{"id":2748,"date":"2024-08-13T10:53:19","date_gmt":"2024-08-13T07:53:19","guid":{"rendered":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/?p=2748"},"modified":"2024-08-13T10:56:55","modified_gmt":"2024-08-13T07:56:55","slug":"kuolemankulttuurien-kautta-kuolemantaitajaksi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/2024\/08\/13\/kuolemankulttuurien-kautta-kuolemantaitajaksi\/","title":{"rendered":"Kuolemankulttuurien kautta kuolemantaitajaksi"},"content":{"rendered":"\n

Kaksi vuotta sitten olin aloittamassa karjalaista rituaaliperinnett\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4n kurssin. Aihepiiri oli itselleni hyvinkin vieras, olinhan vasta vuotta aiemmin astunut ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa It\u00e4-Suomeen. Toisin sanoen olin vuoden sis\u00e4ll\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa p\u00e4\u00e4ssyt tutustumaan it\u00e4suomalaisuuteen ja karjalaisuuteen eli etel\u00e4n vetel\u00e4n\u00e4 olin vasta parikymppisen\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt kokemaan mit\u00e4 susiraja tarkoittaa. Aloinkin k\u00e4ym\u00e4\u00e4n kurssikirjallisuutta innokkaasti l\u00e4pi ja jokainen lause kirjoissa tuntui upouudelta, joka sivun j\u00e4lkeen olin oppinut jotakin uutta karjalaisesta rituaaliperinteest\u00e4. Kesken kurssin kuitenkin kuulin uutiset, mummullani oli todettu sy\u00f6p\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni tunsin, kuinka maailmani romahti ja tuntui, ett\u00e4 koko todellisuuteni oli k\u00e4\u00e4nnetty nurinkurin. Olin siihen menness\u00e4 ollut hyvinkin onnekas, kun kuolema ei ollut oikein osa el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Ainoat l\u00e4hisukulaisteni kuolemat olivat tapahtuneet ollessani liian nuori muistamaan niit\u00e4, jolloin kuolema ja kuolemisen mahdollisuus eiv\u00e4t kuuluneet osaksi omaa arkeani. Tietenkin tiedostin kuoleman olevan osa jokaisen el\u00e4m\u00e4nkaarta, mutta kun kuolema ei ole aktiivisesti osa el\u00e4m\u00e4\u00e4si, on se helppo sivuuttaa. Kuolema ennen uutisia oli aina ollut \u201dtuolla\u201d, mutta nyt yhden puhelun takia se olikin \u201dt\u00e4\u00e4ll\u00e4\u201d.<\/p>\n\n\n\n

Koska olin t\u00e4m\u00e4nkaltaisen aiheen keskuudessa ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa, en tiennyt yht\u00e4\u00e4n, miten t\u00e4st\u00e4 kuuluisi jatkaa. En tiennyt mitk\u00e4 olivat \u201dpelis\u00e4\u00e4nn\u00f6t\u201d: kuuluisiko minun muuttaa takaisin kotikuntaani mummuni kotihoitajaksi vai kuuluisiko minun lyk\u00e4t\u00e4 koko sy\u00f6p\u00e4-kuolema-aihepiiri aivojeni takanurkkaan ja esitt\u00e4\u00e4 ettei mit\u00e4\u00e4n ollut edes tapahtunut. T\u00e4m\u00e4 tuntuisi \u201doikealta\u201d, onhan aina kuolema ollut, ainakin omassa piiriss\u00e4ni, \u201dhyshysasia\u201d. Asian unohtaminen kokonaan tuntui kuitenkin mahdottomalta, mutta samaan aikaan en halunnut antaa t\u00e4m\u00e4n pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4ysin el\u00e4m\u00e4\u00e4ni, joten p\u00e4\u00e4tin jatkaa arkirutiiniani siit\u00e4 mihin se oli hetkellisesti j\u00e4\u00e4nyt tauolle. T\u00e4m\u00e4 tarkoitti kurssikirjallisuuden lukemiseen palaamista. Kirjastolle menty\u00e4ni tarkastin, mik\u00e4 kirja olisi seuraavana lukulistallani. Olin jopa hieman sanaton, kun huomasin sen olevan Laura Jetsun Kahden maailman v\u00e4lill\u00e4: etnografinen tutkimus ven\u00e4j\u00e4nkarjalaisista hautausrituaaleista 1990-luvulla. <\/em>(2001).<\/p>\n\n\n\n

Kirja k\u00e4sitteli kokonaan ven\u00e4j\u00e4nkarjalaisia kuolemankulttuureja keskittyen juuri hautausrituaaleihin. Ennen uutisten kuulemista olisin varmaankin hyppinyt ilosta kirjan vuoksi. Kuolemankulttuuri oli aiemmin tuntunut hyvin kiinnostavalta, ehk\u00e4 sen takia, ett\u00e4 se oli niin tuntematon aihe itselleni. Mutta nyt se tuntui vain potkulta suoraan naamaan. Kirosinkin: miksi juuri min\u00e4, miksi juuri nyt, eik\u00f6 voisi olla jotakin toista kirjaa, ihan mit\u00e4 vain toista kirjaa, jota voisin lukea?! Tietenkin olisin voinut vaihtaa k\u00e4ym\u00e4ni kurssin toiseen, mutta t\u00e4m\u00e4 kurssi j\u00e4isi silti kummittelemaan. Joutuisin kuitenkin jossakin vaiheessa opintojani k\u00e4ym\u00e4\u00e4n kyseisen kurssin eli silta olisi ylitett\u00e4v\u00e4 enemmin tai my\u00f6hemmin. Valitsin enemmin. Miksi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 jokin asia roikkumaan, kun siit\u00e4 voisi p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon nopeasti suorittamalla kurssin. Nyt my\u00f6hemmin ajateltuna olen onnellinen, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4dyin t\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen.<\/p>\n\n\n\n

P\u00e4\u00e4piirteit\u00e4 ven\u00e4j\u00e4nkarjalaisesta kuolemankulttuurista<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Kuten aiemmin sanoin, karjalaisuus kokonaisuudessaan oli minulle t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa t\u00e4ysin tuntematon. Tietenkin osasin osoittaa kartalta miss\u00e4 Karjala on ja muistin mit\u00e4 aikaisemmilla historian tunneilla oli kerrottu, mutta oikeastaan tuntui, ett\u00e4 en tiennyt yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n Karjalasta tai karjalaisuudesta. T\u00e4h\u00e4n lis\u00e4ttyn\u00e4 kuolemankulttuuri, olin aivan ulapalla.<\/p>\n\n\n\n

Laura Jetsu k\u00e4sittelee kirjassaan koko Karjalan Ven\u00e4j\u00e4n aluetta sek\u00e4 heid\u00e4n harjoittamaa kuolemankulttuuria ja sen perinteit\u00e4. Jetsu tuo esille ilmi\u00f6t\u00e4, jonka min\u00e4 ja varmasti jokainen muukin suomalainen on huomannut, eli miten kuolema \u201dmeid\u00e4n kulttuurissamme\u201d on hiljennetty ja jopa kielletty aihe. \u201dKulttuurillamme\u201d t\u00e4ss\u00e4 tarkoitan yleisesti l\u00e4nsimaista, suomalaista tai luterilaista kulttuuria sek\u00e4 siihen kuuluvia ajatusmaailmoja ja n\u00e4k\u00f6kulmia. Kuoleman kielt\u00e4minen voidaankin n\u00e4hd\u00e4 tapana suojautua kuolemanpelolta ja omalta kuolemalta (Jetsu, 2001, s. 11). Tunnustan itsekin el\u00e4neeni ennen uutisia kuplassa, jossa kuolema kiellettiin sen negatiivisuuden vuoksi.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4ss\u00e4 ven\u00e4j\u00e4nkarjalainen ajatusmalli eroaa suomalaisesta kuolemann\u00e4kemyksest\u00e4, kun kuollut henkil\u00f6 on aktiivisesti ja avoimesti osa koko hautausrituaalia. Omaa kuolemaa voidaan my\u00f6s k\u00e4sitell\u00e4 toisen kuoleman kautta. Karjalainen, tai yleisven\u00e4l\u00e4inen, kuolemankulttuuri eroaa suomalaisesti my\u00f6s siin\u00e4, ett\u00e4 suurin osa kuolemista tapahtuu kotona ja se koetaan luonnollisena. Kuitenkin itse ruumis on aina anomaalinen, outo ja luonnoton, jollain se on my\u00f6s pelottava ja saastainen. T\u00e4m\u00e4 tekee suhteen el\u00e4v\u00e4n ja vainajan v\u00e4lill\u00e4 ongelmalliseksi. Karjalainen j\u00e4rjestelm\u00e4 keskittyy my\u00f6s hoitamaan vain potilaita, jotka ovat potentiaalisesti paranevia, kun taas todenn\u00e4k\u00f6isesti kuolevat henkil\u00f6t palautetaan kodin ja perheen piiriin. T\u00e4m\u00e4 voi h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4\u00e4 l\u00e4nsimaista mielt\u00e4, joka ajattelee t\u00e4m\u00e4n kertovan j\u00e4rjestelm\u00e4n kyynisyydest\u00e4, mutta t\u00e4m\u00e4 ei ole ainoa n\u00e4k\u00f6kulma karjalaiseen ja yleisven\u00e4l\u00e4iseen terveydenhuoltoon. (Jetsu, 2001, s. 12, 88\u201389, 174\u2013175.)<\/p>\n\n\n\n

Jetsu tuo esille sen, miten l\u00e4nsimaissa pyrit\u00e4\u00e4n pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kuolevia henkil\u00f6it\u00e4 mahdollisimman pitk\u00e4\u00e4n elossa, vaikka t\u00e4m\u00e4 ei aina vastaisi heid\u00e4n toiveitaan tai jopa etuaan. Nuoruutta, terveytt\u00e4 ja kauneutta ylist\u00e4v\u00e4ss\u00e4 kulttuurissa vanhuus, sairaus ja kuolema sivutetaan ja pyrit\u00e4\u00e4n jopa unohtamaan. Jetsu muistuttaa my\u00f6s, miten ven\u00e4j\u00e4nkarjalaisessa kulttuurissa kuolevan kotiin l\u00e4hett\u00e4minen ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole h\u00e4nen hylk\u00e4\u00e4mist\u00e4\u00e4n tai h\u00e4nen ihmisarvonsa v\u00e4h\u00e4ttelemist\u00e4, vaan enemm\u00e4nkin sit\u00e4, ettei kuolema ole kielletty ja kuoleman hyv\u00e4ksyminen on tuotu osaksi ihmiskuvaa. T\u00e4ll\u00f6in siis niin l\u00e4\u00e4k\u00e4ri kuin potilas ovat todenneet ja hyv\u00e4ksyneet kuoleman tulemisen, jolloin kuolemasta puhuminen ja siihen valmistautuminen ovat mahdollista. (Jetsu, 2001, s. 89\u201390.)<\/p>\n\n\n\n

