Yksikkö muutoksessa – osataanko yhdistyminen hyödyntää?

Matti Uusitupa, professori, kliininen ravitsemustiede

Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen laitos ehti nivoutua yhteen muutaman vuoden ennen suurta mullistusta; Itä-Suomen yliopistoa, joka kerralla pani taas rakenteet uusiksi. Laitoksesta tuli yksi yksiköistä suureen lääketieteen laitokseen Terveystieteiden tiedekunnassa. Tein pikakierroksen henkilökunnan keskuudessa näiden kahden silloisen Kuopion yliopiston laitoksen yhdistymisvuodesta. Oikean vuoden muistaminen osoittautui olevan vaikeaa. Vastaukset vaihtelivat arvelusta ”olisiko pari vuotta sitten” aina vuoteen 2006. Oikea vastaus on vuoden 2007 alusta. Viiden vuosi on jo meneillään. Todettakoon, että yksikön johtajamme Jussi Kauhanen muisti vuoden oikein.

Yksistään kansanterveystieteen laitos oli varsin suuri yksikkö, ja kun kliininen ravitsemustiede ja kansanterveystiede fuusioituivat, syntyi ainutlaatuinen osaamiskeskittymä nykyiseen Itä-Suomen yliopistoon. On huomattava, että pääasiassa Mediteknian tiloissa toimiva ETTK henkilökuntineen kuuluu nykyiseen yksikköömme. Sen englanninkielinen nimi: Institute of Public Health and Clinical Nutrition kuvaa hyvin yksikön keskeisiä toimintoja, joskaan kaikki osaamisalueet eivät nimessä näy. Yksikkö on ainutlaajuinen paitsi kansallisesti myös kansainvälisesti. Olemme monialainen osaaja ja toimija.

Osaammeko hyödyntää tätä konseptia riittävästi? Paitsi hallinnollisia tehtäviä kysymys koskee yksikön opetus- ja tutkimustoimintaa. Yhteistyön tiivistymisille on annettava oma aikansa, mutta sitä voi myös aktiivisesti edesauttaa ja luoda täkyjä integraation edelleen kehittämiseksi. Maantiede ei ole este. Kansanterveystiede ja kliininen ravitsemustiede toimivat lähekkäin. Opetuksessa voisi alkaa hakea entistä enemmän yhteisiä luentosarjoja ja seminaareja. Englanninkielisessä opetuksessa tämän pitäisi olla jokapäiväistä. Henkilöstön ristiin rekrytoiminen edesauttaa verkostoitumista. Tutkimuksessa sekä kansanterveystiede että kliininen ravitsemustiede toimivat osittain samoilla alueilla. Yhteisiä julkaisujakin syntyy, mutta liian harvoin. Molemmilla osapuolilla on erityisosaamista, jota voidaan hyödyntää. Tutkimusaktiviteetissa ei ole moitteen sijaa, ja antamaamme koulutusta arvostetaan paitsi Suomessa myös maailmalla.

Itä-Suomen yliopistossa on käynnistymässä suuri D-vitamiinitutkimus, joka kestää vuosikausia ja jossa hyödynnetään sekä kansanterveystieteen että ravitsemustieteen osaamista. On huomattava, että moni kansanterveydestä väitellyt, on suorittanut maisteritutkintonsa ravitsemustieteessä. D-vitamiinitutkimus käynnistyy pilottitutkimuksena, jossa on tarkoitus selvittää matalan D-vitamiinitason yhteyttä sokeriaineenvaihdunnan häiriöön. Kyse on mitä ajankohtaisimmasta ongelmasta; voiko matala D-vitamiinitaso altistaa sokeriaineenvaihdunnan häiriöille ja tyypin 2 diabetekselle ja korjaantuko häiriö D-vitamiinilla. Tutkimus on tarkoitus alkaa jo ensi syksynä. Tämä yhteistyö on myös eräs esimerkki voimien yhdistämisestä. Yllättävää minulle on ollut se, että kovin vähän käytännön yhteistyötä on syntynyt vuosien varrella esimerkiksi yleislääketieteen kanssa. Public Health Nutrition ei voi olla kovin etäällä perusterveydenhuollosta.

Henkilökohtaisesti olen kokenut työskentelyn yksikössämme ongelmattomana. Olen nähnyt myösraja-aidat. Uskon, että yhdessä tehden saamme enemmän aikaan, olkoonpa kyse koulutuksesta tai tutkimuksesta. Johtajien tulee näyttää suunta. Teennäistä yhteisoloa en kannata. Olen ollut ylpeä, kun käyntikortissani lukee Kuopio campus Institute of Public Health and Clinical Nutrition. Se kuulostaa hienommalta ja on toiminnallisesti enemmän kuin Lääketieteen laitoksen yksikkö. Mutta kaiken perusta on se toiminta, mitä teemme – hyvä kello kauas kuuluu!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *