Keko kasvaa, mutta lisääntyykö hyöty?

Tiina Laatikainen, Terveyden edistämisen professori

”Muura-muurahainen kortta kuljettaa”. Muurahaisten ahkeraa touhuilua on meistä varmaan kaikki joskus seurannut. Ahkerasti ahertaen muurahaiset kokoavat ympärilleen kekoja. Keoissa vilinää riittää ja koko muurahaisyhteiskunta näyttää kovin työllistetyltä. Sitten yksi kaunis päivä keko on tyhjä ja toisaalla nousee uusi keko.

Korkealta katsottuna muistuttaa ihmiskunta muurahaisia. Suuntaan ja toiseen kiirehtiviä riittää. Emme kuitenkaan varsinaisesti kokoa ympärillemme kekoja, vaan usein erilaisia suoritteita. Niillä tuottavuuttamme mitataan.

Mitä jälkeemme jää? Tutkijoina ja asiantuntijoina kasapäin julkaisuja, kirjojen kappaleita, raportteja, luentomateriaaleja ja näitä blogikirjoituksia. Aikaa niiden tuottamiseen on käytetty paljon. Kuinka moneen niistä jälkipolvemme palaa, kuinka moni niistä muuttaa maailmaa, minkä edes joku muistaa? Vai syntyykö niistä lopulta hylättyjä korsia suoritekekoomme?

Tahti yhteiskunnassa on kiihtynyt. Se mikä riitti suoritteiksi 20-30 vuotta sitten, ei riitä enää. Kuinka paljon synnytämme kiireen myötä sellaista, jonka merkitys on varsin vähäinen? Pitäisikö ottaa aikalisä ja pohtia ennen tehtäviin tarttumista mikä lopullinen tavoite ja hyöty lopulta on? Eikö yksi mestariteos lyö aina laudalta liudan tusinatuotantoa? Toisaalta ei aina ole tunnistettavissa, mistä aihiosta se mestariteos syntyy.