Uusi aika alkaa – nyt!

Jussi Kauhanen, Kansanterveystieteen professori, yksikön johtaja

Uusi aika alkaa – nyt! Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikön oma intrasivusto käynnistyy tämän blogin myötä. Historiallinen hetki on maaliskuun alku vuonna 2011.

Maaliskuuta pidetään virallisesti ensimmäisenä kevätkuukautena.  Ainakin ankaran talven selkä näyttää taittuneen. Mutta onko oikeasti kevättä ilmassa?

Moni yliopistolainen on tuntenut saaneensa kylmää kyytiä tauotta ainakin vuoden-parin verran. Muutosvauhti on ollut ankaraa Itä-Suomen yliopiston ja uuden terveystieteiden tiedekunnan alkutaipaleella. Kaiken taustalta löytyy uusi yliopistolaki, joka pani kerralla uusiksi, ei ainoastaan Itä-Suomen yliopiston, vaan kaikkien muidenkin Suomen yliopistojen aseman ja toimintatavat.

Ladotaan siihen päälle vielä iso kasa arkipäivää sulostuttavia tietojärjestelmiä, joista useat ovat hankalia, kankeita tai suoraan sanoen surkeita. Kun lopuksi maustetaan koko keitos kiristyvällä taloudella ja tulosmittareilla, niin ei kai ole väärin väittää, että liika on liikaa.
Etenkin, kun kaikki tapahtuu yhdessä rysäyksessä.

Oma kokemukseni nopeutuvasta muutoksesta ulottuu kyllä pidemmälle. Voi helposti arvioida, että taukoamaton kehittäminen ja höyryäminen alkoi kiihtyä ainakin kymmenen vuotta sitten, suunnilleen vuosituhannen vaihteessa, tai ehkä jopa aiemmin, heti lamavuosien hellittäessä 1990-luvulla.

Eihän siinä mitään. Kehittyä pitää ja uudistua. Mutta asioilla uhkaa olla kääntöpuolensa.

Yliopistotyö on kautta historian ammentanut voimaa luovuudesta, vapaasta ajattelusta, asioiden innovatiivisesta yhdistelemisestä, pohdinnasta, dialogista, ilmiöiden tarkastelusta.

Nyt alkaa olla aika kysyä, onko noille asioille enää lainkaan aikaa?

Ellei ole, niin väitän, että yliopisto on menettänyt pelin.  Silloin se ei ole enää yliopisto. Siitä tulee mekaaninen suoritusyksikkö tai tuotantolaitos.

Tuore yliopistomme työhyvinvointikysely panee pohtimaan. Sen mukaan iso osa meistä kokee, että muutokset todella koettelevat työssä jaksamista,  ja että omiin ydintehtäviin on vaikea keskittyä erilaisten häiriöiden vuoksi.

Uuden ison yliopiston strategia ja tavoitteet koetaan hämäräksi ja päätöksenteko etäiseksi. Onneksi sentään lähiyhteisö eli oma yksikkö saa enemmistöltä varsin hyvät arvosanat.

Mutta mikä tärkeintä, ihmiset yhä arvostavat omaa työtään ja työpanostaan. Valtaosa kokee, että työssä saa edelleen käyttää luovuutta, ja että se on varsin itsenäistä ja vapaata. Juuri niin kuin yliopistossa työn pitääkin olla.

Kyselyn tuloksia puidaan lähiaikoina tarkemmin koko yksikön piirissä. Mutta jo tässä vaiheessa voi sanoa, että kaikki toivo ei ole mennyt. Kyllä kevättäkin on ilmassa.

P.S. Jatkossa blogi päivittyy eri kirjoittajien toimesta parin viikon välein.  Lue, seuraa, kommentoi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *