Maailma totuuden jälkeen


Joulublogi 21.12.2016 Jussi Kauhanen 

Kannattaako uskoa joulupukkiin? Ovatko enkelit totta?
Ennen kuin annan näihin kysymyksiin lopullisen vastauksen, ensin pari sanaa maailmasta jossa parhaillaan elämme ja siitä kuinka nopeasti se muuttuu.

Muistaako enää kukaan edellistä joulunseutua vuosi sitten? Kuinka kauan siitä onkaan.

Viime jouluna oli ihmisten ja varsinkin kaiken maailman some-frendien näppeihin ilmestynyt uusi sana. Emoji!Vuoden 2015 mittaan emojin käyttö viestinnässä ja puheessa yleistyi niin rajusti, että perinteikäs Oxfordin sanakirja valitsi sen vuoden sanaksi.

Se oli onnellista hymynaamojen aikaa. Mutta ajat muuttuvat. Kuten moni tietää, vuoden 2016 sanaksi tai ilmaisuksi valittiin….totuuden jälkeinen! 

Valheita on maailmaan mahtunut aina. Mutta kulunut vuosi 2016 osoitti, että otimme nyt ehkä uudenlaisen globaalin jättiloikan ulos totuuden piiristä.

Politiikka tuntuu olevan niin kertakaikkisen post-truth. Brexit onnistui vain siksi, että kampanja sen puolesta oli post-truth.

Olemme joutuneet tilanteeseen, jossa valheet ja juorut leviävät salamana ilman mitään kontrollia.  Soppaa hämmentävät sosiaalisen median trollit ja ääriliikkeiden kannattajat sekä chatbotit, uudissana muuten sekin.  Chatbotit ovat ”totuuksia” sylkeviä tietokoneohjelmia, joita esimerkiksi Donald Trumpin vaalikampanjassa oli käytössä suuri määrä.

Myös perinteisellä medialla on roolinsa totuusleikissä. Nopeassa hetkessä elävät uutiskanavat synnyttävät maailmasta hyvin atomisoituneen kuvan joka jättää tilaa monille vaihtoehtoisille totuuden tulkinnoille. Se on osin seurausta median omasta pirstaloitumisesta. 
Joskus hyvää tarkoittava journalismi voi potkia totuutta nilkkaan. Niin voi käydä, jos pyritään liian tasapuoliseen tiedonvälitykseen. Jos NASAn tutkijat sanovat, että Marsissa ei kaiken todennäköisyyden mukaan ole elämää, mutta tohtori Snooks on eri mieltä, niin lööppiin päätyy tohtori Snooksin julistus, että Mars suorastaan kuhisee elämää.

Katso kymmenen vaiettua totuutta X-Factorista! Klikkausjournalismi on myös yksi totuuden tappajista.

Eikä tässä kaikki, totesi vastikään brittiläinen The Economist –lehti. Totuutta ei ainoastaan vääristellä tai kiistetä kiihtyvään tahtiin. Vielä pahempaa on, että totuudesta on tullut yhdentekevää. Kun mihinkään ei voi enää luottaa, totuudella ei ole enää merkitystä. Se on paha juttu. 
Tänä vuonna moni oppi ajattelemaan, että puhukoon pääministeri mitä puhuu, ihan sama, yhtä valhetta se on kaikki kuitenkin.  
 
Ihmiset kaipaavat suoria vastauksia. Isoissa asioissa totuus on kuitenkin harvoin yksinkertainen. Totuus on kuin jouluhimmeli, joka eri kulmista katsellen näyttää aina hieman erilaiselta. Himmeli siinä kuitenkin roikkuu, eikä sen totuusarvo ratkea sillä, että se tuikataan tuleen.

Mikä sitten on tieteen rooli totuuden jälkeisessä elämässä?

Kaikki se, mitä tieteen nimissä sanotaan, ei ole totta. Tiede ei myöskään pysty ratkaisemaan kaikkien asioiden ja väitteiden totuutta, ei välttämättä edes sellaisten, joita se tutkii intensiivisesti.
Onko tämä maailmankaikkeutemme se ainoa oikea, vai onko olemassa jopa ääretön määrä rinnakkaisia universumeja? Siihen ei ole yleisesti hyväksyttyä tieteellistä vastausta.

Tieteessä on joka tapauksessa totuusarvoa valtava määrä. Kunnon tieteellä on pari hyvää ominaisuutta, joilla se voi puolustaa paikkaansa totuuden jälkeisessä maailmassa.

Ensinnäkin tiede on itseään korjaava. Tutkimus ja teoreettinen kehitys paikkaavat ja muuttavat aiempia virheelliseksi huomattuja väitteitä. Tiedeyhteisön vertaisarvioinnilla yritetään karsia tieteestä mahdollisimman paljon epätotuuksia.

Toinen vahvuus on se, että tiede välttää vastaamasta kysymyksiin, jotka ovat sen tutkimuskentän ulkopuolella. Vastuullinen tutkija ei mene laukomaan totuuksia asioista, joihin tieteellä itsellään ei ole välineitä vastata.

Palataan peruskysymyksiin. Siis joulupukkiin ja enkeleihin.

Pukki ei ole totuuden jälkeisen maailman ilkeä vääristymä. Pukkijuttua ei ole syötetty mediamereen pahassa post-truth -tarkoituksessa.  Pukkia ei käytetä luomaan valheellista maailmankuvaa Putinin tapaan, eikä nostattamaan ihmisryhmien välistä vihaa ja vastakkainasettelua Trumpin tyyliin.

Tieteelläkään ei ole pukista paljon pahaa sanottavaa. Miksipä ei siis uskoisi joulupukkiin, jos siltä tuntuu?

Entä ne enkelit? 

Miettiköön itse kukin tykönään. Rauhaisat joulut kaikille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *