Mistä työvoimaa Lieksaan?

Lieksassa järjestettiin eilen illalla kaupungin strategian valmisteluun liittyvä kuuleminen, jossa kaupungin johtaja Jarkko Määttänen nosti motivoituneen ja ammattitaitoisen työvoiman rekrytoimisen yhdeksi Lieksan lähivuosien keskeiseksi haasteeksi. Ongelmien lähteeksi kaupunginjohtaja arvioi Karjalaisen mukaan sitä, että Lieksassa on tulevina vuosina eläköitymässä runsaasti väkeä. Lisäsi Määttänen arvioi, että Lieksaan voi olla uusien teollisuuden investointien ohessa olla avautumassa jopa satoja työpaikkoja. Näihin töihin tarvitaan tekijöitä.

Lieksan väestökehityksen tuntevalle kunnanjohtajan kannanotto ei tule yllätyksenä. Samanlaisia madonlukuja on esitetty koko Pohjois-Karjalan ja laajemmin Itä-Suomen osalta. Luonnollinen väestönlisäys kääntyi Itä-Suomessa negatiiviseksi jo 1990-luvulla ja sitä se on ollut vuodesta 1996 alkaen nykypäivään asti. Hieman tasoitusta muuhun maahan Itä-Suomi, Lieksa mukaan lukien, on saanut tänne muuttaneista ulkomaalaisista, jotka ovat tyypillisesti nuoria, ja työikäisiä henkilöitä. Keskimäärin maahanmuuttajat ovat nuorempia kuin maakunnassa syntynyt väestö. Aluepolitiikan näkökulmasta heitä voi siis pitää erittäin potentiaalisena työvoimana ja tämä näkökulma on otettu esiin myös aluekehitysohjelmissa. Pohjois-Karjalan maakuntastrategian mukaan tulevaan osaajapulaan ja työikäisten määrän vähenemiseen tulisikin varautua lisäämällä maahanmuuttoa ja tulomuuttoa Suomesta sekä luomalla työmahdollisuuksia maakunnassa opiskeleville nuorille.

Tätä taustaa vasten se, millaista kunnallis- ja erityisesti toripolitikointia Lieksassa on viime vuodet harjoitettu näyttää lievästi sanottuna mielenkiintoiselta. Lieksaan on viime vuosikymmenen aikana tullut maahanmuuttajia, mutta heistä suuri on tilaisuuden tullen muuttanut kunnasta pois. Syynä joidenkin kohdalla on ollut se, että Lieksassa ei ole ollut sosiaalisia verkostoja, joiden varassa elämää olisi ollut helpompaa rakentaa. Myös Pielisen-Karjalan korkea työttömyysaste on saanut monet muuttamaan Etelä-Suomen kasvukeskuksiin, vaikka voi olla, että tässä asiassa mielikuvat eivät täysin vastaa todellisuutta. Raportit todellakin ennakoivat alueelle tulevaa työvoimapulaa.

Toisaalta on päivänselvää, että maahanmuuttajien asettumista Lieksaan on vaikeuttanut asenneilmapiiri, joka on ollut erittäin kielteinen maahanmuuttajia kohtaan. Sen sijaan, että Lieksassa olisi panostettu käytössä olevat voimavarat kotoutumiseen, on kunnasta löytynyt äänekkäitä vastarannan kiiskiä, jotka ovat hartiavoimin vastustaneet varsinkin pakolaistaustaisten ja afrikkalaisten maahanmuuttajien yrityksiä asettua kaupunkiin. Esimerkiksi perussuomalaisten valtuustoryhmä on kerta toisensa jälkeen nostanut esiin ajatuksen, että Lieksan kaupungin tulisi kieltäytyä ottamasta vastaan valtion kotouttamiseen osoittamia määrärahoja ja lopetettava maahanmuuttajien kotouttamispalvelut. Tähän liittyy myös pienen, mutta äänekkään maahanmuuttovastaisen rintaman harjoittama jatkuva maahanmuuttajien aseman kyseenalaistaminen, mikä on tarkoittanut esimerkiksi aggressiivista verkkokirjoittelua sekä maahanmuuttajien ja heidän kanssaan yhteistyötä tekevien ja työskentelevien tahojen uhkailua ja häirintää.

Väitän, että Lieksassa ei ole otettu todesta mahdollisuutta, että sinne muuttanut maahanmuuttajaväestö voisi olla merkittävä paikallistalouden elvyttäjä ja osaavaa työvoimaa siinä, missä maakunnassa syntyneet nuoretkin. Haastattelemalla pohjoiskarjalaisia maahanmuuton ja kotouttamisen kanssa tekemisissä olevia ihmisiä sekä seuraamalla alueellista mediakeskustelua olen löytänyt useita syitä sille, miksi  näin on tapahtunut. Miksi Lieksassa ei ole tartuttu tilaisuuteen ja pyritty pitämään kiinni sinne muuttaneista maahanmuuttajista?

Yksi ilmiselvä syy on rasismi, jonka olemassa oloa ei tarvitse epäillä. Rasismilla tarkoitan tässä tapaa katsoa alaspäin ihmisiä, jotka eivät ole valkoihoisia ja jotka eivät jaa samaa kulttuurista koodistoa kuin paikalliset. Rasismiin liittyy myös pyrkimys eristää muualta tulleet ja jopa karkoittaa heidät kaupungista. Rasismista kertoo muun muassa suomi24:n Lieksa-palstan kommentointi, joka on ollut vuosien ajan todella värittynyttä ja ahdasmielistä. Palstalla on aika ajoin käyty asiallistakin keskustelua kunnallispolitiikasta, mutta valtaosa on vastenmielistä rasistista räksytystä. Olen pannut merkille, että kaikki Lieksa-palstan kirjoittajat eivät suinkaan itse asu Lieksassa, mutta joukossa on siinä määrin paikallistuntemusta omaavia kommentoijia, että on selvää, että he tuntevat tai ajattelevat tuntevansa Lieksan tilannetta omakohtaisesti. Myös poliisin arvio on ollut se, että sosiaalisen median maahanmuuttovastaista myllyä pyöritetään Lieksasta, mutta että sitä ruokitaan myös Lieksan ulkopuolelta. Toisaalta tiedän, että rasismi ja ennakkoluulot eivät jää nettiin, vaan näkyvät maahanmuuttajien syrjintänä eri tilanteissa.

Toinen asia on taipumus eritellä ihmisiä meihin ja muihin: paikallisiin ja junantuomiin, kantasuomalaisiin ja maahanmuuttajiin ja niin edelleen. Tämän luokittelun perusteet eivät välttämättä ole rasistisia, mutta ne elävät vahvoina aluepoliittisessa keskustelussa. Jostain syystä muualta tulleiden yrittäjyyttä ja toimeliaisuutta ei arvoteta yhtä korkealle kuin oman kylän poikien tekosia. Tähän liittyy myös tapa nähdä maahanmuuttajat muusta väestöstä erillisenä ryhmänä. Erityisen selvästi tämä tulee esiin aluepolitiikan keskusteluissa, joissa maahanmuuttajaväestöä jatkuvasti arvioidaan heistä koituvien hyötyjen ja haittojen kautta. Tässä mielessä myös maahanmuuttoon myönteisesti suhtautuvat voivat vahvistaa näitä erontekoja esittämällä maahanmuuttajat paikallisväestöstä merkittävästi poikkeavana ryhmänä, jonka erityistä hyötyä on tarpeen perustella. Tätä on nähty Lieksassakin, kun vastineeksi kaupunkilaisten syytöksiin maahanmuuton kustannuksista, kaupungin virkamiehet ovat puolustautuneet viittamaalla rahavirtoihin, joita kaupunkiin on tullut valtion korvatessa kotouttamisesta aiheutuvia kustannuksia. Vaikka tarkoitus on hyvä, niin näin synnytetään  käsitystä ”niistä”, jotka ovat ”meille” hyödyksi.

Toisaalta tapa käsitellä maahanmuuttoa siihen liittyvien haasteiden kautta synnyttää mielikuvan maahanmuuttajista “heinä”,  joiden aiheuttamia ongelmia ”meidän” on ratkottava. Aluepoliittisessa keskustelussa maahanmuuttajat eivät tänä päinä ole kuin kuka tahansa meistä, vaan he ovat erityisryhmä, “aluepoliittinen erityiskysymys”. Tämä voi heijastua esimerkiksi tapoihin, joilla virkamiehet kohtaavat maahanmuuttajataustaisia asiakkaita tai esimerkiksi siinä, kuka katsotaan sopivaksi yrittäjyyteen ja kenelle tarjotaan mahdollisuutta kouluttautua mihinkin ammattiin.

Pitkällä tähtäimellä on parempi, että ihmistä arvioidaan työmarkkinoilla kokemuksensa ja osaamisensa perusteella kuin esimerkiksi etnisen ryhmäkuulumisen kautta. Näin olisi päivänselvää, että Lieksaan muuttaneelle maahanmuuttajataustaiselle väestölle kannattaa tarjota mahdollisuus kouluttautumiseen, eikä ajaa heitä pois Etelä-Suomeen ainakaan ihonvärin vuoksi. Näin ehkä ymmärrettäisiin paremmin, että itse asiassa hyvinkin läheltäkin voi löytyä vapaata työvoimaa sitä tarvitseville.

Kolmas asia, johon olen törmännyt, on ristiriita, joka vallitsee ihmisten arkikokemuksen ja työvoimantarpeesta kertovien tilastojen ja poliittisten kannanottojen välillä. Olen huomannut, että jopa työvoimaviranomaiset suhtautuvat epäillen työvoimapulasta kertoviin käppyröihin, joita heille seminaareissa ja erilaisilla koulutus- ja kehityspäivillä esitetään. Media ympärillämme kertoo työttömyydestä, ihmiset kokevat epävarmuutta työpaikoistaan. Harva pohjoiskarjalainen tuntee yrittäjän, joka ei löydä firmaansa työntekijää työehtojen ollessa edes kohtalaiset, mutta kaikki tuntevat jonkun, joka on saanut potkut tai joka on jo pitkään etsinyt töitä niitä löytämättä. Myös maahanmuuttajataustaisen ihmisen voi olla vaikea sijoittaa itseään tilanteeseen, jossa toisaalta puhutaan siitä, kuinka suuri tarve maahanmuuttajien työpanokselle Suomelle on, mutta jossa kuitenkin työpaikkahakemuksiin annetut vastaukset ovat useimmiten kielteisiä. Tässä tilanteessa niin tavalliset ihmiset kuin monet virkamiehetkin ovat ymmällään. Miten toimia tilanteessa, jossa heille yhdestä suunnasta viestitään työvoimantarvetta ja toisesta työttömyyden kasvua ja talouden jatkuvaa alamäkeä? Ovatko suomalaiset työpaikat uhattuna vai eivätkö ne ole? Talousviestintää pitäisi ryhdistää niin, että myös ruohonjuuritasolla ymmärretään, miksi samanaikaisesti joku ala tai alue Suomessa voi kärsiä työvoimapulasta ja toisella alalla ja alueella työttömyys kasvaa.

Kirjoitan Lieksasta, koska tunnen sen tilanteen aiemman tutkimustyöni kautta parhaiten. Olen tässä nykyisessä hankkeessani laajentamassa reviiriäni ja tutustumassa myös muutamiin muihin kuntiin, joihin saattaa nopeallakin aikataululla tulla uutta maahanmuuttajataustaista väestöä siinä vaiheessa, kun oleskelulupapäätöksiä nyt kevään aikana saadaan tehtyä.

Minulla ei ole esittää ratkaisua, kuinka nopeasti muokata asenteita tai kuinka työvoimantarpeesta tulisi viestiä, niin että raja-aidat meidän muiden ja välillä madaltuvat tai että ymmärrys tulevasta työvoimapulasta ”menisi kaaliin” myös paikallistasolla, mutta jos halutaan, että maahanmuuttajat tuntevat olonsa tervetulleiksi ja viihtyvät maakunnissa tarpeeksi pitkään tullakseen rekrytoiduiksi yrityksiin ja kuntien palvelukseen, näkisin, että näistä asioista on alettava puhua ymmärrettävästi. Käppyröiden rinnalle tarvitaan viestintää, joka huomioi ihmisten arkikokemukset ja huolenaiheet.

One thought on “Mistä työvoimaa Lieksaan?”

  1. Joensuun yliopiston yhteiskuntapolitiikan laitoksella on kyllä sitkeästi vannottu tulevan työvoimapulan nimiin ja väännetty seminaareihin väitettä tukevia käppyröitä ainakin 2000-luvun alusta alkaen. Todellisuus vaan ei ole vieläkään kohdannut näitä ykp:n laitoksen teorioita sen kummemmin Lieksassa kuin muuallakaan.

    Tietyillä vaativan erityisosaamisen aloilla (esim. lääkärit) eräänlaista työvoimapulaa on aina ja kaikkialla, mutta matalan vaativuustason ns. liukuhihnatyö/varastohommissa todellista työvoimapulaa ei vaikkapa Lieksaan ole kyllä odotettavissa nykyisillä työttömyysluvuilla.

    Maahanmuuttajien onnistuneesta työllistymisessä ja kotouttamisketjussa kannattaa suunnata katseet Närpiöön, jossa pakolaistaustaisia henkilöitä on jäänyt kuntaan kasvihuoneille töihin heidän maatalousosaamisensa perusteella. Eli siellä on ollut jo valmiina työpaikat ja työvoiman tarve, eikä niitä ole jälkikäteen maahanmuuttajien saavuttua keksimällä keksitty.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *