Hannu Mykkänen, professori, Kliininen ravitsemustiede

Kun tilaisuus annetaan, se pitää käyttää. Minulta pyydettiin blogia yksikön intraan, elämäni ensimmäinen blogikirjoitus, ja jutun aihetta miettiessäni s-postissa tuli opetukseen liittyvä vetoomus. Niinpä käytän blogi-tarjousta hyväksi tuodakseni tämän vetoomuksen koko yksikön tietoon.

Vetoomus koskee vuorovaikutustaitojen kontaktiopetusta ja terveyspsykologin vakanssin säilyttämistä. Eeva-Liisa Helkalan jäätyä eläkkeelle vuoden vaihteessa on terveyspsykologian opetusta hoidettu tuntityönä ja ensi lukukauden tilanne on vähintäänkin epävarma. Tämä huolettaa ravitsemusterapian opettajia ja opiskelijoita, jotka ovat vetoomuksen allekirjoittaneet. Terveyspsykologian yliassistentin vakanssi on ollut ainoa psykologikoulutuksen vakanssi kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikössä, ja sen varaan on rakennettu hyvin toimiva vuorovaikutustaitojen opetuspaketti ravitsemustieteen opiskelijoille. Aika kummallista, että tällaisessa terveysorientoituneessa yksikössä (ja yliopistossa) ei enää tarvittaisi vuorovaikutustaitojen opettamista potilaan kohtaamiseen tai asiakkaiden opastamiseen parempiin elämäntapoihin.
Työelämässä yliopiston ulkopuolella näiden taitojen hallitseminen on välttämätöntä, ja sama sanoma on kuultu myös opiskelijoiden harjoitusjaksojen palautteissa. Moniongelmaisten asiakkaiden kanssa työskentely ei onnistu, ellei siihen saa asiallista koulutusta. Vetoomuksen ovat allekirjoittaneet ravitsemustieteen opettajat ja opiskelijat, mutta asia koskettaa muitakin terveystieteiden aloja. Uskoisin, että niin kansanterveystieteilijät kuin liikuntalääketieteen, ergonomian, hammaslääketieteen ja ”jopa” lääketieteenkin opiskelijat tarvitsevat vuorovaikutustaitoja tulevassa työssään. Niinpä, Jussi yksikönjohtaja, vetoan minäkin tämän blogin kautta, että terveyspsykologian vakanssi säilytetään ja siihen rekrytoidaan nuori, innostunut psykologi, joka kouluttaa uusia vuorovaikutustaitoisia sukupolvia terveystieteissä ja siinä sivussa kohentaa yksikön (ja koko Itä-Suomen yliopiston) imagoa nykyaikaisena koulutuspaikkana. Näitä taitoja taitaisi tarvita ajoittain myös tehostamistalkoisiin innostunut yliopiston hallintokin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *