Maahanmuuttoaiheisia raportteja

Tälle sivulle kokoan tutkimukseni aihepiiriin eli kasvukeskusten ulkopuolelle suuntautuvaan maahanmuuttoon liittyviä raportteja. Täydennän tätä sitä mukaa, kun netissä tulee kiinnostavia katsauksia vastaan.

Mattsson, Lisbeth & Kiivilä, Niina (2012) Kansainvälinen Itä-Suomi: Itä-Suomen maahanmuuttostrategia 2017, Pohjois-Savo, Etelä-Savo ja Pohjois-Karjala.

Reini, Kaarina (2012) Maahanmuuton taloudelliset vaikutukset : Vieraskielisen työvoiman aluetaloudelliset vaikutukset Pohjanmaalle. Helsinki: THL.

Väyrynen, Riikka (2012) Katsaus itäsuomalaisten nuorten ja aikuisten hyvinvointiin. Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus.

Hallitus haluaa säätää lain, joka on jo voimassa

Aamun Helsingin Sanomat kirjoitti hallituksen aikeista korvata “maahantulijoiden” asumisperustainen sosiaaliturva kotouttamisrahalla, jonka “suuruus riippuisi oleskeluluvan saaneen aktiivisuudesta”. Hanketta perusteli sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä (ps.), jonka keskeinen sanoma tuntui olevan, että maahanmuuttajat ovat nykytilanteessa paremmassa asemassa kuin suomalaiset pienituloiset, joiden toimeentulon edellytys on aktivointitoimiin osallistuminen.

Näinhän ei kuitenkaan ole, vaan vaikuttaa siltä, että hallitus viestinnässään sekoittaa puurot ja vellit. Tavoitteena näyttää olevan halu maksaa maahanmuuttajille muita pienempää sosiaaliturvaa ja tämä tavoite hämärretään puhumalla tarpeesta lisäsä maahanmuuttajien vastuunkantoa ja aktiivisuutta.

Tosiasiahan nimittäin on, että jo nykyisellään pakolaisten ja oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden sosiaaliturva on “vastikkeellista”. Sitä maksetaan niille, jotka osallistuvat kotouttamissuunnitelmaan kirjattuihin kotouttamistoimenpiteisiin.

Kansainvälistä suojelua hakenut  ja sen perusteella oleskeluluvan saanut pääsee suomalaisen sosiaaliturvan piiriin siinä vaiheessa, kun hän saa myönteisen oleskeluluvan ja löytää asunnon jostakin suomalaisesta kunnasta. Tällöin väestörekisteriin kirjataan henkilölle kotikunta, ja vastuu toimeentulosta siirtyy kunnalle, ellei henkilöllä tässä vaiheessa ole töitä tai saa ensisijaisia sosiaalietuuksia, kuten työttömyysturvaa.

Kun oleskeluluvan saanut turvapaikanhakija muuttaa kuntaan, hänelle tehdään kunnan tai työvoimaviranomaisten toimesta kotoutumissuunnitelma. Kotoutumissuunnitelmassa määritetään, mihin koulutukseen tai vastaavaan henkilö osallistuu.

Oppivelvollisuusiän ylittäneelle maahanmuuttajalle järjestetään kotoutumiskoulutuksena suomen tai ruotsin kielen opetusta ja tarvittaessa luku- ja kirjoitustaidon opetusta sekä muuta opetusta, joka edistää työelämään ja jatkokoulutukseen pääsyä sekä yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja elämänhallintaan liittyviä valmiuksia. Kotoutumiskoulutukseen voi sisältyä myös aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tutkinnon tunnustamista sekä ammatillista suunnittelua ja uraohjausta. (Laki kotoutumisen edistämisestä 1386/2010.)

Laki velvoittaa, että ”maahanmuuttajan on noudatettava suunnitelmaansa sekä hakeuduttava ja osallistuttava säännöllisesti kotoutumissuunnitelmaan sisältyvään suomen tai ruotsin kielen opetukseen ja muihin suunnitelmassa sovittuihin toimenpiteisiin ja palveluihin.”

Tämä kotoutumiskoulutus on juuri sitä aktivointia, jota ministeri oleskeluluvan saaneilta turvapaikanhakijoilta odottaa.

Kotoutumissuunnitelman ajalta maahanmuuttajalle maksetaan joko työttömyysetuutta tai toimeentulotukea. Oikeus työttömyysetuuteen määräytyy työttömyysturvalain mukaisesti ja oikeus toimeentulotukeen toimeentulotuesta annetun lain mukaisesti.

Helsingin Sanomien jutussa kerrotaan, että jo tällä hetkellä kantasuomalaiset nuoret voivat menettää pariksi kuukaudeksi 40 prosenttia toimeentulotuesta, jos he eivät osallistu viranomaisten aktivointitoimiin.

Yllätys, yllätys, niin voivat maahanmuuttajatkin.

On totta, että toimeentulotuen perusosan suuruutta voidaan alentaa jopa 40 prosenttia (tavanomaisemmin 20 prosenttia), jos henkilön ”toistuvasta 1 momentissa tarkoitetusta menettelystä on pääteltävissä, ettei hän halua ottaa vastaan työtä tai osallistua julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa (916/2012), kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa tai kuntouttavasta työtoiminnasta annetussa laissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin.”

Lakia sorvatessaan hallitus valitettavasti ratsastaa virheellisillä väittämillä ja perustelee toimeentulon alentamista tarpeella tehdä lainsäädäntöä, joka on jo voimassa.

Jos olen väärässä, niin korjatkaa tietoni.

PS. Helsingin Sanomia haluaisin kurmoottaa siitä syystä, että jutussa ei kerrota selkeästi, ketä kaavaillut muutokset koskevat. Jutun otsikossa puhutaan “maahantulijoista”, jossakin kohtaa puhutaan “oleskeluluvan saaneista”, mutta jotensakin epäilen, että kyseessä olisi kansainvälisen suojeluntarpeen vuoksi oleskeluluvan saaneista. Maahantulijoillehan asumisperustaista sosiaaliturvaa ei ole tarjolla tälläkään hetkellä, vaan se kuuluu ainoastaan pysyvästi maassa oleskeleville.  

Pohjois-Karjalasta etsitään 211 kuntapaikkaa

Itä-Suomen yliopisto on aloittanut yhteistyön Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa sijaitsevien vastaanottokeskusten kanssa.  Tähän liittyen kävimme eilen tutustumassa Kiteen vastaanottokeskukseen, jossa asuu tällä hetkellä noin 250 turvapaikanhakijaa. Helmikuussa odotetaan noin sataa uutta asukasta. Kiteen asukkaista suuri osa on perheitä ja joukossa on myös noin 85 alaikäistä lasta ja nuorta.

Kiteen vastaanottokeskus perustettiin lokakuun alussa ja sen asukkaat saapuivat suoraan Tornion järjestelykeskuksesta. Ensimmäisiä päätöksiä heidän oleskelulupahakemuksiinsa odotetaan siis tänä keväänä. Kiteen lisäksi vastaanottokeskuksia löytyy Pohjois-Karjalasta Kontiolahdelta ja Lieksasta.

Jos päätös hakemukseen on kielteinen, niin tällöin poliisi tai Maahanmuuttovirasto tekee myös käännyttämispäätöksen, minkä jälkeen poliisi tai Rajavartiolaitos panee täytäntöön käännyttämisen, eli maasta poistamisen. Joillekin kielteisen päätöksen saaneille on mahdollista myös palata kotimaahan vapaaehtoisesti. Tähän voi hakea tukea  valtiolta. Kielteisestä päätöksestä voi myös valittaa oikeusteitse. Tosin viime aikoina tätä oikeutta on harkittu rajoitettavaksi. Jos turvapaikanhakija jää Suomeen ilman oleskelulupaa, hänellä ei ole oikeutta Suomen sosiaaliturvaan ja myös terveyspalvelujen käyttö on hyvin rajattua.

Jos taas päätös on myönteinen, niin turvapaikanhakija alkaa joko itsenäisesti tai yhdessä vastaanottokeskuksen henkilökunnan kanssa etsiä itselleen asuntoa, johon hän voisi muuttaa. Sisäministeriön arvion mukaan tällä hetkellä käsittelyssä olevista hakemuksista 35 % saa myönteisen päätöksen, mikä tarkoittaa että 10 000 – 12 000 pakolaistaustaista ihmistä asettuu asumaan johonkin kuntaan tänä vuonna

Oman hankkeeni kannalta on kiinnostavaa, että TEM eli Työ- ja elinkeinoministeriö ohjaa tilannetta siihen suuntaan, että myönteisen oleskeluluvan saaneet turvapaikanhakijat jäisivät asumaan siihen maakuntaan (tai ELY-alueelle), jossa he ovat viettäneet turvapaikkaprosessin. Kuulin tästä aiheesta Kotouttamisen osaamiskeskuksessa erityisasiantuntijana työskentelevän Tarja Rantalan puheenvuoron. Hänen esityksensä diat löytyvät Vastaanottava maaseutu -seminaarin sivulta.

arvio-tem

Erityisen mielenkiintoisena pidin taulukkoa, johon oli kuvattu nyt jo sovitut kuntapaikat sekä arvioi sijoitettavien pakolaisten määrästä ELY-alueittain.  Siitä näkee, että viranomaisilla on vielä pitkä matka kuljettavanaan, jotta kaikille oleskeluluvan saaneille löytyisi kunta, joka on jo etukäteen valmistautunut vastaanottamaan pakolaiset sekä tarjoamaan alkuvaiheen nk. kotouttamispalveluja.

Myönteisen oleskeluluvan saanut on nykylain voimassa ollessa oikeutettu valitsemaan itse oman asuinpaikkansa. Jos asunto on olemassa, niin henkilö voi muuttaa siihen asumaan. Hänestä tulee näin kuntalainen ja hän saa oikeuden samoihin palveluihin, mitä kaikilla kuntalaisilla on. Lisäksi pakolaiset ovat oikeutettuja erityisiin kotoutumispalveluihin, joiden organisoinnista kunnat ovat pitkälti vastuussa. Jos kunnalla on tehtynä kotouttamisohjelma, niin se voi hakea valtiolta korvausta pakolaisten kotouttamiseen.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että valtio aikoo käyttää erityisiä keinoja ohjatakseen myönteisen oleskeluluvan saaneita asumaan eri puolille Suomea. Olen kuullut, että Maahanmuuttovirasto ohjeistaa vastaanottokeskuksia siten, että oleskeluluvan saaneille turvapaikanhakijoille myönnettäisiin tukea vuokratakuisiin ainoastaan siinä tapauksessa, että tuleva asunto on oman maakunnan rajojen sisäpuolella. Tämä on asia, jota yritän kartoittaa vielä tarkemmin, sillä vaikka ymmärrän valtion virkamiesten huolen siitä, että muuttovirrat ohjautuvat hyvin nopeasti ja suurina pääkaupunkiseudulle, niin ohjaukseen käytetyt keinot eivät kuitenkaan saa olla perusoikeuksien vastaisia. Sekä Suomen kansalaisilla ja maassa laillisesti oleskelevilla ulkomaalaisella on perusoikeutena vahvistettu oikeus liikkua maassa ja valita oma asuinpaikka.

Kun puhutaan  kansainvälisistä muuttoliikkeistä ja varsinkin turvapaikanhakijoiden liikkumisesta, niin muutoksia  kuvataan usein ennalta-arvaamattomiksi. Viime syksynäkin kuulin monia puheenvuoroja siitä, kuinka ihmisten liikkuminen on tullut suomalaisille yllätyksenä, jopa shokkina. Suomessa ollaan oltu valmistumattomia turvapaikanhakijoiden saapumiseen.

Kunnissa, joissa tai joiden läheisyydessä sijaitsee vastaanottokeskus, on tällä hetkellä niin sanotusti jännät paikat. On odotettavissa, että joihinkin niistä muuttaa lähiaikoina väestöä, joka ei puhu suomea ja joka tarvitsee erityistä tukea löytääkseen paikkansa kuntalaisina. Arvelen, että tulemme kuulemaan monia tarinoita siitä, kuinka pakolaiset “virtasivat” paikakkunnalle ja kuinka kunta oli täysin valmistautumaton tulevaan tilanteeseen. Pidän viisautena sitä, että kunnissa alettaisiin viimeistään nyt miettiä, miten valmistautua tulevaan ja asia on noussut esiin jo Pohjois-Karjalassakin. Oppia voi hakea niistä kunnista, joissa vastaanottokeskuksia on ollut jo 90-luvulta lähtien ja joissa maahanmuutto on nähty mahdollisuutena eikä uhkana kunnan tulevaisuudelle.

Edit: Lisäys: Joensuussa on vastikään tehty päätös pakolaisten vastaanottamisesta.

Autonomiaa vai integrointia? Maahanmuuttajat ja hyvinvointi suomalaisella syrjäseudulla.

Suomeen saapui vuonna 2015 ennätysmäärä turvapaikanhakijoita. On todennäköistä, että monet heistä myös saavat täältä turvapaikan. Oleskeluluvan saatuaan pakolaiset muuttavat pois eri puolille Suomea perustetuista vastaanottokeskuksista. Tällöin pienillekin paikkakunnille avautuu mahdollisuus saada uusia asukkaita ja kauan kaivattua elinvoimaa.

Väiteltyäni vuonna 2013 aloitin työskentelyn Suomen Akatemian rahoitamassa hankkeessa, jossa tutkitaan pakolaistaustaisten somalien kotoutumista Suomeen ja Yhdysvaltoihin. Olemme tutkineet sitä, millaisia mahdollisuuksia ja toisaalta esteitä somalitaustaisten maahanmuuttajien kansalaisuudelle  suomalaisen ja yhdysvaltalaisen yhteiskunnan erityispiirteen luovat. Tutkimusta tehdessäni huomasin, että merkitystä ei ole vain kansallisilla konteksteilla, vaan myös paikallistaso on merkittävä siinä, millaiseksi maahanmuuttajien arki Suomessa muotoutuu.

Yksi tutkimuspaikkakunnista on ollut Pohjois-Karjalassa sijaitseva Lieksa, joka on ollut julkisuudessa paikallisten maahanmuuton vastustajien voimakkaiden ja väkivaltaistenkin reaktioiden vuoksi. Olen nähnyt, että pakolaistaustaisilla somaleilla, jotka tilastotietojen valossa ovat yksi Suomen heikoimmin integroituneista maahanmuuttajaryhmistä, on paljon sellaista tietotaitoa ja aloitteellisuutta, joka ei usein tule näkyväksi eikä näin ollen saa tukea suomalaisessa yhteiskunnassa. On todennäköistä, että tämä koskee myös muita maahanmuuttajaryhmiä.

Tämä blogi liittyy helmikuussa 2016 alkavaan post doc -hankkeeseeni, joka jatkaa näitä aiempien tutkimusten teemoja. Hankkeessa pohdin kasvukeskusten ulkopuolella, eniten juurikin Lieksassa, asuvien maahanmuuttajien hyvinvointia sekä maahanmuuttajien kotouttamisen tukemiseksi kehitetyn palvelujärjestelmän kyvykkyyttä tunnistaa ja tukea maahanmuuttajien hyvinvoinnin eri tekijöitä. Kiinnitän erityisesti huomiota maahanmuuttajien autonomian toteutumiseen. Samalla tarkastelen sitä, kuinka järjestelmä puuttuu tai on puuttumatta elinympäristön maahanmuuttajille tuottamaan haavoittuvuuteen, jota syrjäseuduilla lisäävät esimerkiksi korkea rakenteellinen työttömyys sekä ennakkoluuloina ilmenevä vähäinen kokemus etnisestä monikulttuurisuudesta.

Syrjäseutu ei tässä tutkimuksessa ole niinkään tilastotiedon varaan rakentuva käsite, vaan  tarkoitan sillä sitä osaa Suomesta, joka on 1960-luvulta lähtien menettänyt merkittävän osan väestöstään ja joka sen vuoksi ikään kuin käy jatkuvaa taistelua olemassaolostaan. Syrjäseudulla kysymys siitä, ketkä tulevat, jäävät ja lähtevät on keskeinen paikkakunnan identiteetille. Näin on myös Lieksassa, joka valikoitui tutkimuskohteeksi, koska se on tyypillinen vanha teollisuuspaikkakunta, jonka elinkeinorakenne on mullistunut ja väkimäärä on vähentynyt puoleen 1960-luvun tasosta.

Toisaalta Lieksa on erityinen tapaus, koska se vuodesta 2009 lähtien on saanut merkittävää tasausta väestökatoonsa pakolaistaustaisista somaleista, joita alkoi tuolloin muuttaa kaupunkiin. Lieksa on ollut kerta toisensa jälkeen uutisissa rasistisiin möläytyksiin ja paikalliseen muutosvastarintaan liittyen, mutta toisaalta siellä on aktiivisia toimijoita, jotka näkevät maahanmuuton mahdollisuudet ja tekevät työtä maahanmuuttajien kotoutumisen edistämiseksi. Raportoin havainnoistani ja tutkimukseni etenemisestä tässä blogissa.