Paljonko maksaa maahanmuutto? Mikä on ihmisen hinta?

Kävin eilen puhumassa maahanmuuttotyön ammattilaisille Kotona Suomessa –hankkeen järjestämässä koulutustilaisuudessa. Puheenvuoroni jälkeen sain jälleen vastattavakseni kysymyksen pakolaisuuden kustannuksista Suomelle ja suomalaisille veronmaksajille. Yritän tähän blogitekstiin lyhyesti kirjata ylös, mitä tutkimuksessa on saatu selville maahanmuuton ja erityisesti pakolaisina Suomeen tulleiden ”kustannusvaikutuksista”.

Kysymys on kaikkea muuta kuin helppo vastattavaksi enkä itse ole aihepiiriä tutkinut. Vastaukseni perustuu siis aiheesta lukemaani kirjallisuuteen. Tässä kyse on siis pikemminkin lyhyestä kirjallisuuskatsauksesta kuin omaan tutkimustyöhöni perustuvasta kannanotosta.

Ennen varsinaista vastausta haluan kuitenkin ottaa esille muutaman seikan, joka itseäni hiertää maahanmuuton ja ylipäätään ihmiselämän hinnoittelussa.

Maahanmuutto hahmotetaan Suomessa usein ongelmakeskeisesti. Myös tutkijat pyrkivät usein identifioimaan ja ratkaisemaan maahanmuuttoon ja maahanmuuttajien kotoutumiseen liittyviä ongelmia. Ongelmapuheen rinnalle on viime aikoina virinnyt keskustelua, jossa hyvin kotoutunut maahanmuuttajaväestö ymmärretään mahdollisuutena ja voimavarana tulevaisuuden Suomelle. Maahanmuuttoa tarkastellaan sen aiheuttamien aiheuttamien hyötyjen ja haittojen kautta.

Maahanmuuttoa ei olisi ilman tänne muuttavia ihmisiä. Siksi maahanmuutosta ei voida keskustelulla sävyltään neutraalisti, niin etteivät maahanmuuttoon liitetyt ominaisuudet ainakin tiedostamattomasti ”tartu” myös niihin ihmisiin, joista puhutaan

Pidän ihmiselämän hinnoittelua ongelmallisena sekä yhteiskunnallisesti ja yksilöiden kannalta. Puhe maahanmuuton ”haasteista ja mahdollisuuksista” ylläpitää käsitystä maahanmuuttajista erityisryhmänä, jota kantaväestön ja maahanmuuttotyön ammattilaisten on hallittava ja hallinnoitava. Tälle vaihtoehto olisi nähdä maahanmuuttajat tasaveroisina, autonomisesti toimivina yksilöinä muiden suomalaisten rinnalla. Varsinkin nuorten maahanmuuttajien identiteetin kehitykselle on haitallista, että heitä yhteiskunnallisessa keskustelussa tarkastellaan ensisijaisesti mahdollisena kustannuseränä. Kuka toivoisi sellaista omalle lapselleen? Maahanmuuttajien lisäksi on olemassa muitakin ryhmiä, joihin taloudellisten vaikutusten arvioinnit yleensä ulotetaan. Henkilökohtaisella tasolla tämä yleensä tuntuu loukkaavalta. Yhteiskunnan tasolla se kertoo ihmiselämän ekonomisoinnin yleistymisestä.

Työperäräistä maahanmuuttoa koskevasta keskustelusta talousvaikutusten kalkylointi on levinnyt myös pakolaispolitiikkaan, jota on kasvavassa määrin alettu mieltää alue- ja väestöpolitiikkana. Pakolaisuutta ei näin ollen ymmärretä humanitaariseksi maahanmuutoksi, jonka peruste on ihmisen oikeus turvalliseen elämään. Nykyään pakolaispoliittista keskusteluakin ohjaavat kysymykset vastaanottavien Euroopan maiden talous- ja työmarkkinatilanteesta sekä ikärakenteen ongelmista.

Näistä ilmeisistä ongelmista huolimatta, maahanmuuton kustannukset ja taloudelliset hyödyt kiinnostavat ihmisiä. Aihepiiriä on tutkittu jonkin verran, mutta usein julkisessa keskustelussa eniten tilaa ovat saaneet erilaiset raportit ja selvitykset. Mediassa on keskusteltu esimerkiksi siitä, mitä OECD:n maahanmuuton kustannuksia arvioivassa raportissa todella sanotaan.

Ulkomailla tehtyjen tutkimusten tulosten perusteella ei kuitenkaan pitäisi suoraan tehdä Suomea koskevia johtopäätöksiä, koska maahanmuuttajien profiili ja määrät, maahanmuuttopolitiikka, maan sosiaaliturvajärjestelmä, työmarkkinat ja talouden rakenteet ovat erilaiset eri maissa. Toisaalta esimerkiksi Kaarina Reini väittää, että maahanmuuttoa pitäisi tutkia enemmän alueellisesta näkökulmasta.  Muuttoliikkeiden aluetaloudellinen vaikutus voi olla hyvinkin erilainen kuin vaikutus koko maan kansantalouden tasolla.

Kansainvälisen ja suomalaisenkin tutkimuksen arvio on, että kansantalouden tasolla maahanmuuton positiivisesta kokonaistaloudellisesta vaikutuksesta on joitakin tuloksia, mutta yleisesti ottaen vaikutukset ovat pieniä kansantaloudelle. OECD:n mukaan kaikkiaan maahanmuuton vaikutukset maiden julkisiin talouksiin jäivät pieniksi. Lisäksi nousukauden aikana syntyy tyypillisesti nettohyötyä (maahanmuuttaja antaa enemmän kuin ottaa), laskukaudella tilanne kääntyy toisinpäin. Tutkimustulosten valossa näyttää myös siltä, että vaikutukset kantaväestön palkkoihin ja työllisyyteenkin ovat pieniä.

Reinin selvityksessä korostetaan työllistymisen ja maahanmuutosta aiheutuvien taloudellisten vaikutusten yhteyttä.  Parhaimmillaan maahanmuuton vaikutus on alueen taloutta tukeva ja elinvoimaisuutta lisäävä. Paljon kuitenkin riippuu alueen talouden rakenteesta, voidaanko lisätyövoima hyödyntää ja pystyykö talous laajentumaan. Jos alueella vallitsee jo ennestään heikko työllisyystilanne, vaikeuttaa maahanmuuton kasvu tällöin tilannetta entisestään.

Tutkijat painottavat myös, että eri ikäisinä ihmisillä on erilaisia tarpeita ja erilaisia taloudellisia vaikutuksia, minkä vuoksi aihetta tarkastellessa täytyy huomioida muuttajien ja heidän lastensa koko elinkaari.

Työikäisenä Suomeen muuttavan ja hyvin suomalaisilla työmarkkinoilla pärjäävän maahanmuuttajan vaikutus julkiseen talouteen on selvästi positiivinen. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluvien julkisten palveluiden kustannukset on rahoitettu jossakin muualla. Toisaalta VATT:n tutkijat painottavat, että työikäisenäkin saapuvan maahanmuuttajan nettovaikutus on  negatiivinen, jos hän jää työelämän ulkopuolelle, ja varsinkin, jos sama koskee hänen lapsiaan.

Tutkimustietoa, jossa olisi tarkasteltu nimenomaisesti pakolaisuuden taloudellisia vaikutuksia, on tehty vähemmän. Yleensä laskelmissa tarkastellaan maahanmuuttoa kokonaisuutena. Tosin maahanmuuttajaryhmiä tyypitelty esimerkiksi ”pakolaismaista tuleviksi” ja näin on saatu aikaan yksityiskohtaisempia arvioita siitä, mikä on jonkin tietyntyyppisen maahanmuuton vaikutus talouteen.

Työ- ja elinkeinoministeriö on selvittänyt pakolaisten vastaanoton kustannuksia ja saanut selville, että ministeriön kunnille maksamien korvausten toteuma oli vuonna 2012 noin 76 miljoonaa euroa. Tämä ei ole kuitenkaan sama asia kuin pakolaisuuden hinta per vuosi, vaan nimenomaisesti maksettavien kuntakorvausten määrä jonakin tiettynä ajankohtana.

Yksioikoisen hintalapun kirjoittaminen pakolaisuudelle on monella tapaa ongelmallista. Kuten toimittaja Hannu Heino yllä olevan linkin takaa löytyvässä jutussaan kirjoittaa, tämä johtuu muun muassa siitä, mitkä välilliset kustannukset pakolaisuudelle esimerkiksi infrastruktuurin tai julkishallinnon menoista kulloinkin lasketaan. Julkisen talouden laskelmat eivät välttämättä huomioi, paljonko maahanmuuttajan tekemä työ tai palvelu hyödyttää elinkeinoelämää, työmarkkinaa tai yleistä toimeliaisuutta.

KELA:n tutkijat Jussi Tervola ja Jouko Verho ovat sosiaaliturvan käyttöä koskevissa tutkimuksissaan todenneet, että maahanmuuttajaryhmien välillä  on sosiaaliturvan käytössä suuria eroja, jotka heijastelevat eroja maahanmuuton syissä. Pakolaismaista muuttaneet ovat työmarkkinoilla huonoimmassa asemassa ja heidän sosiaaliturvan käyttönsä on runsasta. Toisaalta pitempään Suomessa olleilla pakolaismaista muuttaneilla sosiaaliturvan käyttö on selvästi vähäisempää kuin vastikään maahan muuttaneilla. Tilanne voi siis tasoittua ajan mittaan. OECD-maista muutetaan useammin työn vuoksi, ja ryhmän etuuskäyttö on lähellä kantaväestön tasoa. Tässä ryhmässä sosiaaliturvan käyttö on samalla tasolla vastikään muuttaneilla ja pitempään maassa olleilla.

Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että julkisen vallan kannattaa panostaa maahanmuuttajien kouluttamiseen ja kotouttamiseen. Esimerkiksi VATT:n tulosten mukaan kotouttamissuunnitelmat nostivat kohderyhmän palkka- ja yrittäjätuloja 47 prosenttia kymmenen vuoden seurantajakson aikana.  Toisaalta on yhteiskunnallisesti järkevää raivata esteitä maahanmuuttajien työllistymisen tieltä. Ennakkoluuloinen ja rasistinen suhtautuminen vaikeuttavat maahanmuuttajien työllistymistä. Esteiden raivaaminen maahanmuuttajien yhteiskunnallisen osallistumisen tieltä on siis, paitsi inhimillisesti katsoen oikein, myös viisasta työllisyys- ja talouspolitiikkaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *