Monitieteisyys ja -ammatillisuus asiakas- ja potilasturvallisuuden opetuksessa ja oppimisessa

Syksyllä 2020 käynnistyi Itä-Suomen yliopistossa ainutkertainen monitieteinen 25 op opetuskokonaisuus ”Asiakas- ja potilasturvallisuuden perusopinnot”. Tämä kokonaisuus jakautuu viiteen viiden opintopisteen opintojaksoon, joista ensimmäisenä käynnistyi ”Johdatus asiakas- ja potilasturvallisuuden perusteisiin”. Tämän jakson vastuulaitoksena toimii Hoitotieteen laitos, jossa onkin jo kahdeksan vuoden kokemus vastaavanlaisen englanninkielisen ”Patient safety” ja avoimessa yliopistossa tarjotun suomenkielisen ”Potilasturvallisuus” opintojakson suunnittelusta ja opetuksesta. Syksyllä 2020 käynnistyneet uudet opinnot suunniteltiin ja toteutettiin yhdessä Hoitotieteen, Lääketieteen, Sosiaalityön, Oikeustieteiden ja Sosiaali- ja terveysjohtamisen ja Sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinnon laitosten kanssa sekä mm. Valviran, KYS:n, Potilasvakuutuskeskuksen ja monen muun organisaation asiantuntijoiden kanssa. Myös opiskelijat näihin opintoihin tulivat hyvin laajasti eri tieteenaloilta ja eri koulutustaustoilla, osa ollen yliopiston perusopiskelijoita ja osa avoimen yliopiston opiskelijoita kautta maan. Osalla opiskelijoista oli jo vuosien kokemus aiheesta heidän hakiessa nyt järjestettyä koulutusta asiakas- ja potilasturvallisuudesta ja osa opiskelijoista oli aiheen parissa ensimmäistä kertaa elämässään. Melkoisen mielenkiintoinen mahdollisuus siis uuden oppimiseen sekä opettajien että opiskelijoiden näkökulmista.

Syksyn aikana toteutettiin ensimmäinen ”Johdatus asiakas- ja potilasturvallisuuden perusteisiin” opintojakso, johon osallistui noin 180 opiskelijaa. Opinnot toteutettiin täysin verkko-opetuksena hyödyntäen monipuolisesti kirjallisen materiaalin ohella eri alojen asiantuntijoiden videoluentoja, Case esimerkkejä sekä Itä-Suomen yliopistossa monitieteisesti toteutettua suurryhmäsimulaatiota. Tehtävät koostuivat käsitekartoista, kirjallisista esseistä sekä verkkokeskusteluista. Opettajat, asiantuntijat ja opiskelijat edustivat laajasti eri ammatteja, osaamista ja erilaisia tieteenalojen käytäntöjä, maantieteellisesti sijoitettuna eripuolille Suomea ja vielä opetuksenkin ollessa täysin verkossa tapahtuvaa monimuoto-opetusta. Melkoinen kokonaisuus eikös… no miten onnistuttiin?

” Itselleni potilasturvallisuus ilmiönä avautui täysin uudella tavalla. Kykenen hyödyntämään oppimaani käytännön työssä.”

”Antoi ajattelemisen aihetta ja pohjaa keskustelun herättämiseen työyhteisössä. Esimerkiksi Haiprojen käsittelyä on parannettu aloitteestani, ihan tämän kurssin ansiosta.”

Opintojaksopalautteissa numeraalinen arvio nousi yli 4,5/5 erityisesti kohdissa, joissa opiskelijat arvioivat oppimisympäristöä ja oppimateriaalia. Erinomaisia olivat arviot myös muissa arvioitavissa kohdissa osoittaen, että opintojakso vastasi tavoitteita ja opiskelijat oppivat aiheesta lisää. Kaikista heikoiten arvioitiin toteutuneet opiskeluilmapiirin (4,25/5), ja saadun ohjauksen (4,25/5) ja saadun palautteen (4,14/5), näidenkin arviointien ollessa kokonaisuudessaan erinomaisia verkko-opetuksen haasteista huolimatta. Kirjallista palautetta oli annettu myös erittäin kattavasti. Tiivistäen oppimista edistäväksi koettiin erityisesti monipuoliset oppimateriaalit, asiantuntijaluennot, joustava aikataulu, sekä selkeästi jäsennetyt kokonaisuudet. Oppimista estäväksi tekijöiksi oli mainittu pääosin opiskelijoiden omiin aikatauluihin liittyvät haasteet. Opintojaksoon liittyvistä haasteista esille nousivat lähinnä yksittäisten opiskelijoiden kokema keskustelun vähyys tai verkkokeskustelun kömpelyys, näihin tosin löytyi myös vastakkaisiakin näkemyksiä.

” Etäopiskelun ja ajankäytön kannalta jakso oli hienosti rakennettu. Keskustelualueen tehtävät olivat perinteisiä ryhmätehtäviä parempia mielestäni. Oma asiantuntemus parani tämän kokonaisuuden myötä.”

Entäpäs monitieteisyyden tai moniammatillisuuden näkyminen? Yllättävää kyllä, palautteissa mainittiin melko niukasti asiasta, jonka itse opettajana arvioin olevan yksi kokonaisuuden merkittävimmistä anneista. Ehkäpä asia onkin tavallaan itsestäänselvyys tämänkaltaisessa aiheessa, asiakas- ja potilasturvallisuudessa, joka on enemmän tai vähemmän aina moniammatillista tiimityötä. Joitakin vastauksia asiaan liittyen nousi kuitenkin esille:

”Kurssi opetti myös keskustelemaan eri ammattilaisten kesken ja antoi toisaalta työkaluja siihenkin miten ehkä omasta näkökulmasta hiukan erikoisiin tai ainakin valtavirrasta poikkeaviin kommentteihin voisi vastata ja tieteellisessä keskustelussa pyytää perusteluja kommenttien taakse. Toivottavasti opiskelijat tällaisten kurssien kautta saavat kipinää tehdä entistä enemmän moniammatillista yhteistyötä toisiaan tukien.”

Monitieteisyys opetuksen suunnittelun ja toteutuksen näkökulmasta antoi paljon, yhteistyö toimi hyvin. Lukuisat suunnittelu- ja muut työpalaverit toivat näkemystä erilaisten tieteenalojen eroista ja laitosten käytännöistä mahdollistaen hyvien käytäntöjen jakamisen. Asiantuntijaluentoihin perehtyminen opetti opettajallekin uutta, vaikka oma kokemus aiheen tutkimuksen parissa on jo vuosien mittainen. Kokonaisuutena siis erittäin onnistunut kokemus. Täysin uuttahan monitieteinen opetus ainakaan terveystieteissä ei ole, mutta tulisiko meidän hyödyntää tätä enemmänkin? Ehdottomasti!

Dosentti, yliopistotutkija Marja Härkänen
Hoitotieteen laitos
Itä-Suomen yliopisto