Sisimm\u00e4ss\u00e4ni myllersi, vaikka oli seesteisen aurinkoinen lauantaiaamu. Minua mietitytti tuo tytt\u00f6, er\u00e4s oppilaani. H\u00e4n oli eilen yritt\u00e4nyt k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 adjektiiveja virkkeiss\u00e4\u00e4n. Mieleeni j\u00e4iv\u00e4t eritoten yritelm\u00e4t: \u201dkello roikkuu sein\u00e4ll\u00e4” ja ”pulpetti on luokassa\u201d. Olin neuvonut h\u00e4nelle, ett\u00e4 adjektiivin avulla voimme luonnehtia jonkin asian tai esineen olemusta. Ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 omalla tavallaan tytt\u00f6 pyrkikin kuvaamaan luokkahuoneemme sis\u00e4ist\u00e4 n\u00e4kym\u00e4\u00e4. Jokin asia minua kuitenkin vaivasi t\u00e4ss\u00e4 adjektiivin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4j\u00e4tt\u00e4misess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Katsoin koulunk\u00e4ynninohjaajaani merkitsev\u00e4sti ja huomasin h\u00e4nen eleist\u00e4\u00e4n ja ilmeist\u00e4\u00e4n meid\u00e4n ajattelevan samoin. Olimme aivan erityisen tapauksen edess\u00e4. Muodostin h\u00e4nen suuntaansa huulillani lauseen, joka oli jotakin kuiskauksen ja sanattoman viestinn\u00e4n v\u00e4lilt\u00e4: \u201dTytt\u00f6 ei k\u00e4yt\u00e4 adjektiiveja.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Pienryhm\u00e4ni oppilaat jatkoivat adjektiiviharjoituksia kuvaillen luokkahuoneemme sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 parhaansa mukaan. K\u00e4velin koulunk\u00e4ynninohjaajamme luo. Erikoinen tilanne ajoi minut ja h\u00e4net pohtimaan, onkohan tuo tytt\u00f6 kuvannut kotona koulup\u00e4iv\u00e4\u00e4ns\u00e4 vanhemmilleen? Mik\u00e4 voima onkaan kysymyksell\u00e4: millainen koulup\u00e4iv\u00e4si oli? Meill\u00e4 huoltajilla on suuri vastuu esitt\u00e4\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kolme sanaa jossakin vaiheessa, kun kohtaamme lapsemme kotona. Vai kohtaammeko? Mieleeni nousi tyt\u00f6n vastaus er\u00e4\u00e4st\u00e4 keskustelusta sosiaality\u00f6ntekij\u00e4n kanssa, kun t\u00e4m\u00e4 tiedusteli, millainen ruokailuhetki perheell\u00e4 oli ollut eilen. Tytt\u00f6 vastasi yksikantaan: \u201dis\u00e4 s\u00f6i yhdess\u00e4 huoneessa, \u00e4iti toisessa ja min\u00e4 omassani\u201d.<\/p>\n\n\n\n
Kysymykseen \u201dmillainen\u201d voi toki vastata kuvaillen asioiden tilaa ilman, ett\u00e4 tuo esiin edell\u00e4 kuvatulla tavalla oman tulkinnan toiminnan laadusta. Mielenkiintoista onkin, mit\u00e4 tytt\u00f6 ei sanonut. H\u00e4n ei kuvannut omia sis\u00e4isi\u00e4 tuntemuksiaan lainkaan. Huomasimmekin seuraavaksi pohtivamme koulunk\u00e4ynninohjaajani kanssa sit\u00e4, ett\u00e4 tyt\u00f6n oli tosi haasteellista kuvata, milt\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 tuntui jossakin tilanteessa oleminen. H\u00e4n oli ik\u00e4\u00e4n kuin sokea tuntemuksille, jotka nousivat h\u00e4nen sisimm\u00e4st\u00e4\u00e4n. Saattoi osin olla niinkin, ett\u00e4 h\u00e4n ei osannut pukea tuntemuksiaan sanoiksi ja jakaa niit\u00e4 muille.<\/p>\n\n\n\n
Luin tuona ajan hetken\u00e4 vapaa-ajallani psykoterapeutti Janna Meunierin kirjaa Mielen jumeista joustavuuteen.<\/em> Kuinka tulla toimeen ep\u00e4varmuuden kanssa?<\/em> Kirjassa painotetaan, ett\u00e4 uuden oppiminen voi viritt\u00e4\u00e4 yksil\u00f6ss\u00e4 ahdistuksen, jonka hallinnassa tietyn toimintaymp\u00e4rist\u00f6n luottamuksellinen ilmapiiri ja my\u00f6nteist\u00e4 ilmapiiri\u00e4 tukevat aikuiset voivat edist\u00e4\u00e4 merkityksellisesti yksil\u00f6n kyky\u00e4 oppia uusi asia. Pohdin siis sit\u00e4, kuinka voisimme olla tyt\u00f6n tukena h\u00e4nen harjoitellessaan sanoittamaan omia tunteitaan.<\/p>\n\n\n\n Luokassamme k\u00e4y s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti parin viikon v\u00e4lein sairaanhoitajakoulutuksen saanut hyvinvointiohjaaja. Olemme suunnitelleet ja toteuttaneet jo parin lukukauden ajan h\u00e4nen kanssaan erilaisia tunnetaitoharjoituksia. Kertomuksen tytt\u00f6 on pikkuhiljaa rohkaistunut k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n muutamia tunnesanoja. Ohjaamme tytt\u00f6\u00e4 siihen, ett\u00e4 oman tunteen tiedostaminen ja nime\u00e4minen sek\u00e4 siit\u00e4 \u00e4\u00e4neen kertominen auttaa p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n irti tunteesta. T\u00e4m\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4 taito el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Kohdata sis\u00e4inen tunne, ottaa se vastaan, nimet\u00e4 se, kertoa siit\u00e4 ja p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 siit\u00e4 irti. Tunteet kertovat meille aina jotakin t\u00e4rke\u00e4\u00e4, mik\u00e4 meid\u00e4n on opittava tiedostamaan. Tunteen tiedostamisen j\u00e4lkeen siit\u00e4 on opeteltava p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n irti, jolloin rauhoitamme kehomme. T\u00e4m\u00e4n harjoitteleminen on el\u00e4m\u00e4nmittainen oppimisprosessi.<\/p>\n\n\n\n Pohdin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 erityinen hetki, havahtuminen, olisi voinut menn\u00e4 minulta ohi kuin silm\u00e4kulmassa h\u00e4iv\u00e4hdyksen n\u00e4kyv\u00e4 hahmo. Kasvattajan herkkyys hiljaisille signaaleille on l\u00e4ht\u00f6kohta oppilaan tukemiselle sek\u00e4 oman ammatillisen osaamisen kehitt\u00e4miselle. Maailma tarjoilee meille tapahtumia, ilmi\u00f6it\u00e4, joista varmasti suurin osa menee ohi tietoisuutemme.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 kertomus olisi j\u00e4\u00e4nyt kertomatta, ellen olisi lukenut sen tapahtuma-aikaan vapaa-ajallani my\u00f6s Haruki Murakamin kirjaa Ensimm\u00e4inen persoona.<\/em> Siin\u00e4 kirjailija k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 nerokkaasti adjektiiveja pyrkiess\u00e4\u00e4n kuvaamaan kertomuksen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n sis\u00e4ist\u00e4 maailmaa ja h\u00e4nen asioille ja esineille antamiaan laadullisia merkityksi\u00e4. N\u00e4in kirjailija luo vahvan ja el\u00e4m\u00e4nmakuisen illuusion, ett\u00e4 kirjan tapahtumat ovat pelkk\u00e4\u00e4 kirjoitettua tarinaa todellisempia. Toisaalta ilman Janna Meunierin kirjaa en olisi ehk\u00e4 osannut muodostaa tilannekuvaa tyt\u00f6n tunteiden ilmaisun haasteesta. My\u00f6s ilman koulunk\u00e4ynninohjaajamme kanssa k\u00e4ym\u00e4\u00e4mme yhteisreflektointia heti ilmi\u00f6n ilmaantuessa ilmi\u00f6 olisi voinut menn\u00e4 ohi tietoisen k\u00e4sittelyn kuin ohikiit\u00e4v\u00e4 hetki.<\/p>\n\n\n\n Luokkahuoneen todellisuus v\u00e4rittyy pitk\u00e4lti opettajan luomien ennakkostruktuurien, ennakkotulkintojen varassa. Luokkahuoneen j\u00e4rjestys, oppitunnin rakenne, oppilaiden viritt\u00e4ytyminen, omat ajatukset sek\u00e4 monet muut muuttujat voivat t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tietoisuutemme, jolloin emme kuule \u00e4\u00e4nt\u00e4, joka l\u00e4htee jostakin oppilaasta oppilaan itsens\u00e4 tiedostamattaankin. Se on kuin iltatuulen hento kuiskaus, erityinen \u00e4\u00e4ni. <\/p>\n\n\n\n Olen huojentunut saatuani t\u00e4m\u00e4n kirjoitettua. Pitk\u00e4st\u00e4 aikaa kuulen lintujen laulun aurinkoisena aamuna pakkasy\u00f6n kovettamista laduista kuuluvan rapinan ohessa kev\u00e4\u00e4n viimeisill\u00e4 hiihtohangilla. Kiitos sinulle tytt\u00f6, joka liikautit jotakin minussa.<\/p>\n\n\n\n (Tarina on kirjoitettu yhdist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 siihen useita erillisi\u00e4 tosiel\u00e4m\u00e4n tapahtumia ja lis\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 siihen fiktiivisi\u00e4 aineksia)<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Sisimm\u00e4ss\u00e4ni myllersi, vaikka oli seesteisen aurinkoinen lauantaiaamu. Minua mietitytti tuo tytt\u00f6, er\u00e4s oppilaani. H\u00e4n oli eilen yritt\u00e4nyt k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 adjektiiveja virkkeiss\u00e4\u00e4n. Mieleeni j\u00e4iv\u00e4t eritoten yritelm\u00e4t: \u201dkello roikkuu sein\u00e4ll\u00e4” ja ”pulpetti on luokassa\u201d. Olin neuvonut h\u00e4nelle, ett\u00e4 adjektiivin avulla voimme luonnehtia jonkin asian tai esineen olemusta. Ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 omalla tavallaan tytt\u00f6 pyrkikin kuvaamaan luokkahuoneemme sis\u00e4ist\u00e4 n\u00e4kym\u00e4\u00e4. Jokin […]<\/p>\n","protected":false},"author":664,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-345","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized-fi"],"acf":[],"yoast_head":"\n