Hellekesän jälkimaininkeja

Juha Pekkanen, professori, ympäristöterveydenhuolto

Tänäkin kesänä helle on hellinyt meitä suomalaisia, tai ainakin valtaosaa meistä. Helteisiinhän liittyy kääntöpuolena lisääntynyt kuolleisuus erityisesti vanhuksilla.

Viime kesä herätti Suomen helteen vaaroihin, kun pitkät helteet aiheuttivat satoja ylimääräisiä kuolemia. Kun kuumaan kesään vielä liittyi Venäjän metsäpalojen savut, olivat ympäristöterveysuhat ja ilmastonmuutos viime kesän ykköspuheenaiheita. Muu Eurooppa oli aiheeseen havahtunut jo viimeistään vuoden 2003 hellekuolemista.

Tämän kesän helteisiin suomalaiset olivatkin selvästi paremmin varautuneita. Jo keväällä lehdet alkoivat kirjoittaa ’kesän vaaroista’ ja helteistä iloittaessa muistutettiin myös helteen vaaroista. Ilmatieteen laitoskin otti keväällä käyttöön hellevaroituksen.

Suomessa kylmyys on vielä selvästi isompi ongelma kuin kuumuus. Ilmastonmuutokset edetessä helteet tulevat Suomessa kuitenkin lisääntymään ja niihin tulee varautua. Tämä merkitsee paitsi uusia ohjeistuksia myös rakenteellisia ratkaisuja kuten asuntoja varjostavat puut ja kaihtimet ja sisäilman kierto. Iso selvitettävä asia on sairaaloiden ja hoitolaitosten lämpötilat ja miten niitä voitaisiin alentaa. Ei ole hyväksyttävää, jos vanhuksemme kuolevat hoitolaitoksissa helteen uuvuttamina.

Helteet ja metsäpalot ovat ilmastonmuutoksen konkreettisia ilmenemismuotoja Suomessa. Vaikka ilmastonmuutoksen vaikutukset osuvat pahiten kehitysmaihin, myös Suomi saa osansa, erityisesti epäsuorina vaikutuksina. Ilmastonmuutoksen torjunta on kuitenkin pahasti hakusessa ja välillä tulee epätoivoinen olo nykytoimien tehottomuudesta.

Hyvä esimerkki on valtion kestävän kehityksen strategia, jota edistetään kohtuullisella koneistolla, mutta jonka tavoitteet ovat aivan liian moninaiset ja keskenään ristiriitaiset. Tavoitteena tuntuu olevan kaikkea hyvää kaikille. Ilmastonmuutos ja monet globaalit ympäristömuutokset ovat kuitenkin sitä luokkaa olevia uusia haasteita, että niihin vastaaminen tulee vaatimaan kipeitä priorisointeja ja muutoksia elämäntavassamme. Jossain vaiheessa näitä kipeitä valintoja pitää tehdä, mutta tähän tarpeeseen ei tuo strategia mitenkään edes pyri vastaamaan.

Toinen ongelma on ilmastonmuutoksen torjunnan keskittyminen hiilidioksidipäästöihin, joita pyritään vähentämään muista seurauksista välittämättä. Esimerkiksi puun savuttava pienpoltto kotien lämmityksessä lisää pienhiukkasaltistumista ja siten sydäntautikuolleisuutta. Lisäksi tehottomasta puun pienpoltosta aiheutuu suuret metaani- ja nokipäästöt, joiden ilmastonmuutosta edistävä vaikutus on todennäköisesti suurempi kuin säästyvät hiilidioksidipäästöt. Puu olisikin parasta jättää metsään kasvattamaan hiilinielua tai käyttää puurakentamiseen. Jos puu pitää polttaa, se tulisi tehdä tehokkaissa, isoissa polttolaitoksissa, joissa on myös tehokas savukaasun puhdistus.

Jotenkin olen kuitenkin optimisti ja olen ollut positiivisesti yllättänyt monien Euroopan maiden kunnianhimoisista ilmastopolitiikoista. Kun ilmastonmuutoksen torjunta hyväksytään yhä laajemmin osaksi kaikkea toimintaa, tulostakin varmaan syntyy, tosin monien kehitysmaiden kannalta aivan liian hitaasti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *