Topeliuksen moninainen mieheys<\/strong><\/p>\n\n\n\n Tutustuessani Topeliuksen L\u00e4sning f\u00f6r barn <\/em>-kokoelman is\u00e4hahmoihin havaitsin, ett\u00e4 saduista ei noussut esille vain yhdenlaista isyyden tai mieheyden representaatiota. Hahmot itsess\u00e4\u00e4n heijastivat melko todenmukaisesti 1800-luvun puoliv\u00e4lin j\u00e4lkeisen Suomen alueen yhteiskuntarakennetta sek\u00e4 perheit\u00e4, sill\u00e4 is\u00e4hahmojen joukossa oli niin maanviljelij\u00f6it\u00e4, torppareita, r\u00e4\u00e4t\u00e4leit\u00e4, uudisasukkaita, kirkon ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 kuin kuninkaallisia. Koska satujen tapahtumiin kuului arkea, juhlaa ja kriisej\u00e4, is\u00e4hahmot p\u00e4\u00e4siv\u00e4t esille monissa erilaisissa el\u00e4m\u00e4ntilanteissa.<\/p>\n\n\n\n Tarkasteluun rajaamissani saduissa toistuivat is\u00e4hahmojen tavat toimia mieheyden esimerkkin\u00e4 lapsilleen sek\u00e4 aktiivinen kasvattaminen kohti aikuisuutta. Erityisesti poikalasten kohdalla is\u00e4t iloitsivat vahvuudesta, kuten sadussa Bj\u00f6rken och Stjernan <\/em>(Koivu ja t\u00e4hti)<\/em>, jossa kohdatessaan Suomeen palanneen poikansa, is\u00e4 kokeili t\u00e4m\u00e4n k\u00e4sivarsia ja \u201diloitsi niiden miehekk\u00e4\u00e4st\u00e4 voimasta\u201d.<\/strong> Vastaavanlainen poikalasten voimakkaiden kehojen ihannointi toistui my\u00f6s satujen Gossen fr\u00e5n Pern\u00e5 <\/em>(Pernajan Poika<\/em>)ja Lufslotten <\/em>(Pilvilinna<\/em>) is\u00e4hahmojen puheissa. Maatalousyhteis\u00f6iss\u00e4 1800-luvulla yksil\u00f6n ty\u00f6kyky ja fyysinen voimakkuus olivat keski\u00f6ss\u00e4, koska ne mahdollistivat perheen el\u00e4tt\u00e4misen sek\u00e4 toivat turvaa katovuosien ja sotien aiheuttaman ep\u00e4varmuuden keskell\u00e4. Voimakkuutensa takia poikia arvostettiin enemm\u00e4n kuin tytt\u00f6j\u00e4, joiden ahkeruuteen kannustava kasvatus t\u00e4ht\u00e4si ensisijaisesti \u00e4itiyteen. Aktiivisen kasvattamisen lis\u00e4ksi tutkimissani saduissa esiintyi my\u00f6s isien poissaoloa ja et\u00e4isyytt\u00e4. Is\u00e4t olivat perheen p\u00e4\u00e4n\u00e4 velvollisia el\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n perheens\u00e4, mink\u00e4 vuoksi heid\u00e4n piti ty\u00f6nteon vaatiessa poistua perheens\u00e4 luota joko hetkitt\u00e4isesti tai pidempiaikaisesti. Osassa saduista, kuten Kyrkklockorna <\/em>(Kirkonkellot)<\/em>, Skyddsengel <\/em>(Suojelusenkeli) <\/em>ja Gossen fr\u00e5n Sammatti<\/em> (Sammatin poika<\/em>) is\u00e4t ottivat lapsiaan mukaan ty\u00f6ntekoon. T\u00e4m\u00e4 oli ajalle tavanomaista, koska kaikissa perheiss\u00e4 ei ollut mahdollista palkata erillist\u00e4 lastenhoitajaa. Vanhempien ty\u00f6nteon esimerkin seuraaminen my\u00f6s mahdollisti lapsille aikuisuuteen ja ammatteihin vaadittavien taitojen oppimisen, mik\u00e4 taas edisti ammatin periytymist\u00e4 is\u00e4lt\u00e4 pojalle.<\/p>\n\n\n\n Vanhemmalle lastenkirjallisuudelle tunnusomaisesti my\u00f6s Topeliuksen saduissa oli orpoja lapsia. Vaikka isien poissaolo ei ollut saduissa ihanteellista, se heijasti todenmukaisesti satujen syntyajankohtaa, jolloin aikuisten odottamattomat kuolemat olivat yleisi\u00e4. Verrattuna naisiin, miesten kuolleisuus oli yleisemp\u00e4\u00e4, johtuen sodank\u00e4ynnist\u00e4 tai ty\u00f6nteossa tapahtuneista onnettomuuksista. T\u00e4m\u00e4n vuoksi lapset olivat 1800-luvulla todenn\u00e4k\u00f6isemmin is\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 kuin \u00e4iditt\u00f6mi\u00e4. Tarkastelemissani saduissa oli my\u00f6s \u00e4itihahmojen kuolemia, kuten saduissa Matts Lustigs barn (Matti Iloisen lapset), Syne i Sommarby <\/em>(Suvikyl\u00e4n Syyne) <\/em>ja Askungen <\/em>(Tuhkimo<\/em>). Erityisesti miespuolisilta leskilt\u00e4 odotettiin tuohon aikaan uudelleenavioitumista, mik\u00e4 teki uusperheist\u00e4 tavallisia.<\/p>\n\n\n\n Koska huonekuntansa johtajina miesten vastuulla oli kaikkien talouteen kuuluvien hengellinen el\u00e4m\u00e4, toimivat is\u00e4hahmot saduissa uskontokasvattajina. My\u00f6s kirkkolaki velvoitti vanhempia opettamaan lapsilleen alkeisopetuksen ja kristinopin perusteet. Kristillisist\u00e4 rituaaleista Topeliuksen saduissa toistui eniten kaste<\/strong>, joka j\u00e4rjestettiin ajan lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n sek\u00e4 luterilaisen perinteen mukaisesti pienelle lapselle pian syntym\u00e4n j\u00e4lkeen. Kasteen lis\u00e4ksi is\u00e4hahmot huolehtivat lapsilleen kummin, joka kuningasisien lasten tapauksessa oli taikavoimia omaava hyv\u00e4 keiju, sill\u00e4 \u201dniin on tapana satujen kuninkaiden keskuudessa\u201d, kuten kertoja kuvaili sadussa Adalminas perla<\/em> (Adalmiinan helmi<\/em>).<\/p>\n\n\n\n Taikaolennoista ja yliluonnollisista ilmi\u00f6ist\u00e4 huolimatta Topeliuksen saduissa is\u00e4hahmojen uskonnollinen el\u00e4m\u00e4 oli varsin maltillista kristillisyytt\u00e4. K\u00e4site \u201deletty uskonto<\/em><\/strong>\u201d (eng. lived religion<\/em>) kuvaa minusta osuvasti is\u00e4hahmojen tapaa toimia, sill\u00e4 lapsia otettiin saduissa mukaan osaksi el\u00e4v\u00e4\u00e4 kristillist\u00e4 perinnett\u00e4 rukouksen, virsilaulun, jumalanpalvelusten sek\u00e4 kirkollisten toimitusten kautta. Merkillepantavaa on, ett\u00e4 Topeliukselle itselleen kristillinen usko oli t\u00e4rke\u00e4 ihanne, jota kohti kasvattaa, vaikka L\u00e4sning f\u00f6r barn <\/em>-satukokoelman aikaan kristillinen tapakulttuuri oli murroksessa ja ihmiset esimerkiksi osallistuivat 1800-luvun j\u00e4lkipuoliskolla aiempaa v\u00e4hemm\u00e4n jumalanpalveluksiin sek\u00e4 ehtoolliselle. T\u00e4st\u00e4 muutoksesta huolimatta useassa sadussa vierailtiin kirkossa ja is\u00e4hahmot kertoivat lapsilleen Jumalasta, jota he kuvailivat suojelevana ja oikeudenmukaisena.<\/p>\n\n\n\n Is\u00e4, joka itkee ja iloitsee<\/strong><\/p>\n\n\n\n Koska suomalaiseen mieheyteen yhdistet\u00e4\u00e4n populaareissa k\u00e4sityksiss\u00e4 usein tunteiden n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 sek\u00e4 \u201dmiehet eiv\u00e4t itke\u201d -tyyppisi\u00e4 sanontoja, minua kiinnosti erityisesti saada selville, miten tunteet n\u00e4kyiv\u00e4t Topeliuksen satujen is\u00e4hahmoissa. T\u00e4m\u00e4 oli erityisen kiinnostavaa 1800-luvun k\u00e4sityksiin peilaten, sill\u00e4 bin\u00e4\u00e4riset sukupuolet n\u00e4htiin erillisin\u00e4, mutta toisiaan t\u00e4ydent\u00e4vin\u00e4. N\u00e4in mieheyden ihanteisiin kuului vahvasti rationaalisuus ja voima<\/strong>, kun taas emotionaalisuus yhdistettiin heikkouteen ja feminiinisyyteen. Koska psykologia alkoi tieteenalana kehitty\u00e4 vasta 1800-luvun loppupuolella, miesten tunteet ymm\u00e4rrettiin sukupuolieroja mukaillen j\u00e4rke\u00e4 palvelevina ja intohimoisina voimina<\/strong>, joiden kautta miehet pystyiv\u00e4t hallitsemaan sek\u00e4 luomaan uutta<\/strong>. Vastakohtaisesti naisten tunne-el\u00e4m\u00e4 miellettiin ep\u00e4vakaana ja sentimentaalisena, mutta my\u00f6s k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisen\u00e4 ja siten kotiel\u00e4m\u00e4\u00e4n sopivana.<\/p>\n\n\n\n N\u00e4ist\u00e4 erotteluista huolimatta satuaineistosta nousi esille tunteitaan n\u00e4ytt\u00e4vi\u00e4 miehi\u00e4. Is\u00e4t kokivat niin ilon, surun, vihan ja pelon<\/strong> kaltaisia perustunteita, kuin ylpeyden ja kateuden<\/strong> kaltaisia sekundaarisia tunteita. Is\u00e4hahmojen tavat ilmaista tunteitaan olivat osin yksityisi\u00e4<\/strong>, kuten sadussa Linet <\/em>(Pellava<\/em>), jossa pellavaa viljelev\u00e4 ukko vet\u00e4ytyi perheens\u00e4 luota yksin m\u00f6k\u00f6tt\u00e4m\u00e4\u00e4n, koska oli harmissaan huonosta sadosta. T\u00e4lle kontrastina olivat kuningasis\u00e4t, jotka tunsivat suurta iloa lastensa syntyess\u00e4 ja kadonneiden lasten l\u00f6ytyess\u00e4. Iloisten tapahtumien seurauksena j\u00e4rjestettiin suuria juhlia, jolloin kaikki p\u00e4\u00e4siv\u00e4t osaksi kuningasisien iloa eli tunnekokemus jaettiin kodin ulkopuolelle<\/strong>. My\u00f6s suru oli koko valtakunnan kanssa jaettu tunne, kuten sadussa Adalminas perla<\/em>, jossa prinsessan kadotessa kuningasis\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4si koko valtakunnan pukeutumaan suruvaatteisiin. Surua jaettiin my\u00f6s yksityisesti perheen kesken, kuten sadussa Om den sommar, som aldrig kom <\/em>(Kes\u00e4st\u00e4, joka ei koskaan tullut<\/em>), jossa is\u00e4hahmo itki<\/strong> vaimonsa ja lastensa kanssa kuollutta Rafael-poikaa. T\u00e4m\u00e4n sadun Topelius kirjoitti kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1857 menehtyneen Rafael-poikansa muistoksi.<\/p>\n\n\n\n Satujensa pedagogisena tavoitteena Topeliuksella oli opettaa lapsia k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n tunteiden ja j\u00e4rjen v\u00e4list\u00e4 ristiriitaa, ja h\u00e4n kuvasikin saduissa monin eri tavoin avoimesti tunteitaan k\u00e4sittelevi\u00e4 ja kokevia is\u00e4hahmoja. Lastenkirjallisuus on pitk\u00e4\u00e4n ollut lapsille tunteisiin ja tunneilmaisuun liittyvien normien sek\u00e4 odotusten oppimisen v\u00e4line<\/strong>. Koska Topeliuksen is\u00e4hahmojen tunnekirjo oli laaja ja tunteita n\u00e4ytettiin avoimesti, is\u00e4hahmot eiv\u00e4t vastaa stereotyyppist\u00e4 tunteita n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n \u201dperinteisen suomalaisen miehen\u201d mallia. Koska t\u00e4m\u00e4 normi tai enemm\u00e4nkin myytti ei ollut paikkansapit\u00e4v\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 1800-luvun loppupuolen Suomessa syntyneess\u00e4 aineistossa, nousee esille kysymys, miss\u00e4 kohtaa ja millaisissa konteksteissa t\u00e4m\u00e4 normi on muodostunut ja iskostunut suomalaisten itseymm\u00e4rrykseen? <\/p>\n\n\n\n Zacharias Topelius lukemassa ikkunan \u00e4\u00e4rell\u00e4. Kuvaaja Daniel Nyblin (1880-l.?) Museovirasto, Historian kuvakokoelma.<\/p>\n\n\n\n Epilogi: Isyyden tutkimusaukko<\/strong><\/p>\n\n\n\n Tarkasteltaessa historiallista mieheytt\u00e4 ja maskuliinisuutta on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 pys\u00e4hty\u00e4 my\u00f6s isyyden historian \u00e4\u00e4relle<\/strong>. Isyyden voi n\u00e4hd\u00e4 yhten\u00e4 miessukupuolta m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4n\u00e4 tekij\u00e4n\u00e4, sill\u00e4 sit\u00e4 se oli etenkin 1800-luvulla, jolloin biologinen lasten saaminen oli kiinte\u00e4 osa maskuliinisuuden kokonaisuutta sek\u00e4 er\u00e4\u00e4nlainen \u201dmieheyden t\u00e4yttymys<\/strong>\u201d. Isyyden historiaa ei kuitenkaan ole viel\u00e4 tutkittu paljon. Isyyden historiaa tutkinut Ilana Aalto<\/strong> kiteytt\u00e4\u00e4, kuinka t\u00e4m\u00e4n tutkimusaukon vuoksi mielikuvat menneisyyden isist\u00e4 voivat muodostua liian \u201dperinteiseksi\u201d tai yksioikoiseksi, jolloin nykyajassa ei pystyt\u00e4 hahmottamaan isyyteen liittyv\u00e4\u00e4 muutosta tai ilmi\u00f6it\u00e4, koska niiden juuret ovat pitk\u00e4ll\u00e4 historiassa.<\/p>\n\n\n\n Taide heijastaa aina sit\u00e4 maailmanaikaa, jossa teos syntyy. Vaikka taikuuden kaltaisia fantasiaelementtej\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t sadut ovat kaunokirjallisuutta ja siten my\u00f6s taiteellisia esityksi\u00e4, voi fiktiivisiss\u00e4 teksteiss\u00e4 olla my\u00f6s heijastuksia todellisesta menneest\u00e4 ajasta. Tarkastelemalla Topeliuksen satutuotantoa, joka syntyi koulutietoa t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4ksi ja lasten abstraktin ajattelun kehittymisen tueksi, voimme oppia lis\u00e4\u00e4 uskoon, tunteisiin ja sukupuolittuneeseen kasvatukseen liittyvist\u00e4 ihanteista niin Topeliuksen tuotannossa kuin yleisesti 1800-luvun puoliv\u00e4lin j\u00e4lkeisess\u00e4 autonomisessa Suomessa.<\/p>\n\n\n\n Graduni aineiston ja tutkimuskirjallisuuden perusteella totean, ett\u00e4 Zacharias Topeliuksen saduissa isyyden representaatio oli moninaista. <\/strong>Useassa is\u00e4hahmossa toteutuivat tutkielman ajankuvaan kuuluvat mallit ihanteellisesta isyydest\u00e4, johon kuului perheen el\u00e4tt\u00e4minen ty\u00f6nteolla, voima, vahvuus sek\u00e4 lasten ja muun perheen hengellisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4 huolehtiminen. Lis\u00e4ksi kuvaamalla tunteitaan n\u00e4ytt\u00e4vi\u00e4 isi\u00e4, Topelius toi esille mieheyden inhimillisen puolen<\/strong>, joka poikkesi rationaalisuuteen keskittyv\u00e4st\u00e4 mieheyden ihanteesta. Vaikka 1800-luvun puoliv\u00e4lin j\u00e4lkeinen maallistuva yhteiskunnallinen kulttuuri loi tietynlaista mallia mieheydest\u00e4, kaikesta murroksesta ja muutoksesta huolimatta Topelius piti kiinni h\u00e4nelle t\u00e4rkeist\u00e4 ihanteista ja kasvatti niit\u00e4 kohti satujensa kautta.<\/p>\n\n\n\n KIRJOITTAJAESITTELY<\/strong><\/p>\n\n\n\n Alma Laukkanen<\/strong> on sosionomi (AMK) ja kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2026 It\u00e4-Suomen yliopistosta valmistunut teologian maisteri. Blogiteksti pohjautuu Laukkasen kirkkohistorian pro gradu -tutkielmaan Moninainen mieheys ja inhimillinen isyys: Mieheyden rakentaminen is\u00e4hahmojen kautta Zacharias Topeliuksen L\u00e4sning f\u00f6r barn (1865\u20131896) -kokoelman saduissa<\/em>, joka on luettavissa eRepo-kokoelmassa: http:\/\/urn.fi\/urn:nbn:fi:uef-20260345<\/a>. Topelius, Zacharias (1865-1896). L\u00e4sning f\u00f6r barn 1-8. Teoksessa Zacharias Topelius et al. (red.), L\u00e4sning f\u00f6r barn: Utgiven av Ulrika Gustafsson och Hanna Kurt\u00e9n med inledning av Olle Widhe. Zacharias Topelius Skrifter X:1. Helsingfors: Svenska litteraturs\u00e4llskapet i Finland. https:\/\/www.sls.fi\/wp-content\/uploads\/mfiles\/1991\/1991.pdf<\/a>.<\/p>\n\n\n\n TUTKIMUSKIRJALLISUUS<\/strong><\/p>\n\n\n\n Aalto, Ilana (2010). Katsaus isyyden historiaan s\u00e4\u00e4ty-yhteiskunnasta nykyaikaan. Teoksessa Johanna Mykk\u00e4nen & Ilana Aalto, Isyyden ihanteet, arki ja kokemukset: Raportti isyyden tutkimuksesta Suomessa. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto, 15\u201335. https:\/\/doi.org\/10.57049\/nts.399<\/a>.<\/p>\n\n\n\n Eitler, Pascal et al. (2014). Introduction. Teoksessa Ute Frevert & Thomas Dixon (ed.), Learning How to Feel: Children’s Literature and Emotional Socialization, 1870-1970. England: Oxford University Press, Incorporated, 1-20.<\/p>\n\n\n\n Huhta, Ilkka (2013). Kaunokirjallisuus. Teoksessa Jaakko Olavi Antila et al. (toim.), Kristinuskon historian tutkimusalat ja metodit. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 179\u2013185.<\/p>\n\n\n\n H\u00e4ggman, Kai (1994). Perheen vuosisata: Perheen ihanne ja sivistyneist\u00f6n el\u00e4m\u00e4ntapa 1800-luvun Suomessa. Helsinki: Suomen historiallinen seura. https:\/\/urn.fi\/urn:nbn:fi:sks-dor-000209<\/a>.<\/p>\n\n\n\n Jantunen, Timo & Ojanen, Eero (2022). Zacharias Topelius. Suomalaisten satuset\u00e4. Helsinki: Avain.<\/p>\n\n\n\n Jokinen, Arto (2010). Kriittinen mies- ja maskuliinisuustutkimus. Teoksessa Tuija Saresma et al.(toim.), K\u00e4sikirja sukupuoleen. Tampere: Vastapaino, 128\u2013138<\/p>\n\n\n\n Koski, Kaarina (2011). Uskomusperinne ja kristillinen kasvatus 1800-luvulla. Kasvatus & Aika. Kasvatuksen historiallis-yhteiskunnallinen julkaisu 5:4, 9\u201324. https:\/\/journal.fi\/kasvatusjaaika\/article\/view\/68430<\/a>.<\/p>\n\n\n\n Kupari, Helena & Vuola, Elina (2020). Johdanto. Teoksessa Elina Vuola (toim.), Eletty uskonto. Arjen uskonnollisuudesta ja sen tutkimuksesta. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 7\u201339.<\/p>\n\n\n\n Laurent, Kaarina (1947). Topelius saturunoilijana. Helsinki: WSOY<\/p>\n\n\n\n Malinen, Antti et al. (2021). Perheyhteis\u00f6 modernisoituvassa yhteiskunnassa. Ihanteet ja eletty arki. Teoksessa Pirjo Markkola et al. (toim.), Suomalaisen yhteiskunnan historia 1400\u20132000: Osa 2: Yhteis\u00f6t ja identiteetit. Tampere: Vastapaino, 125\u2013158. https:\/\/urn.fi\/URN:NBN:fi:tuni202211238580<\/a>.<\/p>\n\n\n\n Markkola, Pirjo (2007). Suomalaisen naisen ja miehen el\u00e4m\u00e4nkaari. Teoksessa Kai H\u00e4ggman et al. (toim.), Suomalaisen arjen historia: 2: S\u00e4\u00e4tyjen Suomi. Helsinki: Weilin + G\u00f6\u00f6s, 250\u2013269.<\/p>\n\n\n\n Mykk\u00e4nen, Johanna (2010). Is\u00e4ksi tulon tarinat, tunteet ja toimijuus. Diss. Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopisto. Jyv\u00e4skyl\u00e4: Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopisto. https:\/\/urn.fi\/URN:ISBN:978-951-39-3802-4<\/a>.<\/p>\n\n\n\n Shields, Stephanie A. (2007). Passionate men, emotional women: Psychology constructs gender difference in the late 19th century. History of Psychology 10:2, 92\u2013110. https:\/\/doi.org\/10.1037\/1093-4510.10.2.92<\/a>.<\/p>\n\n\n\n Tepora, Tuomas (2022). Kuinka tunnehistoriaa tutkitaan? Teoksessa Mirkka Danielsbacka et al.(toim.), Avaimia menneisyyteen: Opas historiantutkimuksen menetelmiin Helsinki: Gaudeamus, 39\u201358. http:\/\/hdl.handle.net\/10138\/354717<\/a>.<\/p>\n\n\n\n Tosh, John (1999). A Man\u2019s Place: Masculinity and the Middle-Class Home in Victorian England. New Haven, CT: Yale University Press.<\/p>\n\n\n\n Tuomaala, Saara (2005). Kuuliaiseksi ja ahkeraksi: Lastenkasvatus agraarikulttuurissa. Teoksessa Pekka Laaksonen et al. (toim.), Kansanetiikkaa: K\u00e4sityksi\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4 ja pahasta. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 42\u201356.<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/blogs.uef.fi\/luterilaiset-maskuliinisuudet\/wp-content\/uploads\/sites\/229\/2026\/05\/Adalminan-helmi-769x1024.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/blogs.uef.fi\/luterilaiset-maskuliinisuudet\/wp-content\/uploads\/sites\/229\/2026\/05\/Topelius-2_Museovirasto-1024x655.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n
L\u00c4HTEET<\/strong><\/p>\n\n\n\n