<\/p>\n\n\n\n
Suomalaisten pietistipappien vuosina 1836\u20131838 julkaisemassa Hengellisi\u00e4 Sanomia<\/em> -lehdess\u00e4 esiintyy pappeja, kirkkoherroja ja piispoja erilaisista protestanttisista kulttuuripiireist\u00e4, kuten Ruotsista, Saksasta ja Englannista. Edell\u00e4 oleva sitaatti presbyteeripappi Thomas Gougen<\/em> (1605\u20131681) el\u00e4m\u00e4kerrasta kuvaa osuvasti papeille asetettuja odotuksia ja ihanteita niin heid\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4, luonteensa kuin el\u00e4m\u00e4ntapansa suhteen. Ahkeran virantoimituksen ja taitavan Jumalan sanan opettamisen lis\u00e4ksi pappien odotettiin omalla el\u00e4m\u00e4ll\u00e4\u00e4n todistavan kristillisist\u00e4 hyveist\u00e4 ja toimivan n\u00e4in kristityn miehen esikuvina ei ainoastaan virassaan, vaan my\u00f6s persoonallaan ja yksityisel\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Pappien vastuu yhteis\u00f6ist\u00e4\u00e4n ei siten koskenut ainoastaan hengellisi\u00e4 kysymyksi\u00e4, vaan my\u00f6s moraalista ja sosiaalista ulottuvuutta.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Pappi hengellisen\u00e4 opettajana ja moraalisena esikuvana<\/strong><\/p>\n\n\n\n Saarna- ja opetusvirka n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t ensisijaisena papin teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 Hengellisi\u00e4 Sanomia<\/em> -lehdess\u00e4, mist\u00e4 kertoo my\u00f6s se, ett\u00e4 teksteiss\u00e4 kutsutaan pappeja usein nimell\u00e4 \u201dOpettaja\u201d, \u201dSaarnaaja\u201d tai \u201dSaarnamies\u201d. Pappien mieheysihanteeseen kuului oppineisuus ja heilt\u00e4 odotettiin taitavaa ja Jumalan sanan mukaista uskonopetusta. Koska pappi oli vastuussa seurakuntalaistensa hengellismoraalisesta tilasta, oli opetus t\u00e4rke\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kansan ymm\u00e4rrykselle sopivalla tasolla (Laine & Laine 2010, 299\u2013301). Esimerkiksi saarnoissa tuli v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 liiallista monimutkaisuutta ja oppineisuutta, jotta opetukset koskettaisivat ennen kaikkea seurakuntalaisten syd\u00e4nt\u00e4: \u201dWaan yksinkertaiset, lyhyet ja hell\u00e4t, syd\u00e4mmest\u00e4 l\u00e4htew\u00e4t saarnat sattuwat my\u00f6s syd\u00e4mmeen.\u201d (Kuolema-tautiansa sairastawaisen Kirkkoherran puhe tulewalle Siaisellensa. Hengellisi\u00e4 Sanomia 14.10.1836.)<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Papin tuli toimia uskonesimerkkin\u00e4 seurakuntalaisilleen ahkeran rukousel\u00e4m\u00e4n ja Raamatun lukemisen kautta sek\u00e4 pysym\u00e4ll\u00e4 luterilaisen tunnustuksen ja Raamatun sanan mukaisessa opetuksessa (Maurits 2014, 56). Yksi r\u00e4ikeimpi\u00e4 rikkomuksia pappisihannetta vastaan olikin v\u00e4\u00e4r\u00e4n opin julistaminen, joka rikkoi papin luottamuksellista v\u00e4litt\u00e4j\u00e4suhdetta niin suhteessa Jumalaan kuin h\u00e4nelle uskottuihin seurakuntalaisiin. Eksytt\u00e4v\u00e4 opetus ei ainoastaan asettanut papin omaa sielua hengelliseen vaaraan, vaan johdatti my\u00f6s h\u00e4nen seurakuntalaisensa kauemmaksi Jumalan tahdosta ja sielun pelastuksesta. Seuraava sitaatti kuvaa hyvin nuoren Eberhartin tunnontuskia ja katumusta h\u00e4nen tunnustaessaan seurakuntalaisilleen saarnanneen enemm\u00e4n oman viisautensa kuin Jumalan viisauden mukaan:<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Kuten edell\u00e4 ollut tunnustus osoittaa, pappismiehen oli Jumalan sanan mukaisen opetuksen lis\u00e4ksi my\u00f6s t\u00e4rke\u00e4\u00e4 el\u00e4\u00e4 esikuvallisen kristityn tavoin. N\u00e4in seurakuntalaiset saivat h\u00e4nen kauttaan mallin kristillisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4 (Laine 2002, 209). Papin opetusviran tavoitteena ei siis ollut ainoastaan seurakuntalaisten her\u00e4tt\u00e4minen synnintuntoon ja parannukseen ja sen my\u00f6t\u00e4 mahdolliseen sielun pelastukseen, vaan my\u00f6s oikeanlaiseen kristilliseen el\u00e4m\u00e4ntapaan, jossa opetukset tulisivat sis\u00e4istetyksi osaksi omaa persoonaa ja jokap\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. Hengellisi\u00e4 Sanomia<\/em> -lehdest\u00e4 l\u00f6ytyviss\u00e4 pappien kuvauksissa t\u00e4m\u00e4 pappismiehilt\u00e4 odotettu l\u00e4hes pyhimysm\u00e4inen esikuvallisuus tulee hyvin esille:<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Vaikka pappi oli seurakuntansa johtaja ja auktoriteetti, nousee Hengellisi\u00e4 Sanomia<\/em> -lehden teksteiss\u00e4 esille papin alamaisuus maalliselle esivallalle ja tilivelvollisuus sek\u00e4 Jumalalle ett\u00e4 seurakuntalaisille. Pappeja kunnioitettiin ja arvostettiin silloin, kun he itse eliv\u00e4t opetuksensa mukaisesti ja esimerkiksi papin juoppous tai huolimattomuus virantoimituksessa saattoivat johtaa papista tehtyihin valituksiin tai seurakuntalaisten pilkkaan (R\u00e4ih\u00e4 2023, 67\u201369). Pappien asema seurakuntansa vaikutusvaltaisimpana miehen\u00e4 edellytti heilt\u00e4 esivaltauskollisuutta sek\u00e4 esimerkillisyytt\u00e4 kristillisiss\u00e4 hyveiss\u00e4, kuten n\u00f6yryydess\u00e4, vaatimattomuudessa, l\u00e4himm\u00e4isenrakkaudessa ja jumalanpelossa. Koulutettuna miehen\u00e4 papinkin tuli ennen kaikkea olla Jumalan tahtoa noudattava, ahkera ty\u00f6mies: Opettajat owat ja pit\u00e4\u00e4 oleman ty\u00f6miehet Herran wilja-pellolla. He n\u00e4kyw\u00e4t my\u00f6s siin\u00e4 tekew\u00e4n paljo ty\u00f6t\u00e4: he opettawat, saarnaawat, ripitt\u00e4w\u00e4t, kastawat, pit\u00e4w\u00e4t lukuisia, jakawat ehtoollista, j. n. e.<\/em> (Saarnan juuri 5 Sunn. Kolm. P\u00e4iw\u00e4st\u00e4. Hengellisi\u00e4 Sanomia 28.9.1838.)<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Pappi seurakunnan palvelijana ja herk\u00e4sti tuntevana is\u00e4hahmona<\/strong><\/p>\n\n\n\n Pappien mieheyteen kuului seurakunnan johtajana toimimisen lis\u00e4ksi my\u00f6s seurakunnan pyyteet\u00f6n palveleminen. Pappismiehen sek\u00e4 koko pappisperheen tuli tarjota seurakuntalaisille apua niin hengellisiss\u00e4 kuin maallisissa tarpeissa (Maurits 2014, 64). Pappien palveluvirka ei katsonut Hengellisi\u00e4 Sanomia <\/em>-lehdess\u00e4 aikaa eik\u00e4 paikkaa, vaan pappi kohtasi seurakuntalaisensa vaikka keskell\u00e4 tiet\u00e4 tai keskell\u00e4 y\u00f6t\u00e4. Seurakunnan palveleminen esitet\u00e4\u00e4nkin lehdess\u00e4 kunniateht\u00e4v\u00e4n\u00e4, johon Jumala on papin kutsunut: \u201dOnpa h\u00e4n Jumalalta l\u00e4hetetty neuwomaan Sanankuulioitansa, ei kirkossa ainoastaan, waan kaikin ajoin ja paikoin.\u201d (Rippi-Lapset. Keskin\u00e4isi\u00e4 Puheita. Hengellisi\u00e4 Sanomia 13.5.1836.)<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Pappisihanteeseen kuuluu Hengellisi\u00e4 Sanomia <\/em>-lehdess\u00e4 aito kiinnostus seurakuntalaisia kohtaan ja v\u00e4litt\u00e4minen heid\u00e4n hengellisyytens\u00e4 ja sielunsa tilasta. Lehdess\u00e4 esiintyv\u00e4t papit muistavat, kenet ovat kastaneet ja millainen lukutaito tai kristinopin ymm\u00e4rrys tietyll\u00e4 seurakuntalaisella rippikoulun perusteella oli. Papeilla olikin monin tavoin l\u00e4heinen suhde seurakuntalaisiinsa, koska papeilla oli velvollisuus kirjata yl\u00f6s rippikirjoihin niin seurakuntalaisten kristinopillisen osaamisen taso kuin ehtoollisella k\u00e4ynnit sek\u00e4 pit\u00e4\u00e4 yll\u00e4 v\u00e4est\u00f6kirjanpitoa. Pappi ja papin perhe olivat my\u00f6s t\u00e4rke\u00e4 osa paikallisyhteis\u00f6\u00e4 ja pappilat julkisia kokoontumispaikkoja ja esimerkillisen kristillisen el\u00e4m\u00e4n n\u00e4yteikkunoita (Laine 2002, 209, 212, 215).<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Hengellisi\u00e4 Sanomia <\/em>-lehdess\u00e4 kuvaillaan pappismiehi\u00e4 usein sanalla \u201drakastava\u201d ja \u201dhell\u00e4\u201d ja teksteiss\u00e4 nousee esille is\u00e4llinen suhtautuminen seurakuntalaisiin. Seurakuntalaisten kohtaamisiin liittyykin usein my\u00f6s papin omat tunnekokemukset:<\/p>\n\n\n\n W\u00e4h\u00e4n ajan per\u00e4st\u00e4 menin min\u00e4 liikutettuna puhuttawina olleilta aineilta taas pojan tyg\u00f6, ja pyysin johdattaa h\u00e4nt\u00e4 ajattelemaan armoitetulle sielulle tapahtuwata autuaallista muutosta kuoleman kautta p\u00e4\u00e4stess\u00e4ns\u00e4 wiheli\u00e4isest\u00e4 ja katoowaisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ijankaikkiseen kunniaan, Wapahtajan ja H\u00e4nen pyh\u00e4ins\u00e4 tyg\u00f6 \u2014 \u2014. Min\u00e4 j\u00e4tin hell\u00e4ll\u00e4 syd\u00e4mmell\u00e4 h\u00e4nen hyw\u00e4sti, enk\u00e4 muista koskaan matkustaneeni sairaan tyk\u00f6\u00e4 tytyw\u00e4isempan\u00e4 ja Jumalan ylistykseen syttyneemp\u00e4n\u00e4, kuin t\u00e4ll\u00e4 kertaa.<\/em> (Muutaman Suomalaisen Nuorukaisen christillinen tunnustus kuolinwuoteellansa. Hengellisi\u00e4 Sanomia 23.9.1836.)<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Pappien oma perhe-el\u00e4m\u00e4 nousee Hengellisi\u00e4 Sanomia<\/em>-lehdess\u00e4 esille l\u00e4hinn\u00e4 pappisisien suhteessa lapsiinsa. Esimerkiksi Martin Luther <\/em>kehottaa kirjeess\u00e4\u00e4n n\u00e4in: \u201dSent\u00e4hden, Hanno poikaiseni, lue ja rukoile koriasti ja k\u00e4ske Lipin ja Justinkin lukemaan ja rukoilemaan, niin te yhten\u00e4 p\u00e4\u00e4sette yrttitarhaan.\u201d (Lutheruksen L\u00e4hetyskirja pienelle Hanno pojallensa. Hengellisi\u00e4 Sanomia 8.4.1836). Vanhan Eberhartin sanotaan puolestaan kasvattaneen nuorta Eberhartia \u201dhell\u00e4ll\u00e4 ja is\u00e4llisell\u00e4 holhouksella ja huolensa alla\u201d ja toivoneensa j\u00e4tt\u00e4v\u00e4n pojan \u201duskolliseksi ja hy\u00f6dylliseksi opettajaksi Seurakunnallensa” (Onnellisen Is\u00e4n ja Opettajan, nimitt\u00e4in Papin Eberhartin wiimeiset elinp\u00e4iw\u00e4t. Hengellisi\u00e4 Sanomia 19.2.1836).<\/p>\n\n\n\n Lopuksi<\/strong><\/p>\n\n\n\n 1700- ja 1800-luvuilla papit toimivat seurakuntael\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi my\u00f6s esimerkiksi pit\u00e4j\u00e4nhallinnon, maanviljelyn ja l\u00e4\u00e4ketieteen kehitt\u00e4misen ja toimeenpanemisen parissa. N\u00e4m\u00e4 ajan my\u00f6t\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntyneet maalliset velvollisuudet saivat enenev\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kritiikki\u00e4 erityisesti 1800-luvun alkupuolen pietisteilt\u00e4, jotka vaativat papeilta keskittymist\u00e4 heid\u00e4n varsinaiseen hengelliseen ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4 (Markkola 2007, 79, 88). On huomionarvoista, ett\u00e4 Hengellisi\u00e4 Sanomia <\/em>-lehdess\u00e4 ei kerrota pappilael\u00e4m\u00e4st\u00e4, puutarhoista, pit\u00e4j\u00e4nkokouksista tai pappien harjoittamasta l\u00e4\u00e4kint\u00e4toimesta, vaan pappismiehet esitet\u00e4\u00e4n korostuneesti hengellisen teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kautta uskonopillisina auktoriteetteina ja moraalisina esimerkkein\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 painotuksessa n\u00e4kyy lehden tekij\u00f6iden, kuten Johan Fredrik Berghin, Jonas Laguksen<\/em> ja Julius Immanuel Berghin<\/em>, oma pietistinen vakaumus ja pyrkimys vakuuttaa lehden lukijat pappien sitoutumisesta Jumalan valtakunnan ty\u00f6h\u00f6n maallisen el\u00e4m\u00e4n sijaan.<\/p>\n\n\n\n Papit olivatkin Hengellisi\u00e4 Sanomia<\/em> -lehdess\u00e4 ennen kaikkea seurakuntalaisten hengellisi\u00e4 kaitsijoita ja siten heid\u00e4n t\u00e4rkeimpin\u00e4 teht\u00e4vin\u00e4\u00e4n oli seurakuntalaisten Raamatun mukainen ja taitava opettaminen sek\u00e4 heid\u00e4n sielunhoitajanaan toimiminen. Pappismiehilt\u00e4 itselt\u00e4\u00e4n odotettiin oppineisuuden lis\u00e4ksi kristillisten hyveiden mukaista luonnetta ja el\u00e4m\u00e4ntapaa sek\u00e4 rakastavaa ja v\u00e4litt\u00e4v\u00e4\u00e4 suhtautumista seurakuntalaisiin. Pappien hengelliseen isyyteen kuului kuitenkin my\u00f6s tiukka rajojen asettaminen ja jopa kiivaus, jos seurakuntalaiset eiv\u00e4t ymm\u00e4rt\u00e4neet katua syntej\u00e4\u00e4n tai esittiv\u00e4t Jumalan sanan vastaisia uskontulkintoja.<\/p>\n\n\n\n Onnellisen Is\u00e4n ja Opettajan, nimitt\u00e4in Papin Eberhartin wiimeiset elinp\u00e4iw\u00e4t. Hengellisi\u00e4 Sanomia 26.2.1836.<\/p>\n\n\n\n Onnellisen Is\u00e4n ja Opettajan, nimitt\u00e4in Papin Eberhartin wiimeiset elinp\u00e4iw\u00e4t. Hengellisi\u00e4 Sanomia 18.3.1836.<\/p>\n\n\n\n Thomas Gougen el\u00e4m\u00e4kerta. Hengellisi\u00e4 Sanomia 15.4.1836.<\/p>\n\n\n\n Lutheruksen L\u00e4hetyskirja pienelle Hanno pojallensa. Hengellisi\u00e4 Sanomia 8.4.1836.<\/p>\n\n\n\n Rippi-Lapset. Keskin\u00e4isi\u00e4 Puheita. Hengellisi\u00e4 Sanomia 13.5.1836.<\/p>\n\n\n\n Muutaman Suomalaisen Nuorukaisen christillinen tunnustus kuolinwuoteellansa. Hengellisi\u00e4 Sanomia 23.9.1836.<\/p>\n\n\n\n Kuolema-tautiansa sairastawaisen Kirkkoherran puhe tulewalle Siaisellensa. Hengellisi\u00e4 Sanomia 14.10.1836.<\/p>\n\n\n\n Saarnan juuri 5 Sunn. Kolm. P\u00e4iw\u00e4st\u00e4. Hengellisi\u00e4 Sanomia 28.9.1838.<\/p>\n\n\n\n Laine, Esko (2002). Papisto kulttuurin v\u00e4litt\u00e4j\u00e4n\u00e4. Teoksessa Rainer Knapas & Nils Erik Forsg\u00e5rd (toim.), Suomen kulttuurihistoria 2. Tunne ja tieto. <\/em>Helsinki: Tammi,209\u2013216.<\/p>\n\n\n\n Laine, Esko M. & Laine, Tuija (2010). Kirkollinen kansanopetus. Teoksessa Jussi Hanska & Kirsi Vainio-Korhonen (toim.), Huoneentaulun maailma. Kasvatus ja koulutus Suomessa keskiajalta 1860-luvulle. <\/em>Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 258\u2013312.<\/p>\n\n\n\n Markkola, Pirjo (2007). Kirkonm\u00e4ell\u00e4 ja pappilassa \u2013 papiston monis\u00e4ikeinen rooli. Teoksessa Kaj H\u00e4ggman et al. (toim.), Suomalaisen arjen historia 2. S\u00e4\u00e4tyjen Suomi. <\/em>Helsinki: Weilin+G\u00f6\u00f6s OY, 78\u201395.<\/p>\n\n\n\n Maurits, Aleksander (2014). The Household of the Pastor. An Exponent of Christian Manliness. Teoksessa Tine Van Osselaer & Patrik Pasture (eds.), Christian Homes. Religion, Family and Domesticity in the 19th and 20th Centuries.<\/em> Leuven: Leuven University Press, 53\u201366.<\/p>\n\n\n\n R\u00e4ih\u00e4, Antti (2023). Vanhan Suomen luterilainen papisto, seurakunnat ja kansallinen kuva. Teoksessa Ella Viitaniemi (toim.), Kirkko, papisto ja yhteiskunta 1600\u20131800. <\/em>Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 62\u201389.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Thomas Gouge, muinen kuuluisa Opettaja Londonin Kaupungissa Englannissa, pyysi aikanansa ahkerasti kunnioittaa Christusta opilla ja el\u00e4m\u00e4ll\u00e4. Muuan Jumalata pelk\u00e4w\u00e4inen Archi-Pispa kutsui h\u00e4nen Henochiksi, joka eli jumalisesti aikanansa, ja jonka wertaa tuskin on l\u00f6ytty Englannissa. H\u00e4nest\u00e4 Mainitaan my\u00f6s, ett\u00e4 h\u00e4n kaikilta Christillisilt\u00e4 sieluilta, pidettiin arwossa ja kunniassa, h\u00e4nell\u00e4 olewan korkeinten lahjain t\u00e4hden selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalan sanaa, h\u00e4nen […]<\/p>\n","protected":false},"author":736,"featured_media":306,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[20],"tags":[70,68,71,11,8,67,72,35],"class_list":["post-305","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-tutkimus-loydot","tag-1800-luku","tag-hengellisia-sanomia","tag-ihanteet","tag-luterilaisuus","tag-mieheys","tag-pappeus","tag-protestanttisuus","tag-vaitoskirja"],"acf":[],"yoast_head":"\n
Sitte tunnusti h\u00e4n monilla kyyneleill\u00e4 ei t\u00e4h\u00e4n asti olleensa christillinen opettaja, waan wietteli\u00e4 ei saarnanneensa Jumalan Sanaa, waan omia w\u00e4\u00e4ri\u00e4 luulojansa; t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 ei ansaitsewansa kauwemmin olla Saarna-miehen\u00e4; ja rukoili siis Jumalalta ja koko Seurakunnalta n\u00f6yr\u00e4sti ja katuwaisesti anteeksi; mutta lupasi t\u00e4st\u00e4 hetkist\u00e4 opettaa ainoastansa sit\u00e4, mit\u00e4 Jesus Apostolinensa oli opettanut, ja itsekin el\u00e4\u00e4 sen j\u00e4lkeen, j. n. e. <\/em>(Onnellisen Is\u00e4n ja Opettajan, nimitt\u00e4in Papin Eberhartin wiimeiset elinp\u00e4iw\u00e4t. Hengellisi\u00e4 Sanomia 18.3.1836.)<\/p>\n\n\n\n
\u2014 \u2014 h\u00e4n walwoi ja piti welwollista huolta omasta syd\u00e4mmest\u00e4ns\u00e4 ja ruumistansa, ja alinomaa ahkeroitsi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 oman tuntonsa saastuttamattomana Jumalan ja ihmisten edess\u00e4. Paitsi sit\u00e4 n\u00e4htiin h\u00e4nen menossansa aina hyw\u00e4 j\u00e4rjestys, erinomainen n\u00f6yryys, hiljaisuus, yst\u00e4w\u00e4llisyys, hywyys, wilpitt\u00f6myys ja rakkaus jokaista kohtaan. Ei h\u00e4nen puheissansa eik\u00e4 t\u00f6iss\u00e4ns\u00e4 koskan hawaittu, h\u00e4nen mit\u00e4k\u00e4\u00e4n itsest\u00e4ns\u00e4 pit\u00e4neen, eli jongun asian t\u00e4hden muilta kiitosta eli arwoa etsineen.<\/em> (Thomas Gougen el\u00e4m\u00e4kerta. Hengellisi\u00e4 Sanomia 15.4.1836.)<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/blogs.uef.fi\/luterilaiset-maskuliinisuudet\/wp-content\/uploads\/sites\/229\/2026\/03\/Picture1.jpg\")
Pappi Thomas Gouge.
(Wikimedia Commons)<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/blogs.uef.fi\/luterilaiset-maskuliinisuudet\/wp-content\/uploads\/sites\/229\/2026\/03\/Picture2.png\")
Pappi Peter Wiselgren.
(Wikimedia commons)<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\nL\u00e4hteet<\/h1>\n\n\n\n
Kirjallisuutta<\/h1>\n\n\n\n