Ven\u00e4j\u00e4nkarjalaisissa kuolemanrituaaleissa painotetaan kuolleen ihmisen, vainajan, toimijuutta ja osuutta. Vainajan ruumis on osallinen, kun se on n\u00e4kyv\u00e4 ja konkreettisesti l\u00e4sn\u00e4 rituaaliperinteiss\u00e4, kuten y\u00f6nistujaisissa. Vainaja otetaan huomioon eri rituaaleissa. Esimerkiksi hautaamisessa h\u00e4n muun saattov\u00e4en tavoin saa ryypyn eli tilkan viinaa, joka kaadetaan hautaan. Vainaja ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n lopeta \u201del\u00e4mist\u00e4\u00e4n\u201d kuoleman j\u00e4lkeen, kun h\u00e4n kuolleena liikkuu ja vierailee kotonaan. Vainaja ei ole siis kotipiirist\u00e4\u00e4n karkotettu, vaan h\u00e4nelle esimerkiksi katetaan paikka perheen ruokap\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 samoin kuin h\u00e4nen vuoteensa sijataan. (Jetsu, 2001, s. 162, 174, 178, 252\u2013253.)<\/p>\n\n\n\n

Liikkumiseen on varattu kuusi viikkoa aikaan, jonka j\u00e4lkeen h\u00e4nen n\u00e4hd\u00e4\u00e4n kiinnittyv\u00e4n osaksi tuonpuoleista. Kiinnittymisen lis\u00e4ksi t\u00e4ll\u00f6in vainajasta luopuminen todentuu omaisille ja sosiaalinen j\u00e4rjestys, joka on j\u00e4rkkynyt kuolemasta, normalisoituu. Kuuden viikon j\u00e4lkeen vainaja saa palata kotiin vain kutsusta, sill\u00e4 omaiset olettavat vainajan l\u00f6yt\u00e4neen paikkansa vainajien yhteis\u00f6st\u00e4. Ven\u00e4j\u00e4nkarjalaisessa kuolemankulttuurissa pyrit\u00e4\u00e4n luomaan ja yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4n yhteytt\u00e4 t\u00e4m\u00e4n- ja tuonilmaisen v\u00e4lill\u00e4. Ihminen el\u00e4v\u00e4n\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n osana t\u00e4m\u00e4npuoleista, ja kuoleman j\u00e4lkeen h\u00e4n siirtyy osaksi tuonpuoleiseen. Erilaisilla rituaalisilla toimilla pyrit\u00e4\u00e4n varmistamaan n\u00e4iden maailmojen yhteydenpito, kuten hautajaisissa ja muisteltaessa tarjottavalla ruualla. Erona suomalaiseen kulttuuriin on se, ettei vainajan paikka ole taivaassa, vaan he ovat tuonpuoleisessa, tuonilmaisissa, \u201dsiell\u00e4\u201d tai konkreettisesti kalmismailla ja l\u00e4hivainajaloissa. Kuuden viikon j\u00e4lkeen vainajan muistaminen tapahtuu puolivuotehisten ja vuotehisten avulla, joihin vainaja on kutsuttu muiden suvun vainajien kanssa. (Jetsu, 2001, s. 178, 250\u2013251, 253\u2013255.)<\/p>\n\n\n\n

Ven\u00e4j\u00e4nkarjalainen kuolemankulttuuri omana lohtunani<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Ven\u00e4j\u00e4nkarjalainen kuolemankulttuuri eroaa siis \u201dmeid\u00e4n\u201d eli l\u00e4nsimaisten, suomalaisten ja\/tai luterilaisten kuolemankulttuurista. Vaikka \u201dheid\u00e4n\u201d kuolemanrituaaleissa ja -ajatusmaailmoissa voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 my\u00f6s yhtenevi\u00e4 kohtia \u201dmeid\u00e4n\u201d kanssa, voi kirjaa lukiessa her\u00e4t\u00e4 h\u00e4mmennyst\u00e4. Ja niinh\u00e4n se on aina, kun tutustuu muihin kulttuureihin. Koska olemme kasvaneet tietynlaiseen maailmankuvaan, voivat v\u00e4lill\u00e4 siit\u00e4 eroavat n\u00e4kemykset sekoittaa omia perspektiivej\u00e4, jolloin muut ajattelutavat n\u00e4hd\u00e4\u00e4n outoina tai jopa \u201dv\u00e4\u00e4rin\u00e4\u201d. Itsell\u00e4ni t\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan tapahtunut, vaan kirjan lukeminen kyseisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4nvaiheessani oli oikea p\u00e4\u00e4t\u00f6s. Kirja mielest\u00e4ni avarsi mielt\u00e4ni ja jopa helpotti synkk\u00e4\u00e4 mielentilaani.<\/p>\n\n\n\n

En siis kokenut erilaista kulttuuria outona, vaan erot toimivat enemminkin lohduttavana asiana. Omassa, hyvin l\u00e4nsimaisessa, suomalaisessa ja luterilaisessa kuplassani kuolema oli asia, josta ei mielell\u00e4\u00e4n puhuttu ja joskus siit\u00e4 ei edes saanut puhua. Toisaalta my\u00f6s mummuni tilanteessa kuolema ei ollut viel\u00e4 t\u00e4ysin l\u00e4hell\u00e4, koska silloin se n\u00e4htiin hoidettavana. Kuitenkin diagnoosi toi kuoleman ja kuolemisen mieleeni, koska itse rinnastin sy\u00f6v\u00e4n kuolemaan, niin kuin varmaan moni muukin l\u00e4heiseni tuolloin. Monet meist\u00e4 silti p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t olla puhumatta siit\u00e4 ja jatkoimme \u201dno ei sille voi mit\u00e4\u00e4n, niin turha sit\u00e4 mietti\u00e4 liikaa\u201d -ajatusmallilla. Itse yliajattelijana en kuitenkaan pystynyt syrj\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n tilannetta, vaan aihepiiri mietitty kellon ymp\u00e4ri.<\/p>\n\n\n\n

Yksi asia, joka toi ehk\u00e4 eniten lohtua kirjaa lukiessani, oli el\u00e4vien ja vainajien suhde ven\u00e4j\u00e4nkarjalaisessa kuolemankulttuurissa. Olen tottunut ajatukseen siit\u00e4, ett\u00e4 sitten kun ihminen on kuollut, h\u00e4n on kuollut. Piste. Tietenkin kristillinen ajatusmalli tuo esille ajatusta siit\u00e4, ett\u00e4 kuollut voi olla taivaassa, jossa h\u00e4n pilven p\u00e4\u00e4lt\u00e4 seuraa el\u00e4vien l\u00e4heistens\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi hautausmaalle voi menn\u00e4 vierailemaan ruumiin fyysisen lepopaikan luokse, jossa kukkien istuttamisen tai haudalle puhumisen kautta voi osoittaa ik\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 sek\u00e4 yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 muistoa ja suhdetta menetettyyn l\u00e4heiseen. Muistop\u00e4ivin\u00e4, kuten kuoleman vuosip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tai pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4n\u00e4, voi kuollutta muistella eri rituaaleilla, kuten kynttil\u00e4n viennill\u00e4 hautausmaalle. Kuolleen muisto voi el\u00e4\u00e4 eri tavoilla, kuten omassa tilanteessani mummun antamalla korulla kaulassani, tai h\u00e4nen nykyisin vanhemmillani asustavan kissansa kautta. Kuitenkin koen, ett\u00e4 \u201dmeid\u00e4n\u201d kulttuurisamme emme yll\u00e4pid\u00e4 suhdetta kuolleeseen samalla tavalla kuin ven\u00e4j\u00e4nkarjalaiset, emme n\u00e4e kuolleen olevan \u201delossa\u201d samalla tavalla kuin he.<\/p>\n\n\n\n

Kirjan avulla ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 itse kaipaan t\u00e4m\u00e4nkaltaista suhdetta kuolleeseen, ja sen vuoksi pidinkin ven\u00e4j\u00e4nkarjalaiseen kuolemankulttuuriin tutustumisesta. Mielest\u00e4ni on harmillista, ett\u00e4 omassa kulttuurissani kuollut on ikuisesti \u201dtuolla jossain\u201d eik\u00e4 h\u00e4n tule ikin\u00e4 palaamaan sielt\u00e4. Kun h\u00e4net on kerran menetetty, h\u00e4nt\u00e4 ei voi en\u00e4\u00e4 saada takaisin. Ja t\u00e4m\u00e4 l\u00e4hteminen tapahtuu heti kuoleman j\u00e4lkeen. Emme ven\u00e4j\u00e4nkarjalaisten tapaan viet\u00e4 kuoleman j\u00e4lkeist\u00e4 kuutta viikkoa olettaen vainajan viett\u00e4v\u00e4n aikaa kotonamme, h\u00e4nen kotonaan, vaan uskomme h\u00e4nen l\u00e4hteneen heti sinne, minne h\u00e4n meneekin. Ja usein emme edes usko h\u00e4nen menneen minnek\u00e4\u00e4n vaan enemminkin kadonneen. H\u00e4n on lakannut olemasta sill\u00e4 sekunnilla, kun h\u00e4n on kuollut. Mielest\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on karu tapa ajatella kuolemaa. Miten voi olla, ett\u00e4 yhten\u00e4 hetken\u00e4 ihminen on elossa ja toisena h\u00e4n poistuu t\u00e4st\u00e4 todellisuudesta kokonaan? Koen t\u00e4m\u00e4n olevan yksi syy niin kuolemanpelkoon kuin my\u00f6s siihen, miksi kuolemisen hyv\u00e4ksyminen on monelle vaikeaa. On vaikeaa hyv\u00e4ksy\u00e4 n\u00e4in suuri muutos, joka voi tapahtua niin lyhyess\u00e4 ajassa. T\u00e4m\u00e4n vuoksi ven\u00e4j\u00e4nkarjalainen kuuden viikon siirtym\u00e4aika sek\u00e4 jatkuva suhde vainajaan voi pehment\u00e4\u00e4 omaisen kokemaa iskua.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 nosti esille my\u00f6s ilmi\u00f6n, jonka n\u00e4en vainajan inhimillist\u00e4misen\u00e4. Ven\u00e4j\u00e4nkarjalaisessa kuolemankulttuurissa vainaja ei katoa kuolemansa j\u00e4lkeen eik\u00e4 h\u00e4n lakkaa olemasta ihminen. H\u00e4n on vain ihminen, joka on siirtynyt t\u00e4m\u00e4npuoleisesta tuonpuoleiseen. H\u00e4n on toimija ja osa perhett\u00e4 kuoleman j\u00e4lkeenkin. Vaikka itsekin koen oman mummuni olevan viel\u00e4kin, ja tulevan aina olemaan, osa perhett\u00e4ni, en kuitenkaan koe h\u00e4nen toimivan yht\u00e4 aktiivisena osana sukuani, kuin ven\u00e4j\u00e4nkarjalaiset kokevat sukunsa vainajat.<\/p>\n\n\n\n

Viimeisen\u00e4 lohtua tuovana asiana ven\u00e4j\u00e4nkarjalaisessa kuolemankulttuurissa oli avoimuus kuolemaa ja kuolemista kohtaan. Tietenkin t\u00e4m\u00e4 avoimuus on toisaalta pakotettua siin\u00e4 mieless\u00e4, kun esimerkiksi terveydenhuolto l\u00e4hett\u00e4\u00e4 kuolevan takaisin perheen huolehdittavaksi. Kuitenkin koin kuolemasta avoimesti puhumisen ja vainajan l\u00e4sn\u00e4olon kuolemanrituaaleissa olevan yksi asia, joka hieman helpotti omaa oloani. Olen niin tottunut, ett\u00e4 omassa kulttuurissani kuolemaa pel\u00e4t\u00e4\u00e4n koko el\u00e4m\u00e4n ajan ja se on pahin asia, mit\u00e4 voi tapahtua kenellek\u00e4\u00e4n. L\u00e4heisen kuolema aiheuttaa paljon negatiivisia asioita, kuten oman henkisen ja fyysisen jaksamisen heikentymist\u00e4 ja terveyden romahtamista. T\u00e4m\u00e4n vuoksi oli jopa vapauttavaa kuulla erilainen n\u00e4k\u00f6kulma kuolemaan. Tietenk\u00e4\u00e4n ven\u00e4j\u00e4nkarjalaisetkaan eiv\u00e4t iloitse l\u00e4heisen kuollessa, mutta itse kirjaa lukiessani sain k\u00e4sityksen siit\u00e4, ett\u00e4 kuoleman ei tarvitse aina olla maailmanloppu.<\/p>\n\n\n\n

Lopuksi<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Laura Jetsun teos opetti minulle siis hyvin paljon asioita ven\u00e4j\u00e4nkarjalaisesta kuolemankulttuurista, mutta my\u00f6s paljon itsest\u00e4ni ja omista ajatuksistani. Vaikka ensin kirosin kirjaa ja oletin sen saavan oloni viel\u00e4 kauheammaksi, se toimikin p\u00e4invastoin. Kaiken negatiivisuuden sijaan sain lohtua kirjasta sek\u00e4 ymm\u00e4rsin enemm\u00e4n asioita kuolemasta ja siihen suhtautumisesta. Koin t\u00e4rke\u00e4ksi n\u00e4hd\u00e4, miten omat ajatukseni kuolemasta, oma kuolemankulttuurini, ei ole se ainoa oikea kuolemankulttuuri vaan niit\u00e4 voi olla erilaisia, ja jokaisesta voi oppia jotakin uutta. En sano, ett\u00e4 kirja olisi parantanut omaa kuolemanpelkoani tai tehnyt minut olemaan sataprosenttisesti sujut kuoleman kanssa, mutta se omalla tavallaan auttoi minua hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n kuolemaa.<\/p>\n\n\n\n

Haluan t\u00e4m\u00e4n kirjoituksen avulla tuoda esille, miten muiden kulttuurien avulla voimme oppia uusia asioita. En sano, ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi vaihtaa omaa kulttuuriamme tai ajatusmaailmojamme toiseen, mutta niihin tutustuminen tekisi monille varmasti hyv\u00e4\u00e4. El\u00e4mme kaikki samanlaista el\u00e4m\u00e4\u00e4 riippumatta siit\u00e4, mihin kulttuuriin kuulumme. Me kaikki k\u00e4ymme samoja el\u00e4m\u00e4nvaiheita l\u00e4pi, mukaan lukien kuolemaa, joten miksi emme tutustuisi siihen, miten muut ihmiset ja kulttuurit kokevat ja suhtautuvat meille kaikille vaikeisiin asioihin? Tutustumalla muihin kulttuureihin voimme avartaa omaa maailmakuvaamme, joka voi auttaa erilaisten asioiden k\u00e4sittelemisess\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in voi my\u00f6s oppia \u201dkuolemantaitoa\u201d eli p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 irti kuolemanpelosta ja oppia olemaan sinut kuoleman kanssa. Voikin siis sanoa, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00f6in sinusta tulee kuolemantaitaja.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hde:<\/strong> Jetsu, L. (2001). Kahden maailman v\u00e4lill\u00e4: etnografinen tutkimus ven\u00e4j\u00e4nkarjalaisista hautausrituaaleista 1990-luvulla. <\/em>Helsinki<\/a>: Suomalaisen kirjallisuuden seura<\/p>\n\n\n\n

Lue lis\u00e4\u00e4 Karjalan tutkimuslaitoksen kuolematutkimuksesta t\u00e4st\u00e4<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

\n

Kirjoittaja<\/h2>\n \n \n
\n
\n \"KTL\n <\/div>\n\n
\n

Petriina Lahtinen<\/p>\n \n

harjoittelija<\/p>\n \n

Karjalan tutkimuslaitos<\/p>\n \n \n

\n\t\t\t\t\t\t\t<\/svg>\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n <\/div>\n <\/div>\n <\/a>\n <\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kaksi vuotta sitten olin aloittamassa karjalaista rituaaliperinnett\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4n kurssin. Aihepiiri oli itselleni hyvinkin vieras, olinhan vasta vuotta aiemmin astunut ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa It\u00e4-Suomeen. Toisin sanoen olin vuoden sis\u00e4ll\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa p\u00e4\u00e4ssyt tutustumaan it\u00e4suomalaisuuteen ja karjalaisuuteen eli etel\u00e4n vetel\u00e4n\u00e4 olin vasta parikymppisen\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt kokemaan mit\u00e4 susiraja tarkoittaa. Aloinkin k\u00e4ym\u00e4\u00e4n kurssikirjallisuutta innokkaasti l\u00e4pi ja jokainen lause kirjoissa tuntui […]<\/p>\n","protected":false},"author":416,"featured_media":2751,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[495],"tags":[343,498,410,504],"class_list":["post-2748","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-petriina-lahtinen","tag-death","tag-etnografia","tag-kuolema","tag-venajankarjala"],"acf":[],"yoast_head":"\nKuolemankulttuurien kautta kuolemantaitajaksi - KTL - Karelian Institute<\/title>\n<meta name=\"description\" content=\"Haluan t\u00e4m\u00e4n kirjoituksen avulla tuoda esille, miten muiden kulttuurien avulla voimme oppia uusia asioita kuolemankulttuurista.\" \/>\n<meta name=\"robots\" content=\"index, follow, max-snippet:-1, max-image-preview:large, max-video-preview:-1\" \/>\n<link rel=\"canonical\" href=\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/2024\/08\/13\/kuolemankulttuurien-kautta-kuolemantaitajaksi\/\" \/>\n<meta property=\"og:locale\" content=\"en_US\" \/>\n<meta property=\"og:type\" content=\"article\" \/>\n<meta property=\"og:title\" content=\"Kuolemankulttuurien kautta kuolemantaitajaksi - KTL - Karelian Institute\" \/>\n<meta property=\"og:description\" content=\"Haluan t\u00e4m\u00e4n kirjoituksen avulla tuoda esille, miten muiden kulttuurien avulla voimme oppia uusia asioita kuolemankulttuurista.\" \/>\n<meta property=\"og:url\" content=\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/2024\/08\/13\/kuolemankulttuurien-kautta-kuolemantaitajaksi\/\" \/>\n<meta property=\"og:site_name\" content=\"KTL - Karelian Institute\" \/>\n<meta property=\"article:published_time\" content=\"2024-08-13T07:53:19+00:00\" \/>\n<meta property=\"article:modified_time\" content=\"2024-08-13T07:56:55+00:00\" \/>\n<meta property=\"og:image\" content=\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/wp-content\/uploads\/sites\/31\/2024\/08\/811px-Gustave_Dore_-_Death_on_the_Pale_Horse_1865.jpg\" \/>\n\t<meta property=\"og:image:width\" content=\"811\" \/>\n\t<meta property=\"og:image:height\" content=\"1080\" \/>\n\t<meta property=\"og:image:type\" content=\"image\/jpeg\" \/>\n<meta name=\"author\" content=\"Editorial Team\" \/>\n<meta name=\"twitter:card\" content=\"summary_large_image\" \/>\n<meta name=\"twitter:label1\" content=\"Written by\" \/>\n\t<meta name=\"twitter:data1\" content=\"Editorial Team\" \/>\n\t<meta name=\"twitter:label2\" content=\"Est. reading time\" \/>\n\t<meta name=\"twitter:data2\" content=\"9 minutes\" \/>\n<script type=\"application\/ld+json\" class=\"yoast-schema-graph\">{\"@context\":\"https:\/\/schema.org\",\"@graph\":[{\"@type\":\"Article\",\"@id\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/2024\/08\/13\/kuolemankulttuurien-kautta-kuolemantaitajaksi\/#article\",\"isPartOf\":{\"@id\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/2024\/08\/13\/kuolemankulttuurien-kautta-kuolemantaitajaksi\/\"},\"author\":{\"name\":\"Editorial Team\",\"@id\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/#\/schema\/person\/d387678eca8acacc511b25489c54c5d4\"},\"headline\":\"Kuolemankulttuurien kautta kuolemantaitajaksi\",\"datePublished\":\"2024-08-13T07:53:19+00:00\",\"dateModified\":\"2024-08-13T07:56:55+00:00\",\"mainEntityOfPage\":{\"@id\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/2024\/08\/13\/kuolemankulttuurien-kautta-kuolemantaitajaksi\/\"},\"wordCount\":2184,\"image\":{\"@id\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/2024\/08\/13\/kuolemankulttuurien-kautta-kuolemantaitajaksi\/#primaryimage\"},\"thumbnailUrl\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/wp-content\/uploads\/sites\/31\/2024\/08\/811px-Gustave_Dore_-_Death_on_the_Pale_Horse_1865.jpg\",\"keywords\":[\"death\",\"etnografia\",\"kuolema\",\"ven\u00e4j\u00e4nkarjala\"],\"articleSection\":[\"Petriina Lahtinen\"],\"inLanguage\":\"en-US\"},{\"@type\":\"WebPage\",\"@id\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/2024\/08\/13\/kuolemankulttuurien-kautta-kuolemantaitajaksi\/\",\"url\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/2024\/08\/13\/kuolemankulttuurien-kautta-kuolemantaitajaksi\/\",\"name\":\"Kuolemankulttuurien kautta kuolemantaitajaksi - KTL - Karelian Institute\",\"isPartOf\":{\"@id\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/#website\"},\"primaryImageOfPage\":{\"@id\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/2024\/08\/13\/kuolemankulttuurien-kautta-kuolemantaitajaksi\/#primaryimage\"},\"image\":{\"@id\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/2024\/08\/13\/kuolemankulttuurien-kautta-kuolemantaitajaksi\/#primaryimage\"},\"thumbnailUrl\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/wp-content\/uploads\/sites\/31\/2024\/08\/811px-Gustave_Dore_-_Death_on_the_Pale_Horse_1865.jpg\",\"datePublished\":\"2024-08-13T07:53:19+00:00\",\"dateModified\":\"2024-08-13T07:56:55+00:00\",\"author\":{\"@id\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/#\/schema\/person\/d387678eca8acacc511b25489c54c5d4\"},\"description\":\"Haluan t\u00e4m\u00e4n kirjoituksen avulla tuoda esille, miten muiden kulttuurien avulla voimme oppia uusia asioita kuolemankulttuurista.\",\"breadcrumb\":{\"@id\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/2024\/08\/13\/kuolemankulttuurien-kautta-kuolemantaitajaksi\/#breadcrumb\"},\"inLanguage\":\"en-US\",\"potentialAction\":[{\"@type\":\"ReadAction\",\"target\":[\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/2024\/08\/13\/kuolemankulttuurien-kautta-kuolemantaitajaksi\/\"]}]},{\"@type\":\"ImageObject\",\"inLanguage\":\"en-US\",\"@id\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/2024\/08\/13\/kuolemankulttuurien-kautta-kuolemantaitajaksi\/#primaryimage\",\"url\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/wp-content\/uploads\/sites\/31\/2024\/08\/811px-Gustave_Dore_-_Death_on_the_Pale_Horse_1865.jpg\",\"contentUrl\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/wp-content\/uploads\/sites\/31\/2024\/08\/811px-Gustave_Dore_-_Death_on_the_Pale_Horse_1865.jpg\",\"width\":811,\"height\":1080},{\"@type\":\"BreadcrumbList\",\"@id\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/2024\/08\/13\/kuolemankulttuurien-kautta-kuolemantaitajaksi\/#breadcrumb\",\"itemListElement\":[{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":1,\"name\":\"Home\",\"item\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":2,\"name\":\"Kuolemankulttuurien kautta kuolemantaitajaksi\"}]},{\"@type\":\"WebSite\",\"@id\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/#website\",\"url\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/\",\"name\":\"KTL - Karelian Institute\",\"description\":\"Paikallista ja kansainv\u00e4lista tutkimusta vuodesta 1971 \/\/ Local and international research since 1971\",\"potentialAction\":[{\"@type\":\"SearchAction\",\"target\":{\"@type\":\"EntryPoint\",\"urlTemplate\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/?s={search_term_string}\"},\"query-input\":{\"@type\":\"PropertyValueSpecification\",\"valueRequired\":true,\"valueName\":\"search_term_string\"}}],\"inLanguage\":\"en-US\"},{\"@type\":\"Person\",\"@id\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/#\/schema\/person\/d387678eca8acacc511b25489c54c5d4\",\"name\":\"Editorial Team\",\"url\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/author\/alicjaf\/\"}]}<\/script>\n<!-- \/ Yoast SEO plugin. -->","yoast_head_json":{"title":"Kuolemankulttuurien kautta kuolemantaitajaksi - KTL - Karelian Institute","description":"Haluan t\u00e4m\u00e4n kirjoituksen avulla tuoda esille, miten muiden kulttuurien avulla voimme oppia uusia asioita kuolemankulttuurista.","robots":{"index":"index","follow":"follow","max-snippet":"max-snippet:-1","max-image-preview":"max-image-preview:large","max-video-preview":"max-video-preview:-1"},"canonical":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/2024\/08\/13\/kuolemankulttuurien-kautta-kuolemantaitajaksi\/","og_locale":"en_US","og_type":"article","og_title":"Kuolemankulttuurien kautta kuolemantaitajaksi - KTL - Karelian Institute","og_description":"Haluan t\u00e4m\u00e4n kirjoituksen avulla tuoda esille, miten muiden kulttuurien avulla voimme oppia uusia asioita kuolemankulttuurista.","og_url":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/2024\/08\/13\/kuolemankulttuurien-kautta-kuolemantaitajaksi\/","og_site_name":"KTL - Karelian Institute","article_published_time":"2024-08-13T07:53:19+00:00","article_modified_time":"2024-08-13T07:56:55+00:00","og_image":[{"width":811,"height":1080,"url":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/wp-content\/uploads\/sites\/31\/2024\/08\/811px-Gustave_Dore_-_Death_on_the_Pale_Horse_1865.jpg","type":"image\/jpeg"}],"author":"Editorial Team","twitter_card":"summary_large_image","twitter_misc":{"Written by":"Editorial Team","Est. reading time":"9 minutes"},"schema":{"@context":"https:\/\/schema.org","@graph":[{"@type":"Article","@id":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/2024\/08\/13\/kuolemankulttuurien-kautta-kuolemantaitajaksi\/#article","isPartOf":{"@id":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/2024\/08\/13\/kuolemankulttuurien-kautta-kuolemantaitajaksi\/"},"author":{"name":"Editorial Team","@id":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/#\/schema\/person\/d387678eca8acacc511b25489c54c5d4"},"headline":"Kuolemankulttuurien kautta kuolemantaitajaksi","datePublished":"2024-08-13T07:53:19+00:00","dateModified":"2024-08-13T07:56:55+00:00","mainEntityOfPage":{"@id":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/2024\/08\/13\/kuolemankulttuurien-kautta-kuolemantaitajaksi\/"},"wordCount":2184,"image":{"@id":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/2024\/08\/13\/kuolemankulttuurien-kautta-kuolemantaitajaksi\/#primaryimage"},"thumbnailUrl":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/wp-content\/uploads\/sites\/31\/2024\/08\/811px-Gustave_Dore_-_Death_on_the_Pale_Horse_1865.jpg","keywords":["death","etnografia","kuolema","ven\u00e4j\u00e4nkarjala"],"articleSection":["Petriina Lahtinen"],"inLanguage":"en-US"},{"@type":"WebPage","@id":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/2024\/08\/13\/kuolemankulttuurien-kautta-kuolemantaitajaksi\/","url":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/2024\/08\/13\/kuolemankulttuurien-kautta-kuolemantaitajaksi\/","name":"Kuolemankulttuurien kautta kuolemantaitajaksi - KTL - Karelian Institute","isPartOf":{"@id":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/#website"},"primaryImageOfPage":{"@id":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/2024\/08\/13\/kuolemankulttuurien-kautta-kuolemantaitajaksi\/#primaryimage"},"image":{"@id":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/2024\/08\/13\/kuolemankulttuurien-kautta-kuolemantaitajaksi\/#primaryimage"},"thumbnailUrl":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/wp-content\/uploads\/sites\/31\/2024\/08\/811px-Gustave_Dore_-_Death_on_the_Pale_Horse_1865.jpg","datePublished":"2024-08-13T07:53:19+00:00","dateModified":"2024-08-13T07:56:55+00:00","author":{"@id":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/#\/schema\/person\/d387678eca8acacc511b25489c54c5d4"},"description":"Haluan t\u00e4m\u00e4n kirjoituksen avulla tuoda esille, miten muiden kulttuurien avulla voimme oppia uusia asioita kuolemankulttuurista.","breadcrumb":{"@id":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/2024\/08\/13\/kuolemankulttuurien-kautta-kuolemantaitajaksi\/#breadcrumb"},"inLanguage":"en-US","potentialAction":[{"@type":"ReadAction","target":["https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/2024\/08\/13\/kuolemankulttuurien-kautta-kuolemantaitajaksi\/"]}]},{"@type":"ImageObject","inLanguage":"en-US","@id":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/2024\/08\/13\/kuolemankulttuurien-kautta-kuolemantaitajaksi\/#primaryimage","url":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/wp-content\/uploads\/sites\/31\/2024\/08\/811px-Gustave_Dore_-_Death_on_the_Pale_Horse_1865.jpg","contentUrl":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/wp-content\/uploads\/sites\/31\/2024\/08\/811px-Gustave_Dore_-_Death_on_the_Pale_Horse_1865.jpg","width":811,"height":1080},{"@type":"BreadcrumbList","@id":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/2024\/08\/13\/kuolemankulttuurien-kautta-kuolemantaitajaksi\/#breadcrumb","itemListElement":[{"@type":"ListItem","position":1,"name":"Home","item":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/"},{"@type":"ListItem","position":2,"name":"Kuolemankulttuurien kautta kuolemantaitajaksi"}]},{"@type":"WebSite","@id":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/#website","url":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/","name":"KTL - Karelian Institute","description":"Paikallista ja kansainv\u00e4lista tutkimusta vuodesta 1971 \/\/ Local and international research since 1971","potentialAction":[{"@type":"SearchAction","target":{"@type":"EntryPoint","urlTemplate":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/?s={search_term_string}"},"query-input":{"@type":"PropertyValueSpecification","valueRequired":true,"valueName":"search_term_string"}}],"inLanguage":"en-US"},{"@type":"Person","@id":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/#\/schema\/person\/d387678eca8acacc511b25489c54c5d4","name":"Editorial Team","url":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/author\/alicjaf\/"}]}},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2748","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/wp-json\/wp\/v2\/users\/416"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2748"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2748\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2757,"href":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2748\/revisions\/2757"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2751"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2748"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2748"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uef.fi\/ktl\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2748"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}