Logistiikkaa ja individualismia liikenteessä


Tiina Laatikainen, terveyden edistämisen professori

Matkustan viikoittain. Aika usein triangelia Helsinki-Joensuu-Kuopio-Helsinki, tai toiseen suuntaan. Olen vuosien varrella seurannut kanssamatkustajieni käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa enkä jaksa edelleenkään olla ihmettelemättä muutamia merkillisiä seikkoja.

Kotimaan lennoilla koneelle reissataan usein bussilla. Aina löytyy joukko matkustajia, jotka pitävät huolen siitä, että astuvat bussiin ensimmäisinä. Ei suinkaan sen takia, että saisivat sieltä istumapaikan, vaan jäädäkseen aivan oven viereen seisomaan. Pian siihen muodostuu ihmistulppa ja viimeiset saavat ahtautua tavaroineen mitenkuten kyytiin mahtuvat. Ja perällä ja edessä olisi tilaa vaikka kuinka.

Samoin käy myös pikkuruisissa ATR koneissa, joihin mennään sisään koneen takaosasta. Jostain merkillisestä syystä sinne useimmiten ryntäävät ensin ne, joilla on paikka aivan viimeisiltä riveiltä. Ja purkaessaan ja keriessään tavaroitaan koneen perällä ei kukaan muu pääse portaista tai tuuliselta ja sateiselta kentältä edes koneen käytävälle.

Olen miettinyt sitäkin, mistä tällaiset toimintamallit syntyvät. Siihen ei varmastikaan löydy helppoa tai yhtä oikeaa selitystä. Kuitenkin tuntuu siltä, että liiallinen tehokkuuden tavoittelu ja sitä aiheutuva kiire ei ainakaan vähennä individualistista käyttäytymistä.

Pieniä asioita sinänsä, mutta monissa tilanteissa ympäristön ja muiden huomioiminen helpottaisi ja sujuvoittaisi toimintaa. Tämä ei päde ainoastaan liikenteessä vaan kautta linjan kaikessa toiminnassa mitä teemme. Aina silloin tällöin voisi pysähtyä miettimään, onko tässä tilanteessa syytä toimia ”minä ensin” periaatteella vai voisinkohan kenties odottaa hetken tai tehdä ensin jonkin asian, joka edelleen edesauttaa jonkun muun työtä. Isossa mittakaavassa näillä hetkellisillä pienillä päätöksillä voisi luoda paljon tehokkaampaa toimintaa, vähentää jopa stressiä sekä monenlaista harmistumista ja jopa välttää vaaratilanteita muun muassa liikenteessä.

Siispä loogista ajattelua mukaan ihan arkipäiväisiin tilanteisiin. Ei se kone lähde ilman minua, vaikka olisin jonon viimeisenäkin. Enkä ehdi yhtään sen aiemmin perille ryntäänpä bussiin ensimmäisenä tai viimeisenä. Sen sijaan voin vaikuttaa asioiden sujumiseen, kun hieman mietin, miten olisi käytännöllisintä toimia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *