u00e4sill\u00e4 oleva oikeudellinen ongelma p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4 vai poikkeusta. T\u00e4ll\u00e4 on v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4 vaikutusta siihen, voidaanko k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 laajentavaa tulkintaa, vai onko valittava poikkeuksen edellytt\u00e4m\u00e4 suppea tulkinta.<\/p>\n\n\n\n Seminaarissa esiteltiin my\u00f6s uudenlaisia tapoja hahmottaa oikeusj\u00e4rjestyst\u00e4 ja oikeustieteellist\u00e4 tutkimusta. Visa Kurki <\/strong>esitteli el\u00e4inoikeutta, jonka voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 tietynlaisen n\u00e4k\u00f6kulman ottamisena oikeuteen, mieluummin kuin perinteisen\u00e4 oikeudenalana. Oikeutta tutkitaan el\u00e4inperspektiivist\u00e4, jolloin perinteisen oikeudenalajaottelun n\u00e4k\u00f6kulmasta t\u00e4ytyy ottaa huomioon esimerkiksi varallisuusoikeudellista, vahingonkorvausoikeudellista, ymp\u00e4rist\u00f6- sek\u00e4 el\u00e4insuojeluoikeudellista normistoa. N\u00e4ist\u00e4 ei muodostu mit\u00e4\u00e4n koherenttia oikeudenalaa, mutta toisaalta n\u00e4in voi paljastua, millaisia erilaisia, kesken\u00e4\u00e4n kenties ristiriitaisia, oletuksia oikeus sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 el\u00e4imist\u00e4 sek\u00e4 ihmisten ja el\u00e4inten suhteesta.<\/p>\n\n\n\n Tiina Paloniitty <\/strong>puhui kest\u00e4vyysoikeudesta (tai kest\u00e4v\u00e4n kehityksen oikeudesta), jota on my\u00f6s hankala ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 oikeudenalana, tai edes temaattisena kokonaisuutena. Kest\u00e4vyysoikeuden voi pikemminkin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 yrityksen\u00e4 ratkaista sellaisia viheli\u00e4isi\u00e4 ongelmia, joihin perinteinen ymp\u00e4rist\u00f6oikeus ei ole kyennyt vastaamaan. T\u00e4llainen on ennen kaikkea hajakuormituksen ongelma, jossa ymp\u00e4rist\u00f6n kuormittajaa ei voida paikantaa yhteen pisteeseen, vaan se liittyy laajoihin ilmi\u00f6ihin, kuten liikenteeseen, kulutukseen, tai maa- ja mets\u00e4talouteen. T\u00e4llaisten ongelmien ratkaisuun tarvitaan fundamentaalista muutosta kaikessa oikeudellisessa ajattelussa \u2013 hieman samaan tapaan kuin perus- ja ihmisoikeudet pit\u00e4\u00e4 nykyisin ottaa huomioon kaikilla oikeudenaloilla. Oikeustiede ei t\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n neutraalia tieteellist\u00e4 tutkimusta, vaan sill\u00e4 on selke\u00e4sti my\u00f6s \u201dylitieteellinen\u201d kest\u00e4vyysongelmiin liittyv\u00e4 agenda.<\/p>\n\n\n\n Suvi Sankari <\/strong>esitteli ns. laskennallista k\u00e4\u00e4nnett\u00e4 (\u201dcomputational turn\u201d) modernissa yhteiskunnassa, joka vaikuttaa niin oikeuden tutkimuskohteisiin kuin oikeudellisen tutkimuksen tekemisen tapoihin. Oikeuden ja digitalisaation monimutkaista suhdetta ei voi ottaa haltuun perinteisill\u00e4 lainopin tai oikeusteorian metodeilla, vaan siihen tarvitaan monitieteisi\u00e4 tutkimusyhteis\u00f6j\u00e4, joihin t\u00e4ytyy sis\u00e4lty\u00e4 my\u00f6s riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 laskennallisen empiirisen tutkimuksen ja modernin teknologian osaamista, kuten my\u00f6s yhteiskuntatieteellist\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4 digitalisaation riskeist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n P\u00e4ivi Korpisaari<\/strong> puhui viestint\u00e4- ja informaatio-oikeudesta. T\u00e4m\u00e4n oikeudenalan (tai temaattisen kokonaisuuden) synty liittyi siihen, ett\u00e4 jotkut ongelmat vaativat useampien oikeudenalojen normistoa ja perinteisten rajojen, kuten julkis- ja yksityisoikeuden ylitt\u00e4mist\u00e4. Esimerkiksi kunnianloukkaus- tai maalittamistapauksiin liittyy mm. vahingonkorvausoikeudellisia, rikosoikeudellisia ja perus- ja ihmisoikeudellisia kysymyksi\u00e4.<\/em> Viestint\u00e4oikeus, kuten monet muutkin uudet oikeudenalat, ovat Korpisaaren mukaan yhteyshakuisia ja muistuttavat kudos- tai verkostorakennetta, jotka levitt\u00e4ytyv\u00e4t perinteisten oikeudenalojen p\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n Seminaarin eri puheenvuoroissa tuotiin esiin my\u00f6s riskej\u00e4, joita liittyy uusien oikeudenalojen, tai temaattisten kokonaisuuksien, luomiseen. Varsinkin laajojen ja kattavien systematisointien k\u00e4\u00e4nt\u00f6puolena voi olla ymm\u00e4rryksen pinnallisuus ja tulkinta-analyysien ohuus. Toisaalta tiedostettiin, ett\u00e4 my\u00f6s liiallinen erikoistuminen ja siiloutuminen aiheuttavat ongelmia; on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 pysty\u00e4 kommunikoimaan yli oikeudenalarajojen. Ei ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n toivottavaa, ett\u00e4 oikeudenaloja perustetaan enemm\u00e4n imago- ja br\u00e4ndisyist\u00e4, kuin aidosti uuden tutkimustavan tai j\u00e4sentelyn tarpeen takia. Monia uusia ongelmia voidaan tutkia perinteisten oikeudenalojen piiriss\u00e4, vaikka niiden nimet eiv\u00e4t olisikaan niin muodikkaita.<\/p>\n\n\n\n Juha Karhu <\/strong>muistutti kuitenkin siit\u00e4, ett\u00e4 pohjimmiltaan kaikki oikeudenalat, niin uudet kuin vanhatkin, ovat vain ihmisten konventioita, ja konventiot muuttuvat ajan kuluessa. Nykyiset jaottelut voivat tulevaisuuden ihmisten n\u00e4k\u00f6kulmasta olla yht\u00e4 hullunkurisia kuin Jorge Luis Borgesin<\/strong> esseess\u00e4 esitelty vanha kiinalainen tapa luokitella el\u00e4imi\u00e4.[1]<\/a> Mutta Karhun mukaan jotakin pysyv\u00e4\u00e4 voidaan n\u00e4hd\u00e4 kaikkien oikeudellisten konventioiden \u2013 my\u00f6s tulevaisuuden \u201dplastisen oikeuden\u201d taustalla \u2013 nimitt\u00e4in oikeudenmukaisuuden taju. Pyrkimys oikeudenmukaisuuteen on se johtot\u00e4hti, jonka pit\u00e4isi ohjata kompassin tavoin kaikkia uusia oikeudellisia konventioita ja oikeudellista ratkaisutoimintaa nyt ja tulevaisuudessa.<\/p>\n\n\n\n Lopputulemana seminaarista j\u00e4i mieleen se, ett\u00e4 asian ei tarvitse olla joko-tai, vaan sek\u00e4-ett\u00e4. Oikeustieteen ei tarvitse ikuisesti lukkiutua perinteisiin tapoihin systematisoida oikeutta, mutta vanhoja oikeudenaloja ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kannata liian helposti ja liian kepein perustein hyl\u00e4t\u00e4, eik\u00e4 oikeudellista ajattelua voi oppia, ellei perinteit\u00e4 ensin tunne. Uudet oikeuden j\u00e4sentelyt, esimerkiksi jonkin teeman, ihmisryhm\u00e4n, tai ongelman perusteella, voivat olla hyvin perusteltuja, mutta ajan my\u00f6t\u00e4 my\u00f6s n\u00e4iden ymp\u00e4rille t\u00e4ytyy kehitty\u00e4 oma asiantuntijayhteis\u00f6ns\u00e4, ja niill\u00e4 t\u00e4ytyy olla jonkinlainen oma identiteetti ja substanssi, jotta ne vakiinnuttavat paikkansa oikeustieteellisen tutkimuksen ja opetuksen kent\u00e4ll\u00e4. My\u00f6s yksitt\u00e4isten tutkijoiden kannalta on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 he voivat kuulua johonkin tutkijayhteis\u00f6\u00f6n, jota yhdist\u00e4v\u00e4t samantyyppiset ongelmat ja kysymyksenasettelut. Oikeustutkimuksen p\u00e4iv\u00e4 osoitti onneksi, ett\u00e4 niin uusien kuin vanhojen oikeudenalojen edustajat pystyiv\u00e4t hyvin kommunikoimaan kesken\u00e4\u00e4n ja tunnistamaan molempien l\u00e4ht\u00f6kohtien vahvuuksia ja heikkouksia. Onhan niin, ett\u00e4 erilaisia jaotteluja t\u00e4rke\u00e4mpi edellytys kaikelle tieteentekemiselle on avoin, kriittinen keskustelu.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\nOikeusj\u00e4rjestyksen perinteinen systematiikka edelleen perusteltua<\/h2>\n\n\n\n
Uudenlaisia tapoja hahmottaa oikeusj\u00e4rjestyst\u00e4 ja oikeustieteellist\u00e4 tutkimusta<\/h2>\n\n\n\n
Erilaisia jaotteluja t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 on avoin, kriittinen keskustelu<\/h2>\n\n\n\n