Sivakan koulu 1935\u20131982. Kuva: Kimmo Kirves, 2023.<\/p>\n\n\n\n
Kun ajoimme juhannusviikolla 2023 Sivakan kyl\u00e4tiet\u00e4 pitkin Pohjois-Karjalassa, Sivakan kyl\u00e4\u00e4 h\u00e4din tuskin erotti puiden takaa. Punamullalla maalatun koulun ja vanhan asuntolan pihat olivat metsittyneet, ja kummituksistaan kuuluisa puro sukelsi huomaamattamme tien alitse. Jokin oli muuttunut my\u00f6s Rasim\u00e4ess\u00e4. Pitkitt\u00e4istutkimuksen edellisess\u00e4 vaiheessa autiona olleen talon pyykkinarulla kuivui vaatteita, ja olkihattup\u00e4inen mies istutti kohopenkkiins\u00e4 perunoita. Kyl\u00e4tiell\u00e4 vastaamme tuli lastenvaunujen kanssa lenkkeilev\u00e4 \u00e4iti.<\/p>\n\n\n\n
Sivakan ja Rasim\u00e4en kyli\u00e4 on tutkittu 1970-luvulta l\u00e4htien kymmenen vuoden v\u00e4lein. Entinen savottakyl\u00e4 Sivakka ja rajakarjalaisten evakkoperheiden asutuskyl\u00e4ksi rakennettu Rasim\u00e4ki ovat kulkeneet pitk\u00e4n matkan t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n ja kokeneet monenlaisia muutoksia. Ihmiset ovat v\u00e4hentyneet, palvelut kadonneet ja rakennukset rapistuneet. Silti kyl\u00e4l\u00e4isten kertomukset tekev\u00e4t n\u00e4kyviksi pieni\u00e4 arjen palasia, jotka pit\u00e4v\u00e4t kyli\u00e4 koossa edelleen. N\u00e4ist\u00e4 ainesosista \u2013 kuten maisemista, pihapiireist\u00e4, esineist\u00e4, talkoista ja tavoista \u2013 kyl\u00e4t muotoutuvat aina uudelleen.<\/p>\n\n\n\n
Sivakka \u2013 er\u00e4maistuva muistojen ja juurien kyl\u00e4<\/h2>\n\n\n\n
Sivakassa mets\u00e4 ei ole vain taloudellinen resurssi, vaan my\u00f6s tunteita her\u00e4tt\u00e4v\u00e4 kiinnekohta. Moni palaa kyl\u00e4\u00e4n hoitamaan perint\u00f6metsi\u00e4\u00e4n. Yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on ajella kyl\u00e4tiet\u00e4 pitkin ja katsella vaaramaisemaa, joka on aina yht\u00e4 syk\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Vaikka kyl\u00e4 on metsittynyt, koulu lakkautettu ja kaupat kadonneet jo kauan sitten, Sivakka el\u00e4\u00e4 kertojien mieliss\u00e4 avarana maisemana ja el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja meteli\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 olevana lapsuuden paikkana. Koululla j\u00e4rjestetyt juhlat, kauppa-autot, naapureilta lainatut ruuat ja vaatteet sek\u00e4 lapsuuden leikit nousevat esiin t\u00e4rkein\u00e4 muistoina. Kyl\u00e4n kammottavia kummituksiakin muistellaan l\u00e4mm\u00f6ll\u00e4 ja huumorilla.<\/p>\n\n\n\n
En\u00e4\u00e4 Sivakkaa koossa pit\u00e4v\u00e4 voima ei ole yhteis\u00f6llinen arjen verkko, vaan juuret. Kodit, pihapiirit ja mets\u00e4t ovat ankkureita, jotka vet\u00e4v\u00e4t ihmisi\u00e4 takaisin Sivakkaan. Sinne ei ehk\u00e4 en\u00e4\u00e4 muuteta takaisin mutta sinne palataan silti ainakin kerran kes\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Rasim\u00e4ki \u2013 perinteiden ja uusien tulijoiden kohtauspaikka<\/h2>\n\n\n\nRasim\u00e4en kumpuilevaa peltomaisemaa. Kuva: Kimmo Kirves, 2023.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
Rasim\u00e4ell\u00e4 on toisenlainen rytmi. Se on asutuskyl\u00e4, jonka rintamamiestalot ja kumpuilevat pellot kantavat siirtokarjalaisuuden j\u00e4lki\u00e4. Ikoninurkkaukset, sundugat ja edelleen paikoillaan seisovat evakkoperheiden ensimm\u00e4iset saunakamarit kertovat vuosikymmenten jatkumosta.<\/p>\n\n\n\n
Rasim\u00e4ess\u00e4 yhteis\u00f6llisyys ei ole hiipunut samalla tavalla kuin monissa muissa kyliss\u00e4. Tsasouna eli rukoushuone, Tulehmo-kyl\u00e4talo ja talkooty\u00f6 kokoavat asukkaita ja lomalaisia yhteen kes\u00e4isin. Ortodoksiset juhlat tuovat kyl\u00e4\u00e4n v\u00e4ke\u00e4 kauempaakin, etenkin juhannuksena, ja perinteiset tavat el\u00e4v\u00e4t arjessa. Kyl\u00e4juhlissa laulu raikuu ja omenankukat tuoksuvat.<\/p>\n\n\n\n
Samalla kyl\u00e4\u00e4n on ilmaantunut uusia aineksia. Omavaraista el\u00e4m\u00e4ntapaa opettava Omavaraopisto on tuonut mukanaan opettajia, kurssilaisia, talkoolaisia ja uudenlaista ekologista ajattelua, joka n\u00e4kyy polkupy\u00f6rin\u00e4, kantoveten\u00e4 ja no-dig-viljelyn\u00e4. Perinteinen pientilavaltainen lypsykarjatalous on keskittynyt muutaman harvan suuren tilan toiminnaksi. Eri kerrostumat el\u00e4v\u00e4t kyl\u00e4ss\u00e4 rinnakkain ja muodostavat yhdess\u00e4 uudenlaisen kokonaisuuden.<\/p>\n\n\n\n
Kylien hiljainen jatkuvuus<\/h2>\n\n\n\n
Arki jatkuu kyliss\u00e4. Asukkaiden jokap\u00e4iv\u00e4iseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n kuuluu tunteita her\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 maisemia, kuten jylhi\u00e4 vaaroja ja avaraa jokilaaksoa, mutta my\u00f6s kotipihan tuttuja sileiksi kuluneita kivi\u00e4 ja vanhoja polkuja. Perheenj\u00e4senet ja yst\u00e4v\u00e4t ovat l\u00e4hell\u00e4 syd\u00e4nt\u00e4. Kotona n\u00e4kyv\u00e4t vanhempien ja isovanhempien ty\u00f6n j\u00e4ljet ja el\u00e4m\u00e4nvaiheet Karjalasta muistuttavine esineineen ja Tilley-lamppuineen. Nykyiseen arkeen kuuluvat kasvismakkaratikut, per\u00e4k\u00e4rrypizzeria ja k\u00e4nnyk\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n
Sivakka ja Rasim\u00e4ki ovat uusista ja vanhoista ainesosista muodostuvia sommittumia, jotka purkautuvat ja kokoontuvat kaiken aikaa uudelleen. Ne muodostuvat vanhoista perinteist\u00e4, uusista asukkaista, hiljaisuudesta, kyl\u00e4juhlista ja siit\u00e4, ett\u00e4 joku pit\u00e4\u00e4 pihapiiri\u00e4 kunnossa, vaikka ymp\u00e4rill\u00e4 olisi en\u00e4\u00e4 vain mets\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kyl\u00e4t eiv\u00e4t ole koskaan valmiita mutta eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n katoa. Sivakka ja Rasim\u00e4ki haastavat k\u00e4sitykset \u201dkuolevista kylist\u00e4\u201d ja el\u00e4v\u00e4t sitke\u00e4sti.<\/p>\n\n\n\nKatariina Kotila (oik.) ja Maarit Sireni (vas.). Kuva: Pasi Saukkonen, 2026.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/www.finlit.fi\/wp-content\/uploads\/2026\/02\/Kuva-2-1024x768.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/www.finlit.fi\/wp-content\/uploads\/2026\/02\/Kuva-3-822x1024.jpg\")
![\"KTL](\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/wp-content\/uploads\/sites\/31\/2021\/10\/ktl-logo-engl-vertical-rgb-1.png\"){kind=logo}
\n <\/div>\n\n