Mitä minun pitäisi tietää DORA:sta ja tutkijoiden julkaisujen arvioinnista?  

Väitöskirjatutkijani Maija on raportoimassa kiinnostavaa empiirisiin havaintoihin perustuvaa tutkimustulosta. Maijalla on huolena, mikä olisi paras lehti tulosten julkaisemiseen, jotta Jufo-luokitus olisi riittävä korkea. Lähtökohtana ei ole artikkelin tieteellinen sisältö vaan julkaisukanavan luokittelu – erityisesti tuo neljän kirjaimen kummajainen -Jufo ja impakti -kerroin.  Lisäksi aloittelevaa tutkijaa askarruttaa olisiko syytä julkaista tulokset kotimaisella kielellä vai ihan englanniksi – tieteen nykyisellä valtakielellä.

Keskustelu julkaisujen laadun arvioinnista osana tutkijoiden arviointia on ollut pitkää ja laveaa vuosia.  Tarkasteluissa on todettu, että rahoitusta ei pitäisi jakaa julkaisumäärien perusteella, koska toimijat voivat ”pelata” järjestelmän kanssa julkaisusarjan, tiedeorganisaation tai yksittäisen tutkijan eduksi. Onkin myönteistä, että viime vuosina on myös maassamme havahduttu tutkijoiden julkaisujen laadun painotusten valuvikoihin ja tutkijoiden arvioinnin käytäntöihin kansainvälisten suuntaviivojen mukaisesti. Suomen Akatemia on aktiivisesti edistänyt keskustelua ja kehittänyt arviointikäytäntöjä monien toimijoiden kanssa. Lähtökohtana on toiminut DORA -julistus (San Francisco Declaration on Research Assessment) vuodelta 2012 ja vahvat eurooppalaiset linjaukset. Maassamme Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) suositus Tutkijan vastuullisesta arvioinnista on tärkeä kansallinen lisä Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) ohjeiden ohella.

DORA:n keskeinen viesti on, että julkaisun impakti -kerrointa ei voi käyttää sen laadun arviointiin, vaan artikkeleiden sisältö ja sen uutuusarvo on aivan keskeisintä – ei siis lehden ”arvo” sinänsä. Suomen Akatemia liittyi DORA-julistukseen maaliskuussa 2019 ja sen nykyinen ohjeistus tutkijoiden arviointiin noudattelee kyseistä suositusta. Ohjeiden mukaan tutkimusrahoituksen hakijaa ei pyydetä esittämään mitään lehtiperusteista metriikkaa hakemuksensa osana ja mm. Jufo-luokituksen ilmoittaminen on kielletty. Kuitenkin muissa yhteyksissä kohtaa yksittäisen tutkijan hakemuksia ja julkaisuluetteloita, joissa nämä kertoimet on listattu tai niitä myös jostain edellytetään(huoh!).

Hoitotieteen alan tutkijoilla on valittavana julkaisukanavikseen mittava määrä kotimaisia tieteellisiä lehtiä tai vastaavasti lähes 130 kansainvälistä oppialan tieteellistä lehteä puhumattakaan muiden alojen relevanteista julkaisusarjoista. Aloitteleva tutkija ja hieman edistyneempikin tarvitsee tietoa ja ohjausta julkaisukanavien valintaan. Hoitotieteen julkaisujen arviointi vaatii laajaa näkemystä tieteestä ja sen moniarvoisista käytännöistä. Hoitotieteen asiantuntijoiden näkemykset ”oikeasta” tieteestä ja sen julkaisemisen foorumeista voisi olla päivityksen tarpeessa avoimen julkaisemisen vauhdissa.  Olisi suotavaa, että alallamme keskustellaan sosiaalisten sääntöjen muodostumisesta ja julkaisutoiminnan arvoista sekä tutkijoiden arvioinneista riittävän monipuolisesti.

Ohjauskeskusteluni väitöskirjatutkija Maijan kanssa päätyy siihen, että hänen tuloksensa on tärkeintä julkaista lehdessä, johon artikkeli sisällön puolesta sopii – se voi olla kansallinen Hoitotiedelehti tai joku kansainvälinen sarja. Valinta jää vielä puntarointiin, koska kyseessä on kansallisesti kiinnostava projekti, jolla haetaan vaikuttavuutta käytäntöön.  Päädymmepä sitten jompaankumpaan, on turvallista tietää, että paras arviointi jutusta saadaan sen pyyteettömästi työtänsä tekeviltä vertaisarviointiin suostuneilta asiantuntijoilta – vaikka palautteet eivät aina miellytäkään ja vaativat runsaasti oman työn uudelleen arviointia.

Professori Katri Vehviläinen-Julkunen
Hoitotieteen laitos
Itä-Suomen yliopisto