{"id":397,"date":"2024-10-31T10:55:14","date_gmt":"2024-10-31T08:55:14","guid":{"rendered":"https:\/\/blogs.uef.fi\/kestavyyspalapeli\/?p=397"},"modified":"2024-11-01T08:28:59","modified_gmt":"2024-11-01T06:28:59","slug":"ylisukupolvista-oppimista-ja-empatiaa-kestavyysmurroksessa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogs.uef.fi\/kestavyyspalapeli\/2024\/10\/31\/ylisukupolvista-oppimista-ja-empatiaa-kestavyysmurroksessa\/","title":{"rendered":"Ylisukupolvista oppimista ja empatiaa kest\u00e4vyysmurroksessa"},"content":{"rendered":"\n

Kest\u00e4vyysmurroksen tarve on kriittinen. Ihmisten toiminnan aiheuttamat ymp\u00e4rist\u00f6kriisit, kuten ilmastonmuutos, luontokato ja ymp\u00e4rist\u00f6n saastuminen ovat maailmanlaajuisia ongelmia. Ylikansallisen ilmastonmuutospaneelin Intergovernmental Panel on Climate Change<\/em> (IPCC) vuonna 2023 julkaiseman raportin mukaan ilmasto l\u00e4mpi\u00e4\u00e4 kiihtyv\u00e4ll\u00e4 tahdilla ja vuoteen 2030 menness\u00e4 maapallon keskil\u00e4mp\u00f6tila tulee ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n 1,5 celsiusasteen l\u00e4mpenemisen tason. Raportin mukaan ilmastonmuutoksen hillitseminen vaatii syv\u00e4llist\u00e4, nopeaa ja kest\u00e4v\u00e4\u00e4 toimintaa, jota kest\u00e4vyysmurroksessa nimenomaan haetaan.<\/p>\n\n\n\n

Kest\u00e4vyysmurros ja sen toteuttaminen kuitenkin vaatii yhteen hiileen puhaltamista niin yhteiskuntien, yhteis\u00f6jen kuin yksil\u00f6idenkin puolesta. Kest\u00e4vyysmurros ei t\u00e4ten ole vain jonkin tietyn ryhm\u00e4n tai yhden sukupolven harteilla. Ei siis voida ajatella, ett\u00e4 vain kouluttamalla lapsia ja nuoria toimimaan paremmin, ymp\u00e4rist\u00f6kriisit saataisiin kuriin.<\/p>\n\n\n\n

Kest\u00e4vyysmurros vaatii Hayesin ja kumppaneiden (2022) mukaan ylisukupolvista keskustelua, kohtaamista, emootiota, toimintaa, toivoa ja empatiaa. Sukupolvien v\u00e4lisen kohtaamisen, empatian ja toisten ymm\u00e4rt\u00e4misen voidaankin siis n\u00e4hd\u00e4 olevan avainasemassa abstraktien asioiden, kuten kest\u00e4vyysmurroksen, muuttamisessa yhteiskunnalliseksi todellisuudeksi, sill\u00e4 muutos edellytt\u00e4\u00e4 ihmisten v\u00e4list\u00e4 dialogia ja rakentavaa arvokeskustelua (Siivonen ym., 2022).<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kuva: Roosa Solkinen<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

N\u00e4m\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohdat innoittivat minua pro gradu -tutkimuksessani, jossa tutkin ylisukupolvista oppimista ja empatiaa kest\u00e4vyysmurroksen kontekstissa. Tutkimukseni tavoitteena oli ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 maaseutumaisella paikkakunnalla asuvien kahden sukupolven \u2013 nuorten ja seniorien \u2013 k\u00e4sityksi\u00e4 kest\u00e4v\u00e4n toiminnan keinoista ja esteist\u00e4. Lis\u00e4ksi tavoitteenani oli lis\u00e4t\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4 ylisukupolvisen oppimisen mahdollisuuksista, tarkastellen ylisukupolvista oppimista narratiivisen el\u00e4ytymisen keinoin toteutettuna, sek\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ylisukupolvisen oppimisen yhteytt\u00e4 empatiaan.<\/p>\n\n\n\n

Tutkimuksessa k\u00e4ytin aineistonkeruuseen el\u00e4ytymismenetelm\u00e4\u00e4 ja ryhm\u00e4keskustelua. Menetelm\u00e4t muodostivat narratiivisen el\u00e4ytymisen keinon, jonka ajatuksena oli, ett\u00e4 el\u00e4ytymistarinoiden kirjoittamisessa toisen asemaan el\u00e4ytyminen ja ryhm\u00e4keskustelu, jossa ennen keskustelua luetaan toisen sukupolviryhm\u00e4n el\u00e4ytymistarinat, t\u00e4ydensiv\u00e4t menetelmin\u00e4 toisiaan. N\u00e4in osallistujat p\u00e4\u00e4siv\u00e4t kohtaamaan toisensa narratiivien avulla. T\u00e4m\u00e4 asetelma loi ylisukupolviselle oppimiselle alustan, ja ylisukupolvinen kohtaaminen tapahtui ilman, ett\u00e4 sukupolviryhm\u00e4t fyysisesti kohtasivat toisensa.<\/p>\n\n\n\n

Empaattista kohtaamista yli sukupolvien<\/h2>\n\n\n\n

Ylisukupolvisessa oppimisessa saadaan, jaetaan ja opitaan uusia tietoja, taitoja, arvoja, tunteita sek\u00e4 kokemuksia ja k\u00e4sityksi\u00e4 yhdess\u00e4 eri-ik\u00e4isten ihmisten kesken. Ylisukupolvinen oppiminen voidaan jakaa kolmeen muotoon; yhdess\u00e4 oppimiseen, oppimiseen toisiltaan ja oppimiseen toisistaan (Schmidt-Hertha, 2014). Yhdess\u00e4 oppimisella tarkoitetaan oppimistilannetta, jossa eri ik\u00e4iset ihmiset oppivat yhdess\u00e4. Oppimisessa toisiltaan keskeist\u00e4 on, ett\u00e4 opettaja ja oppijat kuuluvat eri sukupolviin ja oppiminen tapahtuu heid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4\u00e4n. Oppimisessa toisistaan sukupolvien n\u00e4k\u00f6kulmat ja ajatusmallit eiv\u00e4t ole vain v\u00e4lineit\u00e4, vaan osa oppimissis\u00e4lt\u00f6\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 ylisukupolvisen oppimisen muodossa siis pyrit\u00e4\u00e4n oppimaan toisen sukupolven n\u00e4k\u00f6kulmista, kokemuksista, k\u00e4sityksist\u00e4 ja tulkintamalleista. Mahdollisuus oppia eri sukupolvien erilaisista n\u00e4k\u00f6kulmista, pohtia omia sukupolvikohtaisia asenteita ja saada n\u00e4in syvempi ymm\u00e4rrys muista sukupolvista muuttaa oppimisen luonnetta sellaiseksi, jossa oppiminen on paljon enemm\u00e4n kuin vain eri sukupolvien yhteinen oppimisymp\u00e4rist\u00f6 (Schmidt-Hertha, 2014).<\/p>\n\n\n\n

Tutkimuksessani nojauduin pitk\u00e4lti Smalingin (2007) k\u00e4sitykseen empatiasta ja empaattisesta ymm\u00e4rt\u00e4misest\u00e4. H\u00e4nen mukaansa empatia on kyky\u00e4 asettaa itsens\u00e4 kuvitteellisesti toisen kokemusmaailmaan tuntien h\u00e4nen kokemuksiaan, kuten ajatuksia, ideoita, haluja, mutta erityisesti motiiveja, tuntemuksia sek\u00e4 tunteita. Toisin sanoen empatia on kyky\u00e4 el\u00e4yty\u00e4 ja tuntea toisen kokemuksia.<\/p>\n\n\n\n

”Vaikka ymm\u00e4rt\u00e4isi toista, itse voi olla asioista t\u00e4ysin p\u00e4invastaista mielt\u00e4, eik\u00e4 se poista toisen ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4.<\/em>”<\/p>\n\n\n\n

Empaattisen ymm\u00e4rt\u00e4misen Smaling m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 tarkoittavan toisen ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4 empatian kautta eli el\u00e4ytymist\u00e4 toisen kokemusmaailmaan tuntien h\u00e4nen kokemuksiaan, tarkoituksena ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 n\u00e4it\u00e4 kokemuksia. Empatia ei kuitenkaan ole psyykkist\u00e4 samastumista eli siin\u00e4 ei koeta toisen tunteita omiksi. Empaattisessa ymm\u00e4rt\u00e4misess\u00e4 nimenomaan on kyse toisen kokemusmaailmaan el\u00e4ytymisest\u00e4 ja h\u00e4nen kokemusmaailmansa ymm\u00e4rt\u00e4misest\u00e4. Empaattisessa ymm\u00e4rt\u00e4misess\u00e4 omia mahdollisia tunteita yhdistet\u00e4\u00e4n toisen todellisten tunteiden kanssa, ajatuksena, ett\u00e4 kyseinen asia voisi tapahtua my\u00f6s minulle ja milt\u00e4 se tuntuisi.<\/p>\n\n\n\n

On t\u00e4rke\u00e4 huomata, ett\u00e4 empatia tai empaattinen ymm\u00e4rt\u00e4minen ei tarkoita kritiikitt\u00f6myytt\u00e4 tai kyseenalaistamatonta tukea. Empaattisessa ymm\u00e4rt\u00e4misess\u00e4 ei siis tarvitse olla tai ole pyrkimys v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 olemaan niin sanotusti samalla puolella, vaan pyrkimyksen\u00e4 on ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 toisen n\u00e4k\u00f6kulmia asioihin. Vaikka ymm\u00e4rt\u00e4isi toista, itse voi olla asioista t\u00e4ysin p\u00e4invastaista mielt\u00e4, eik\u00e4 se poista toisen ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4. Empaattinen ymm\u00e4rt\u00e4minen ei n\u00e4in ollen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarkoita toisen n\u00e4k\u00f6kulmien tai kokemusmaailman hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Pedwellin (2016) mukaan on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 pohtia empatian luonnetta ja luoda vaihtoehtoisia empatian muotoja, joissa erilaisuutta arvostetaan ja siit\u00e4 pyrit\u00e4\u00e4n oppimaan. Empatian tulisi oletuksien sijaan perustua affektiivisiin n\u00e4k\u00f6kulmiin ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin, jotka vaativat ottamaan vastuun omasta osallisuudesta valtasuhteiden yll\u00e4pit\u00e4misess\u00e4 (Zembylas, 2018). Jotta empaattisessa kohtaamisessa ihmiset tulisivat kohdatuiksi ja n\u00e4hdyiksi itsen\u00e4\u00e4n, statusten sijaan, jokaisen tulisi tunnistaa omaa valta-asemaansa ja pyrki\u00e4 purkamaan sit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ylisukupolvinen oppiminen narratiivisena el\u00e4ytymisen\u00e4<\/h2>\n\n\n\n

Tutkimuksessa maaseudulla asuvien ihmisten kest\u00e4v\u00e4n toiminnan keinot jakautuivat molempien sukupolvien k\u00e4sityksiss\u00e4 kuuteen p\u00e4\u00e4kategoriaan: liikkumiseen, ruokaan, kulutukseen, asumiseen, kasvatukseen sek\u00e4 ty\u00f6h\u00f6n. Molempien sukupolvien k\u00e4sityksist\u00e4 kest\u00e4v\u00e4n toiminnan esteist\u00e4 puolestaan erottui tutkimuksessa nelj\u00e4 p\u00e4\u00e4kategoriaa: liikkumiseen liittyv\u00e4t tekij\u00e4t, taloudellinen tilanne, hyvinvointiin liittyv\u00e4t tekij\u00e4t sek\u00e4 tottumuksen ja muutoksen suuruus. Lis\u00e4ksi molemmilla sukupolviryhmill\u00e4 oli havaittavissa viel\u00e4 yhdet omat p\u00e4\u00e4kategoriat kest\u00e4v\u00e4n toiminnan esteiss\u00e4: nuorilla arjen mukavuus ja helppous, ja senioreilla aika.<\/p>\n\n\n\n

Omien sek\u00e4 tutkimukseen osallistuneiden oletusten vastaisesti nuorilla ja senioreilla oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n samanlaiset ajatukset yksil\u00f6iden kest\u00e4v\u00e4n toiminnan keinoista ja esteist\u00e4 maaseudulla asuttaessa, joka eroaa mediassa korostuneesta sukupolvien vastakkainasettelusta. Tutkimuksessa erilaiset tunteet ja arvot ohjasivat kest\u00e4v\u00e4\u00e4 toimintaa ja toimintatapojen muutosta.<\/p>\n\n\n\n

Narratiivisen el\u00e4ytymisen kautta tapahtunut ylisukupolvinen kohtaaminen johdatti osallistujat toisen sukupolven kest\u00e4v\u00e4n toiminnan keinojen ja esteiden k\u00e4sitysten \u00e4\u00e4reen. Ylisukupolvisessa oppimistilanteessa sukupolvien v\u00e4lill\u00e4 v\u00e4littyi tietoa, ajatuksia, n\u00e4kemyksi\u00e4, tunteita sek\u00e4 arvoja. Ylisukupolvinen oppiminen rakentui tutkimuksessani oppimisena toisiltaan ja oppimisena toisistaan.<\/p>\n\n\n\n

Toisiltaan oppimisessa sukupolvet oppivat toisen sukupolven tarinoista uutta tietoa tai tieto ei ollut t\u00e4ysin uutta, mutta tarinat muistuttivat jostain ehk\u00e4 unohdetusta asiasta. Nuoret esimerkiksi kertoivat oppineensa hieman lis\u00e4\u00e4 siit\u00e4, millaista el\u00e4m\u00e4 ennen oli, sill\u00e4 nuorten mukaan senioreiden kirjoittamissa el\u00e4ytymistarinoissa viitattiin paljon siihen, miten senioreiden nuoruudessa toimittiin. Nuorten tarinat puolestaan saivat seniorit pohtimaan esimerkiksi erilaisten tuotteiden alkuper\u00e4\u00e4 ja laatua.<\/p>\n\n\n\n

P\u00e4\u00e4asiassa tutkimukseni kontekstissa ylisukupolvinen oppiminen muodostui oppimiseksi toisistaan eli oppimisen keskipisteen\u00e4 oli toisen sukupolven n\u00e4kemysten, tunteiden ja arvojen oppiminen ja ymm\u00e4rt\u00e4minen. Tutkimukseen osallistuneiden sukupolviryhmien odotuksena selv\u00e4sti oli ollut, ett\u00e4 heid\u00e4n ajatusmaailmansa olisivat eronneet enemm\u00e4n, mutta tarinoita lukiessaan he kuitenkin huomasivat omaavansa yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n samanlaiset k\u00e4sitykset kest\u00e4v\u00e4n toiminnan keinoista ja esteist\u00e4. Tunteiden ja arvojen kohdalla oli hieman eroa siin\u00e4, miten niit\u00e4 tarinoista tulkittiin. Nuoret n\u00e4kiv\u00e4t tarinoiden perusteella, ett\u00e4 nuorten ja senioreiden tunteet ja arvot olivat samansuuntaiset, mutta niiss\u00e4 oli kuitenkin joitain eroavaisuuksia. Seniorit puolestaan eiv\u00e4t n\u00e4hneet juuri eroa sukupolvien tunteissa ja arvoissa tarinoiden perusteella. Narratiivinen el\u00e4ytyminen siis tutkimukseni mukaan mahdollisti ylisukupolviselle oppimiselle tilan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 toisen sukupolven n\u00e4k\u00f6kulmia ja ajatuksia, ilman v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 tarvetta omaksua niit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

”Tutkimukseen osallistuneiden sukupolviryhmien odotuksena selv\u00e4sti oli ollut, ett\u00e4 heid\u00e4n ajatusmaailmansa olisivat eronneet enemm\u00e4n, mutta tarinoita lukiessaan he kuitenkin huomasivat omaavansa yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n samanlaiset k\u00e4sitykset kest\u00e4v\u00e4n toiminnan keinoista ja esteist\u00e4.<\/em>”<\/p>\n\n\n\n

Narratiivisen el\u00e4ytymisen keinoin toteutetussa ylisukupolvisessa oppimistilanteessa oli p\u00e4\u00e4asiassa n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 empaattista ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4, vaikka ryhm\u00e4t eiv\u00e4t fyysisesti kohdanneetkaan toisiaan. Paikoitellen oli kuitenkin my\u00f6s havaittavissa tilanteita, joissa empaattiseen ymm\u00e4rt\u00e4miseen ei ollut pyrkimyst\u00e4, vaan omat mielikuvat ja oletukset toisesta sukupolvesta ottivat vallan, jolloin keskustelu ohjautui enemm\u00e4nkin valtarakenteita yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4\u00e4n retoriikkaan.<\/p>\n\n\n\n

Kaiken kaikkiaan narratiivinen el\u00e4ytyminen vaikuttavaa soveltuvan ylisukupolvisen oppimisen toteuttamiseen. Tarinat mahdollistivat erilaisuuden ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4 ja toisista oppimista. El\u00e4ytyminen vaikuttaakin antavan erilaisen mahdollisuuden kohdata ja tutustua toisen sukupolven k\u00e4sityksiin ja n\u00e4kemyksiin kuin fyysinen kohtaaminen, ja n\u00e4in my\u00f6s mahdollistaa empaattisen ymm\u00e4rt\u00e4misen.<\/p>\n\n\n\n

Yhten\u00e4 t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 huomiona tutkimuksessani pid\u00e4n sit\u00e4, ett\u00e4 sukupolvilla oli selv\u00e4 n\u00e4kemysero siin\u00e4, miten ylisukupolvisesta oppimisesta ja kohtaamisesta sek\u00e4 sen mahdollisuuksista ajatellaan. Seniori-ik\u00e4iset n\u00e4kiv\u00e4t ylisukupolvisella oppimisella olevan t\u00e4rke\u00e4 rooli niin ihmisille itselleen kuin my\u00f6s yhteiskunnallisesti, ja sen toivottiin lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4n tulevaisuudessa. Nuoret puolestaan ajattelivat ylisukupolvisen oppimisen olevan t\u00e4rke\u00e4\u00e4, mutta ei ilmi\u00f6iden ja yhteiskunnan kehityksen kannalta, vaan enemm\u00e4nkin yksil\u00f6iden, kuten vanhusten yksin\u00e4isyyden n\u00e4k\u00f6kulmasta. T\u00e4m\u00e4 huomio sukupolvien n\u00e4kemysten v\u00e4lill\u00e4 olevasta ristiriidasta ylisukupolviseen oppimiseen liittyen kuvaa ylisukupolvisen kohtaamisen ja empaattisen ymm\u00e4rt\u00e4misen tarvetta.<\/p>\n\n\n\n

Kest\u00e4vyysmurrokseen liittyv\u00e4\u00e4 ylisukupolvista oppimista ei aiemmin ole tutkittu empatian n\u00e4k\u00f6kulmasta, joten tutkimukseni oli vain pintaraapaisu aiheeseen. N\u00e4enkin siis t\u00e4rke\u00e4ksi, ett\u00e4 aihetta tutkittaisiin jatkossa lis\u00e4\u00e4, jotta empaattisen ymm\u00e4rt\u00e4misen ja ylisukupolvisen oppimisen mahdollisuuksista kest\u00e4vyysmurroksessa saataisiin laajempi ja syvempi ymm\u00e4rrys. Mielek\u00e4st\u00e4 tutkimustulosteni nojalla olisi l\u00e4hte\u00e4 tutkimaan, kuinka ylisukupolvista kohtaamista ja oppimista sek\u00e4 empaattista ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4 olisi mahdollista lis\u00e4t\u00e4 yhteiskuntaan, ja millaisia vaikutuksia t\u00e4ll\u00e4 voisi olla. T\u00e4llaisen tutkimuksen kautta voisi olla mahdollista edist\u00e4\u00e4 yhteiskuntaa kohti kest\u00e4vi\u00e4 ajattelu- ja toimintatapoja sek\u00e4 toisten ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja:<\/strong> <\/p>\n\n\n\n

Roosa Solkinen<\/p>\n\n\n\n

Roosa Solkinen on kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2024 Tampereen yliopistosta valmistunut kasvatustieteen maisteri, joka innostuu erityisesti elinik\u00e4isen oppimisen, empatian sek\u00e4 kest\u00e4vyyden teemoista.<\/em><\/p>\n\n\n\n

\n\n \n