HEI-ICI hankkeen loppumetreillä


Arja Erkkilä, yliopistonlehtori, kansanterveystiede
HEI-ICI hankkeemme Egyptin, Kenian ja Tansanian partneriyliopistojen ja Karelia ammattikorkeakoulun kanssa on loppuraporttia vaille valmis. Suuren urheilusuorituksen jälkeen kysytään tuntemuksista ja se sopii myös tähän tilanteeseen.

Hanke on ollut pitkä, kaksi eri rahoituskautta tekee yhteensä viisi vuotta. Viiteen vuoteen mahtuu paljon. Alussa aikaa meni tutustumiseen. Tutustumisvaihe näkyi hyvin vaikka hankkeen Training of trainees ohjelmassa. Kustakin partnerimaasta, Egyptistä, Keniasta ja Tansaniasta oli kaksi koulutettavaa. Aluksi kunkin maan edustajat kulkivat tiiviisti yhdessä ja vasta hankkeen edetessä kommunikointi toisten kanssa vapautui. Kirjaimellisesti jäätä rikottiin, kun koulutettavat kävivät Pielisellä pilkillä Karelia AMK:n vierailun yhteydessä.

Ravitsemustieteilijänä olen myös tarkkaillut ja oppinut toisten kulttuurista ruokaan liittyviä tapoja seuraamalla. Egyptissä painetaan pitkä päivä mehulla ja kekseillä ja auringon laskettua tulee varsinainen pitopöytä monine ruokalajeineen, on grillattua lihaa, kasvislisäkkeitä, hummusta, riisiä sisältäviä ruokia, jogurttikastikkeita ja monenlaisia ruokia, joiden nimiä en enää muista. Mutta herkullista oli ja kotiin viemisiksi taateleita. Tansaniassa yliopistolla ruokailu alkoi niin että kaikki menivät jonossa pesemään kätensä. Tämä olikin tarpeen sillä lounaalla tarjottiin paistettua tilapia-kalaa ruotoineen päineen ja veitsellä ja haarukalla kuivaksi paistettu kala oli hankala perata. Tansaniasta ostettu kahvi vei vielä kotona ajatukset Afrikan auringon lämpöön. Kenian partneriyliopiston kampusruokalassa tarjottiin kasvisruokaa kolme kertaa päivässä seitsemännen päivän adventistien tapaan. Ja suomalaiselle hyvin olennainen tieto sinne mennessä oli, että omat murukahvit mukaan, jos kahvihampaan kolotus on sietämätön. Vastaavasti täällä tutustutin partnereita suomalaisuuteen kokkaamalla perusruokaa, uunilohta ja perunoita, ja hyvin teki kauppansa.

Hankkeen aikana on myös mietitty turvallisuutta ja luettu ulkoasiainministeriön matkustustiedotteita tarkkaan. Egyptissä kuohui ja Keniassa oli terroristi-iskuja. Joitain muutoksia toimintoihin ja kokouksiin tehtiinkin turvallisuussyistä. Vierailuilla liikenne oli kuitenkin se, joka toi oman pelkokertoimensa ja erityisesti Kairo on jäänyt mieleen. Automatkan alussa jo jännitti, jos et löytänyt turvavyötä. Kävi myös niin, että edes kairolainen kollega ei uskaltanut ylittää katua kävellen hotellini edustalla. Siinä oli noin kaksi-kolme kaistaa suuntaansa, mutta ei missään suojatietä ja autoilla vauhtia sen minkä kulkee, jos ei ole ruuhka edessä. Varhaisaamun tunteina leveistä bulevardikaduista tuli kuin moottoriteitä ja matka lentokentälle sujui yhdessä hujauksessa.

Hauskojen ruokahetkien ja sosiaalisten aktiviteettien lisäksi, hankkeessa vaadittiin paljon sitkeyttä ja kovaa työtä. Meille kuittien kerääminen ja skannaaminen on tuttua puuhaa, mutta samaan pääseminen afrikkalaisten kanssa vaati moninkertaisen työn. Kurssin suunnitteleminen yhteistyössä vei myös suunniteltua pidempään, mutta niin vain niitäkin valmistui. Hankkeessa koulutetut edistivät uusien opetusmenetelmien ja käytäntöjen jalkauttamista omissa kotiyliopistoissaan. Saavutuksista ja tuloksista voi lukea lisää julkaisussamme http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-2022-5.

Ja vielä yksi säätieto partnerimaista. Vuoden 2014 vierailulla sekä Egyptin että Kenian kollegat näyttivät puhelimistaan kuvia kuinka heilläkin oli ollut takapihalla hippunen lunta.  

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *