When tables are turn. Muukalaiseksi yhdessä yössä.

Netissä surffaillessani törmäsin meemiin, joka kehotti olemaan ystävällinen muukalaisia kohtaan, koska ei voi tietää, milloin itse joutuu muukalaisen asemaan. Viesti kolahti erityisesti sen takia, että olen viime aikoina tutustunut netin välityksellä ulkomailla asuviin suomalaisiin, jotka ovat kokeneet muukalaisuutta. He ovat tulleet häirityiksi ja joutuneet epävarmaan elämäntilanteeseen ulkomaalaisuutensa takia.

Periaatteen tasolla tiedämme, että muukalaisuus voi koskettaa ketä tahansa. Kuitenkin tuntuu, että ajatus osien mahdollisesta vaihtumisesta on melko tavalla siivottu pois suomalaisesta maahanmuuttokeskustelusta. Pikemminkin suomalaiset nähdään aina joko isäntinä omassa maassamme tai hyväntekijöinä muualta tulevia kohtaan. Ajatus siitä, että me olisimme muukalaisia ja siksi epätasa-arvoisen maahanmuuttopolitiikan kohteina tuntuu kaukaiselta.

Kyse voi olla itsesuojeluvaistosta. Suojelemme itseämme sillä, että emme edes kuvittele joutuvamme tilanteeseen, jossa mikään valtio ei halua meitä asukkaikseen, vaan joudumme kävelemään läpi Euroopan tuntemattomien ihmisten vieraanvaraisuuden ja hyväntekeväisyyden varassa kysellen pääsyä turvaan ja parempaan elämään.

Toisaalta mietin, että olisiko sittenkin kyse ylimielisyydestämme? Olemmeko suomalaisina niin tottuneita helppoon ja vaivattomaan, globaalisti ajateltuna varsin etuoikeutettuun, elämäämme, ettemme usko, että onnemme voisi todella kääntyä niin, että meillä ei yhtäkkiä olisikaan sijaa ja turvaa maailmassa?

Sara Ahmed on tarkkanäköisessä Strange Encounters –kirjassaan todennut, että toisin kuin arjessa usein ajattelemme, muukalaiset eivät suinkaan ole meille tuntemattomia ihmisiä. Pikemminkin kyse on sellaisista ihmisistä, jotka tunnistamme muukalaisiksi. Muukalainen ei siis ole kuka tahansa kadulla vastaan kävelevä tuntematon henkilö. Hän on se, jonka kohdalla tunnemme  turvattomuutta ja tavalla tai toisella tiedämme, ettei hän kuulu tänne meidän joukkoomme.

Muukalaisuus ei liity pelkästään maahanmuuttoon, mutta Suomessa tähän käsitteeseen törmää oikeastaan vain silloin, kun puhutaan maahanmuutosta. Muukalaisuutta ja vierautta tunnutaan tällöin käsiteltävän ensisijaisesti yksilöiden ominaisuutena. Emme oikeastaan puhu vieraudesta, vaan vieraista, muukalaisista, tulijoista ja jopa tunkeutujista, jotka pelkällä olemassa olollaan saavat suomalaiset pelokkaiksi. Tämän puhetavan ytimessä on ajatus muukalaisista, jotka  järkyttävät turvallista arkeamme.

Kun muukalaisuus samaistetaan yksilön ominaisuudeksi, näkemättä jäävät ne poliittiset päätökset, joiden myötä yksilöistä tai ihmisryhmistä voi jopa yhdessä yössä tulla muukalaisia ilman, että he itse ovat tehneet mitään. Yksi viime vuoden vaikuttavimmista esimerkeistä tällä saralla oli Britannian Brexit-äänestys, jonka lopullista tulosta voimme tässä vaiheessa vain arvailla.

Liityin vajaa kuukausi sitten Britannian ja Skotlannin suomalaisten  fb-keskustelupalstoille. Varsinkin joulun aikaan siellä keskusteltiin juhlaperinteistä, vaihdettiin reseptejä ja pohdittiin, mistä brittiläisestä tuotteesta syntyvät parhaat piirakat sekä maukkaimmat laatikot. Nykyisellään keskustelua hallitsee kuitenkin Brexitiä ja EU-kansalaisten muuttunutta asemaa koskeva pohdinta.

Britannian suomalaisyhteisössä on herännyt huoli tulevaisuudesta. Monet heistät uskovat asioidensa kyllä järjestyvän ajan mittaan, kun taas toiset ovat jopa peloissaan muutosten edessä. Osa on jo nyt päättäneet hakea uutta kansalaisuutta. Se on kuitenkin melko hintava prosessi ja iso askel varsinkin niille, jotka identiteetiltään kokevat itsensä  ennen kaikkea suomalaisiksi.

Kompromissiratkaisuna monet EU-kansalaiset ovat hakeneet Briteistä pysyvää oleskelulupaa, mutta törmänneet tässä erinäisiin vaikeuksiin. Ensinnäkin oleskelulupaan vaaditaan paljon paperityötä. Viranomaisten ohjeet ovat sekavia ja jotkut vaatimukset tuntuvat mahdottomilta toteuttaa. Kuinka moni meistä on pyytänyt jokaisesta työpaikastaan todistuksen, josta käy ilmi, mistä syystä työstä on aikanaan tullut lähdettyä? Tälläisiä ja monia muita todisteita kuitenkin kaivataan oleskelulupahakemuksen liitteiksi.

Toisekseen ihmisiä on yllättänyt, että läpihuutojuttuna pidetyn oleskelulupaprosessin lopputulos onkin ollut monen hakijan kannalta kielteinen. Mediajulkisuutta keränneet kielteiset oleskelulupapäätökset ovat lisänneet ahdistusta omasta asemasta.

Suomalaiset ovat kokeneet täydellisen epäreiluna, että vuosikymmeniä Britanniassa asuvat EU-kansalaiset ovat yhtäkkiä tilanteessa, jossa he eivät tiedä, saavatko he jatkossa asua maassa ja jos, niin millaisilla ehdoilla. Tässä joukossa on mukana perheenisiä ja äitejä, joilla on lapsia brittiläisen puolison kanssa sekä henkilöitä, joilla on takanaan pitkä aika ja myös työura Briteissä.  Monet fb-ryhmän keskustelijat ovat vedonneet siihen, että heidän läheisimmät ihmissuhteensa ovat Englannissa, Walesissa tai Skotlannissa eivätkä suinkaan Suomessa, vaikka Suomi monelle eräänlainen kotimaa olisikin. Brexit-äänestyksen tuloksen myötä jopa miljoona Iso-Britanniassa asuvaa EU-kansalaista on muuttunut muukalaisiksi maassa, jota he ovat pitäneet omanaan jo vuosien ajan. Toinen mokoma brittejä asuu eri EU-maissa ja on vastaavalla tavalla epätietoinen tulevaisuuden suhteen.

Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa Iso-Britanniassa asuvat suomalaiset pelkäävät perheidensä mahdollista hajoamista eri maihin. Facebook-ryhmässä he miettivät, mitä tarkoittaisi elää Lontoossa paperittomana tai ilman sosiaaliturvaa ja hakevat toisiltaan apua pärjätäkseen viranomaisviidakossa, joka oleskeluluvan hakemisen ympärillä on. Nämä ihmiset eivät ole itse valinneet muukalaisuutta, vaan he ovat joutuneet tähän tilanteeseen aiemmin elämänsä varrella tehtyjen päätösten ja monien sattumusten sekä nykyisten poliittisten paineiden vuoksi. Muukalaisuus ei katso vain ihonväriä, vaikka se voikin sekoittua rasismiin, vaan sitä, että meistä useimmilla on varsin rajallinen mahdollisuus vaikuttaa elämänsä suuntaan.

Uutisia seuraamalla on käynyt selväksi, että tokkopa monikaan Brexitin puolesta tai sitä vastaan äänestänyt viime kädessä ymmärsi, mihin kaikkeen ja kuinka monen ihmisen elämään tuo päätös vielä vaikuttaakaan.

PS: Hengaan näissä fb-ryhmissä, koska suunnitteilla on tutkijavierailu Skotlantiin. Tästä syystä Iso-Britannian kuulumiset ja tapahtuvat tulevat näkymään myös tässä blogissa aiempien teemojen rinnalla.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *