Luterilaiset maskuliinisuudet -projekti esittäytyi konferensseissa

Miia Kuha & Tapio Leinonen

Luterilaiset maskuliinisuudet -projektin johtaja Sini Mikkola sekä tutkijat Miia Kuha ja Tapio Leinonen esittelivät hanketta, sen lähtökohtia ja ensimmäisiä tuloksia syksyllä kahdessa konferenssissa. Elokuun puolivälissä matkustimme Reykjavikiin, jonka unohtumattomissa puitteissa järjestettiin yhteispohjoismainen historiantutkijoiden konferenssi Nordiska Historikermötet. Lokakuussa puolestaan osallistuimme Historiantutkimuksen päiville, Suomen suurimpaan historiantutkijoiden konferenssiin, joka palasi ensimmäiset HITU-päivät vuonna 2010 järjestäneeseen Jyväskylän yliopistoon.

Yhteiset sessiomme ja niissä pitämämme esitelmät käsittelivät mieheyden normeja ja merkityksiä luterilaisessa kontekstissa 1500-luvun saksalaisilla alueilla sekä 1600-luvun Ruotsin valtakuntaan kuuluneessa Suomessa. Sini Mikkola kuvasi, miten reformaatioajan naiset osallistuivat mieheyden normittamiseen esimerkiksi kyseenalaistamalla kirjoituksissaan eri katsomusta edustavien miesten maskuliinisuuden muun muassa eläinkuvastoa käyttäen. Tapio Leinonen käsitteli Martin Lutherin raamattuopetukseen sisältyviä maskuliinisuus- ja johtajuusihanteita, joita tarjosivat esimerkeillään niin fyysisesti voimakkaaksi kuvattu Mooses kuin nöyryyden ja kuuliaisuuden esikuvana toiminut Mariakin. Miia Kuha puolestaan esitteli havaintojaan 1600-luvun Suomesta ja muualta Ruotsin valtakunnasta säilyneistä naisten ruumissaarnojen elämäkerroista, joiden pohjalta hän tarkasteli aviomieheyden normeja ja puolisoiden suhteeseen liittyviä arjen käytäntöjä, kuten keskinäistä huolenpitoa.

Historiantutkimuksen päivillä saimme joukkoomme vahvistusta niin ikään varhaismodernin sukupuolihistorian teemoja tutkivasta FT Mari Välimäestä, joka toimi sessiomme puheenjohtajana. Työryhmän keskusteluissa totesimme, että käyttämämme lähteet täydentävät toisiaan ja tuovat mieheyteen erilaisia näkökulmia – tutkimissamme lähteissä miehet eivät ainoastaan kirjoita miehistä, vaan lisäksi naiset kirjoittavat miehistä ja miehet kirjoittavat naisista. Kaikista näistä erityyppisistä lähteistä on mahdollista tulkita mieheyden konstruktioita. 1500-luvun saksalaisten ja 1600-luvun ”suomalaisten” aineistojen välillä on myös havaittavissa selkeitä yhtymäkohtia. 

Konferenssien antiin kuuluu tietysti myös muiden esitelmien kuuntelu ja uusimpaan tutkimukseen tutustuminen. Varhaismodernia aikaa käsitteleviä tutkimuspaneeleja oli molemmissa konferensseissa runsaasti, eikä päällekkäisyyksiltä voinut täysin välttyä. NHM-konferenssissa osallistuimme muun muassa paneeliin Writing the History of the Nordic Reformation, jossa esiteltiin laajaa pohjoismaista reformaatiota käsittelevää kirjaprojektia ja keskusteltiin sen teemoista. Meitä kiinnosti erityisesti tanskalaisen Charlotte Appelin sukupuolinäkökulmia luotaava puheenvuoro, jossa miesten ja maskuliinisuuksien tutkimus mainittiin yhtenä nousevana pohjoismaisen reformaatiotutkimuksen(kin) osa-alueena. Lisäksi kuuntelimme esityksiä muun muassa luterilaisista kirkkoherroista ja heidän ylikansallisista yhteyksistään varhaismodernilla ajalla sekä radikaalista pietismistä ja sen täydellisyyteen ja itsekontrolliin pyrkimisen ihanteista 1700-luvulla. Professori Mary Hilsonin keynote-puheenvuoro eläinhistoriasta herätti ajattelemaan tutkimuksessa ja julkisessa keskustelussa tilaa saavia ja piiloon jääviä ääniä. Vallitsevan näkökulman täydentäminen on keskeistä myös maskuliinisuushankkeessamme.

Historiantutkimuksen päivillä kuuntelimme esitelmiä muun muassa tunneilmaisuista 1800-luvun päiväkirjoissa ja kirjeissä sekä kokemushistorian lähteistä ja metodologiasta. Lisäksi hankkeemme tutkijoista Miia Kuha toimi puheenjohtajana sessiossa Pappiloiden naiset 1700-1800-luvuilla, jossa Katja Weiland-Särmälä, Ella Viitaniemi ja Sofia Kotilainen valottivat muun muassa papinrouvan käsityksiä siveellisyydestä ja seksuaalisuudesta, papin tyttären mahdollisuuksia kouluttautumiseen sekä leskentynnyrien merkitystä papinleskien tukimuotona.

Miia, Sini ja Tapio Jyväskylän satamassa Historiantutkimuksen päivillä 2025.

Teologian ja uskonnontutkimuksen maailmassa väitöskirjatutkimusta kirjoittaneelle Tapiolle historiantutkimuksen alojen konferensseissa liikkuminen sujui hyvin, keskusteluun oli helppo osallistua ja vastaanotto oli avointa. Teologin positiosta käsin historiantutkimuksen teemoihin löytyi hedelmällisiä yhtymäkohtia, joita oman alan tuoma asiantuntijuus auttoi tarkastelemaan historiantutkimusta täydentäen. Reformaatioajan tutkijana moni kansainvälinen kollega sijoittuu kirkkohistorian ja teologian lisäksi yleisen historian puolelle. NHM-konferenssissa tulikin vastaan myös tuttuja muista konferensseista. Keväällä osallistumme Teologian ja uskonnontutkimuksen päiville, joka puolestaan on Miialle askel teologian alan konferenssiin. Poikkitieteellisyys hankkeessamme on tarjonnut upean mahdollisuuden vastavuoroiselle oppimiselle. 

Kaksi konferenssia ja niiden väliin jäänyt aika tarjosivat tiimillemme erinomaisen tilaisuuden pohtia tutkimusaiheittemme temaattisia yhtäläisyyksiä ja hankkeemme kokonaisuuden kannalta tärkeitä yhtymäkohtia. Niin reformaatioaikana kuin myöhempinä vuosisatoina Suomessa korostui mieheyden ideaaleihin kuuluva huolenpitovelvoite ja hankalissa tilanteissa tunteellisuuden sijaan järkevästi toimiminen. Vastuun kantamiseen kuului myös kyky kestää kritiikkiä ja tyytymättömyyttä, jota jämäkästä toiminnasta saattoi seurata. Toisaalta tunteet ja erilaiset tunneilmaisut nousevat lähteissä yllättävänkin voimakkaasti esille etenkin silloin, kun lähestymme miehiä aviomiehen roolissa, mihin on kiinnitetty tähänastisessa tutkimuksessa vain vähän huomiota. Eri vuosisatojen tapaustutkimuksemme osoittavat myös, että ideaali maskuliinisuus ja siihen kuuluvat ominaisuudet eivät rajaudu pelkästään miessukupuolelle. Yhteinen työskentely konferenssipaneelien muodossa antoi erinomaisen laboratorion useamman tutkijan yhteisille pohdinnoille, joiden työstämistä jatkamme uudella innolla.