Islannin yliopistolle johtava katu kulkee H\u00f3lavallagar\u00f0urin hautausmaan ohi, joten on ilmiselv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kuolematutkija suuntaa askeleensa ensin hautausmaalle ja vasta sitten kuulemaan pohjoismaisten historiantutkijoiden puheita. Suomalaisin silmin katsottuna hautausmaa on tutunoloinen, muurilla erotettu, h\u00e4myis\u00e4 ja rauhallinen vihre\u00e4 puinen saareke kasvavan kaupungin keskell\u00e4. Askel hidastuu v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 heti portista sis\u00e4\u00e4n asutuessa, kuten hiljentyy my\u00f6s kulkija ja h\u00e4mmentyy taas kerran: hautausmaalla on viile\u00e4mp\u00e4\u00e4. Videokameroiden kuvat portin pieless\u00e4 kertovat, ett\u00e4 hautausmaata valvotaan. Hautoja on vieri vieress\u00e4, sill\u00e4 alue on kohtalaisen pieni, vain 3.5 hehtaaria, mutta sinne on parin sadan vuoden aikana haudattu noin 30 000 islantilaista. Muistomerkit ovat vanhoja harmaagraniittisia pystykivi\u00e4, katkenneita pylv\u00e4it\u00e4, obeliskeja, kuten jokaisella suomalaisella vanhalla hautausmaalla. Basalttikivest\u00e4 tehdyill\u00e4 hautamuistomerkeill\u00e4 on tavoiteltu islantilaiskansallista henke\u00e4. Suomalasille tuttuja mustasta graniitista tehtyj\u00e4 matkalaukkukivi\u00e4 on vain muutama. Hautausmaan ensimm\u00e4inen vainaja Gudrun Oddsdottir sai haudalleen n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n rautaristin 1838. Se on edelleen pysytyss\u00e4 hautausmaan keskiosan portilla. Reykjavikilaisia oli haudattu t\u00e4t\u00e4 ennen 25 sukupolven ajan F\u00f3getaga\u00f0urin hautausmaalle, mutta kaupunki kasvaessa siell\u00e4 ei ollut en\u00e4\u00e4 tilaa. Vanhasta F\u00f3getaga\u00f0urin hautausmaasta muistuttaa kirkko ja siell\u00e4 kasvaa kaupungin vanhin puu. Hautausmaaksi tuota paikkaa ei en\u00e4\u00e4 tunnista.<\/p>\n\n\n\n
H\u00f3lavallagar\u00f0urissa on muutamia hautoja, joissa on jokin taideteos, selloa soittava nainen, vainajan sivureliefi, enkeli. Hautausmaan keskell\u00e4 on puinen valkeaksi maalattu kelloteline, jonka huipulla on risti. Se kertoo luterilaisuudesta. Hautausmaalla on lukuisa joukko Islannin merkkihenkil\u00f6it\u00e4. Perhehautojen ja my\u00f6s yksitt\u00e4isten hautojen ymp\u00e4rill\u00e4 on riimuja ja \u201dvesijohtoputkea\u201d kuten on sukuhaudalla Kuusj\u00e4rven hautausmaalla. Huomio kiinnittyy erikoisuuksien ja kuuluisuuksien sijaan hautojen kivi- ja betonireunuksiin ja ennen kaikkea haudoilla kasvaviin suuriin puihin ja pensaisiin. Omaisten aikoinaan haudoille istuttamat puuntaimet ja pensaat ovat kasvaneet valtaviksi. Koivut ja erisukuiset pihlajat ovat monihaaraisia. Tavallinen harmaalepp\u00e4 on jatkanut varttaan l\u00e4hes tuntemattomaksi. Hyv\u00e4n kasvupaikan ovat saaneet my\u00f6s lehtikuusi, vuorijalava, vuorivaahtera, sitkankuusi ja minulle oudot vanhat eurooppalaiset puistopuut kuten mesipaju ja kaljukultasade. Ruotsinpihlaja, hautausmaan suurin puu, on yli kymmenen metri\u00e4 korkea j\u00e4tti. Jotkut puut ovat vallanneet koko haudan, ja onpa yksi hautakivi j\u00e4\u00e4nyt osin lehtikuusen sis\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Suomessa t\u00e4llaista puurunsautta ei haudoilla juuri n\u00e4e. Syyllinen on suomalaisen hautausmaakulttuurin keskeinen vaikuttaja Ilmari Wirkkala, joka propagoi 1920-ja 1930-luvuilla tiukasti omaisten puuistutuksia vastaan. Wirkkala katsoi puiden rikkovan hautausmaan kokonaisuuden. Rapautuvaa betonia h\u00e4n piti vastenmielisen halpana ratkaisuna korvata aito kivi.<\/p>\n\n\n\n
H\u00f3lavallagar\u00f0urin hautausmaalla istutukset ja betonireunukset ovat k\u00e4\u00e4ntyneet luonnon voitoksi. Hautausmaan luontoarvot havaittiin 1950-luvulla, kun siell\u00e4 bongattiin amerikkalainen isohaukkakehr\u00e4\u00e4j\u00e4. Moinen harvinaisuus ei silmiini satu, mutta musta- ja punakylkirastaita pomppii siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja olenpa erottavani hippi\u00e4isen. Erityisesti iloitsen lukuisista kottaraisista, noista lapsuuden kotipihan linnuista, joita Suomessa en\u00e4\u00e4 harvoin n\u00e4kee. Hautausmaalta ovat my\u00f6s erilaiset j\u00e4k\u00e4l\u00e4t, sammalet ja hy\u00f6nteiset l\u00f6yt\u00e4neet paikkansa. Erilaiset kivilajit tarjoavat kukin oman kasvupaikkansa. Vanha hautausmaa on j\u00e4k\u00e4l\u00e4tutkijan aarreaitta my\u00f6s Islannissa.<\/p>\n\n\n\n
H\u00f3lavallagar\u00f0urin hautausmaa on yksi Reykjavikin t\u00e4rkeimpi\u00e4 l\u00e4hisuojelukohteita. Hautausmaa toimii my\u00f6s lepo- ja virkistyspaikkana. \u00c4iti nukuttaa vaunuissa lastaan, ja islantilaiseen tapaan kirja k\u00e4dess\u00e4. Hautojen v\u00e4lej\u00e4 kulkee pari kaltaistani turistia ja muutama l\u00e4pikulkija, jotka oikaisevat hautausmaan poikki. Kaikki ny\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4t \u2013 hautausmaa yhdist\u00e4\u00e4 ihmiset. Hautausmaa niin Islannissa kuin Suomessa my\u00f6s sulkee sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 kaikki. H\u00f3lavallagar\u00f0urinon muistomerkeist\u00e4 p\u00e4\u00e4tellen haudattu luterilaisten rinnalle juutalaisia ja katolilaisia.<\/p>\n\n\n\n
Haudoille on tuotu kukkia ja pieni\u00e4 koriste-esineit\u00e4. Suomessa haudoilla ei n\u00e4e lippuja, mutta t\u00e4\u00e4ll\u00e4 monella haudalla on pieni\u00e4 Islannin lippuja. Uteliaana kysyn niist\u00e4 ohikulkijalta, joka kertoo niit\u00e4 aseteltavan haudoille kansallisten juhlien aikaan. Hautausmaa on siis my\u00f6s t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kansallinen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6. Suomalaiseen hautausmaahan eron tekee sukunimien puuttuminen. Haudoissa on ensin vainajan etunimi ja sitten is\u00e4nnimi, eli kenen poika tai tytt\u00f6 on kyseess\u00e4. Sukunimen puutteesta huolimatta useat haudat ovat suku- ja perhekeskeisi\u00e4, sill\u00e4 niihin on haudattu kaksi tai kolme sukupolvea samaan hautaan.<\/p>\n\n\n\n
Hautausmaata on laajennettu useaan otteeseen, mutta lopulta ovat rajat tulleet vastaan. Kaupunki on kasvanut ymp\u00e4rille. Hautausmaa t\u00e4yttyi 1920-luvulla, joten oli perustettava uusi. Vanhalle hautausmaalle on t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen haudattu en\u00e4\u00e4 poikkeustapauksissa, ja vain tuhkattuna.<\/p>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n
Reykjavikin suurin hautausmaa, 1980 perustettu Gufuneskirkjugar\u00f0uron h\u00e4mment\u00e4v\u00e4 kokemus. Hautausmaa on ensinn\u00e4kin valtava, noin 30 hehtaaria, ja toiseksi se on parin kymmenen kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kaupungista. Hautausmaalla k\u00e4yd\u00e4kseen ja hautausmaalla liikkuakseen tarvitsee auton. Reykjavikista p\u00e4\u00e4see puoli tuntia bussissa istuttuaan noin kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n hautausmaan p\u00e4\u00e4portista. Hautausmaa ei ole arkista omaisten muistamista, ei puisto, ei pist\u00e4ytymispaikka, ei luontokohde, vaan arvokkaaksi tehty, mutta tehokas, rationaalinen ja koneellistettu ruumiiden h\u00e4vitt\u00e4mispaikka. Traktorikaivuri kaivaa hautaa. Vieress\u00e4 on toinen traktori ison per\u00e4k\u00e4rryn kanssa. Vastaan tulee kolmas traktori, jonka naiskuljettaja tervehtii hymyll\u00e4 ja k\u00e4tt\u00e4\u00e4n heilauttamalla. Yll\u00e4t\u00e4n kuulokkeet korvilla hautojen vierell\u00e4 lojuvan nuoren miehen, joka v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti laittaa ruohonleikkurinsa k\u00e4yntiin. Huoltorakennukselta tulee vastaan golfk\u00e4rry. Nuori nainen ja tyt\u00e4r ovat matkalla vierailemaan haudalle, vai kenties sittenkin t\u00f6iss\u00e4. Hekin tervehtiv\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n
Gufuneskirkjugar\u00f0ur on sekoitus luterilaista Jumalan peltoa ja Jumalan puistoa, avara niittym\u00e4inen hautausmaa vaihtuu hautausmaan takaosassa pensasaitojen ja puiden hautarivist\u00f6iksi. Suomessa vastaavat tunnistaa hyvinvointivaltiokauden hautariveiksi, jossa yksik\u00e4\u00e4n hauta ei erotu toisesta, vaan haudat ja koko hautausmaa julistavat demokratiaa ja tasa-arvoa vainajien kesken. Tiet ovat suoria ja hautalohkot selkeit\u00e4. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 haudoilla ei ole reunuksia, vaan kaikki ovat samassa tasossa nurmikent\u00e4ss\u00e4. Ruohonleikkaaminen ja muu hoito ovat helppoja ja nopeita. Hautamuistomerkit ovat enimm\u00e4kseen yksinkertaisia harmaagraniittisia pystykivi\u00e4 tai puisia valkoisia puuristej\u00e4. Theodoran yksitt\u00e4inen punainen risti erottuu kaukaa, ja sen vierest\u00e4 l\u00f6ytyy lasinen risti. Seuraavassa lohkossa on kaksi ortodoksiristi\u00e4. Niiden kyrilliset kirjaimet kertovat Jurin syntyneen Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 ja Evgenian olleen syntyj\u00e4\u00e4n ukrainalainen. Jurin haudalla k\u00e4yd\u00e4\u00e4n useasti. Koko hauta on hyvin hoidettu rikkaruohoton kukkapenkki. Reunoilla on hopeavillakkoa, keskell\u00e4 ketoneilikkaa, ruusuja, samettiruusuja, p\u00e4iv\u00e4nkakkaroita\u2026 Evgenian haudalla on ainoastaan keltaisia samettiruusuja, mink\u00e4 voi katsoa olevan suora viittaus kansallisuuteen. T\u00e4nne heid\u00e4t on haudattu islantilaisten joukkoon. Hautausmaalta l\u00f6ytyy my\u00f6s muualla Euroopassa ja Amerikassa syntyneit\u00e4 vainajia. Kaikki ovat yhteisell\u00e4 hautausmaalla.<\/p>\n\n\n\n
Suomalaisiin silmiin oudompia hautamuistomerkkej\u00e4 ovat noin metrin korkuiset metallilieri\u00f6t. Lasten haudat ovat yht\u00e4 surullisia kaikkialla. Viikon el\u00e4nyt Gabriel on saanut hautakivekseen puolikkaaseen kuuhun nojaavan iloisen, hauistaan n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n nallen. Hauta on koristeltu valkeilla kivill\u00e4. Haudalla on kukkia, lyhtyj\u00e4 ja sininen pieni tonttu. Kivisi\u00e4 kirjoja, joiden avatuilla sivulla ovat vainajan kuvat, l\u00f6ytyy my\u00f6s Suomen hautausmailta. Yksil\u00f6ityminen n\u00e4kyy vainajien valokuvien ohella titteleiss\u00e4. On insin\u00f6\u00f6ri\u00e4, haitarinsoittajaa, leipurimestaria, opettajaa. Monissa hautakiviss\u00e4 on jokin muistolause ja joissain syntym\u00e4paikka.<\/p>\n\n\n\n
Hautausmaalla k\u00e4ynnin j\u00e4lkeen olen ihmeiss\u00e4ni. Kovin on tuttua, mutta jotain puuttuu. Kummallakaan k\u00e4ymist\u00e4ni hautausmaista ei ole merkki\u00e4k\u00e4\u00e4n sodista tai sotilaista. Hautausmailta puuttuvat erilliset sankarihautarivist\u00f6t ja muistomerkit. Sota ei tullut vastaan my\u00f6sk\u00e4\u00e4n Reykjavikin kirkoissa. Ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4 sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n, mutta suomalaisilla hautausmailla sotamuistoihin t\u00f6rm\u00e4\u00e4 v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 vaikkapa hautakivien koristeluissa. Niihin on kiinnitetty j\u00e4lkeenp\u00e4in rintamamies- ja lottatunnuksia. Ent\u00e4 miss\u00e4 ovat Gufuneskirkjugar\u00f0urin hautausmaan ihmiset? Koko parituntisen kiertelyni aikana olen n\u00e4hnyt hautausmaan ty\u00f6ntekij\u00f6iden lis\u00e4ksi kaksi pariskuntaa, ja molemmilla on hihnan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 koira. Suomessa koiria ei hautausmaalle perinteisesti vied\u00e4. Hautausmaalta l\u00e4htiess\u00e4ni sinne ajaa kaksi autoa. Olisiko suomalainen hautausmaa t\u00e4t\u00e4, jos hautaoikeutta ei rajoitettaisi, ja hautoihin haudattaisi m\u00e4\u00e4r\u00e4ajan j\u00e4lkeen uusia vainajia. Ent\u00e4 jos tuhkausta ei suosittaisi? \u00a0Olisivatko haudat kymmenien kilometrien p\u00e4\u00e4ss\u00e4, ja olisivatko ne saavutettavissa vain autolla? Kun autoja tarvittaisiin my\u00f6s hautausmaan sis\u00e4ll\u00e4 liikuttaessa, niin mit\u00e4 se tarkoittaisikaan suurina hautausmaap\u00e4ivin\u00e4, jolloin suomalaiset tapaavat omaistensa haudalla k\u00e4yd\u00e4. Puhuttaisiinko hautausmaan jouluruuhkista ja \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4n pakokaasuista? H\u00e4ivytett\u00e4isiink\u00f6 kuolleiden omaisten muisto ja kuolema pois arjesta?<\/p>\n\n\n\n<\/figure>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/wp-content\/uploads\/sites\/31\/2025\/08\/Islanti-5-rotated.jpeg\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/wp-content\/uploads\/sites\/31\/2025\/08\/Islanti-3-rotated.jpeg\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/wp-content\/uploads\/sites\/31\/2025\/08\/Islanti-2-rotated.jpeg\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/wp-content\/uploads\/sites\/31\/2025\/08\/Islanti-4-rotated.jpeg\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"Ismo](\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/wp-content\/uploads\/sites\/31\/2020\/04\/Ismo-Bjorn-autokuva-160420-uusi-e1587026333964.jpg\")
\n <\/div>\n\n