Teologi – piru lammasten vaatteessa?


Jussi Kauhanen, Kansanterveystieteen professori 
Juhannuksen alla juotiin yksikön perinteiset kesäkahvit Kuopion kampuksen nurmikolla. Hassut hatut päässä väki saatteli toinen toisensa kesälomille.

Samalla työyhteisömme tuli ehkä rienanneeksi joidenkin tunteita. Kajautettiin nimittäin lopuksi se kirottu suvivirsi.

Omaksi iloksi ja mielenkohotukseksi veisasimme. Sillä toden totta ja kirjaimellisesti taas niityt vihannoivat ja kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. Epäilemättä joku lienee uskonut, että piruuttaan teimme sen taas. On tehty melkein joka kesäkuu koko 2000-luvun ajan.

Tapahtuiko tieteen temppelin esipihalla järjen pyhäinhäväistys?

Yliopiston piirissä ajoittain pitävät kovaa ääntä ne, joiden mielestä kaikki teologiaan viittaava saastuttaa tieteenviljelyn. ”Teologiaa ja taikauskoa” vaaditaan ulos yliopistosta.
Kannanotoissa on yhtymäkohtia ortodoksisen kirkon legendaarisen arkkipiispan Paavalin 1980-luvulla esittämiin näkemyksiin. Myös hänen mielestään ainakin ortodoksisen teologian koulutus olisi pitänyt hoitaa omassa seminaarissa kuten ennen aikaan.

Asiantuntijoita kuultuaan valtiovalta aikoinaan päätti ortodoksisen teologian koulutuksen Kuopion pappisseminaarista yliopiston suojiin Joensuuhun. Se on siis pian 30 vuotta ollut osa ”meitä” eli Itä-Suomen yliopistoa, läntinen teologia toki vielä pidempään. Onhan siinä kyljessä vielä sekin seminaari, liturgista koulutusta turvaamassa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on antanut Itä-Suomen yliopistolle eli UEFille suorastaan kansalliseksi erityistehtäväksi huolehtia ortodoksisen teologian koulutuksesta. Ainakaan tältä osin teologisen yliopistokoulutuksen kohtaloa ei voi ratkoa UEFin omien hevosmiesten huutoäänestyksessä.
Mikä teologiassa, itäisessä tai läntisessä, on niin pelottavaa, että sitä pitää vastustaa vimmalla ja vihalla?  Onko se todella vaaraksi tieteelle? Voiko se voimassaan kerta kaikkiaan hämärtää ihmisjärjen?

Ainakin Suomen Akatemia katsoo, että teologiassa voidaan kuin voidaankin tehdä huippututkimusta. Akatemia rahoittaa vuoteen 2019 asti huippuyksikköä, jonka kotipaikkana on teologinen tiedekunta Helsingin yliopistossa.

Huippuyksikkö on nimeltään Järki ja uskonnollinen hyväksyminen. Lähes ironisesti huippuyksikössä kysytään, miten uskonnolliset ryhmät ovat hyväksyneet tai tunnustaneet muita yhteiskunnan toimijoita sekä miten uskonnot ovat olleet erilaisissa yhteiskunnissa hyväksyttyjä.

Eräänä huippuyksikön keskeisenä tavoitteena on esittää tutkimukselliset perusteet näkemykselle, jonka mukaan uskonnoilla voisi eroistaan huolimatta olla yhteinen käsitys järkiperäisen keskustelun mahdollisuuksista ja rajoista.

Odotan tuloksia mielenkiinnolla. Arki on joka tapauksessa jo synnyttänyt näkemyksen asiasta.
Mielestäni yliopistojen teologit keskustelevat järkevästi, rakentavasti ja maltillisesti. Teologeissa on tieteen näkökulmasta katsoen aivan erinomaisia tutkijoita, joilla on monitieteellinen työote ja ajatuksen pohjalla vankka kriittisyys.

Toisilla tieteenaloilla käy välillä kateeksi. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *