Näkökulmia uskontoon ja maskuliinisuuteen mieshankkeiden avausseminaarissa
Mieshankkeiden paikalla olleet tutkijat, vasemmalta alkaen Jenni Spännäri, Anna Sofia Salonen, Johanna Mantere, Marjukka Laiho, Sini Mikkola, Miia Kuha, Kati Tervo-Niemelä ja Tapio Leinonen (kuva: Teuvo Laitila)
Hankkeemme Luterilaiset maskuliinisuudet 1517-1937 järjesti torstaina 20.2.2025 Joensuussa yhteisen avausseminaarin ”Exploring masculinities and religion: historical and contemporary perspectives through research” toisen Itä-Suomen yliopiston teologisen osaston tutkimushankkeen Uskonto, merkitys ja maskuliinisuus: Miesten eletty uskonto Suomessa kanssa. Päivä koostui hankkeiden yleisestä esittelystä sekä hankkeiden tutkijoiden esitelmistä, joissa tuotiin esille erilaisia näkökulmia mieheyden ja uskonnon tutkimiseen. Esitelmät herättivät vilkastakin keskustelua, jota käytiin erityisesti paikan päällä olevien osallistujien mutta myös etäyhteyden kautta osallistuneiden kesken.
Hankkeiden johtajat Sini Mikkola ja Kati Tervo-Niemelä avasivat päivän esittelemällä hankkeiden lähtökohtia ja tutkimuskysymyksiä, joihin niissä pyritään vastaamaan. Esityksissä todettiin, että hankkeiden teoreettisissa lähtökohdissa on paljon yhteistä, vaikka toinen tutkimuksista keskittyykin nyky-yhteiskuntaan ja toisen konteksti on historiallinen. Päivän kuluessa näitä yhdistäviä pintoja havaittiin varsin paljon ja yhteistyö hankkeiden välillä todettiin tärkeäksi myös jatkossa.
Aamupäivä rakentui hankkeemme tutkijoiden osahankkeiden esittelyistä. Tapio Leinonen kertoi viimeistelyvaiheessa olevaan systemaattisen teologian väitöstutkimukseensa liittyvästä osahankkeestaan, jossa hän tarkastelee muun muassa Martin Lutherin teologiassa esiintyviä käsityksiä maskuliinisuudesta. Leinonen esitteli Lutherin käsityksiä ihanteellisesta johtajuudesta tämän opetuksessa Mooseksen viidennestä kirjasta. Kiinnostavasti Luther kiinnitti huomiota kuvauksiin Mooseksen hyvästä terveydestä ja fyysisestä voimasta tämän korkeasta iästä huolimatta. Mooseksen maskuliininen, kyvykäs keho symboloi Leinosen mukaan tämän opettaman lain kestävää voimaa.
Seuraavaksi Hanna Pöyry kertoi kirkkohistorian väitöstutkimuksestaan, jossa hän tarkastelee mieheyden ihanteita 1800-luvun alkupuolen kristillisissä lehdissä. Pöyry esitteli havaintojaan 1830-luvulla ilmestyneestä Hengellisiä sanomia -lehdestä, joka oli ensimmäinen suomenkielinen hengellinen lehti. Pöyryn mukaan lehden kuvaukset esimerkiksi saamelaisten parissa tehdystä lähetystyöstä heijastavat ajan käsityksiä mieheydestä: suomalaiset (mies)viranomaiset esitettiin isällisinä sivilisaation edustajina, kun taas saamelaiset esitettiin erämaassa elävinä ”poikina”, jotka eivät ymmärtäneet omia hengellisiä tarpeitaan.
Miia Kuha esitteli aamupäivän päätteeksi osaprojektiaan, joka tarkastelee pappien esittämistä aviomiehinä heidän vaimojensa ruumis- eli hautajaissaarnojen elämäkerroissa 1600- ja 1700-luvuilla. Esimerkkinä Kuha käytti vuonna 1628 julkaistua Uppsalan yliopiston teologian professori ja rovasti Laurentius Olai Walliuksen vaimon, 25-vuotiaana kuolleen Karin Timansdotterin elämäkertaa. Kuhan mukaan ajan sukupuolinormeissa korostuva miehen auktoriteettiasema ei nouse esille aineistosta, vaan aviomiehet esitetään näissä miesten kirjoittamissa teksteissä huolehtivaisina, rakastavina ja vaimon mielipiteet huomioon ottavina. Näissä alustavissakin tuloksissa näkyy mainiosti se, että käytännön elämässä miesten ominaisuudet ja käytös saattoivat poiketa (ja usein poikkesivat) merkittävissä määrin niistä sukupuolittuneista ihanteista, joita miehille esitettiin.
Iltapäivän esitykset edustivat Uskonto, merkitys ja maskuliinisuus -hanketta ja keskittyivät mieheyden ja uskonnon tutkimukseen nyky-yhteiskunnassa. Marjukka Laiho toi esille metodologisia ja teoreettisia näkökulmia mieheyden ja maskuliinisuuksien tutkimukseen. Laihon mukaan kysymystä siitä, mitä ”miehellä” ymmärretään, voi lähestyä useista näkökulmista, joista mieheyden kulttuuristen ja yhteiskunnallisten merkitysten kannalta olennaisin on mieheyden ymmärtäminen ennen kaikkea sosiaalisena konstruktiona. Kokemuksen ja eletyn uskonnon näkökulmat samoin kuin kanssatutkijuus nousivat Laihon esitelmässä keskeisiksi.
Seuraavaksi Johanna Mantere toi esille alustavia tutkimustuloksia isyyden kokemuksia käsittelevästä haastattelututkimuksestaan, jossa hyödynnetään myös kanssatutkijuutta samoin kuin visuaalisia menetelmiä. Mantere kertoi, että monen miehen kohdalla yhteys hengellisyyteen oli syntynyt tai vahvistunut isäksi tullessa. Hänen mukaansa nykyinen postmoderni isyys liittyy usein ”välittävään maskuliinisuuteen”, jossa esimerkiksi oman isänsä etäiseksi kokeneet miehet haluavat luoda suhteensa lapsiin kiinteiksi ja läheisiksi.
Päivän viimeisessä esitelmässä Kati Tervo-Niemelä esitteli mediassakin paljon esillä ollutta tutkimustaan, jonka mukaan nuorten miesten uskonnollisuus on viime vuosina lisääntynyt selvästi enemmän verrattuna muihin ikäryhmiin ja nuoriin naisiin. Tervo-Niemelä pohti syitä tämän muutoksen taustalla nostaen esille erityisesti kuulumisen, yhteisöllisyyden ja turvallisuuden merkityksen. Nuoret miehet arvostavat kirkon perinteitä ja kokevat uskonnon antavan toivoa epävarmoina aikoina. Hänen mukaansa lisääntynyt uskonnollisuus ei kuitenkaan haastateltavien omissa näkemyksissä välttämättä liity suoraan konservatiivisiin arvoihin ja niiden nousuun, vaan tutkitut uskonnolliset nuoret miehet edustavat monenlaisia arvoja ja mielipiteitä.
Seminaari päätettiin yhteiseen keskusteluun tulevaisuuden suuntaviivoista ja hankkeen vetäjien haastatteluun ”M-studiossa”. Siinä pohdittiin muun muassa tutkijan asemoitumiseen liittyviä kysymyksiä, kuten sitä, miten tutkijan sukupuoli, ikä tai muut tekijät vaikuttavat tutkimukseen ja sen tekemiseen. Tästä kysymyksestä kirjoittanemme hankkeen kuluessa vielä tänne bloginkin puolelle.
Miia Kuha & Sini Mikkola