Kotihautaus on mielest\u00e4ni osoitus ihmisen ja el\u00e4imen l\u00e4heisest\u00e4 suhteesta. Nora Schuurman ja Kirsi Laur\u00e9n tuovat esille Nickie Charlesin (2014) toteamusta siit\u00e4, miten ihmisten ja el\u00e4inten l\u00e4heinen suhde ei ole uusi ilmi\u00f6, vaan enemminkin suhteen emotionaalisuus on noussut uudella tavalla n\u00e4kyv\u00e4ksi kontekstin muutoksen, kuten lemmikkien arvostuksen lis\u00e4\u00e4ntyess\u00e4 (Schuurman & Laur\u00e9n, 2016, s. 45). Ei-l\u00e4nsimaisissa yhteiskunnissa ihmisten ja el\u00e4inten suhde on viel\u00e4 l\u00e4heisemp\u00e4\u00e4, kun lemmikit on voitu n\u00e4hd\u00e4 tai yh\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n suvun j\u00e4senin\u00e4, esi-isin\u00e4 tai v\u00e4lik\u00e4sin\u00e4 pyh\u00e4n ja maallisen v\u00e4lill\u00e4 (DeMello, 2012, s. 34).<\/p>\n\n\n\n
Lemmikit kategoriana voidaan erottaa muista el\u00e4imist\u00e4, ja itsekin olen rajannut aiheen vain lemmikkeihin. Yhten\u00e4 tapana erottaa lemmikki muista el\u00e4imist\u00e4 on m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 termi\u00e4 lemmikkien ja ihmisen v\u00e4lisen l\u00e4heisen suhteen kautta, joka n\u00e4ytt\u00e4ytyy esimerkiksi lemmikin nime\u00e4misen kautta. El\u00e4imen nime\u00e4minen tuo sen osaksi ihmisten sosiaalista maailmaa, jolloin vuorovaikutuksen ja tunnesiteen luominen el\u00e4imeen mahdollistuu. Ihmisten ja lemmikkien suhde on molemmin puolista eli molemmilla on suhteessa omat roolinsa, oli rooli sitten olla yst\u00e4v\u00e4 tai perheenj\u00e4sen. Erona muihin el\u00e4imiin t\u00e4h\u00e4n suhteeseen liittyy my\u00f6s rakkaus, ja yksi syy lemmikkien hankkimiseen voikin olla halu vastaanottaa \u201dehdotonta rakkautta\u201d. L\u00e4heiseen, ehdotonta rakkautta t\u00e4ynn\u00e4 olevaan molemminpuoliseen suhteeseen liittyy kuitenkin ongelmana lemmikkien lyhyt ik\u00e4. Ihmisen ollessa l\u00e4heinen lemmikkins\u00e4 kanssa voi lemmikin menett\u00e4minen tuntua yht\u00e4 raskaalta kuin toisen ihmisen kuolema. Margo DeMello painottaa kuitenkin Yi-Tu Tuanin (1984) nostamaa eroa lemmikin ja ihmisen kuoleman v\u00e4lill\u00e4. Lemmikin kuolemaa ei t\u00e4ysin voi rinnastaa ihmisen kuolemaan, koska kuollut ihminen on ikuisesti poissa. Kuollut lemmikki taas on mahdollista korvata uudella lemmikill\u00e4. (DeMello, 2012, s. 147\u2013149, 155, 157\u2013158.)<\/p>\n\n\n\n
V\u00e4litys ja rakkaus lemmikki\u00e4 kohtaan voidaan huomata lemmikin el\u00e4m\u00e4n loppuhetkiss\u00e4. Tuon esille, miten kotihautaaminen todentaa l\u00e4heist\u00e4 suhdetta ihmisen ja lemmikin v\u00e4lill\u00e4, mutta itse lemmikin kuolemakin tuottaa erilaisia merkityksi\u00e4 suhteesta. Jenna Ratia on lainannut Nora Schuurmania ja Kirsi Laur\u00e9nia (2016) sanoen kuolinhetken ennakoinnin ja eutanasiaan suhtautumisen olevan erottava tekij\u00e4 lemmikin ja ihmisen kuoleman v\u00e4lill\u00e4. Omistaja saa useimmiten p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, miten lemmikki kuolee eli jos kuolema ei tapahdu yll\u00e4tt\u00e4en, vied\u00e4\u00e4n lemmikki yleens\u00e4 lopetettavaksi el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4rille. T\u00e4m\u00e4 koetaan eettisen\u00e4 vaihtoehtona, koska t\u00e4ll\u00f6in lemmikki p\u00e4\u00e4see eroon ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isest\u00e4 k\u00e4rsimyksest\u00e4. (Ratia, 2020, s. 26.) Lemmikkien lopettaminen \u201doman k\u00e4den kautta\u201d ei ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n uutta, vaan esimerkiksi 1930-luvun maaseudulla varsinkin kissat ja koirat lopetettiin joko itse tai tuttavien avustuksella (Schuurman & Laur\u00e9n, 2016, s. 50). Yh\u00e4 t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4kin olen kuullut, miten mets\u00e4st\u00e4j\u00e4t mielt\u00e4v\u00e4t oman mets\u00e4styskoiransa, ty\u00f6kaverinsa, ampumalla lopettamisen viimeiseksi palvelukseksi koiralle. Mets\u00e4styskoiran ampuminen mets\u00e4ss\u00e4 voidaan n\u00e4hd\u00e4 my\u00f6s koiran palauttamisena sille ominaiseen ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n eli luontoon (Schuurman & Laur\u00e9n, 2016, s. 51).<\/p>\n\n\n\n
Ihmisten ja lemmikkien suhde voidaan siis n\u00e4hd\u00e4 hyvinkin l\u00e4heisen\u00e4, ja lemmikki voidaan jopa rinnastaa yhdenvertaiseksi ihmisen kanssa, kun se nostetaan perheenj\u00e4senen rooliin. Ihminen toimii kuitenkin \u201dp\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4n\u00e4\u201d lemmikin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja varsinkin sen el\u00e4m\u00e4n loppuvaiheissa. Lemmikin lopettaminen ja ruumiista eroon p\u00e4\u00e4seminen j\u00e4\u00e4 omistajan p\u00e4\u00e4t\u00f6svaltaan. Usein n\u00e4iss\u00e4 valinnoissa voidaan huomata v\u00e4litys ja rakkaus lemmikki\u00e4 kohtaan, kun p\u00e4\u00e4t\u00f6ksien halutaan olla mahdollisimman eettisi\u00e4 ja lemmikin parasta katsovia. N\u00e4en kotihautauksien olevan tapa kunnioittaa el\u00e4imen mennytt\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4, koska niiden kautta lemmikki ik\u00e4\u00e4n kuin palautetaan kodin piiriin. Serkkuni toi my\u00f6s esille kotihautaukseen liittyv\u00e4n symbolisen merkityksen. Molemmat heid\u00e4n koiristaan rakastivat mets\u00e4\u00e4, joten mets\u00e4\u00e4n hautaaminen toimi tapana suoda koirille sopiva, l\u00e4heinen ja rakas lepopaikka.<\/p>\n\n\n\n
Pyh\u00e4n k\u00e4site<\/strong><\/h2>\n\n\n\nPyh\u00e4n k\u00e4sitett\u00e4 on m\u00e4\u00e4ritelty monilla eri tavoilla uskontotieteiss\u00e4. Mielest\u00e4ni pyh\u00e4\u00e4n ei tarvitse suoranaisesti liitt\u00e4\u00e4 jotakin tietty\u00e4 uskontoa vaan ennemminkin jokainen ihminen voi m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 sen omalla tavallaan tarkoittamaan jotakin arkisesta, maallisesta, erottuvaa. T\u00e4ll\u00f6in my\u00f6s kuolemaan ja hautajaisiin liittyv\u00e4\u00e4 kulttuuria ja rituaaliperinnett\u00e4 voidaan kuvata pyh\u00e4n k\u00e4sitteen avulla.<\/p>\n\n\n\n
Asioita, esineit\u00e4, ilmi\u00f6it\u00e4, aikoja ja paikkoja voidaan m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 pyh\u00e4ksi ja pyh\u00e4 voidaan n\u00e4hd\u00e4 tapana erottaa n\u00e4m\u00e4 arkisesta (Enges, Mahlam\u00e4ki & Virtanen, 2015, s. 78\u201379). N\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t kuitenkaan ole pyhi\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n, vaan erottelu arkisesta ja maallisesta tapahtuu eri tapojen, rituaalien ja symboleiden avulla, jotka m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t pyh\u00e4\u00e4. Eli esimerkiksi paikka voi muodostua pyh\u00e4ksi, kun siihen liitet\u00e4\u00e4n pyh\u00e4n merkityksi\u00e4 eri tavoilla, menoilla tai uskomuksilla. Pyh\u00e4ksi paikat m\u00e4\u00e4rittyv\u00e4t, kun niill\u00e4 on uskonnollinen merkitys ja niiss\u00e4 harjoitetaan rituaaleja, jotka liittyv\u00e4t johonkin tiettyyn uskonnolliseen yhteis\u00f6\u00f6n. (Mahlam\u00e4ki, 2015, s. 158.)<\/p>\n\n\n\n
Pyh\u00e4st\u00e4 paikasta esimerkkin\u00e4 voi toimia hautausmaat ja t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa juuri lemmikkien kotihautausmaat. Omalla pihallani lemmikkiemme hautausmaa ei ole mitenk\u00e4\u00e4n erityisell\u00e4 paikalla, mutta silti tuo hautausmaa voidaan kokea pyh\u00e4n\u00e4. Lemmikkien hautausmaamme on paikalla, johon en yleens\u00e4 kiinnitt\u00e4isi tarkemmin huomiota, mutta tiet\u00e4en, ett\u00e4 siell\u00e4 on hauduttuna lemmikkej\u00e4, on suhtautuminen paikkaan muuttunut. Joka kerta kun katson tuota hautausmaata, her\u00e4\u00e4 minussa tunteita, joita normaalisti tuollaista paikkaa kohtaan ei syntyisi. Heti lemmikin kuoleman j\u00e4lkeen hautausmaalle meneminen tai sit\u00e4 edes katsominen on voinut tuntua liian vaikealta. Hautausmaa on her\u00e4tt\u00e4nyt minussa varsinkin suremisprosessin aikana paljon negatiivisia tunteita, mutta my\u00f6hemmin hautausmaa on voinut toimia tapana muistella \u201dniit\u00e4 hyvi\u00e4 aikoja\u201d.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi lemmikkien hautausmaa on muokannut paikan \u201ds\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4\u201d. En\u00e4\u00e4 tuo paikka ei ole vain osa pihaa, jossa voi toimia samanlailla kuin muuallakin pihan kohdilla vaan siihen on liitetty ihmisten hautausmaihinkin liittyvi\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4. Hautausmaihin kuuluu ehdoton kunnioitus, joka n\u00e4kyy esimerkiksi hautakivien putsaamisena. Viime talvena k\u00e4ydess\u00e4ni lemmikkiemme hautausmaalla, pyyhin hautaristin p\u00e4\u00e4lt\u00e4 lumet pois. Toiminto oli automaattinen, tekisinh\u00e4n samanlailla my\u00f6s ihmisten hautausmaalla. T\u00e4m\u00e4nkaltainen haudan putsaus voidaan n\u00e4hd\u00e4 kunnianosoituksena sek\u00e4 palveluksena hautaa ja ruumista kohtaan. Paikan muuttuessa pyh\u00e4ksi siihen siis liitet\u00e4\u00e4n merkityksi\u00e4 ja kirjoittamattomia s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 siit\u00e4, miten sit\u00e4 kohtaan kuuluu k\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4. Lemmikin ruumis, toisaalta my\u00f6s sielu, ja hautausrituaali voivat n\u00e4in ollen muokata arkisestakin paikasta pyh\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Ven\u00e4j\u00e4nkarjalainen kuolemankulttuuri ja lemmikkien kotihautaus \u2013 miten n\u00e4m\u00e4 muistuttavat toisiaan?<\/strong><\/h2>\n\n\n\nLopuksi haluan pohtia tarkemmin lemmikkien ja ihmisten kuolemankulttuurien samanlaisuuksia, koska mielest\u00e4ni t\u00e4ll\u00f6in voin tuoda esille, miten lemmikkien kotihautaaminen, ihmisten hautajaisperinteiden tapaan, on pyh\u00e4 rituaaliperinne, johon kuuluu osaksi eri uskomuksia, affekteja ja merkityksi\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in kotihautaaminen eroaa muista lemmikin ruumiin h\u00e4vitt\u00e4mistavoista ja se voidaan n\u00e4hd\u00e4 kulttuurisena ja uskonnollisena ilmi\u00f6n\u00e4. Haluan painottaa, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 vertailulla en pyri vertaamaan ihmist\u00e4 lemmikkiin enk\u00e4 varsinkaan pyri alentamaan ihmist\u00e4 lemmikin tasolle. Mielest\u00e4ni ihmist\u00e4 ja el\u00e4int\u00e4 ei voida t\u00e4ysin vertailla, mutta tarkkaillen ja pohtien eri osia heid\u00e4n kulttuuriperinteest\u00e4\u00e4n, voimme oppia uutta niist\u00e4. Valitsin ihmisten kuolemankulttuurista esimerkiksi juuri ven\u00e4j\u00e4nkarjalaisen kuolemankulttuurin, koska halusin kohdentaa kuolemankulttuurin johonkin blogin ja tutkimuslaitoksen olennaiseen kohderyhm\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Koen ven\u00e4j\u00e4nkarjalaisen kuolemankulttuurin olevan kelpo valinta t\u00e4h\u00e4n pohdintaan, koska Karjalassa kuolinrituaalien piirteet eiv\u00e4t liity mihink\u00e4\u00e4n yhteen tiettyyn uskontoon. Enemminkin rituaaliperinteeseen kuuluu osana tiettyj\u00e4 piirteit\u00e4 uskoinnoista, jotka ovat muotoutuneet paikallisesti uudeksi uskonnolliseksi representaatioksi (Jetsu, 2001, s. 115). N\u00e4en lemmikkien kuolemankulttuurin ja t\u00e4ten kotihautaamisen olevan samanlaista. Kotihautaamiseen voi liitty\u00e4 piirteit\u00e4, jotka kuuluvat tiettyyn uskontoon, mutta t\u00e4m\u00e4 ei tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 koko hautajaisrituaali olisi osa uskontoa. Osa hautajaisriiteist\u00e4, kuten hiljaisen hetken pit\u00e4minen, ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kerro hautajaisten pit\u00e4jien, lemmikin omistajien, uskonnollisuudesta vaan t\u00e4m\u00e4 tapa voidaan n\u00e4hd\u00e4 enemmin kulttuurisena ja yhteiskunnallisena. Hiljainen hetki voidaan siis n\u00e4hd\u00e4 enemmin tapana, normina, kuin tietyn uskonnon rituaaliperinteen\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in siis niin ven\u00e4j\u00e4nkarjalainen kuin lemmikkien kuolemankulttuuri ovat enemmin yhden yhteis\u00f6n, kulttuurin, tapa representoida ja tuottaa uskonnollisuutta, eik\u00e4 niink\u00e4\u00e4n oma uskontonsa. Ven\u00e4j\u00e4nkarjalaisessa kuolemanrituaalissa yhteinen kulttuuri ja monet uskonnot m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4t sen, miten uskonnollisuus ja pyh\u00e4 k\u00e4sitet\u00e4\u00e4n ja koetaan. (Jetsu, 2001, s. 118, 119.)<\/p>\n\n\n\n
Ven\u00e4j\u00e4nkarjalainen kuolemankulttuuri on siis hyvin monimerkityksinen ja kompleksinen kokonaisuus. Ajatukset vainajista ja niiden olotilasta tuonpuoleisessa kietoutuvat kristillisiin k\u00e4sityksiin taivaasta, jossa vietet\u00e4\u00e4n kuoleman j\u00e4lkeinen el\u00e4m\u00e4. (Jetsu, 2001, s. 181.) Lemmikkien kuolemankulttuurissa ikuinen el\u00e4m\u00e4 voidaan n\u00e4hd\u00e4 tapahtuvan Sateenkaarisillan kautta. Sateenkaarisilta on lemmikkien taivas, jonne lemmikkien, ja joskus my\u00f6s heid\u00e4n omistajien, uskotaan menev\u00e4n kuoleman j\u00e4lkeen (Demello, 2012, s. 44). Serkkuni tuhkasi yhden koiristaan ja he saivat krematoriolta kortin, jossa kerrottiin Sateenkaarisillasta. Kortti kuvaa Sateenkaarisiltaa paikkana, jossa lemmikill\u00e4 on kaikki tarvittavat, kuten ruokaa ja auringonpaistetta. Sateenkaarisillalla lemmikit saavat my\u00f6s terveytens\u00e4 ja elinvoimansa takaisin. Sateenkaarisilta muistuttaa taivasta, kun se on kuvattu olevan el\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeinen paratiisi.<\/p>\n\n\n\n
Lemmikkien hautajaisrituaaleissa, kuten lempilelun laitto hautaan tai kotipihalle hautaaminen, mielest\u00e4ni todentavat ajatusta lemmikkien el\u00e4m\u00e4n jatkumisesta kuolemankin j\u00e4lkeen. Itse koin koiraani haudatessa h\u00e4nen lempilelun laittamisen hautaan hyvin t\u00e4rke\u00e4ksi. Tuntui oikealta haudata lelu, eih\u00e4n sit\u00e4 kukaan en\u00e4\u00e4 tarvitsisi tai k\u00e4ytt\u00e4isi koirani kuoltua. Tuntui my\u00f6s jopa lohduttavalta ajatus siit\u00e4, ettei koirani menisi yksin hautaan. Vainajan varustaminen on osa my\u00f6s ven\u00e4j\u00e4nkarjalaista kuolemanrituaalia, joka on varsinkin vienalaisessa perinteess\u00e4 ollut keskeisen muoto kuolemaan liittyv\u00e4ss\u00e4 riittik\u00e4ytt\u00e4ytymisess\u00e4 (Jetsu, 2001, s. 182). Kotipihalle, tuttuun ja turvallisiin paikkaan, hautaaminen on lemmikin palauttamista kotiinsa. Serkkuni puheissa mets\u00e4\u00e4n hautaaminen oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4, koska mets\u00e4 oli t\u00e4rke\u00e4 paikka kummallekin koiralle. Mielest\u00e4ni t\u00e4ss\u00e4 nousee esille ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 kuolemansakin j\u00e4lkeen lemmikki voi tuntea asioita, varsinkin kuulumisen tunnetta ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4. Ajatuksena voi olla, ett\u00e4 koira p\u00e4\u00e4see kuolemansakin j\u00e4lkeen juoksentelemaan vapaana mets\u00e4ss\u00e4 eli tekem\u00e4\u00e4n asiaa, joka oli h\u00e4nelle rakas el\u00e4ess\u00e4\u00e4nkin.<\/p>\n\n\n\n
Kirkko ei toimi suoranaisesti osana ven\u00e4j\u00e4nkarjalaista hautaamisrituaalia ja harvemmin se on osa my\u00f6sk\u00e4\u00e4n lemmikkien kotihautaamista eli vaikka molemmissa hautajaisrituaaleissa n\u00e4hd\u00e4\u00e4n uskonnollisuutta, ei kirkko niihin osallistu. Vaikka papilla tai kirkolla ei ole kummassakaan hautajaisroolia, ovat kristillisten symbolien l\u00e4sn\u00e4olo yleist\u00e4 kuoleman visuaalisessa merkitsemisess\u00e4. Ven\u00e4j\u00e4nkarjalaisissa hautausrituaaleissa vainajalla voi olla kaularisti tai kristillisten symbolein merkitty otsanauha ja katepalttina. N\u00e4iden lis\u00e4ksi arkun kanteen ristin teko ja itse ristin pystytt\u00e4minen haudalle ovat my\u00f6s yleisi\u00e4 perinteit\u00e4. (Jetsu, 2001, s. 184.) N\u00e4ist\u00e4 risti on mielest\u00e4ni hyvin yleinen tapa merkit\u00e4 my\u00f6s lemmikkien haudat. Omille lemmikkieni haudoille on usein nikkaroitu laudanp\u00e4tkist\u00e4 risti, kun taas serkkuni perheens\u00e4 kanssa tekiv\u00e4t hautapaikalle kiviasetelman, joka toimi ristin kaltaisena merkkin\u00e4. Kivell\u00e4 merkitseminen nousi esille my\u00f6s yst\u00e4v\u00e4ni puheissa, ja serkkuni kiviasetelman lis\u00e4ksi hautapaikka oli ison kiven juurella. Kivet voivatkin symbolisoida hautausmaiden hautakivi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Lopuksi<\/strong><\/h2>\n\n\n\nOlen koonnut eri tapoja, joilla lemmikkien kotihautaaminen tuo esille niin ihmisten ja lemmikkien l\u00e4heist\u00e4 suhdetta kuin my\u00f6s pyh\u00e4n k\u00e4sitett\u00e4. Tarkastelin esimerkkej\u00e4 siit\u00e4, miten lemmikkien kotihautaaminen seuraa uskonnollisia rituaaleja ja kuinka n\u00e4iden avulla se luo pyh\u00e4n k\u00e4sitett\u00e4. En peilannut lemmikkien kotihautauskulttuuria uskontoon, vaan halusin painottaa tekstiss\u00e4 uskonnollisuuden ja sen representoinnin ajatusta. <\/p>\n\n\n\n
P\u00e4\u00e4dyin pohtimaan lemmikkien kotihautauksen rituaaliperinnett\u00e4, pyh\u00e4\u00e4 ja uskonnollisuutta ven\u00e4j\u00e4nkarjalaisen kuolemankulttuurin kautta. Toin t\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4 esille vain muutamia samankaltaisuuksia, ja varmasti kaivamalla n\u00e4it\u00e4 l\u00f6ytyisi paljon lis\u00e4\u00e4kin. Tarkoituksenani ei ollut kuitenkaan tuoda esille kaikkia yhdenmukaisuuksia n\u00e4iden kahden kulttuurin v\u00e4lill\u00e4, vaan enemminkin nostaa esille, miten lemmikkien kotihautaus voidaan n\u00e4hd\u00e4 kulttuurisena ja uskonnon tapaisena ilmi\u00f6n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
En toisaalta n\u00e4e, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4ni olisi mit\u00e4\u00e4n yht\u00e4 tietty\u00e4 teesi\u00e4 tai tavoitetta. En pyri t\u00e4ll\u00e4 taistelemaan el\u00e4inten oikeuksien puolesta tuoden esille niiden t\u00e4rkeytt\u00e4 tai nostamaan heit\u00e4 ihmisten tasolle. Enemminkin teksti on minulle minun omien pohdintojeni ja ajatuksieni kokoelma, jonka toivon olleen tavalla tai toisella kiinnostava. Ehk\u00e4 teksti opetti jotain uutta ven\u00e4j\u00e4nkarjalaisesta kuolemankulttuurista tai toi esille, miten kuolleen lemmikin h\u00e4vitt\u00e4minen ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole niin yksiselitteist\u00e4 tai -merkityksellist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
L\u00e4hteet<\/strong><\/h2>\n\n\n\n
Lopuksi haluan pohtia tarkemmin lemmikkien ja ihmisten kuolemankulttuurien samanlaisuuksia, koska mielest\u00e4ni t\u00e4ll\u00f6in voin tuoda esille, miten lemmikkien kotihautaaminen, ihmisten hautajaisperinteiden tapaan, on pyh\u00e4 rituaaliperinne, johon kuuluu osaksi eri uskomuksia, affekteja ja merkityksi\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in kotihautaaminen eroaa muista lemmikin ruumiin h\u00e4vitt\u00e4mistavoista ja se voidaan n\u00e4hd\u00e4 kulttuurisena ja uskonnollisena ilmi\u00f6n\u00e4. Haluan painottaa, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 vertailulla en pyri vertaamaan ihmist\u00e4 lemmikkiin enk\u00e4 varsinkaan pyri alentamaan ihmist\u00e4 lemmikin tasolle. Mielest\u00e4ni ihmist\u00e4 ja el\u00e4int\u00e4 ei voida t\u00e4ysin vertailla, mutta tarkkaillen ja pohtien eri osia heid\u00e4n kulttuuriperinteest\u00e4\u00e4n, voimme oppia uutta niist\u00e4. Valitsin ihmisten kuolemankulttuurista esimerkiksi juuri ven\u00e4j\u00e4nkarjalaisen kuolemankulttuurin, koska halusin kohdentaa kuolemankulttuurin johonkin blogin ja tutkimuslaitoksen olennaiseen kohderyhm\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Koen ven\u00e4j\u00e4nkarjalaisen kuolemankulttuurin olevan kelpo valinta t\u00e4h\u00e4n pohdintaan, koska Karjalassa kuolinrituaalien piirteet eiv\u00e4t liity mihink\u00e4\u00e4n yhteen tiettyyn uskontoon. Enemminkin rituaaliperinteeseen kuuluu osana tiettyj\u00e4 piirteit\u00e4 uskoinnoista, jotka ovat muotoutuneet paikallisesti uudeksi uskonnolliseksi representaatioksi (Jetsu, 2001, s. 115). N\u00e4en lemmikkien kuolemankulttuurin ja t\u00e4ten kotihautaamisen olevan samanlaista. Kotihautaamiseen voi liitty\u00e4 piirteit\u00e4, jotka kuuluvat tiettyyn uskontoon, mutta t\u00e4m\u00e4 ei tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 koko hautajaisrituaali olisi osa uskontoa. Osa hautajaisriiteist\u00e4, kuten hiljaisen hetken pit\u00e4minen, ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kerro hautajaisten pit\u00e4jien, lemmikin omistajien, uskonnollisuudesta vaan t\u00e4m\u00e4 tapa voidaan n\u00e4hd\u00e4 enemmin kulttuurisena ja yhteiskunnallisena. Hiljainen hetki voidaan siis n\u00e4hd\u00e4 enemmin tapana, normina, kuin tietyn uskonnon rituaaliperinteen\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in siis niin ven\u00e4j\u00e4nkarjalainen kuin lemmikkien kuolemankulttuuri ovat enemmin yhden yhteis\u00f6n, kulttuurin, tapa representoida ja tuottaa uskonnollisuutta, eik\u00e4 niink\u00e4\u00e4n oma uskontonsa. Ven\u00e4j\u00e4nkarjalaisessa kuolemanrituaalissa yhteinen kulttuuri ja monet uskonnot m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4t sen, miten uskonnollisuus ja pyh\u00e4 k\u00e4sitet\u00e4\u00e4n ja koetaan. (Jetsu, 2001, s. 118, 119.)<\/p>\n\n\n\n
Ven\u00e4j\u00e4nkarjalainen kuolemankulttuuri on siis hyvin monimerkityksinen ja kompleksinen kokonaisuus. Ajatukset vainajista ja niiden olotilasta tuonpuoleisessa kietoutuvat kristillisiin k\u00e4sityksiin taivaasta, jossa vietet\u00e4\u00e4n kuoleman j\u00e4lkeinen el\u00e4m\u00e4. (Jetsu, 2001, s. 181.) Lemmikkien kuolemankulttuurissa ikuinen el\u00e4m\u00e4 voidaan n\u00e4hd\u00e4 tapahtuvan Sateenkaarisillan kautta. Sateenkaarisilta on lemmikkien taivas, jonne lemmikkien, ja joskus my\u00f6s heid\u00e4n omistajien, uskotaan menev\u00e4n kuoleman j\u00e4lkeen (Demello, 2012, s. 44). Serkkuni tuhkasi yhden koiristaan ja he saivat krematoriolta kortin, jossa kerrottiin Sateenkaarisillasta. Kortti kuvaa Sateenkaarisiltaa paikkana, jossa lemmikill\u00e4 on kaikki tarvittavat, kuten ruokaa ja auringonpaistetta. Sateenkaarisillalla lemmikit saavat my\u00f6s terveytens\u00e4 ja elinvoimansa takaisin. Sateenkaarisilta muistuttaa taivasta, kun se on kuvattu olevan el\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeinen paratiisi.<\/p>\n\n\n\n
Lemmikkien hautajaisrituaaleissa, kuten lempilelun laitto hautaan tai kotipihalle hautaaminen, mielest\u00e4ni todentavat ajatusta lemmikkien el\u00e4m\u00e4n jatkumisesta kuolemankin j\u00e4lkeen. Itse koin koiraani haudatessa h\u00e4nen lempilelun laittamisen hautaan hyvin t\u00e4rke\u00e4ksi. Tuntui oikealta haudata lelu, eih\u00e4n sit\u00e4 kukaan en\u00e4\u00e4 tarvitsisi tai k\u00e4ytt\u00e4isi koirani kuoltua. Tuntui my\u00f6s jopa lohduttavalta ajatus siit\u00e4, ettei koirani menisi yksin hautaan. Vainajan varustaminen on osa my\u00f6s ven\u00e4j\u00e4nkarjalaista kuolemanrituaalia, joka on varsinkin vienalaisessa perinteess\u00e4 ollut keskeisen muoto kuolemaan liittyv\u00e4ss\u00e4 riittik\u00e4ytt\u00e4ytymisess\u00e4 (Jetsu, 2001, s. 182). Kotipihalle, tuttuun ja turvallisiin paikkaan, hautaaminen on lemmikin palauttamista kotiinsa. Serkkuni puheissa mets\u00e4\u00e4n hautaaminen oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4, koska mets\u00e4 oli t\u00e4rke\u00e4 paikka kummallekin koiralle. Mielest\u00e4ni t\u00e4ss\u00e4 nousee esille ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 kuolemansakin j\u00e4lkeen lemmikki voi tuntea asioita, varsinkin kuulumisen tunnetta ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4. Ajatuksena voi olla, ett\u00e4 koira p\u00e4\u00e4see kuolemansakin j\u00e4lkeen juoksentelemaan vapaana mets\u00e4ss\u00e4 eli tekem\u00e4\u00e4n asiaa, joka oli h\u00e4nelle rakas el\u00e4ess\u00e4\u00e4nkin.<\/p>\n\n\n\n
Kirkko ei toimi suoranaisesti osana ven\u00e4j\u00e4nkarjalaista hautaamisrituaalia ja harvemmin se on osa my\u00f6sk\u00e4\u00e4n lemmikkien kotihautaamista eli vaikka molemmissa hautajaisrituaaleissa n\u00e4hd\u00e4\u00e4n uskonnollisuutta, ei kirkko niihin osallistu. Vaikka papilla tai kirkolla ei ole kummassakaan hautajaisroolia, ovat kristillisten symbolien l\u00e4sn\u00e4olo yleist\u00e4 kuoleman visuaalisessa merkitsemisess\u00e4. Ven\u00e4j\u00e4nkarjalaisissa hautausrituaaleissa vainajalla voi olla kaularisti tai kristillisten symbolein merkitty otsanauha ja katepalttina. N\u00e4iden lis\u00e4ksi arkun kanteen ristin teko ja itse ristin pystytt\u00e4minen haudalle ovat my\u00f6s yleisi\u00e4 perinteit\u00e4. (Jetsu, 2001, s. 184.) N\u00e4ist\u00e4 risti on mielest\u00e4ni hyvin yleinen tapa merkit\u00e4 my\u00f6s lemmikkien haudat. Omille lemmikkieni haudoille on usein nikkaroitu laudanp\u00e4tkist\u00e4 risti, kun taas serkkuni perheens\u00e4 kanssa tekiv\u00e4t hautapaikalle kiviasetelman, joka toimi ristin kaltaisena merkkin\u00e4. Kivell\u00e4 merkitseminen nousi esille my\u00f6s yst\u00e4v\u00e4ni puheissa, ja serkkuni kiviasetelman lis\u00e4ksi hautapaikka oli ison kiven juurella. Kivet voivatkin symbolisoida hautausmaiden hautakivi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
![\"KTL](\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/wp-content\/uploads\/sites\/31\/2021\/10\/ktl-logo-engl-vertical-rgb-1.png\"){kind=logo}
\n <\/div>\n\n