Siirtymävaiheen sillalla: väitöskirjatutkijasta osaksi hanketta

Luther-tutkijan kirjahyllyn lisäksi lähteet ovat hyvin saatavilla verkossa ja kirjastoissa.

Kesälomat alkavat olla takanapäin ja Luterilaiset maskuliinisuudet -projektimme on palannut työn touhuun. Heti lomien jälkeen hankkeemme vieraili pohjoismaisen historiantutkimuksen konferenssissa Reykjavikissa hyvällä menestyksellä. Konferenssikokemuksista kirjoitamme tuonnempana blogissamme.

Projektitutkijana: jotain uutta ja jotain vanhaa

Oma kesäni kului rentoutuneessa mielentilassa palautettuani väitöskirjakäsikirjoitukseni esitarkastukseen kesäkuussa. Lomalla sai hyvillä mielin keskittyä kesän muihin puuhiin. Aloitin projektitutkijana Luterilaiset maskuliinisuudet -hankkeessa tammikuussa 2025; projektin alku on siis vierähtänyt paitsi uuden äärellä Itä-Suomen yliopistossa, myös vanhaa viimeistellessä Helsingin yliopistoon. Kulunut vuosi on ollut paitsi intensiivistä aikaa tutkimustyön äärellä, myös mahdollisuus oppia uutta hanketyöskentelyn ja uuden akateemisen yhteisön merkeissä ja reflektoida oman tutkijaidentiteetin kehittymistä kohti väitöskirjatutkimuksen jälkeistä elämää. Mitä on tullut jo tehtyä ja mitä kohti ollaan menossa?

Systemaattisen teologian alan monografiaväitöskirjassani tutkin Martin Lutherin luentoja ja saarnoja Viidennestä Mooseksen kirjasta eli Deuteronomiumista. Luterilaiset maskuliinisuudet -hankkeen kannalta väitöskirjatyöni luo tarpeellista pohjatietoa Lutherin opetuksesta esimerkillisestä johtajuudesta ja esimerkiksi järkevästä ja ideaalista laintulkinnasta. Maskuliinisuuteen ja johtajuuteen liittyvät ominaisuudet leikkaavat kovin lähelle toisiaan varhaismodernissa ajattelussa.

Nyt väitöskirjan ollessa esitarkastuksessa on ollut paitsi ilahduttavaa orientoida ajatuksia Lutherin teosten tarkasteluun maskuliinisuusnäkökulmasta ja huomata, kuinka jo tehty tutkimus ja sen myötä kumuloitunut osaaminen ja aihepiirin tuntemus edesauttavat tutkimuksen lähdemateriaalin määrittämisessä ja aiheen kokonaiskuvan hahmottamisessa. Tutusta lähdepohjastakin näkee maskuliinisuuslaseilla uusia asioita. Pääni sisäisessä maailmassa rakentuukin reformaatioajan siltoja niin väitöskirjatutkimuksen ja hankkeen aiheiden kuin projektimme osahankkeiden välillä.

Korona-ajan kammiot ja kansainväliset kokemukset

Siirtymävaiheen sillalta on hyvä katsoa taaksepäin ja muistaa, mistä on lähtenyt liikkeelle. Aloitin päätoimisen väitöskirjatutkimukseni Helsingissä syksyllä 2020 keskellä koronapandemian rajoituksia ja eristystä. Jatko-opinto-oikeus minulla oli ollut jo muutaman vuoden ennen tätä, mutta apurahan saatuani saatoin aloittaa täysipäiväisen tutkimustyöni (kiitos Suomalaisen Tiedeakatemian Eino Jutikkalan rahastolle ja Suomen kulttuurirahastolle työni pitkäjänteisestä tukemisesta). Tutkijan työ on itsenäistä ja vaatii kirjoitusrauhaa, jota rajoitetun kohtaamisen maailmassa olikin rutkasti tarjolla. Jo pelkkä alkuperäislähteiden lukeminen ja tutkimustraditioon perehtyminen sekä niiden pohjalta perusteltujen väitteiden tekeminen ja teologianhistoriallinen tutkimus on ollut pitkäjänteisyyttä vaativa ja palkitseva prosessi. Martin Lutherin teologian tutkimukselle on siinä mielessä hyvät puitteet, että sitä voi periaatteessa harjoittaa missä vain; kriittinen Weimarin tekstieditio on saatavissa paitsi monien yliopistojen kirjastoista, myös verkkoversiona. Työn tärkeimpänä elementtinä onkin ollut usein istumalla, lukemalla ja kirjoittamalla tapahtunut työ kammiossa, avokonttorissa tai kirjastossa. Tämän lähdemateriaalin luonne sallii hyvin.

Väitöskirjatutkimukseni aikana huomasin nopeasti, kuinka tärkeää on vetäytymisen lisäksi hakeutua yhteyteen samankaltaisten lähteiden ja teemojen äärellä tutkimusta tekevien kanssa erilaisissa akateemisissa ympäristöissä. Väitöskirjaprosessilleni keskeisen hyödyn ja ajattelun peilin toivat monet konferenssiesitelmät sekä myös pidemmät tutkimusvierailut eri traditioista ponnistavan teologisen tutkimuksen tyyssijoissa Alankomaiden Kampenissa ja Yhdysvaltain Bostonissa. Akateemisten kirjastojen kokoelmat sekä vuorovaikutus osana kansainvälistä tutkijayhteisöä on ollut itselleni mielekäs ja tärkeä osa tutkijan työtä. Olen kiitollinen kaikesta ohjauksesta ja tuesta, jota olen saanut paitsi koto-Suomessa, myös maailmalla. Tutkijaidentiteetti muodostuu monenlaisista palasista osana eri yhteisöjä ja verkostoja, joiden osana on ilo jatkaa tutkijauralla uuteen siirryttäessä.

Bostonin ja Cambridgen kaupunkien välillä kulkeva Boston University Bridge ylittää Charles-joen ja yhdistää alueen monet yliopistot. Kuva: Petra Kuivala 

Uuden edessä, yhteisön osana

Tutkijana altistaa itsensä kaiken aikaa haastaville kysymyksille tutkimuksen kuljettaessa tilanteisiin, joissa oman ajattelun rajat tulevat toisinaan vastaan. Iloista onkin ollut huomata rajapyykin ajoittaista etenemistä vuosien varrella. Siirtyessäni osaksi hanketyöskentelyä olen huomannut, että ryhmässä ajatusten jakaminen ja niiden jatkojalostaminen on valtavan antoisaa. Hanketapaamisemme ja yhteiset esiintymisemme ovat paitsi edistäneet hankkeen sisällöllistä koherenssia, myös kokemusta yhteisestä tavoitteesta ja sitä kohti etenemistä. Tutkijana avaamme suuren kokonaisuuden kannalta pieniä mutta merkittäviä ikkunoita omilla osahankkeillamme, joiden kautta maskuliinisuuskäsitysten ja -ihanteiden kehityksen kaari luterilaisuudessa vähitellen hahmottuu.

Väitöskirjatutkimuksen jälkeinen (ja osin aikainen) tutkijan työ hankkeessa onkin antanut osaltaan jo kokemuksen tutkimuksen tekemisestä osana ryhmää. Osana hanketta, jonka tutkijat tulevat hieman eri traditioista ja ovat eri uravaiheissa, on ollut hyvä mahdollisuus yhteisölliseen jakamiseen, vertaistukeen ja tutkimuskysymysten ja tekstien pohtimiseen yhdessä. Oli ilo lukea projektikollega Hannan ensimmäisestä vuodesta väitöskirjatutkijana kesäkuun blogissa.

Uudessa hankkeessa aloittamisessa on väitöstä lähestyvän tutkijan roolin viime metreillä eri tilanteessa kuin väitöskirjatyön alkaessa joitain vuosia sitten. Väitöskirjatutkimuksen aikana kerrytetty kokemus kansainvälisistä konferensseista, tutkijavierailuista, opetuksesta ja tutkimuksen tekemisen arjesta kirjastoissa ja kammioissa milloin missäkin ovat opettaneet työn tekemisen taitoja, kenties myös sitä paljon puhuttua resilienssiä. Jotain samaa huomaan kokevani nyt syksyllä uuden akateemisen vuoden alkaessa, kuin väitöskirjatutkimusta aloittaessani: paljon innostavaa ja uutta, selvittämättömiä kysymyksiä, jotka odottavat vastausta ja uusi työyhteisö kollegoineen ja opiskelijoineen. Työn rajattomuuden kanssa eläminen sekä oman ajattelun rajojen selvittämisen ja rajamerkkien vähittäisen siirtämisen riemu ja tuska ovat nyt tutumpia.

Mahdollisuus siirtyä ammatillisesti akateemisella polulla uudelle tasolle osana hanketta on ollut innostavaa ja palkitsevaa. Silta väitöskirjan ja hankkeen välillä kulkee seuraavaksi kohti väitöstilaisuutta ja teologian tohtorin tutkintoa. Siirtymävaihetta ylittävältä sillalta saa hyvin mielin katsoa eteenpäin; yhteinen jakaminen uusien ja tutuksi tulleiden matkakumppaneiden kanssa jatkuu syksyllä.

Tapio Leinonen, projektitutkija