\u201dVaikka t\u00e4m\u00e4 koulu olikin pieni ja toimi viime vuosina ep\u00e4p\u00e4tevien opettajien voimin, t\u00e4ytyy sanoa, ett\u00e4 kyl\u00e4 muuttui hiljaisemmaksi ja samalla henkisestikin autioksi. Olihan se t\u00e4llaisena kuitenkin meid\u00e4n kaikkien t\u00e4\u00e4ll\u00e4 olevien ja el\u00e4vien yhteinen kiinnepiste<\/em>\u201d. (Maanviljelij\u00e4 Erkki Pulkkinen Pet\u00e4iskyl\u00e4n Pusulan koulun lakkauttamisesta sanomalehti Karjalaisessa vuonna 1966).<\/p>\n\n\n\n Ensimm\u00e4isin\u00e4 pelist\u00e4 putosivat kaikkein pienimm\u00e4t koulut, joiden oppilasm\u00e4\u00e4r\u00e4t vaihtelivat kymmenen oppilaan molemmin puolin. Koulut olivat niin pieni\u00e4, ett\u00e4 edes k\u00e4\u00e4pi\u00f6kouluja kannatellut valtionapuj\u00e4rjestelm\u00e4 ei niihin ulottunut. Koulujen lakkauttamista ei tarvinnut perustella. Se oli ajan henki.<\/p>\n\n\n\n Hyvinvointivaltion k\u00e4\u00e4nteiden historiallisessa tarkastelussa suurten ik\u00e4luokkien j\u00e4lkel\u00e4iset kiinnitt\u00e4v\u00e4t katseensa usein 1990-luvun lamaan ja sen seurauksena tapahtuneeseen yhteiskunnalliseen murrokseen. Palvelujen keskitt\u00e4minen ja tiivist\u00e4minen alkoi 1990-luvun alussa rymin\u00e4ll\u00e4, ja kouluverkosto oli ensimm\u00e4inen tiivist\u00e4misen kohde. Kyl\u00e4koulujen lakkautusten toinen aalto toteutui my\u00f6s Nurmeksessa valtakunnallista kehityst\u00e4 noudattaen. Talouslama kuritti rakennemuutoksen kourissa vapisevaa kuntaa \u2013 s\u00e4\u00e4st\u00f6j\u00e4 oli saatava ja s\u00e4\u00e4st\u00f6kohteita priorisoitava. Kun valtion ohjaus h\u00f6lleni ja korvamerkityt valtionosuudet poistuivat, oli koulujen lakkauttaminen aiempaa helpompaa. Valtio tarjosi itse esimerkki\u00e4 karsimalla kovalla k\u00e4dell\u00e4 ammatillisten oppilaitosten verkostoaan. Nurmeksessa tulilinjalle joutui 1947 perustettu maatalousoppilaitos. Se yhdistettiin Valtimon mets\u00e4konekouluun1993 ja kaksi vuotta my\u00f6hemmin lakkautettiin kokonaan.<\/p>\n\n\n\n Nurmeksessa lakkautettiin kuusi kyl\u00e4koulua vuosina 1990\u20131999, mutta p\u00e4\u00e4t\u00f6kset eiv\u00e4t t\u00e4ll\u00e4 kertaa syntyneet l\u00e4pihuutojuttuina. Vaikka raha ja tehokkuus olivat ilmaantuneet koulutuspoliittiseen puheeseen, niin kyl\u00e4t taistelivat koulujensa puolesta. Usko kylien elpymiseen oli 1980-luvun kuluessa noussut ja esimerkiksi kyl\u00e4toimikunnat tarjosivat vastapuheelle v\u00e4yl\u00e4n. Toisen aallon aikaan, 1990-luvulla, kyl\u00e4l\u00e4isill\u00e4 oli mahdollisuus ja kyky\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n. Kyse ei ollut kamppailusta yksin koulujen, vaan laajemmin kylien ja niiden palvelurakenteen puolesta.<\/p>\n\n\n\n Hyvinvointivaltiota, jota oli 1960-luvulta aina 1990-luvulle rakennettu maaseutua my\u00f6ten, oltiin purkamassa. Koulutaistelut eiv\u00e4t olleet pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n nurkkakuntaista kylien v\u00e4list\u00e4 kilpailua, vaan ne osoittivat kyl\u00e4l\u00e4isten haluavan vaikuttaa siihen, mihin kunta suuntasi resurssejaan, ja mitk\u00e4 alueet olivat kehitt\u00e4misen arvoisia. Nurmeksen kyl\u00e4koulujen puolesta vahvasti puhunut opettaja ja kotiseutuvaikuttaja Matti Hiltunen (sit.) totesi 1993 k\u00e4ydyss\u00e4 valtuustokeskustelussa, ett\u00e4 asiaa tuli tarkastella \u201dkyl\u00e4n\u00e4\u201d ei vain kouluasiana. Kyl\u00e4koulu keskustelu kiinnittyi laajempaan keskusteluun hyvinvointivaltion tulevaisuudesta ja viritti my\u00f6s maaseutu \u2013 kaupunki -asetelman vastakkainasettelua.<\/p>\n\n\n\n Keskustelun s\u00e4vy alkoi 1990-luvun kuluessa muuttua. Viel\u00e4 vuosikymmenen alussa kouluratkaisut pyrittiin Nurmeksessa tekem\u00e4\u00e4n vaikeutuneesta taloustilanteesta huolimatta \u201dmahdollisimman hyv\u00e4n tapauskohtaisen harkinnan varassa\u201d. Tahtoa maaseudun koulujen s\u00e4ilytt\u00e4miseen tai lis\u00e4ajan antamiseen oli my\u00f6s kaupungin virkamiehill\u00e4, mik\u00e4 osoitti halua tukea ja kehitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s maaseutualueita. Kyl\u00e4koulut olivat vahvasti poliittinen kysymys. Kylien (keskustalainen) \u00e4\u00e4ni kuului keskushallinnossa valtuuston edustajien kautta, jotka viimeiseen asti puolustivat oman kyl\u00e4ns\u00e4 opinahjoa. Vastakkainasettelu ja (poliittinen) jakolinja kulki paitsi keskustaajaman ja kylien, niin my\u00f6s keskustapuolueen, kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien v\u00e4lill\u00e4. Kokoomuksen ja SDP:n valmius kyl\u00e4koulujen lakkauttamiseen oli alueen valtapuoluetta keskustaa suurempi.<\/p>\n\n\n\n Hyvinvointivaltion kehityskaaressa on 2000-luvun my\u00f6t\u00e4 siirrytty vaiheeseen, jossa hyvinvointivaltion tarjoaminen palveluiden osalta on hyv\u00e4ksytty v\u00e4est\u00f6rakenteen muutos ja ty\u00f6voiman (ja ty\u00f6tilaisuuksien) v\u00e4heneminen. Valtiontaloudesta ja kest\u00e4vyysvajeesta huolehtimisesta on tullut \u00e4\u00e4neen lausumaton yhteinen tahtotila, joka ohjaa niin sosiaali-, koulutus- kuin kulttuuripolitiikkaa. Keskitt\u00e4minen, tiivist\u00e4minen ja palvelujen yksityist\u00e4minen ovat itsest\u00e4\u00e4nselvyyksi\u00e4, jotka m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4t niin koulutus- ja sivistyspolitiikan kuin sosiaali- ja terveyspolitiikan kehityst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Vuosituhannen vaihtuessa Nurmeksessa toimi kahdeksan peruskoulun ala-astetta, joista viisi oli varsinaisia kyl\u00e4kouluja. Kyl\u00e4koulujen lakkauttamisen kolmas aalto k\u00e4ynnistyi syksyll\u00e4 2004. T\u00e4ll\u00f6in kaupunginvaltuusto teki oppilasennusteisiin perustuvan kouluverkkolinjauksen, jonka perusteella loput viisi kyl\u00e4koulua lakkautettiin vuosina 2006\u20132008. Kouluverkoston tiivist\u00e4minen jatkui viel\u00e4 2010, jolloin keskustan tuntumassa sijainnut yli 100 oppilaan Lehtovaaran koulu lakkautettiin. Nurmeksen kouluratkaisut olivat osa laajempaa linjaratkaisua, joissa tapauskohtainen harkinta tai kyseisen kyl\u00e4n kehitysn\u00e4kym\u00e4t saivat aiempaa v\u00e4hemm\u00e4n merkityst\u00e4. Kuten kaikkialla Suomessa, my\u00f6s Nurmeksessa huomio kohdistettiin taajamakoulujen kehitt\u00e4miseen. Perusopetus jatkui kahdessa yksik\u00f6ss\u00e4 Porokyl\u00e4n ja Nurmeksen taajamissa, joissa oli vuonna 2020 yhteens\u00e4 noin 600 oppilasta. Valtakunnallisesti vuosi 2006 oli kyl\u00e4koulukadon kannalta kaikkien aikojen synkin vuosi Suomessa. Kartalta poistui kaikkiaan 186 koulua.<\/p>\n\n\n\n Kouluverkoston harvenemisella, koulujen koon kasvulla ja koulumatkojen pitenemisell\u00e4 ovat suuret inhimilliset koulunk\u00e4yntiin, oppimiseen ja opettamiseen liittyv\u00e4t seuraukset. Tutkimustulokset koulujen ja jopa opetusryhmien koon v\u00e4lisist\u00e4 yhteyksist\u00e4 oppimiseen ovat ristiriitaisia (Hyv\u00f6nen 2013). Kasvatusalan ammattilaisten ja tutkijoiden joukosta l\u00f6ytyy tukijoita sek\u00e4 pienille kyl\u00e4kouluille ett\u00e4 suurille taajamakouluille. Outi Autti ja Eeva Kaisa Hyry-Beihammer (2009) per\u00e4\u00e4nkuuluttavat arvokeskustelua kyl\u00e4koulujen lakkauttamisp\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4 sek\u00e4 aihetta k\u00e4sittelev\u00e4\u00e4 tutkimusta, joka entisess\u00e4 kyl\u00e4koulujen mallimaassa ja Pisa-tutkimusten menestyj\u00e4ss\u00e4 Suomessa on ollut yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n v\u00e4h\u00e4ist\u00e4. Julkista keskusteluakaan kyl\u00e4koulujen merkityksest\u00e4 ja niiden lakkauttamisen vaikutuksista ei k\u00e4yd\u00e4, vaikka koulun sulkemiset ovat her\u00e4tt\u00e4neet suuria tunteita, ja arvolatautunutta keskustelua on k\u00e4yty niin kunnanvaltuustoissa, paikallislehtien palstoilla, kuulemistilaisuuksissa kuin kyl\u00e4yhdistysten ja vanhempainneuvostojen kokouksissa.<\/p>\n\n\n\n Kyl\u00e4koulukamppailuissa ei ole kyse vain kouluista itsess\u00e4\u00e4n, vaan koko kyl\u00e4n olemassaolosta ja identiteetist\u00e4. L\u00e4hikouluperiaatteesta luopuminen laajassa mittakaavassa niin perusopetuksen kuin lukiokoulutuksen kohdalla on heikent\u00e4nyt lasten ja nuorten kiinnittymist\u00e4 ja samaistumista kotikyl\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja -kuntaansa. Koulu on monin tavoin sidoksissa oman alueensa ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n luontoon, kulttuurikohteisiin ja palvelurakenteisiin. L\u00e4hikouluverkostosta luopuminen kertoo yhteiskunnan ja sen arvojen muutoksesta \u2013 jossa tehokkuus ja taloudellisuus ovat keskeisi\u00e4 ja yhteisin\u00e4 pidettyj\u00e4 arvoja. Hyvinvointivaltiota yll\u00e4pit\u00e4nyt palvelujen saatavuuden turvaaminen ja yhteisen hyv\u00e4n jakamisen periaate ovat unohdettu.<\/p>\n\n\n\n Maaseudun koulujen vaikutus on ollut \u2013 siit\u00e4 l\u00e4htien kun kansakoulut alkoivat vuoden 1898 piirijakoasetuksen j\u00e4lkeen yleisty\u00e4 \u2013 huimaavan suuri kansalaisyhteiskunnan ja demokratian kehitykselle. Koulujen aktiiviset opettajat perustivat paikallisyhdistyksi\u00e4, kuten nuoriso-, raittius-, maamies- ja urheiluseuroja, ja levittiv\u00e4t uusia aatteita ja ideoita esimerkiksi osuustoiminnan ja opintopiirien muodossa. Koulurakennukset tarjosivat kokoontumistilat ja koulujen johtokunnat opettivat ruohonjuuritason yhteist\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoa ja oman kyl\u00e4n etujen ajamista. Anssi Paasin (1986) klassista alueen institutionalisoitumisteoriaa mukaillen kyl\u00e4kouluilla on ollut keskeinen merkitys kylien muotoutumisessa ja identiteetin rakentumisessa. Koulupiiri rajasi kyl\u00e4\u00e4 territoriaalisesti ja vahvisti sen olemassaoloa ja erityisyytt\u00e4 suhteessa ymp\u00e4r\u00f6iviin muihin alueisiin. Kyl\u00e4ns\u00e4 yleens\u00e4 ainoana hallinnollisena yksikk\u00f6n\u00e4 se oli olemassa ennen kaikkea kyseist\u00e4 aluetta varten. Monet kyl\u00e4t hahmotetaan edelleen entisen koulunsa mukaan.<\/p>\n\n\n\n Siin\u00e4 miss\u00e4 koulun perustaminen oli t\u00e4rke\u00e4 askel kyl\u00e4n institutionalisoitumisessa ja konstruoitumisessa erilliseksi omaksi alueekseen, ovat koulujen lakkauttamiset toimineet p\u00e4invastaiseen suuntaan. Deinstitutionalisoitumisprosessissa alue on menett\u00e4nyt entisi\u00e4 aluetietoisuutta vahvistaneita rakenteitaan. Kun keskustelu 2010-luvulla siirtyi taajamakoulujen lakkauttamiseen ja useiden kuntien yhteisten koulujen muodostamiseen, kohdistui ajatus v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 siihen, miten odotettavissa oleva kehitys vaikuttaa kuntakeskusten \u2013 ja liitoskuntien kohdalla entisten kuntakeskusten \u2013 identiteettiin ja lasten ja nuorten kiinnittymiseen asuinalueelleen.<\/p>\n\n\n\n Nurmeksen esimerkki kertoo, ett\u00e4 kyl\u00e4koulujen lakkauttamiseen liittyneess\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteossa tapahtui 1990-luvulla murros. Koulujen ei en\u00e4\u00e4 2000-luvulla edes ajateltu palvelevan aluepoliittisia tai alueellisia tarpeita, vaan ennen kaikkea oppimista. Ristiriitaisista tutkimustuloksista voi ajatella, ett\u00e4 kehityksen suunta ei ole yksist\u00e4\u00e4n hyv\u00e4 tai huono. Kyl\u00e4kouluverkoston historiallinen merkitys suomalaiselle yhteiskuntarakenteelle ja alueelliselle kehitykselle sek\u00e4 koulujen lakkauttamisen vaikutukset kaipaavat kuitenkin syv\u00e4llisemp\u00e4\u00e4 tutkimusta.<\/p>\n\n\n\n Ent\u00e4 jo koulu olisi j\u00e4\u00e4nyt kyl\u00e4\u00e4n? Olisivatko maaseutualueet elinvoimaisempia<\/a>? \u00a0Asuisiko niiss\u00e4 enemm\u00e4n lapsiperheit\u00e4 vai olisivatko kyl\u00e4kouluissa lukutaitonsa saaneet oppilaat \u201dhiukan lahjattomampia\u201d? \u00a0El\u00e4isiv\u00e4tk\u00f6 he yhteiskunnan marginaalissa?<\/p>\n\n\n\nKyl\u00e4koulujen lakkauttamisen kolmas aalto<\/h2>\n\n\n\n
![\"KTL](\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/wp-content\/uploads\/sites\/31\/2021\/10\/ktl-logo-engl-vertical-rgb-1.png\"){kind=logo}
\n <\/div>\n\n