{"id":261,"date":"2023-09-11T13:24:39","date_gmt":"2023-09-11T11:24:39","guid":{"rendered":"https:\/\/blogs.uef.fi\/kestavyyspalapeli\/?p=261"},"modified":"2023-09-11T13:24:41","modified_gmt":"2023-09-11T11:24:41","slug":"laetettaaha-riita-poekki-ja-voeta-vallii-rauhansovittelu-luonnon-ehdoilla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogs.uef.fi\/kestavyyspalapeli\/2023\/09\/11\/laetettaaha-riita-poekki-ja-voeta-vallii-rauhansovittelu-luonnon-ehdoilla\/","title":{"rendered":"\u201dLaetettaaha riita poekki ja voeta v\u00e4llii\u201d – rauhansovittelu luonnon ehdoilla"},"content":{"rendered":"\n

Putinin hy\u00f6kk\u00e4yssota on saanut ihmiset laajemmin olemaan kiitollisia rauhan olemassaolosta ja kiinnostumaan sen vaalimisesta ja s\u00e4ilytt\u00e4misest\u00e4. Rauha ja yhteiskunnalliset polttavat keskustelunaiheet ovat linkittyneet toisiinsa. My\u00f6s keskustelu ilmastonmuutoksesta kytkeytyy rauhan yll\u00e4pit\u00e4miseen. Ilmasto-, kest\u00e4vyys- ja luontopiireiss\u00e4 on ollut laajaa kiinnostusta erilaisia konfliktien ratkaisu- ja neuvottelumenetelmi\u00e4 kohtaan. T\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4 esitell\u00e4\u00e4n yksinkertaistavasti ja yhdest\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta er\u00e4st\u00e4 rauhansovittelumenetelm\u00e4\u00e4, joka voi auttaa ratkaisemaan ja ennaltaehk\u00e4isem\u00e4\u00e4n erilaisia konflikteja ja edist\u00e4m\u00e4\u00e4n maapallon uudelleenvehreytt\u00e4mist\u00e4 (engl. regeneration) sek\u00e4 ilmaston l\u00e4mpenemisen pys\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4 ja lajikadon hidastamista.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kerrosvoileip\u00e4<\/h2>\n\n\n\n

Asun Helsingiss\u00e4, mutta olen er\u00e4\u00e4n\u00e4 kes\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 maaseudun maauimalassa pulikoimassa paikallisten keskell\u00e4. Tytt\u00e4reni mielest\u00e4 vesi on kylm\u00e4\u00e4, ja niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4sen siirtym\u00e4\u00e4n nurmikolle lukemaan kirjaa, kun h\u00e4n menee luonnonkallioille leikkim\u00e4\u00e4n. Luen nurmella israelilaisen rauhansovittelijan kuvausta \u201dKerrosvoileip\u00e4-mallista\u201d. Se on er\u00e4s menetelm\u00e4, jolla rauhaa voi sovitella paikallisesti ottaen sek\u00e4 maailmanlaajuiset konfliktit ett\u00e4 ihmisluonnon konfliktit huomion. Rauhansovittelun voi aloittaa jo ennen varsinaista sotaa, ennaltaehk\u00e4isev\u00e4sti ja sosiaalista rauhaa parantaen.<\/p>\n\n\n\n

Olen ty\u00f6pajan suunnittelijana ja vet\u00e4j\u00e4n\u00e4 t\u00e4m\u00e4n blogin taustalla olevassa Kest\u00e4vyysmurroksen marginaalit<\/em> -hankkeessa, joka sijoittuu Lieksaan, Lappiin ja Tampereelle. Olen luvannut kertoa blogitekstiss\u00e4, mit\u00e4 rauhansovittelulla olisi tarjottavana t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n maailmalle ja tulevaisuudelle. My\u00f6s meill\u00e4 Suomessa – ja my\u00f6s kest\u00e4vyyteen, ilmastonmuutokseen ja lajikatoon liittyviss\u00e4 asioissa.<\/p>\n\n\n\n

Kun luen rauhansovittelijan ajatuksia, mieleeni tulee Pohjois-Karjalassa l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 asuneen ja edelleen asuvan iso\u00e4itini sanonta: \u201dLaetettaaha riita poekki ja voeta v\u00e4llii.\u201d<\/em> Toinen mielleyhtym\u00e4ni \u201dKerrosvoileip\u00e4-malliin\u201d on oma kes\u00e4n haasteeni: alkaa lukea runsaasti enemm\u00e4n kaunokirjallisuutta. Vaikka jokaisesta meist\u00e4 on moneksi, me usein uraudumme tietynlaisiksi ihmisiksi. Siit\u00e4 on sitten vaikea p\u00e4\u00e4st\u00e4 vapaaksi. Min\u00e4 olin pitk\u00e4\u00e4n urautunut sellaiseksi ihmiseksi, jolla ei olisi aikaa lukea kuin joitakin romaaneja vuodessa.<\/p>\n\n\n\n

Koska monet romaanit ovat minua joko liikaa kiihdytt\u00e4vi\u00e4 tai liian tylsi\u00e4, olen k\u00e4ytt\u00e4nyt kes\u00e4kuusta saakka er\u00e4\u00e4nlaista kerrosvoileip\u00e4mallia itsekin. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 luen pikkaisen liiankin kiihdytt\u00e4v\u00e4\u00e4 Lisa Taddeon Kolmea naista<\/em>. Sit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t turvallisen tyls\u00e4t Torgny Lindgrenin Akvaviitti<\/em> ja Adolfo Bioy Casaresin Morelin keksint\u00f6<\/em>. Idea on, ett\u00e4 kun kiihdytt\u00e4v\u00e4 kirja on \u2019liikaa\u2019, siirryn lukemaan jompaa kumpaa tylsemmist\u00e4 kirjoista. Kun ne k\u00e4yv\u00e4t liian pitk\u00e4veteisiksi, siirryn takaisin kiihdytt\u00e4v\u00e4n romaanin pariin. Rauhansovittelijoiden \u201dKerrosvoileip\u00e4-malli\u201d toimii v\u00e4h\u00e4n samalla tavalla, kuten my\u00f6hemmin kuvaan.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Johtajat ja my\u00f6s massat keskustelup\u00f6ytiin<\/h2>\n\n\n\n

Maailma on t\u00e4ynn\u00e4 erilaisia rauhansovittelumenetelmi\u00e4 ja ryhmi\u00e4. Ne kaikki tekev\u00e4t ty\u00f6t\u00e4\u00e4n kaikki omalla tavallaan. Useat tekev\u00e4t my\u00f6s yhteisty\u00f6t\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n. Minua l\u00e4himp\u00e4n\u00e4 on International Dialogue Initiative<\/em> (IDI), jonka koulutuksiin olen osallistunut. Heid\u00e4n ryhm\u00e4ns\u00e4, Lordi John Alderdice etunen\u00e4ss\u00e4, olivat mukana aikaansaamassa vuoden 1998 Pohjois-Irlannin rauhaa. T\u00e4m\u00e4 tunnetaan Good Friday Agreement<\/em> -sopimuksena. He ovat toimineet rauhansovitteluty\u00f6ss\u00e4 my\u00f6s entisen Neuvostoliiton hajoamisen \u00e4\u00e4rell\u00e4, Jugoslavian hajoamisen \u00e4\u00e4rell\u00e4 sek\u00e4 L\u00e4hi-Id\u00e4n syttyvien ja sammuvien v\u00e4kivaltaisuuksien ja vihanpitojen \u00e4\u00e4rell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

IDI:n mukaan tarvitaan rauhansovitteludialogia paitsi valtaapit\u00e4vien kesken, my\u00f6s sellaisten tavallisten ihmisten kesken, jotka edustavat niit\u00e4 \u2019massoja\u2019 jotka ovat konfliktissa kesken\u00e4\u00e4n arjessa. Rauhansovitteluty\u00f6n k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 tarkoittaa ensinn\u00e4kin tutustumista tilanteeseen kokonaisvaltaisesti ja monen ryhm\u00e4n n\u00e4k\u00f6kulmasta. Sen j\u00e4lkeen se tarkoittaa hyvin ohjattuja keskusteluja pieniss\u00e4 ryhmiss\u00e4 (4-12 henke\u00e4), keskikokoisissa ryhmiss\u00e4 (12-40 henke\u00e4) ja suurissa ryhmiss\u00e4 (40-200 henke\u00e4).<\/p>\n\n\n\n

Vaikka IDI:n j\u00e4senet olivat mukana Pohjois-Irlannin rauhansopimuksen luomisessa, he eiv\u00e4t ajattele ett\u00e4 juridisen sopimuksen aikaansaaminen luo rauhaa eri osapuolten v\u00e4lille. Heid\u00e4n mukaansa tarvitaan sek\u00e4 johtajat ett\u00e4 \u2019massojen\u2019 edustajat s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti mukaan rauhaa luovin keskusteluihin. T\u00e4st\u00e4 on hyv\u00e4 kaunokirjallinen esimerkki Tuomas Niskakankaan kahdessa Suomeen sijoittuvassa j\u00e4nnitysromaanissa.<\/p>\n\n\n\n

Kuvaan esimerkin lyhyesti, liikaa paljastamatta tarinaa. Niskakankaan ensimm\u00e4isen romaanin, Roihun<\/em>, lopussa p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n juridiseen sopimukseen eri ryhmien v\u00e4lill\u00e4. Sopimus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pelastavan Euroopan. Ongelmaksi muodostuu ett\u00e4 useiden ryhmien kohdalla, kukaan ei osallistu rauhansovitteluihin: eiv\u00e4t johtajat eiv\u00e4tk\u00e4 massat. T\u00e4m\u00e4 saa aikaan vihan ja v\u00e4kivallan halun ker\u00e4\u00e4ntymisen kahta kauheammin. Vihamielisyys kasaantuu juuri, koska sopimus ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 tuli solmittua, mutta ilman sovittelua ja \u2019dialogi-aikaa\u2019. Niskakankaan trilogian kakkososassa, Miekassa<\/em>, t\u00e4m\u00e4 vihamielisyys sitten pannaan t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n

V\u00e4h\u00e4n yll\u00e4tt\u00e4en monet rauhansovittelijat tuntuvat nostavan esiin saman keskeisen ilmi\u00f6n. Menestyvien poliitikkojen ty\u00f6nkuva ajaa heit\u00e4 pikemminkin yhteis\u00f6jen jakamiseen kuin yhteis\u00f6jen yhteenkuuluvuuden tunteen parantamiseen. (Israelilainen rauhansovittelija Robi Friedman mainitsee poliitikkojen rinnalla my\u00f6s juristit, mutta se lienee kulttuurisidonnainen ilmi\u00f6: ainakin Suomessa juristit tekev\u00e4t paljon juuri sovitteluty\u00f6t\u00e4kin varsin hyvin menestyen.)<\/p>\n\n\n\n

Friedman kuvaa, ett\u00e4 kyseess\u00e4 on rakenteista kohdistuva paine poliitikko- ja juristiyksil\u00f6ihin, eik\u00e4 yksil\u00f6n t\u00e4ysin vapaa valinta. Poliitikot eiv\u00e4t harkitusti useinkaan ajattele: \u201dp\u00e4\u00e4t\u00e4np\u00e4 hajottaa vaikka voisin luoda yhteenkuuluvuutta\u201d. Enemm\u00e4nkin paine tuntuu t\u00e4lt\u00e4: \u201dJos haluan menesty\u00e4, joudun hajottamaan yhteis\u00f6\u00e4. Jos koetan vain luoda yhteenkuuluvuutta, olen vaarassa saada potkut.\u201d My\u00f6s Friedman, tuntuu olevan sit\u00e4 mielt\u00e4. Toki poikkeusyksil\u00f6it\u00e4kin on poliitikoissa. Siksi tarvitsemme juuri koko yhteis\u00f6\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4\u00e4 rauhansovittelua sen lis\u00e4ksi, ett\u00e4 neuvottelemme yhden tai kahden aiheen \u00e4\u00e4rell\u00e4: sudet, mets\u00e4t, hiilinielut tai maank\u00e4ytt\u00f6.<\/p>\n\n\n\n

Niin pelottavalta kun se tuntuukin, tarvitsisimme ryhmien sis\u00e4st\u00e4 ja v\u00e4list\u00e4 syv\u00e4\u00e4 ja merkityksellist\u00e4 dialogia. Pit\u00e4isi osata puhua juuri (1) ryhmien v\u00e4lisist\u00e4 eroista<\/strong> sen sijaan, ett\u00e4 eroja koetettaisiin h\u00e4ivytt\u00e4\u00e4, painaa maton alle. Pit\u00e4isi puhua (2) kilpakahnauksista<\/strong>. Pit\u00e4isi puhua (3) vihaa ruokkivista tarinoista<\/strong>. N\u00e4m\u00e4 kolme tekij\u00e4\u00e4 rikkovat sellaisten tunteiden tuntemista jotka hillitsisiv\u00e4t v\u00e4kivaltaa ja tuhoavuutta. V\u00e4kivaltaa ja vihamielisyytt\u00e4 hillitsisiv\u00e4t terve h\u00e4pe\u00e4, terve syyllisyys ja terve empaattisuus. N\u00e4iden tunteiden tunteminen on rikki.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Dialogin ja pitk\u00e4j\u00e4nteisyyden merkitys<\/h2>\n\n\n\n

Min\u00e4 kirjoitan t\u00e4t\u00e4 blogi-teksti\u00e4 uima-altaan reunalta, mutta israelilainen kertoo kirjoittavansa omaa teksti\u00e4\u00e4n keskell\u00e4 kolmen kyl\u00e4n (Jaffan, Lyddan ja Haifan) sovitteluprosessia. Rauhansovitteluryhm\u00e4t tarvitsevat h\u00e4nen mukaansa kaksi kyky\u00e4: Ensinn\u00e4kin tarvitaan kyky ottaa vastaan ja sulatella vihamielisyytt\u00e4. Hostiilius on kasaantunut arkisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kahdesta l\u00e4hteest\u00e4: sietokyvyn ylitt\u00e4neist\u00e4 kokemuksista ja luvatuista mutta toteutumatta j\u00e4\u00e4neist\u00e4 hienoista hetkist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Toiseksi tarvitaan kyky yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 rauhansovitteluprosessia pitk\u00e4j\u00e4nteisesti. T\u00e4t\u00e4 kyky\u00e4 on vaikea harjoittaa nykymaailmassa. Urheilussa, politiikassa ja bisnesmaailmassa kaikki on totuttu saamaan aikaan yhdell\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 teolla tai tapahtumalla. Ainakin silt\u00e4 se koetetaan saada n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Vain yksitt\u00e4isi\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4vi\u00e4 tekoja arvostetaan.<\/p>\n\n\n\n

Sopimuksen sulattelu ja sen muuntaminen arjen yhteiseloksi vaatii \u2019dialogi-aikaa\u2019 eli panostamista kasvokkaisiin tapaamisiin ryhmiss\u00e4. Voi olla suhteellisen vaivatonta (mutta ei sek\u00e4\u00e4n helppoa) saada yksi kourallinen jokaista osapuolta keskustelemaan pieniss\u00e4 ryhmiss\u00e4. Silti me kaikki tied\u00e4mme ett\u00e4 se ei viel\u00e4 muuta yhteis\u00f6\u00e4. Vasta kun rauhansovittelukeskustelu laajenee keskikokoisiin ja suuriin ryhmiin, yhteis\u00f6 alkaa aidosti muuttua rauhaa toteuttavammaksi. Silloin yh\u00e4 useampi yksil\u00f6 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4\u00e4n kykyj\u00e4 sanoittaa dialogimaisesti konfliktia, sen monia n\u00e4k\u00f6kulmia ja pyrkimyst\u00e4 rauhaisaan yhteiseloon.<\/p>\n\n\n\n

Robi Friedmanin mukaan ratkaisevaa on yhteis\u00f6n \u2019kyky\u2019 siet\u00e4\u00e4 t\u00e4llaisia puheenvuoroja isoissakin ryhmiss\u00e4 ilman ett\u00e4 se sulkee puhujan ulkopuolelle. Kun t\u00e4llaista sietokyky\u00e4 voi havaita yhteis\u00f6ss\u00e4, se kertoo, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 yhteis\u00f6 on nyt sis\u00e4ist\u00e4nyt kehitysprosessin. Silloin ollaan hitaasti l\u00f6yt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tie kohti rauhanomaisempaa ja rauhanomaisempaa yhteiseloa. Silloin on sis\u00e4istetty rauhansovittelijoiden tai muiden viisaiden aloitteentekij\u00f6iden opastamana kyky k\u00e4sitell\u00e4 ulkopuolellej\u00e4tt\u00e4mis- ja hylk\u00e4\u00e4misdynamiikkoja hyv\u00e4ntahtoisella ja optimaalisella tavalla. Silloin jokainen uskaltaa kysy\u00e4 itselt\u00e4\u00e4n kysymyksen suhteessa niihin ryhmiin joihin ei kuulu: \u201dMilt\u00e4 osin tai mill\u00e4 tavalla he ovat oikeassa?\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

T\u00e4llaiset suurryhm\u00e4tapaamiset toimivat kuin Kolme naista<\/em> -kirja minulle: liian kiihdytt\u00e4vin\u00e4. Silloin tarvitaan \u2019muita kirjoja\u2019 eli Akvaviittia<\/em> ja Morelin keksint\u00f6\u00e4<\/em>. Rauhansovittelukontekstissa n\u00e4m\u00e4 \u2019muut kirjat\u2019 tarkoittavat pienryhm\u00e4keskusteluja jopa tylsistytt\u00e4m\u00e4\u00e4n keskell\u00e4 vaaran ja uhan realiteetteja. Siin\u00e4p\u00e4 kerrosvoileip\u00e4\u00e4 kerrakseen sulateltavaksi!<\/p>\n\n\n\n

Friedman kuvaa onnistunutta prosessia er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kyl\u00e4ss\u00e4. Friedman ja tusinan verran muita rauhansovittelijoita saapui kyl\u00e4\u00e4n, jossa vihamielisyyden kierre oli leimahtanut valloilleen: omaisuutta tuhottiin ja ihmisi\u00e4 kohtaan hy\u00f6k\u00e4ttiin kaduilla. Se oli alkanut maank\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ja maanomistamiseen liittyvist\u00e4 riidoista, kuten israelilaisten ja palestinalaisten yhteisasumisalueilla on tapana. (Mutta maank\u00e4ytt\u00f6 on keskeinen aihe my\u00f6s Suomen sis\u00e4isiss\u00e4 konflikteissa, kuten uusiutuvan energian infran sijoittamisen ja luonnonsuojelun kysymyksiss\u00e4.)<\/p>\n\n\n\n

Yksitt\u00e4inen ihminen teki kunnanvaltuustossa aloitteen pyyt\u00e4\u00e4 rauhansovittelijat paikalle, ja kunnanvaltuusto suostui t\u00e4h\u00e4n. Kaikki osapuolet suostuivat osallistumaan keskusteluihin. Kun keskustelut olivat edenneet joitakin kuukausia, omaisuuden tuhoaminen ja ihmisi\u00e4 kohti hy\u00f6kk\u00e4\u00e4minen kaduilla loppuivat. Lis\u00e4ksi kaikki olivat oivaltaneet jotakin uutta ja t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Mit\u00e4 se oli?<\/p>\n\n\n\n

Kun Putin aloitti laajan sodan Ukrainaa kohtaan, Jussi Halla-aho muistutti, ett\u00e4 ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4 pit\u00e4\u00e4kin v\u00e4h\u00e4n dehumanisoida, jotta sotiminen olisi tehokkaampaa, eli h\u00e4pe\u00e4, syyllisyys tai empatia eiv\u00e4t est\u00e4isi puolustautumista. Mutta Halla-aho ei ole yksin. Jotkut tuntemani ihmiset, ehk\u00e4 huomaamattaankin, dehumansoivat my\u00f6s, mutta toista ihmisryhm\u00e4\u00e4. Jotkut dehumanisoivat \u2019persujen kannattajia\u2019 tai Yhdysvaltain konservatiiveja, ja osa p\u00e4\u00e4tyy lopulta sellaiseen masentavaan dehumanisoivaan johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kseen, ett\u00e4 suurin osa ihmisist\u00e4 on tyhmi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ja kyll\u00e4h\u00e4n min\u00e4kin\u2026 Jos joku tyyppi vaikkapa uhkaisi perhett\u00e4ni tai avioliittoani, mieleni dehumanisoisi h\u00e4net sekunneissa – ja olisin ehk\u00e4 valmis vet\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 turpaan tai kostamaan h\u00e4nen perheelleen tai parisuhteelleen. Mutta toivottavasti kuitenkin turvautuisin sellaiseen keskusteluun, joka palauttaisi minulle inhimillisyyden h\u00e4ness\u00e4 – ja siis my\u00f6s pohjimmiltaan inhimillisyyden minussa. Toki keskeist\u00e4 on, kuinka realistinen vaara ja uhka on.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

K\u00f6yden vet\u00e4minen samaan suuntaan<\/h2>\n\n\n\n

Jos siis tarkennetaan Suomeen ja mietit\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 vihamielisyytt\u00e4 purkavalla rauhansovittelulla on annettavaa, hahmottaisin seuraavaa: kaikkia Suomessa asuvia ihmisryhmi\u00e4 yhdist\u00e4v\u00e4t lopulta viisi asiaa. N\u00e4m\u00e4 viisi ovat: 1) (Omien) lasten ja tulevien sukupolvien turvallisuus ja hyvinvointi; 2) Kaikki tykk\u00e4\u00e4v\u00e4t luonnosta; 3) oma turvallisuus ja hyvinvointi; 4) tahto ettei olisi sotaa jossa joutuisi itse olemaan osallisena; 5) v\u00e4h\u00e4n ironista mutta\u2026 tietty toivottomuus tai pessimismi maailman tulevaisuuden suhteen yhdist\u00e4\u00e4 kaikkia ryhmi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Pys\u00e4hdyt\u00e4\u00e4n hetki tuon toivottomuuden \u00e4\u00e4relle. Taas kerran on yksil\u00f6it\u00e4 jotka kasvot irveess\u00e4 koettavat panna kampoihin ryhm\u00e4st\u00e4 tulevan sosiaalisen paineen kanssa. Heid\u00e4n kohdallaan samaa toivottomuutta ei ole. Itse voin terveell\u00e4 ylpeydell\u00e4 sanoa olevani t\u00e4llainen suurimman osan ajasta. Paljon me toki tulemme menett\u00e4m\u00e4\u00e4n, mutta tilanne on kaikkea muuta kuin toivoton. Ja toki tied\u00e4n, ett\u00e4 on ryhmi\u00e4 jotka menev\u00e4t eteenp\u00e4in positiivisella hypell\u00e4, mutta kun v\u00e4h\u00e4n raaputtaa pintaa, sama toivottomuus ja pessimismi, jopa nihilismi, nostaa p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n siell\u00e4kin.<\/p>\n\n\n\n

Yksi ryhm\u00e4 on minulle t\u00e4ss\u00e4 suhteessa viel\u00e4 kysymysmerkki. En tied\u00e4, voisivatko kest\u00e4vyys-, luonto- ja ilmastotutkijat (ja n\u00e4it\u00e4 aloja liippaavat sosiaalitieteilij\u00e4t) olla viimeinen ryhm\u00e4, jotka viel\u00e4 jaksavat pit\u00e4\u00e4 yll\u00e4 realistista toivoa? Kaikkien ryhmien sis\u00e4ll\u00e4 on tietysti vaihtelua. Ratkaisevaa on, kumpi ajattelutapa dominoi ryhm\u00e4n suuntaa: pessimismi vai realistinen toivo, joka ei karise kun pintaa v\u00e4h\u00e4n raaputtaa.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka kaikki ryhm\u00e4t Suomessa jakavat nelj\u00e4 ensiksi mainittua rakentavaa asiaa (lapset, luonto, oma nahka, ei sotaa), jokaiselle ryhm\u00e4lle on l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4 \u2019mutta\u2026\u2019 Kun tein haastatteluja Kest\u00e4vyysmurroksen marginaalit<\/em>– hankkeseen, er\u00e4s haastateltava kiteytti sen mit\u00e4 voisimme kaikki yhdess\u00e4 tavoitella: \u201dVoitaisiin muuttaa systeemi\u00e4 kest\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla. Voitaisiin s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 monimuotoisuus. Maapallo ja yhteiskunta olisi passeli kaikille ihmisille ja luonnolle.\u201d<\/em> T\u00e4h\u00e4n tavoitteeseen siis eri ryhm\u00e4t vastaavat Suomessa eri \u2019mutalla\u2019. Se tekee saman k\u00f6yden vet\u00e4misen vaikeaksi, mutta ei mahdottomaksi. (Puhun n\u00e4ist\u00e4 \u2019mutista\u2019 seuraavassa blogitekstiss\u00e4ni tarkemmin.)<\/p>\n\n\n\n

Riitt\u00e4\u00e4k\u00f6 realistinen toivo?<\/h2>\n\n\n\n

Lordi John Alderdice kumppaneineen pohdiskeli nyt 25 vuotta my\u00f6hemmin vuoden 1998 Pohjois-Irlannin rauhansopimusta. Keskustelussa nousi esiin, ett\u00e4 uudet tekij\u00e4t ovat saapuneet vuosikymmenien varrella samaan paikalliseen konfliktiin: eri osapuolten elintaso ja valtasuhteet ovat kehittynyt erilaisiksi kuin sopimuksen aikaan. Globaalit identiteetti-jakolinjat ovat saapuneet 2020-luvun Pohjois-Irlantiinkin. Siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 menneisyyden kokemuksia ja katkeruuksia ei ole k\u00e4sitelty sinnikk\u00e4\u00e4sti. Ja kansainv\u00e4liset yhteisty\u00f6kumppanit ovat hyl\u00e4nneet tai hylk\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 rauhanprosessiin panostamisen.<\/p>\n\n\n\n

Maailma muuttuu, ryhm\u00e4t muuttuvat, konfliktien osapuolet ja aiheet muuttuvat. Mist\u00e4 l\u00f6ytyisi riitt\u00e4v\u00e4sti realistista toivoa riitt\u00e4v\u00e4n monella ihmisell\u00e4? Ensiksi minusta tarvitsisi my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 emme ole koskaan ihmiskunnan historiassa viel\u00e4 panostaneet riitt\u00e4v\u00e4sti rauhansovitteluun ihmisresurssien, aikaresurssien, laajuuden ja raham\u00e4\u00e4r\u00e4n suhteen. Realistinen toivo vaatii tuekseen kouriintuntuvia realiteetteja esimerkiksi ihmisresurssien muodossa. Realistinen toivo vaatii my\u00f6s kyky\u00e4 kahteen asiaan. Ensinn\u00e4kin, tarvittaisiin kyky\u00e4 taistella sit\u00e4 ep\u00e4ilyst\u00e4 vastaan ett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ei olisi teht\u00e4viss\u00e4. Toiseksi, tarvittaisiin kyky\u00e4 taistella sit\u00e4 ep\u00e4ilyst\u00e4 vastaan ett\u00e4 itse ei voisi tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n vaikuttavaa.<\/p>\n\n\n\n

Rauhansovittelijat ovat huhkineet hiki hatussa ainakin Ruandassa, entisen Jugoslavian ja entisen Neuvostoliiton alueilla, L\u00e4hi-id\u00e4ss\u00e4, Etel\u00e4-Afrikassa, Pohjois-Irlannissa ja Kyproksella. Rauhansovittelun kulta-aikaa resurssien ja menetelmien kehitt\u00e4misen suhteen oli vuosituhannen vaihde. Kenell\u00e4 olisi nyt 20-25 vuotta my\u00f6hemmin aikaa, resursseja, asemaa ja uskoa markkinoida rauhansovittelua yh\u00e4 useampiin paikkoihin ja yh\u00e4 laajempiin konteksteihin? Voisiko suomalaiset pienen\u00e4 kansana olla edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4n\u00e4 t\u00e4ss\u00e4? Olen varma ett\u00e4 j\u00e4rjest\u00f6t, kuten International Dialogue Initiative<\/em>, kouluttaisivat meist\u00e4 rauhansovittelijoita sankoin joukoin, pitk\u00e4j\u00e4nteisesti ja syv\u00e4llisesti – ja juuri suomalainen konteksti huomioiden, jos innostuisimme asiasta.<\/p>\n\n\n\n

Siihen saakka koetan itse jatkaa hidasta kouluttautumista, ja ei-liian-kiihdytt\u00e4v\u00e4\u00e4 tai -tylsistytt\u00e4v\u00e4\u00e4 rauhansovittelijoiden menetelm\u00e4n soveltamista l\u00e4hestulkoon kaikessa mit\u00e4 teen. Aion koettaa soveltaa sit\u00e4 jotenkin my\u00f6s Kest\u00e4vyysmurroksen marginaalit<\/em> -hankkeen ty\u00f6pajoissa – ja ties vaikka seminaareissakin? Tietysti my\u00f6s samalla oman ep\u00e4t\u00e4ydellisyyteni ja erehtyv\u00e4isyyteni hyv\u00e4ksyen.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Teksti ja kuvat:<\/em><\/strong> Antto Luhtavaara<\/em><\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

***<\/p>\n\n\n\n

Kirjoituksen pohjana toimivat International Dialogue Initiativen ajatukset, ja erityisesti Robi Friedmanin<\/strong> luku The Sandwich Model: applying the power of small and large groups to conflict resolution.<\/em> Se l\u00f6ytyy kirjasta: Volkan, Vamik, Scholz, Regine & Fromm, M. Gerard (2023):<\/strong> We Don\u2019t Speak of Fear.<\/em> Large-Group Identity, Societal Conflict and Collective Trauma. Bicester: Phoenix Publishing (s. 343-354.). Ajatusten soveltaminen on kirjoittajan omaa.<\/p>\n\n\n\n

\n\n \n