{"id":22660,"date":"2025-11-04T15:52:38","date_gmt":"2025-11-04T13:52:38","guid":{"rendered":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/?page_id=22660"},"modified":"2025-11-05T06:13:17","modified_gmt":"2025-11-05T04:13:17","slug":"ompelija","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/ompelija\/","title":{"rendered":"Ompelija"},"content":{"rendered":"\n

Ki\u00e4nn\u00f6\u0161 vienankarjalak\u0161i: \u010cikko Pajari<\/strong>, Eiji Kirves<\/strong>, Olga Karlova<\/strong>, Tiina Kojonen-Kyll\u00f6nen<\/strong>, Sirpa M\u00e4nty<\/strong>, Johanna Pelling<\/strong>, Sanna Lipkin<\/strong> da Saana Pulkkinen<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kielentarkissu\u0161: Olga Karlova<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Linkki Minna Canthin kirjutettuh alkutekstih Ompelija Wikiaineisto-\u0161ivulla.<\/a><\/p>\n\n\n\n

*<\/p>\n\n\n\n

Kauppaneuvori R\u00f6merin pereh oli muuttan kaunehella da\u010dallah, Alavalla, l\u00e4\u0161\u0161\u00e4 \u0161it\u00e4 pahalla \u010dotalla olijua Valkeisen j\u00e4rvie, kumpase\u0161\u0161a legendan mukah julmakka Vejenemo oli el\u00e4n. Joka vuosi \u0161e muanitteli \u0161ualehek\u0161eh kenennih nuoren, hyv\u00e4\u010d\u010d\u00e4isen ta tervehen inehmisen lap\u0161en. Ei tovemma\u0161tah ollunkana moista ke\u0161y\u00e4, jotta kennih ei ois uponnun Valkeisen \u0161yv\u00e4h pohjamutah, ta ken \u0161inne yhen kerran \u0161olahti, ei hi\u00e4n \u0161ielt\u00e4 en\u00e4mpi el\u00e4v\u00e4n\u00e4 my\u00f6\u0161tyn.<\/p>\n\n\n\n

Mity\u0161 vienosen ta vijattoman n\u00e4k\u00f6ni \u0161e j\u00e4rvi kuitenkis oli mahtavien \u00e4pr\u00e4hien ke\u0161ell\u00e4. \u0160en kirka\u0161ta pintua harvaseh myr\u0161kyt ta tuulennen\u00e4t pi\u00e4\u0161tih vellomah, ne rynn\u00e4ttih j\u00e4rven yli\u010d\u010di kukkulalta toisella. Vain alahana me\u010d\u010d\u00e4sien rintehien ke\u0161ell\u00e4 Valkeini lev\u00e4hteli lekahtamatta, rauhallisena, hot v\u00e4h\u00e4sen ni \u0161ynkk\u00e4mielisemp\u00e4n\u00e4 kuin tavan mukah.<\/p>\n\n\n\n

Valkiet, tyynet ke\u0161\u00e4illat \u2013 ne ne oltih Valkeisen pruasniekkakotvasie. \u0160illoin \u0161en ymp\u00e4ri joukkoutu nuorta ta iloista rahva\u0161ta, laulu ta ilo kajaheltih rannalta toisella ta kisapakinat vilaheltih kepie\u0161ti ristih r\u00e4stih. Ho\u0161 j\u00e4rvi oliki melkosen \u0161uuri, ei pit\u00e4n kovuan \u00e4ij\u00e4n i\u00e4nt\u00e4 no\u0161tua, kun \u0161ai \u0161iin\u00e4 term\u00e4n rintehelt\u00e4 pakinan kuulumah va\u0161tasella puolella, toisella rintehell\u00e4. \u0160ent\u00e4h kun akustiekka oli ti\u00e4l\u00e4 parempi kuin miss\u00e4nih konsertti\u0161alissa. \u0160emmosina iltoina j\u00e4rvi kiltti smaragdivihrien\u00e4 ta kullankarvallisena, ta ei \u0161illoin monella juolahtan mieleh \u0161it\u00e4 iha\u0161\u0161uk\u0161issah ka\u010d\u010duos\u2019s\u2019a, jotta elo\u0161ta himoi\u010d\u010dija Vejenemo \u0161en helma\u0161\u0161a viiristeliyty.
<\/p>\n\n\n\n

Parin kivenviskauk\u0161en pi\u00e4\u0161\u0161\u00e4 Valkeisen p\u00e4iv\u00e4nla\u0161kupuolise\u0161ta pohjuka\u0161ta oli Alavan satu. \u0160en takuana, yli\u010d\u010di korkieka\u0161vosista kuu\u0161iloista ta koivuloista kohosi da\u010dan valkiek\u0161i mualattu kak\u0161ikertani puini srojo\u0161. Tyhj\u00e4n\u00e4 \u0161e oli \u0161eison kaiken talven, ka nyt \u0161inivalkie lipun kankahaini liehu katon pi\u00e4ll\u00e4 merkkin\u00e4 \u0161iit\u00e4, jotta is\u00e4nt\u00e4pereh oli my\u00f6\u0161tyn j\u00e4lell\u00e4h.<\/p>\n\n\n\n

Hy\u00f6 oltih tultu iellisen\u00e4 iltana ta \u0161iit\u00e4 heti huomenek\u0161ella nou\u0161tuo kiirehti Aili, talon nuori tyt\u00e4r, ka\u010d\u010domah omie parahie paikkoja alahana savu\u0161\u0161a. Hi\u00e4n v\u00e4lill\u00e4 \u0161eisattu kon\u0161a minki penkeren viereh, ka\u010d\u010deli kukkatuhjoja ta hentoja va\u0161tanou\u0161\u0161usie ka\u0161vitaimenie. Nei\u010d\u010dyni \u0161ilmill\u00e4h mi\u00e4ritti puijen korkevutta ta kummek\u0161i, taki ne tua\u0161 oltih \u00e4ij\u00e4n ka\u0161vettu m\u00e4nny\u00f6\u0161t\u00e4 \u0161yky\u0161y\u0161t\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Omat, armahat kaikki, jokahini kohta ta \u010dupukka, jokahini a\u0161\u0161uttava toro\u0161ka. \u0160ilt\u00e4 tuntu puitto hy\u00f6ki oltais ilose\u0161ti muhahellen h\u00e4nell\u00e4 tervehytt\u00e4 luajittu, puitto oltais ik\u00e4v\u00f6ity ta j\u00e4lell\u00e4h \u0161uatu oman potru\u0161kan luok\u0161eh.<\/p>\n\n\n\n

Lien\u00f6y hy\u00f6 tiijetty, mit\u00e4 t\u00e4rkiet\u00e4 hi\u00e4n oli \u0161uanun o\u0161ak\u0161eh t\u00e4ll\u00e4 v\u00e4lin? Jotta hi\u00e4n oli kihloih m\u00e4nnyn ta oli ylen o\u0161aka\u0161, niin o\u0161aka\u0161, jotta ei onnakko niken inehmini muan pi\u00e4ll\u00e4 voinun olla niin ikio\u0161akas kuin hi\u00e4n. Ka\u010do\u0161 O\u0161\u0161i ta hi\u00e4n. Hy\u00f6 oltih, ni\u00e4t\u0161en yhe\u0161\u0161\u00e4 \u0161en \u0161uuren, \u0161uuren o\u0161an ta onnen tavotettu.<\/p>\n\n\n\n

\u0160yky\u0161yll\u00e4, ti\u00e4lt\u00e4 kotih l\u00e4htiess\u00e4 ei hi\u00e4n O\u0161\u0161ie viel\u00e4 tuntenkana. Ro\u0161tuon aikua va\u0161ta heit\u00e4 er\u00e4h\u00e4\u0161\u0161\u00e4 illa\u010du\u0161\u0161a tuttavu\u0161\u0161utettih.<\/p>\n\n\n\n

Kuin hyv\u00e4se\u0161ti hi\u00e4n muisti \u0161en illan! Ie\u0161\u0161\u00e4 hi\u00e4n n\u00e4ki O\u0161\u0161in \u0161emmosena, kun hi\u00e4n \u0161iin\u00e4 \u0161eiso ta ka\u010dahti h\u00e4neh \u0161uurella ihualennalla. \u0160iit\u00e4 hil\u2019l\u2019akkaiseh kumarti ta pyritti tan\u0161\u0161ih. Otti tukova\u0161ti kiini ta kuletti ter\u00e4v\u00e4iseh, lenno\u0161\u0161a yli\u010d\u010di lattien. Musiikki \u0161oitti ta \u0161yv\u00e4in tykytti iluo ta elok\u0161entahtuo. \u0160e luati hyvy\u00e4 \u0161e tan\u0161\u0161i.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 priha, varreltah \u0161olakka varasut’t’a oli Aililla mielt\u00e4 my\u00f6ten ihan en\u0161imm\u00e4ise\u0161t\u00e4 ka\u010dahuk\u0161e\u0161ta. Vain ei hi\u00e4n \u0161ih palah viel\u00e4 mit\u00e4n\u00e4 tiet\u00e4n heij\u00e4n tulijista v\u00e4lil\u00f6ist\u00e4. Ei \u0161illoin eik\u00e4i viel\u00e4 \u0161en j\u00e4lkeh, ho\u0161 hy\u00f6 oltihki rikeneh n\u00e4keyvytty, kon\u0161a Ailin koissa, kon\u0161a miss\u00e4ki muuvval\u2019l\u2019a \u2013 kul\u2019aima\u0161\u0161a olle\u0161\u0161a, luissinrualla, illa\u010d\u010duloissa, ta kon\u0161a miss\u00e4ki. P\u00f6y\u0161ti, vain mi lien\u00f6y heit\u00e4 yksih ajo.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 P\u00f6y\u0161ti \u2013 hmm, muhahti Aili i\u010dek\u0161eh ta issahti lehtistuanun skammilla, \u0161iin\u00e4 hi\u00e4n kaike\u0161\u0161a rauha\u0161\u0161a \u0161ai uppoutuo omih ilosih muistoloih. \u2013 O\u0161\u0161i kaiki\u010d\u010di \u0161en \u0161uatto niin ki\u00e4nty\u00e4. A kuinpa \u0161iit\u00e4 mie i\u010de? En totta\u0161e olis k\u00e4yv\u00e4 liessitt\u00e4n luissinrualla, kun en tiet\u00e4is, jotta ni\u00e4n \u0161iel\u00e4 O\u0161\u0161ie. Olin vain niin huppana, kun en malttan omie tuntoja.<\/p>\n\n\n\n

Ne \u0161elvittih h\u00e4nell\u00e4 va\u0161ta kolme net\u00e4lie takaperin, \u0161illoin kun O\u0161\u0161i ilmotti rakkahuttah. A voi \u0161it\u00e4 kotvaista! Ei nikon\u0161a hi\u00e4n ka\u010d\u010duot, \u0161it\u00e4 unohtais.<\/p>\n\n\n\n

Hy\u00f6 n\u00e4keyvyttih Lehtiniemen puisso\u0161\u0161a, kumpase\u0161\u0161a musiikki \u0161in\u00e4 iltana \u0161oitti. Heit\u00e4 oli \u0161uuri joukko nuorie. Huomuamatta hy\u00f6 O\u0161\u0161in keralla l\u00e4hettih omillah kulkomah ta ek\u0161yttih istumah er\u00e4h\u00e4ll\u00e4 skammilla, kumpani oli puijen pimeik\u00f6ss\u00e4 rannalla.<\/p>\n\n\n\n

Ta \u0161iel\u00e4 \u0161e tapahtu!<\/p>\n\n\n\n

Mit\u00e4 hi\u00e4n tovemma\u0161tah oli \u0161anon? Aili otva \u0161ai tolkkuo \u0161anoista, O\u0161\u0161in i\u00e4ni ta loittoni \u0161oitanta vain humistih h\u00e4nen korvissa. Ka yhell\u00e4h hi\u00e4n hok\u0161asi \u0161anojen merkityk\u0161en \u2013 hok\u0161asi koko varrellah. \u0160yv\u00e4in tykytti niih kovah, ta kaikki \u0161uonet tykytettih, ta n\u00e4k\u00f6 palo puitto tule\u0161\u0161a, eik\u00e4 hi\u00e4n n\u00e4hnyn mit\u00e4n\u00e4, eik\u00e4 kuullun mit\u00e4n\u00e4, eik\u00e4 tiet\u00e4n, mit\u00e4 hi\u00e4n va\u0161tasi O\u0161\u0161illa, tahi va\u0161tasiko hoti mit\u00e4. Koko muailma puittokuin olis h\u00e4vinnyn loito\u0161 poike\u0161, vain \u0161yv\u00e4ll\u00e4 \u0161i\u00e4men pohja\u0161\u0161a hi\u00e4n tunsi \u0161en, jotta O\u0161\u0161i h\u00e4nt\u00e4 ylen arma\u0161ti ta jotta oma arma\u0161 para\u0161ta-aikua istu \u0161iin\u00e4 h\u00e4nen viere\u0161\u0161\u00e4 ta ky\u0161y h\u00e4nt\u00e4 m\u00e4n\u00f6m\u00e4h yhteh.<\/p>\n\n\n\n

Ta \u0161iit\u00e4 \u2013 \u0161iit\u00e4! Niin \u2013 \u0161iit\u00e4 kun O\u0161\u0161in huulet ko\u0161etettih h\u00e4nen huulie \u2013 Hospoti! Veri nousi moisella vauhilla h\u00e4nell\u00e4 pi\u00e4h, jotta hi\u00e4n u\u0161ko m\u00e4n\u00f6v\u00e4n mallitta \u0161iin\u00e4 paikkase\u0161\u0161a! Ka silloin \u0161e puhkesi kukkimah \u0161e h\u00e4nen \u0161uuri armahu\u0161 O\u0161\u0161ih. Ta h\u00e4nt\u00e4 halli\u010d\u010di \u0161emmoni ihalu\u0161, kumpaista hi\u00e4n ei viel\u00e4 ely\u00e4ss\u00e4h ollun tunten. Eik\u00e4 vain h\u00e4nt\u00e4, vain koko muailman \u2013 niin, \u0161e kuuluu kummalta, ka oli aivan totta. Luonto muuttu \u0161iin\u00e4 kotvase\u0161\u0161a \u00e4ijy\u00e4 vorssemmak\u0161i ta musiikki \u0161oitti kaunehemmin mit\u00e4 kon\u0161aki ennen.<\/p>\n\n\n\n

Aika lenti kuin \u0161iipil\u00f6ill\u00e4! Kuin pit\u00e4lti hy\u00f6 \u0161iin\u00e4 lien\u00f6y issuttu k\u00e4si ki\u00e4\u0161\u0161\u00e4 \u2013 Ailin smietti, jotta \u0161e oli vain lyhy\u010d\u010d\u00e4ini kotvani, ka O\u0161\u0161i \u0161ano, jotta hy\u00f6 ei ruohittais en\u00e4mpi viiko\u0161tuo, \u0161ent\u00e4h kun toiset \u0161en huomattais, ta niin hy\u00f6 \u0161iit\u00e4 l\u00e4hettih j\u00e4lell\u00e4h muijen joukkoh.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Ka\u010d\u010duot, tuolahan hy\u00f6 ollah, karjuttih toiset jo loittuota heit\u00e4 n\u00e4hty\u00f6.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Kuinpa ty\u00f6 tiet\u00e4sij\u00e4, kuinpa ty\u00f6 tiet\u00e4sij\u00e4, tuumai\u010d\u010di Aili i\u010dek\u0161eh ta ka\u010dahti peitokkali O\u0161\u0161ih.<\/p>\n\n\n\n

Tuo heij\u00e4n yhtehini peittoasie, mity\u0161 \u0161e oli hyv\u00e4\u010d\u010d\u00e4ini! Tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 hi\u00e4n tarttu Olgan k\u00e4teh \u2013 Olga ka\u010do\u0161 oli h\u00e4nen para\u0161 tovarissa \u2013 ta hi\u00e4n puristi \u0161it\u00e4, puristi niin lujah, mit\u00e4 vain oli v\u00e4kie. Olga i\u00e4nn\u00e4hti.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Aili, mit\u00e4 \u010duutuo, miun k\u00e4si kohta m\u00e4n\u00f6y li\u010d\u010doh, hi\u00e4n valitti. Ka \u0161iit\u00e4 va\u0161ta h\u00e4neh iski epy\u00e4lent\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Mi \u0161iula on, Aili? hi\u00e4n \u010duhkasi.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Ei nimit\u00e4, ei nimit\u00e4, \u010dip\u010detti Aili va\u0161tah. Ka miele\u0161\u0161\u00e4h hi\u00e4n jatko: kuinpa tiet\u00e4sit, \u2013 vot kun tiet\u00e4sit!<\/p>\n\n\n\n

Oli niin kumman kummua tuo, jotta h\u00e4nell\u00e4 nyt oli puittokuin oma muailma, kumpase\u0161ta toisilla ei ollun h\u00e4m\u00e4ry\u00e4k\u00e4n\u00e4 tietuo. Ta jotta \u0161e oli yhtehini O\u0161\u0161in kera \u2013 niin \u0161eh\u00e4n \u0161iin\u00e4 juuri oliki niin muanittavan hyv\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Tuatto ta muamo my\u00f6hemp\u00e4h \u0161uatih tiety\u00e4 heij\u00e4n kihloihm\u00e4nenn\u00e4\u0161t\u00e4, niken muu ei tiet\u00e4n. Va\u0161ta nyt er\u00e4\u0161 p\u00e4iv\u00e4 takaperin hi\u00e4n kerto Olgalla. Kerto ihan i\u010dkin to\u010dkin koko heij\u00e4n armahuon istorijan, kuin \u0161e ensin alko ta kuinpa \u0161e kehitty, ka\u0161vo kerta kerralta kon\u0161a hy\u00f6 n\u00e4keyvyttih ta \u0161iit\u00e4 niise \u0161en kotvasen \u0161iel\u00e4 Lehtiniemen skammilla. Olga oli kuunnellun koko \u0161i\u00e4mell\u00e4 ta niin palava\u0161ti, puittokuin olis i\u010de el\u00e4n \u0161en kaiken. Hy\u00f6 oli paistu monta tuntie \u0161iit\u00e4 \u0161amase\u0161ta asie\u0161ta. Ailista oli niin mukava \u0161anella potru\u0161kallah omua ihalutta ta onnie.<\/p>\n\n\n\n

Olga oli luvannun rikeneh k\u00e4yv\u00e4 heit\u00e4 ka\u010d\u010domah ti\u00e4l\u00e4 da\u010dalla, toinah hi\u00e4n tulis jo t\u00e4n\u00e4pi\u00e4n\u00e4. Ta niise tulis O\u0161\u0161i, hi\u00e4n tulis jo ennen puolta p\u00e4ivy\u00e4 ta kostis huomiseh tahi huomenenj\u00e4lkiseh \u0161uaten.<\/p>\n\n\n\n

Ailin \u0161ilm\u00e4t kiillettih, n\u00e4k\u00f6 palo ta \u0161uu pani muhua.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 O\u0161\u0161i, hi\u00e4n \u010duhkasi, \u2013 O\u0161\u0161i, O\u0161\u0161i!<\/p>\n\n\n\n

Mity\u0161 laijatoin mielihyv\u00e4 \u0161uaha mainita h\u00e4nen nimie! \u0160e oliki muailman kaunehin nimi.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 O\u0161\u0161i, O\u0161\u0161i, O\u0161\u0161i \u2013.<\/p>\n\n\n\n

Ka \u0161iih h\u00e4nen unelmat ji\u00e4tih. Muamo ku\u010d\u010du h\u00e4nt\u00e4 ikkuna\u0161ta.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Ti\u00e4l\u00e4 olen, muamo, ti\u00e4l\u00e4, va\u0161tasi Aili.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Nou\u0161e t\u00e4nne, ompelija on tullun.<\/p>\n\n\n\n

Kalvakka, hil\u2019l\u2019ani naini \u0161eiso huonehe\u0161\u0161a, mittalentta ki\u00e4\u0161\u0161\u00e4, h\u00e4nt\u00e4 vuottama\u0161\u0161a. Martha Rainio \u2013 Aililla hi\u00e4n oli tuttava jo entise\u0161t\u00e4h, jo monta kruuttua ompelija oli h\u00e4nell\u00e4 luatin.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Ett\u00e4 \u0161ua nyt ottua muuta ruatuo, varotti rouva R\u00f6mer Marthua, meil\u00e4 tulou \u0161it\u00e4 riitt\u00e4m\u00e4h teil\u00e4 \u0161yky\u0161yh \u0161uaten. Totta ty\u00f6 oletta ke\u0161\u00e4n aikua ti\u00e4l\u00e4 kyl\u00e4\u0161\u0161\u00e4 vain kuinpa?<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Totta mie olen, va\u0161tasi Martha.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4nen n\u00e4k\u00f6h ei lekahtankana ta oli totini kun mi, ei yksik\u00e4n\u00e4 liikeh kerton, oliko rouva R\u00f6merin ehotu\u0161 h\u00e4nen mielt\u00e4 my\u00f6ten vain ei.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Ti\u00e4l\u00e4 tulou ommeltavak\u0161i ho\u0161 mit\u00e4, makuantavuatetta tai plat\u2019t\u2019ua. Niin jotta \u2013 parempi \u0161anuo \u0161uorah, ei \u0161e teilt\u00e4 peito\u0161\u0161a pisy: antasin teij\u00e4n luajittavak\u0161i tytt\u00e4rell\u00e4ni prituanieta. En tiij\u00e4 niket\u00e4, ken luatiu niin hyvy\u00e4 ruatuo kuin Martha, \u0161ent\u00e4h mie pi\u00e4tinki ki\u00e4nty\u00e4 heti teij\u00e4n puoleh.
Marthan n\u00e4k\u00f6 v\u00e4h\u00e4sen eleyty, ka hi\u00e4n ei kuitenkis virkkan nimit\u00e4, ka\u010dahti vain pitk\u00e4seh Ailih, kumpani va\u0161tasi \u0161iih o\u0161akkahalla muhahuk\u0161ella.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Ka Martha ei \u0161ua paissa \u0161iit\u00e4 viel\u00e4, jatko rouva R\u00f6mer, kihlonta julatah Iivananp\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ku\u010dumma t\u00e4nne kaikki meij\u00e4n tovarissat linna\u0161ta ta \u0161iih \u0161uaten ei nikenen pit\u00e4is tiety\u00e4 koko asie\u0161ta. Luajimma potarkan kaikilla, hi\u00e4n muhi ta \u0161ilitteli Ailin kellert\u00e4vy\u00e4 tukkua, kun mi\u00e4n ukko yll\u00e4tty\u00e4n no\u0161tau teil\u00e4 nuorilla pokalin. \u2013 Kanin, kihlamekolla olis nyt kiireh. Mie olen t\u00e4\u0161\u0161\u00e4 valinnun mallin muotilehtil\u00f6ist\u00e4. \u2013 Aili, kuinpa \u0161iula t\u00e4m\u00e4?<\/p>\n\n\n\n

Aili ka\u010d\u010do lehe\u0161t\u00e4 yli\u010d\u010di, hi\u00e4n ei \u00e4ijy\u00e4 moisista v\u00e4litt\u00e4n, oli tottun j\u00e4tt\u00e4m\u00e4h ne muamon hommattavak\u0161i. Ta \u0161e oli hyv\u00e4, muamohan \u0161en parahiten tiesi.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Niin, mie tuumai\u010den, jotta t\u00e4\u0161t\u00e4 tulou vorssa. T\u00e4\u0161\u0161\u00e4 on kanka\u0161.<\/p>\n\n\n\n

Hi\u00e4n otti stolalta hienosen vualien\u0161inisen kisseikankahan ta levitti \u0161it\u00e4 Ailin eteh.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Mit\u00e4 ty\u00f6 \u0161anotta, Martha? Pa\u0161\u0161uauko \u0161e h\u00e4nell\u00e4? ky\u0161y hi\u00e4n, ylpien iha\u0161\u0161uk\u0161en ilmeh n\u00e4v\u00f6ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ylen hyvinh\u00e4n \u0161e pa\u0161\u0161asi Ailin valkien kirkkahah, hienoseh hipieh ta helie\u0161ti ru\u0161ottavih po\u0161kiloih.
V\u00e4h\u00e4n aikua h\u00e4nt\u00e4 ka\u010deltuo muamo j\u00e4tti kankahan ompelijan k\u00e4teh ta l\u00e4ksi muih ruatoloih.<\/p>\n\n\n\n

Martha a\u0161etti mittalentan Ailin vy\u00f6t\u00e4ryk\u0161ell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Ty\u00f6k\u00f6 \u0161iit\u00e4 toven ji\u00e4tt\u00e4 t\u00e4nne koko ke\u0161\u00e4k\u0161i, Martha? ky\u0161y Aili. Olis niin vessel\u00e4. P\u00e4iv\u00e4t ompelisima yhe\u0161\u0161\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Puitto ty\u00f6 malttasija? muhi Martha.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Tiett\u00e4v\u00e4ini ompelisin. Ka en \u0161ill\u00e4 aikua, kon\u0161a O\u0161\u0161i on ti\u00e4l\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Ku\u010dutahko ti\u00e4n \u0161ulhaista O\u0161\u0161i?<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Ku\u010dutah. Toiset tovemma\u0161tah \u0161anotah h\u00e4nt\u00e4 Oskariksi, ka O\u0161\u0161i on miu\u0161ta \u00e4ijy\u00e4 \u010domempi nimi. Onnakko teij\u00e4nki miele\u0161t\u00e4?<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Niin miunki.<\/p>\n\n\n\n

Martha kumartu ottamah hamehen mittua. Aili ihmetteli h\u00e4nen kaunista mu\u0161tua ka\u0161\u0161ua, kumpani oli pletitty pi\u00e4n pi\u00e4ll\u00e4 hopiesen nuolen ymp\u00e4ri.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Ta hi\u00e4n on muitenki niin kaunis. Korkieka\u0161voni ta \u0161olakka. Ta luonnoltah ylen luopusa, hemmeh, niin kaikin \u0161anotah.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Tiett\u00e4v\u00e4ini hi\u00e4n teit\u00e4 \u0161uvai\u010d\u010dou ilmataivahallise\u0161ti?<\/p>\n\n\n\n

\u2013 En tiij\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Ty\u00f6k\u00f6 ett\u00e4 tiij\u00e4?<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Totta\u0161e mie tiij\u00e4n. Hi\u00e4n \u2013 ei, en mie ilkie \u0161anuo.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 \u0160anokkua pois. Ei ti\u00e4n pie miun t\u00e4hen \u010duipottua.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Hi\u00e4n vannou, jotta en\u0161i ka\u010dahuk\u0161e\u0161ta hi\u00e4n raka\u0161tu miuh.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 \u0160en mie kyll\u00e4 u\u0161on, va\u0161tai Martha, ka\u010d\u010duon h\u00e4nen lap\u0161ellisen vijatointa n\u00e4ky\u00f6 ta hentuo vartaluo.<\/p>\n\n\n\n

Martha oli heitt\u00e4n mittuamisen, hi\u00e4n levitti kankahan stolalla ta rupei \u0161it\u00e4 leikkuamah. Aili pi\u00e4si v\u00e4lly\u00f6h, hi\u00e4n istuutu kiikkustuulah ta pani \u0161en vessel\u00e4h liikkeheh.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Kun tiet\u00e4sitt\u00e4, Martha, kuin ly\u0161ti on olla antilahana.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Kenp\u00e4 tove\u0161tah ti\u00e4n \u0161ulhani on?<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Kuotelkua arvual\u2019l\u2019a. Eik\u00e4 \u0161e olekana jykie, kun kerran tiij\u00e4tt\u00e4, jotta h\u00e4nt\u00e4 ku\u010dutah O\u0161\u0161i ta jotta hi\u00e4n on \u0161olakka varreltah, kaunis mie\u0161.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Niit\u00e4 on niin \u00e4ij\u00e4 \u0161olakkavartaloisie. Ta mist\u00e4p\u00e4 mie h\u00e4nen rissint\u00e4nimij\u00e4 olisin \u0161uanun tiety\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 No kuotelkua nyt kuitenki.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Touhturi Evers?<\/p>\n\n\n\n

\u2013 No ei! Onko hi\u00e4n nyt kaunis?<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Magisteri Kessler?<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Uh! Kumpani on niin kankie ta ilotoin, jotta en tunne toista moista. O\u0161\u0161i on ylen poikkoi ta vessel\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Mou\u0161ot mie en h\u00e4nt\u00e4 ni tunne?<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Naverno tunnetta \u2013 \u0160\u0161!<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Aili pietti kiikkustuulan ta kuunteli.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Onnakko tulou \u2013?<\/p>\n\n\n\n

Ovi avautu ta kynnyk\u0161ell\u00e4 ilme\u0161ty nuori komie herra vualie\u0161\u0161a ke\u0161\u00e4puvu\u0161\u0161a. \u0160e oli varasut’t’a Oskar Holm.<\/p>\n\n\n\n

Aililla kohoi ru\u0161otu\u0161 ihan ohimoloilla \u0161uaten.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 O\u0161\u0161i, hi\u00e4n hoikahti ta rienti va\u0161tah. Tule terveh!<\/p>\n\n\n\n

Ka Holm oli tokatin, jotta huonehe\u0161\u0161a oli gost\u2019a. H\u00e4nen n\u00e4k\u00f6 j\u00e4y\u010disty ta muuttu vierahak\u0161i.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Onko kauppaneuvori koissa? hi\u00e4n ky\u0161y.<\/p>\n\n\n\n

Aili nakro.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 O\u0161\u0161i, mit\u00e4 \u0161ie luatiuvut? Ei \u0161iun ollenkana tarvi\u010de. Neiti Rainio tiet\u00e4y kaiken. Muamo h\u00e4nell\u00e4 va\u0161ta kerto. Neiti Rainio on ka\u010do ti\u00e4l\u00e4 ompeloma\u0161\u0161a miula prituaneita. Ta tuommoni miula mekko tulou kihlajaisih. Onko vorssa? \u0160ie et \u0161ua n\u00e4h\u00e4 milma \u0161iin\u00e4 ennein kuin \u0161iit\u00e4 va\u0161ta. \u2013 A\u0161tumallako \u0161ie tulit?<\/p>\n\n\n\n

\u2013 A\u0161tumalla.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Koko matan? Linna\u0161ta \u0161uaten?<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Niin.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 A voi, no \u0161illoin \u0161ilma onnakko vaivuttau. Istuuvu t\u00e4nne.<\/p>\n\n\n\n

Holm \u0161olahti divanan kokkah. Hi\u00e4n oli tovenki kalvakka ta rauvennuon n\u00e4k\u00f6ni. Ei hi\u00e4n nimit\u00e4 paissun eik\u00e4 ni ka\u010d\u010don Aililla \u0161ilmih, niin kuin tavallise\u0161ti, vain otti n\u00e4\u0161tyykin kormano\u0161ta ta pyyhki o\u010d\u010dua. Aili istu pienell\u00e4 stuulalla h\u00e4nen eteh, onni ta helly\u0161 kuva\u0161\u0161uttih h\u00e4nen n\u00e4v\u00f6\u0161\u0161\u00e4. Hy\u00f6 oltih \u0161iel\u00e4 niin rauha\u0161\u0161a huonehen toisella puolella. Martha \u0161eiso \u0161elin heih, kumarruk\u0161issa tuon vualien \u0161inisen kankahan pi\u00e4ll\u00e4, \u0161ak\u0161et naristih stolua va\u0161\u0161en, kun hi\u00e4n \u0161iin\u00e4 leikkai liivie kihlamekkoh.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 \u0160iula tuli \u00e4kie a\u0161tuos\u2019s\u2019a, \u0161ano Aili oltuo kotvasen vaikkasena. M\u00e4nenk\u00f6 k\u00e4ym\u00e4h seltterivett\u00e4 kar\u0161ina\u0161ta?<\/p>\n\n\n\n

Hi\u00e4n ei ni vuottan va\u0161tau\u0161ta, a l\u00e4ksi \u0161ama\u0161\u0161a keittij\u00f6n puolella, kumpani oli rakennuk\u0161en toise\u0161\u0161a pi\u00e4\u0161\u0161\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Hy\u00f6 ji\u00e4tih kahen, Holm ta ompelija.\u0160ak\u0161et h\u00f6r\u00f6\u0161\u0161yttih narisoma\u0161ta. Varattavat \u0161ilm\u00e4t ki\u00e4nnyttih \u0161ill\u00e4 puolella huonehta, miss\u00e4 Holm istu. Holm kohtai ka\u010dahuk\u0161en.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Martha, mi o\u0161atoin \u0161atuntahini \u0161ilma t\u00e4nne toi? Tuumai\u010din hil\u2019l\u2019akkaiseh \u0161ilma valmissella, ka nyt \u0161e tuli n\u00e4in vuottamatta.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 \u0160ie et ole ruohtin kertuo miula t\u00e4\u0161t\u00e4. Olet vain miu\u0161ta puannun, et ole ni la\u0161ken pakajamah \u0161iun keralla. Tolkutoin olet!<\/p>\n\n\n\n

Hi\u00e4n \u0161eiso \u0161uorana ta j\u00e4mien\u00e4, h\u00e4nen ka\u010dahu\u0161 leimahti ta h\u00e4nen i\u00e4ni vavahti.
Holm pahanp\u00e4iv\u00e4se\u0161ti h\u00e4t\u00e4yty. Veret \u0161\u00e4v\u00e4hyttih h\u00e4nen n\u00e4v\u00f6ll\u00e4 ta ki\u00e4t nypittih rauhattoma\u0161ti divanan k\u00e4si\u0161ijua. Hi\u00e4n kuotteli kumminki lujottautuo ta niise a\u0161ettuo por\u010duintavalmehuk\u0161eh.
\u2013 A mit\u00e4 \u0161ie nyt tovemma\u0161tah \u0161uoriet ruatamah? hi\u00e4n ky\u0161y.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Mie \u0161uorien \u0161anelomah heil\u00e4 kaiken julki.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 \u0160ill\u00e4 et voita mit\u00e4n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Niink\u00f6 \u0161ie tuumai\u010det? \u2013 Mie kuulen, jotta v\u00e4h\u00e4n \u0161ie arvuat, mit\u00e4 luatuo asiet ollah.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Mit\u00e4 \u0161ie tahot \u0161anuo?<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Jotta \u0161iu\u0161ta kohtasillah tulou tuatto, hi\u00e4n \u0161aneli ta koro\u0161ti jokahista \u0161anua.
\u0160e \u0161ivallu\u0161 \u0161attu. Holm kavahti \u0161eisomah, j\u00e4hmetty, ta pi\u00e4si va\u0161ta kotvasen per\u00e4\u0161t\u00e4 i\u00e4neh:<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Valehtelet.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 \u0160en \u0161ie \u0161uat n\u00e4h\u00e4 \u0161yy\u0161ke\u0161\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Marthan viha v\u00e4h\u00e4sen lauhtu, kun hi\u00e4n huomai, mitein h\u00e4nen \u0161anat vaikutettih. H\u00e4ne\u0161\u0161\u00e4 rotiutu pikkaraini toivon kyven, \u0161e h\u00e4nen \u0161yv\u00e4int\u00e4 \u0161ulatti. Olihan heil\u00e4 yhtehini huoli, \u0161e heij\u00e4t kammi\u010doi\u010d\u010di yhteh: Oskar ei \u0161uattais j\u00e4tty\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 t\u00e4h tilah, tuo uu\u0161i armahu\u0161 haihtuis, entiset tuntehet my\u00f6\u0161\u0161ytt\u00e4is. Olihan hi\u00e4n h\u00e4nt\u00e4ki toko \u0161uvainun. \u0160en aijan muisto viel\u00e4 en\u00e4mpi tyynnytti h\u00e4nen mielt\u00e4h.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Oskar, el\u00e4 milma j\u00e4t\u00e4. \u0160uatan mie kantua h\u00e4piet\u00e4 ta pahak\u0161ika\u010dontua, en ota pi\u00e4h\u00e4ni rahvahan pakinua, kun \u0161ie vain pisynet miula u\u0161ollisena ta \u0161uvai\u010det milma entiseh luatuh.
Holm veti henkie \u0161yv\u00e4h, ei hi\u00e4n paikalla kyvennyn va\u0161tuamah, ka\u010d\u010do vain jalkoih, oli puitto muokkautun ta m\u00e4ni harmuattavan kalpiek\u0161i. Marthan \u0161ilm\u00e4t pisyttih h\u00e4ne\u0161\u0161\u00e4 kiini vuottuan.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Mint\u00e4h et aikasempah miula t\u00e4t\u00e4 \u0161anon? Holm ky\u0161y j\u00e4lkim\u00f6iten matalalla, k\u00f6m\u00e4k\u00e4ll\u00e4 i\u00e4nell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 En ka\u010do mie i\u010dek\u00e4n\u00e4 \u0161it\u00e4 tiet\u00e4n, en tahton u\u0161kuo ennein kun nyt va\u0161ta er\u00e4\u0161 net\u00e4li takaperin. \u0160en j\u00e4lkeh en ole \u0161uanun \u0161ilma n\u00e4h\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Martha ka\u010d\u010do h\u00e4neh molimalla, puitto elo\u0161 tai kuoloma oltais riiputtu \u0161iit\u00e4 pi\u00e4t\u00f6k\u0161e\u0161t\u00e4, kumpasen Holm nyt luati.<\/p>\n\n\n\n

Muutoma \u0161ilm\u00e4nlipahu\u0161 kulu. Hy\u00f6 \u0161eisottih \u0161iin\u00e4 va\u0161\u0161akkah, i\u00e4nett\u00e4 molommat. Holmin \u0161ilm\u00e4t \u0161avittih puoleh toiseh, ka Martha ka\u010d\u010duo kiirotti h\u00e4neh r\u00e4v\u00e4ht\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Vuottuas\u2019s\u2019a h\u00e4nell\u00e4 tu\u0161ka m\u00e4ni va\u010d\u010dah, \u0161uattohan Aili my\u00f6\u0161ty\u00f6 ho\u0161 mih aikah ta kon\u0161a h\u00e4nen tietoh \u0161e asie \u0161iit\u00e4 tulis?
\u0160ama\u0161\u0161a ni kuulu oven avuanta viere\u0161\u0161\u00e4 olija\u0161ta huonehe\u0161ta.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Paiska toisella kerralla, \u010dupatti Holm h\u00e4t\u00e4hise\u0161ti.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Ka kon\u0161a?<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Kon\u0161aki. \u2013 Illalla, jo\u0161 pa\u0161\u0161uau.<\/p>\n\n\n\n

Hi\u00e4n \u0161olahti j\u00e4lell\u00e4h omalla paikalla tivanan \u010duppuh, kuapni k\u00e4teheh muotikasiettua, kumpasie \u0161iin\u00e4 rinnalla oli lev\u00e4ll\u00e4h, ta upotti \u0161ilm\u00e4h niih Ailin ji\u00e4viyty\u00f6ss\u00e4 huoneheh. Martha niisi a\u0161ettu entisill\u00e4 tiloillah, ta \u0161eiso tua\u0161\u0161en \u0161elin. No\u0161ni\u010d\u010dimet naristih \u0161amah tapah kuin ennenki.<\/p>\n\n\n\n

Aili la\u0161ki tari\u010d\u010dimen tivanan \u0161ivustolalla ta kuato vett\u00e4 stokanah.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Ka, O\u0161\u0161i?<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Prosti!<\/p>\n\n\n\n

Holm hava\u010d\u010dautu, heitti kasietat pois ki\u00e4\u0161t\u00e4h, ta tyhjenti stokanan yhell\u00e4 kulahuk\u0161ella. Aili t\u00e4ytti \u0161en uuvve\u0161tah, ta hi\u00e4n klunkai viel\u00e4 \u0161enki pohjie my\u00f6ten.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Ka \u0161iula vet oliki kova jano, ihmetteli Aili mielihyviss\u00e4h, kun oli niin hyvin \u0161en arvannun. \u2013L\u00e4kk\u00e4 my\u00f6 nyt ala\u0161 ka\u0161vimualla? \u0160iel\u00e4 on toko viiliemp\u00e4ist\u00e4. Ta mie o\u0161utan \u0161iula \u0161iel\u00e4 omenapuun, kumpasen mie kahek\u0161an vuotta takaperin issutin. Smieti jotta \u0161e nyt en\u0161i kertua on kuka\u0161\u0161a, t\u00e4n\u00e4pi\u00e4n\u00e4 huomenek\u0161ella l\u00f6ysin \u0161iit\u00e4 kolme kaunista n\u2019uppuo.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4h luatuh \u010dir\u010detty\u00e4n Aili kuletti \u0161ulhaistah k\u00e4sipuole\u0161ta verannalla ta \u0161ielt\u00e4 ka\u0161vimualla leviet\u00e4 toro\u0161kua pitin, \u0161e juohatti alahak\u0161i lehtistuanuh.<\/p>\n\n\n\n

Martha ka\u010d\u010do heij\u00e4n per\u00e4h. Tulena m\u00e4ni tu\u0161ka l\u00e4pi h\u00e4nen va\u010da\u0161ta, kun Aili verannan portahie la\u0161keutuossa nojautu \u0161ulhaistah va\u0161\u0161en ta \u010domase\u0161ti ka\u010d\u010do h\u00e4nell\u00e4 \u0161ilmih. Mit\u00e4 lien\u00f6y \u0161iin\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 \u0161anon, Martha ei voinun \u0161it\u00e4 kuulla, ka mit\u00e4nih hell\u00e4n pehmie\u0161i\u00e4mellist\u00e4 \u0161e toinah oli.
Martha puri hamma\u0161ta; h\u00e4nell\u00e4 ter\u00e4v\u00e4h nousi himo vej\u00e4lty\u00e4 tuka\u0161ta tuota h\u00e4ip\u00e4kky\u00e4 el\u00e4jy\u00e4, kumpani vara\u0161ti h\u00e4nelt\u00e4 miele\u0161\u0161\u00e4piett\u00e4v\u00e4n. Mitein kaunehe\u0161ti hi\u00e4n a\u0161tu \u0161iin\u00e4 Oskarin rinnalla, ta mitein nuorelta, ihalalta ta hempielt\u00e4 hi\u00e4n n\u00e4ytti ru\u0161kie\u0161\u0161a hienose\u0161\u0161a ke\u0161\u00e4plat\u2019t\u2019ase\u0161\u0161ah. Martha tun\u0161i i\u010d\u010die pienen\u00e4 harmuana hiiren\u00e4 h\u00e4nen rinnalla, polte nousi h\u00e4nen \u0161i\u00e4me\u0161\u0161\u00e4h ta veri \u0161y\u00f6k\u0161i h\u00e4nell\u00e4 pi\u00e4h\u00e4h. Hi\u00e4n ka\u010dannallah li\u010dotti h\u00e4nt\u00e4, h\u00e4nt\u00e4 tuola, kumpasen helakka nakru juuri nyt kaiku yl\u00e4h\u00e4k\u0161i t\u00e4nne \u0161uaten, puitto pilkaten h\u00e4nen avutointa vihuah.<\/p>\n\n\n\n

Va\u0161ta \u0161iit\u00e4, kun heit\u00e4 ei en\u00e4mpi n\u00e4kyn, ottautu Martha iell\u00e4h ruatoh. Hi\u00e4n poikkoh \u0161ovitteli leikattuja paloja yhteh, ta kroklaili niit\u00e4 kiini toini toiseh, jotta joutuis liivi pa\u0161\u0161auteltavak\u0161i. H\u00e4nen piti pi\u00e4\u0161\u0161\u00e4 ta mit\u00e4 rutompah erottamah heit\u00e4, hi\u00e4n ei tirppan \u0161it\u00e4 ajatu\u0161ta, jotta nuo kak\u0161i oltais \u0161iel\u00e4 yksiss\u00e4h, onnakko Oskar nyt parahuol\u2019l\u2019ah \u0161epy\u00e4li toista\u2026<\/p>\n\n\n\n

Ery\u00e4h\u00e4n tunnin pi\u00e4\u0161t\u00e4 piika toi h\u00e4nell\u00e4 kahvie. \u0160illoin hi\u00e4n ju\u0161tih vej\u00e4lti j\u00e4lkimm\u00e4iset pissok\u0161et.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Nyth\u00e4n t\u00e4\u0161\u0161\u00e4 ois pa\u0161\u0161auteltavua, hi\u00e4n virkko, \u0161ama\u0161\u0161a kun hampahillah puri rihman poikki.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 M\u00e4nenk\u00f6 pyritt\u00e4m\u00e4h Aili-neitie? ky\u0161y Liisa, kumpani \u0161eiso h\u00e4nen ie\u0161\u0161\u00e4h kahvitari\u010d\u010dimen keralla.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Ei pie, mie i\u010de m\u00e4nen \u2013 \u0161uan v\u00e4h\u00e4sen jalotteliutuo. \u2013 Oltanehko hy\u00f6 viel\u00e4ki tuola lehtistuanu\u0161\u0161a?<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Ka \u0161iel\u00e4 hy\u00f6 totta\u0161e ollah.<\/p>\n\n\n\n

Martha kaiken aikua ka\u010dotteli kahvie juuvve\u0161\u0161a lehtistuanuh p\u00e4in. Ei \u0161ielt\u00e4 n\u00e4kyn eik\u00e4 kuulun mit\u00e4n\u00e4, ka \u0161iel\u00e4 hy\u00f6 oltih, puijen takuana, \u0161iit\u00e4 hi\u00e4n oli varma.<\/p>\n\n\n\n

Hil\u2019l\u2019aseh, i\u00e4nett\u00f6min a\u0161kelin hi\u00e4n mukitteli \u0161ivupolkuja alahak\u0161i ta tuli niin vuottamatta lehtistuanun luok\u0161e, jotta ei \u0161en \u0161i\u00e4me\u0161\u0161\u00e4 olijat mit\u00e4n\u00e4 huomattu, ennein kuin hi\u00e4n ji\u00e4viyty heij\u00e4n eteh. Hy\u00f6 j\u00e4p\u0161\u00e4hettih, Aili veti i\u010d\u010dieh erill\u00e4h O\u0161\u0161ista, kumpasen olkapi\u00e4h hi\u00e4n oli nojannun omua ver\u00f6vy\u00e4 po\u0161kie ta O\u0161\u0161i irrotti oman k\u00e4\u0161ivarren h\u00e4nen vy\u00f6t\u00e4ryk\u0161elt\u00e4h.<\/p>\n\n\n\n

Aili h\u00e4mmenty, ka O\u0161\u0161in o\u010d\u010dah rotiutu kruppi ta Marthua yhytti tyytym\u00e4t\u00f6in ka\u010dahu\u0161. Vain Martha ei \u0161iit\u00e4 v\u00e4litt\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Neiti, ole moini hyv\u00e4 ta tule pa\u0161\u0161auttamah liivie. I\u00e4ne\u0161\u0161\u00e4, mill\u00e4 hi\u00e4n \u0161en \u0161ano, kuulu mit\u00e4nih kovua ta k\u00e4\u0161k\u00f6v\u00e4ist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ennenkun hi\u00e4n ki\u00e4nty m\u00e4n\u00f6m\u00e4h Ailin j\u00e4le\u0161t\u00e4, heitti hi\u00e4n pit\u00e4n, vihua leiskujan ka\u010dahuk\u0161en Holmih, kumpani j\u00e4i istumah.<\/p>\n\n\n\n

Kruppi Holmin o\u010da\u0161\u0161a \u0161yventy. Hi\u00e4n viritti paperossin, poltteli \u0161it\u00e4 hil\u2019l\u2019akkaiseh ta tuumai\u010d\u010di. Kon\u0161a \u0161e oli loppuh \u0161uaten palan, hi\u00e4n nousi ta venytteli, l\u00e4ksi lehtistuanu\u0161ta pihalla ta rupesi ie\u0161tua\u0161 toro\u0161kua pitin k\u00e4vel\u00f6m\u00e4h. H\u00e4nen a\u0161\u0161unta oli varmua ta notkieta, holtti o\u0161utti rohkevutta, pi\u00e4n pistya\u0161ento lujutta. H\u00e4nen asiet oli \u0161elvitty ta hi\u00e4n oli luatin pi\u00e4t\u00f6k\u0161en, kumpase\u0161ta ei aiveltan horjuo.<\/p>\n\n\n\n

Martha istu p\u00e4t\u00f6v\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4n ompeluk\u0161en keralla, l\u00e4\u0161\u0161\u00e4 verannanpuolista ikkunua. Hi\u00e4n kuuli heij\u00e4n heplakat i\u00e4net en\u0161imen pihalta, \u0161en j\u00e4lkeh ruokasalista, kumpase\u0161\u0161a hy\u00f6 \u0161y\u00f6tih iltaista. Hi\u00e4n n\u00e4ki kuinpa hy\u00f6 liikuttih ie\u0161tua\u0161, oltih omavaltaset ta huolettomat, puittokuin hyv\u00e4n o\u0161an helmalap\u0161et.<\/p>\n\n\n\n

Oskar, h\u00e4nen entini Oskar, o\u0161utti olovan jo t\u00e4yvellise\u0161ti perehtyn t\u00e4\u0161\u0161\u00e4 koissa. H\u00e4nt\u00e4 piettih kuin ainaki omua pereht\u00e4 eik\u00e4 hi\u00e4n olonnun Ailin rinnalta hoti pienen kotvasen aijak\u0161i.<\/p>\n\n\n\n

Marthan \u0161i\u00e4me\u0161\u0161\u00e4 riehuttih \u0161ekalat, ristiriitaset tunnot. Toi\u010d\u010di valtasi raivosa viha, h\u00e4nell\u00e4 olis himottan tappua heij\u00e4t molommat, paiskata heij\u00e4t muah, polkie heit\u00e4 jaloillah, lyyvv\u00e4, piek\u0161y\u00e4 heij\u00e4t henkist\u00e4. Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 koko pereh puittokuin h\u00e4nen uhalla ker\u00e4yty verannalla, \u0161iih h\u00e4nen \u0161ilmieh eteh, kahvie juomah. \u0160iin\u00e4 hy\u00f6 kaikin issuttih monen tunnin aijan ta kepiet\u00e4 vessely\u00e4 paistih, ta \u0161illoin h\u00e4nell\u00e4 himotti ry\u00f6p\u0161\u00e4hty\u00e4 heij\u00e4n joukkoh, o\u0161uttoa \u0161ormella tuota heij\u00e4n kallista kost\u2019ua, tuota vorssua, komieta, arma\u0161ta \u0161ulhaista ta pal\u2019l\u2019a\u0161tua h\u00e4nen ruavot, julma\u0161ti kohti ta i\u010dkin to\u010dkin kertuo mimmosissa peittov\u00e4lil\u00f6iss\u00e4 hy\u00f6 oltih oltu, ta kaikkien ie\u0161\u0161\u00e4 tunnu\u0161tua oma huikie. Riemulla hi\u00e4n smietti \u0161it\u00e4 jassakkua, kumpasen hi\u00e4n \u0161ais aikah, kuinpa hi\u00e4n yhell\u00e4 isulla luatis lopun tuo\u0161ta ilose\u0161ta, perehellise\u0161t\u00e4 \u0161ovu\u0161\u0161aolenna\u0161ta ta kukistais tuon mo\u0161\u0161enniekan, kumpani oli h\u00e4net hyl\u00e4nnyn, kumpani oli h\u00e4nt\u00e4 n\u00e4in o\u0161attomak\u0161i luatin.<\/p>\n\n\n\n

Ompelu\u0161 oli kirvonnun h\u00e4nen helmah. Hi\u00e4n rupesi ka\u010d\u010delomah heit\u00e4 \u0161iel\u00e4, miss\u00e4 hy\u00f6 issuttih rauhallisen lup\u0161aka\u0161ti, tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mist\u00e4ki \u0161iit\u00e4 viha\u0161ta, kumpani heit\u00e4 kohti hehku.<\/p>\n\n\n\n

Kauppaneuvorilla oli kasietta ki\u00e4\u0161\u0161\u00e4, hi\u00e4n oli turpakka herra, varman ta haltivoi\u010d\u010dijan n\u00e4k\u00f6ni. Rouva, pul\u010dakka, terveh ta pohatann\u00e4k\u00f6ni hi\u00e4nki, nieklo hil\u2019l\u2019akkaiseh, ka Aililla ei ollun mit\u00e4n\u00e4 muuta ruatuo kun hellie hyvy\u00e4 o\u0161uah ta olla iha\u0161\u0161uttava.<\/p>\n\n\n\n

Ta Oskar \u2013 vot kun tyytyv\u00e4llisen n\u00e4k\u00f6sen\u00e4 hi\u00e4n \u0161iel\u00e4 poltteli paperossie ta \u0161uutki Ailin keralla. Ei onnakko muistan h\u00e4nt\u00e4 en\u00e4mpi eik\u00e4 ni h\u00e4nen tu\u0161ista v\u00e4litt\u00e4n. Ylen vierahalta hi\u00e4n Martha\u0161taki nyt tuntu. Kon\u0161a hi\u00e4n ka\u010d\u010deli tuota vorssua, opa\u0161tunutta herrua, ei hi\u00e4n voinun ymm\u00e4rty\u00e4 jotta tove\u0161tah hy\u00f6 oli pietty \u0161emmoista hyvy\u00e4 v\u00e4lie \u2013 hi\u00e4n, huovis ompelija ta tuo nuori, ylpie varasut\u2019t\u2019a, mamseli R\u00f6merin \u0161ulhani.<\/p>\n\n\n\n

Martha tun\u0161i, jotta heij\u00e4n v\u00e4lih oli ilme\u0161tyn \u0161yv\u00e4, ylipi\u00e4s\u00f6m\u00e4t\u00f6in halkiema. Varasut\u2019t\u2019a Holm oli h\u00e4nell\u00e4 viera\u0161, hi\u00e4n oli uu\u0161issa ololoissa kylmennyn entist\u00e4 peittomielitietty\u00f6 va\u0161\u0161en, ei tahton h\u00e4nt\u00e4 en\u00e4mpi tuntie, ei ni tunnu\u0161tua, jotta kon\u0161aki ois ollun h\u00e4nen kera miss\u00e4ki v\u00e4lil\u00f6iss\u00e4. \u0160e oli kaikki ollutta ta m\u00e4nnytt\u00e4!<\/p>\n\n\n\n

Vihan viehkuri oli ohi\u010d\u010di: yksin\u00e4isy\u00f6n ta turvattomuon tuntehet tultih \u0161en tilah. H\u00e4pie h\u00e4nt\u00e4 vuotti ta ri\u0161tikan\u0161an ossutinta, h\u00e4t\u00e4 ta avuttomu\u0161. Eik\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ollun ni yht\u00e4 potru\u0161kua, kumpani h\u00e4nt\u00e4 kuuntelis ta \u0161alei\u010d\u010dis!<\/p>\n\n\n\n

Kon\u0161a hi\u00e4n tua\u0161 kumartu ompelomah, kirposi h\u00e4nen po\u0161kelta kihlaplat\u2019an pi\u00e4ll\u00e4 monie\u0161 \u0161uuri kyyn\u00e4l. Hi\u00e4n p\u00f6l\u00e4\u0161ty ta hivo ne poike\u0161 nen\u00e4paikkasellah. Totta\u0161e ne ei nimit\u00e4 pilkkua j\u00e4tt\u00e4n kankahah.<\/p>\n\n\n\n

Va\u0161ta my\u00f6hemp\u00e4h ilme\u0161ty Alavalla Ailin vuotettu tovarissa. Hi\u00e4n \u0161uorisi ji\u00e4h\u00e4 huomiseh \u0161uaten, \u0161amoin kun O\u0161\u0161iki.<\/p>\n\n\n\n

Aililla ta Olgalla oli mit\u00e4ki paistavua toini toisella, \u0161emmoista mit\u00e4 O\u0161\u0161in ei pit\u00e4n kuulla. O\u0161\u0161in \u0161ynnynt\u00e4p\u00e4iv\u00e4 oli ni\u00e4t kuukauven per\u00e4\u0161t\u00e4 ta yhe\u0161\u0161\u00e4 Olgan kera Aili oli pi\u00e4tt\u00e4n ommella h\u00e4nell\u00e4 potarkak\u0161i matkasumkan. Olga oli ottan asiek\u0161eh valita kuavan \u010domennu\u0161ompeluk\u0161eh ta niit\u00e4 hi\u00e4n oli tuonun moniehan mata\u0161\u0161ah. Heij\u00e4n piti nyt \u0161uaha niit\u00e4 ka\u010della kahen ke\u0161en, ta kon\u0161a O\u0161\u0161i u\u0161otti, jotta ei hi\u00e4n ollun niyht\u00e4 tiijonhimoni heij\u00e4n peittoasieloih n\u00e4hen, m\u00e4ntih hy\u00f6 \u010dartakkah \u201dviijek\u0161i minuutiksi”, ta j\u00e4tettih O\u0161\u0161in \u0161iksi aikua i\u010dek\u0161eh satuh.<\/p>\n\n\n\n

Martha oli \u0161illoin jo \u0161uanun ompeluk\u0161et valmehiksi. Hi\u00e4n tokati ikkuna\u0161ta kun tyt\u00f6t l\u00e4hettih, \u0161i\u00e4n oli kintahan peikalo\u0161\u0161a, Martha melki kuuli \u0161en ly\u00f6nnit. Oli vet Oskar luvannun h\u00e4nt\u00e4 pakautella my\u00f6hemp\u00e4h illalla? Onnakko nyt olis \u0161iih pa\u0161\u0161uaja aika?<\/p>\n\n\n\n

Hi\u00e4n k\u00e4veli hil\u2019l\u2019akkaiseh ka\u0161vimualla. Kierteli savun toro\u0161koja, ka\u010d\u010deli pen\u0161ahie ta \u0161illoin-toi\u010d\u010di ka\u010dahteli ikkunoih p\u00e4in, a kun \u0161iel\u00e4 ken h\u00e4nt\u00e4 ka\u010d\u010delis. Lopulta hi\u00e4n pujahti \u0161ill\u00e4 toro\u0161kalla, miss\u00e4 Oskar istu. Martha purek\u0161enteli koivun varpuo, kumpasen oli katannun ta hil\u2019l\u2019akkaiseh iell\u00e4h a\u0161tuon hi\u00e4n ka\u010dahti varovaise\u0161ti ta ky\u0161yv\u00e4ise\u0161ti Oskarih.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 A\u0161\u0161u tuonne me\u010d\u010d\u00e4h, mie tulen j\u00e4le\u0161\u0161\u00e4 rantatiet\u00e4 pitin, Oskar mumetti.<\/p>\n\n\n\n

Veret leimahti Marthan n\u00e4k\u00f6h, hi\u00e4n ny\u00f6k\u00e4hytti pi\u00e4t\u00e4h, kiirehti a\u0161kielieh ver\u00e4jy\u00e4 kohti ta h\u00e4visi me\u010d\u010d\u00e4h.<\/p>\n\n\n\n

Kun Holm v\u00e4h\u00e4n \u0161en j\u00e4le\u0161t\u00e4 m\u00e4ni rantah, hi\u00e4n n\u00e4ki Marthan ylemp\u00e4n\u00e4, Valkeiseh viett\u00e4v\u00e4n kallivon reunalla istuma\u0161\u0161a.<\/p>\n\n\n\n

Hi\u00e4n niisi nousi \u0161inne ta \u0161eisattu Marthan eteh.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 \u0160iun pit\u00e4y l\u00e4htie pois ti\u00e4lt\u00e4, Martha, \u0161ano hi\u00e4n matalalla, no i\u010detietosella i\u00e4nell\u00e4 hipissellen huulipartuah ta kiinnitty\u00e4n k\u00e4\u0161kij\u00e4t \u0161ilm\u00e4t Marthan v\u00e4r\u00e4htelij\u00e4h n\u00e4k\u00f6h. \u2013 V\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, ta ruttoh. Kek\u0161i minih \u0161yy, \u0161ano, jotta l\u00e4siyvyit tahi mit\u00e4nih \u0161emmoista.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Mint\u00e4h? varauk\u0161issah ky\u0161y Martha. Hi\u00e4n j\u00e4i istumah ki\u00e4t rississ\u00e4 polvista ymp\u00e4ri tai ka\u010d\u010do melkein molimalla O\u0161\u0161ih.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Ka mint\u00e4hk\u00f6? Et \u0161ie ymm\u00e4rr\u00e4, jotta t\u00e4m\u00e4 ei nikuin m\u00e4ne n\u00e4in. Miun on ilkie tiety\u00e4, jotta \u0161ie olet ti\u00e4l\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Martha oli murtun. Vaihtelijat mielen liikkehet ollah h\u00e4nt\u00e4 koko p\u00e4iv\u00e4n piek\u0161etty. H\u00e4nell\u00e4 ei nimih ollun en\u00e4mpi v\u00e4kie. Hi\u00e4n oli kuin muah ly\u00f6ty ta n\u00f6yrty omah o\u0161ah. Hi\u00e4n ei nimit\u00e4 voinun va\u0161\u0161ata, palavat kyyn\u00e4let juo\u0161tih h\u00e4nen n\u00e4ky\u00f6 my\u00f6ten.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Ota asie tolkun kera, jatko Holm v\u00e4h\u00e4sen lauhtuon. \u0160ill\u00e4 ei nimit\u00e4 kuitenkis en\u00e4mpi voi. Ta tiesith\u00e4n \u0161ie kaiken aikua, jotta ei \u0161it\u00e4 ij\u00e4naikua ke\u0161t\u00e4is. Aikasempah tahi my\u00f6hemp\u00e4h olis t\u00e4m\u00e4 loppun. En \u0161iuta pett\u00e4n antamalla tyhjie lupauk\u0161ie mi\u00e4n pyh\u00e4velly\u00f6ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ei hi\u00e4n pett\u00e4n, totta \u0161e oli, i\u010d\u010dieh \u0161ai Martha vi\u00e4ritty\u00e4. Hi\u00e4n oli pienen kotva\u010d\u010duonnen t\u00e4hen luopun oma\u0161ta tulija\u0161ta aija\u0161ta, koko h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4\u0161t\u00e4. Mit\u00e4 nyt autto omien j\u00e4lkien tiiju\u0161tamini ta kaihoni mieli? Mit\u00e4 on ruattu, \u0161it\u00e4 on ruattu, ei en\u00e4mpi ruatamattomak\u0161i \u0161it\u00e4 \u0161uanun.<\/p>\n\n\n\n

Kyyn\u00e4let jo karpaloina juo\u0161tih h\u00e4nen po\u0161kija pitin. Ne \u0161uatih tippuo alahak\u0161i helmah. Hi\u00e4n ei v\u00e4litt\u00e4n niit\u00e4 ho\u0161 pyyhkie. \u0160ilm\u00e4t \u0161uurina hi\u00e4n ka\u010d\u010deli taivahanrantua poikki Valkeise\u0161ta, eik\u00e4 pi\u00e4\u0161t\u00e4n i\u00e4nt\u00e4, hoti Holm \u0161eiso viere\u0161\u0161\u00e4 vuottuan va\u0161tau\u0161ta. Hil\u2019l\u2019asuon katkasi vain nyy\u010dkyt\u00e4nt\u00e4, kumpani h\u00e4nen \u0161i\u00e4me\u0161t\u00e4 v\u00e4h\u00e4 v\u00e4lie nousi.<\/p>\n\n\n\n

Tu\u0161kin hi\u00e4n mit\u00e4ki n\u00e4ki, vaikka \u0161ilmie r\u00e4v\u00e4ht\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kiiristeli, tuonne loito\u0161, miss\u00e4 taiva\u0161 ta mua yhyttih; \u0161ent\u00e4h kun h\u00e4nen ka\u010dahu\u0161 oli omituiseh \u0161yv\u00e4ll\u00e4 ki\u00e4ntyn ta elo oli \u0161iit\u00e4 puannun. Mielenliikkehet oltih a\u0161etuttu, virtana kyynelet vain valuttih h\u00e4nen \u0161ilmist\u00e4. El\u00e4m\u00e4 oli vet\u00e4ytyn \u0161yv\u00e4ll\u00e4 \u0161i\u00e4meh, kuin rikeneh tapahtuuki, \u0161illoin kun mureh ta tu\u0161ka ollah \u00e4pr\u00e4hist\u00e4 pi\u00e4li\u010d\u010di kohottu.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Ka no, Holm lopulta jatko, mie en voi ti\u00e4l\u00e4 en\u00e4mpi kotvittua. Pit\u00e4y my\u00f6\u0161ty\u00f6 j\u00e4lell\u00e4h, \u0161iel\u00e4 milma jo voit olla vuotetah. Yht\u00e4 vain tahtosin: el\u00e4 pyrkiyvy miun luok\u0161e, el\u00e4k\u00e4 en\u00e4mpi ky\u0161y n\u00e4keytym\u00e4h. Ymm\u00e4rr\u00e4tk\u00f6 \u0161ie, jotta ei meij\u00e4n ke\u0161en voi olla mit\u00e4n\u00e4 yhtevytt\u00e4. Rahua mie \u0161iula ty\u00f6nn\u00e4n \u0161it\u00e4 varoin, kon\u0161a \u0161e vaikie aika tulou \u2013 jotta ei \u0161iun pie puutehe\u0161\u0161a ely\u00e4. \u0160en takie \u0161iula ei pie olla huole\u0161\u0161a. Ji\u00e4 tervehek\u0161i. Ta muissa, jotta l\u00e4het t\u00e4\u0161t\u00e4 talo\u0161ta. Para\u0161, kun m\u00e4nisit jo t\u00e4n\u00e4 iltana.<\/p>\n\n\n\n

Hi\u00e4n l\u00e4ksi. Martha ei lekahtan, hi\u00e4n j\u00e4i istumah alallah liikkumatta, ki\u00e4t rississ\u00e4 ymp\u00e4ri polve\u0161ta ta \u0161ilm\u00e4t kiirallah ka\u010d\u010duon kunne lien\u00f6y loittovuoh.<\/p>\n\n\n\n

Holm oli oikein arvannun. Aili ta Olga h\u00e4nt\u00e4 jo kaikkielta e\u010dittih ta juo\u0161tih kepakkoina h\u00e4nell\u00e4 va\u0161tah, kon\u0161a huomattih h\u00e4nen tulovan.<\/p>\n\n\n\n

Hy\u00f6 oltih tuumaitu l\u00e4htie \u0161outelomah, kun ei O\u0161\u0161illa olle mit\u00e4n\u00e4 \u0161it\u00e4 va\u0161tah. O\u0161\u0161i tiety\u0161ti \u0161uo\u0161tu, ta niin \u0161it\u00e4 l\u00e4hettih pienell\u00e4 valkiek\u0161i krassitulla venehell\u00e4, kumpani var\u0161in oli luajittu t\u00e4mm\u00f6sie matkoja varoin.<\/p>\n\n\n\n

\u0160ynty pieni kiista, ken pit\u00e4is pery\u00e4, a ken \u0161outais. O\u0161\u0161i tarttu airoloih, h\u00e4nell\u00e4 ei muu voinun tulla mielehki, ka tyt\u00f6t oltih i\u010dep\u00e4isie, heij\u00e4n piti \u0161uaha istuo rinnakkah koka\u0161\u0161a ta \u0161outua yksi yhell\u00e4 airolla ta toini toisella. O\u0161\u0161i lopulta anto my\u00f6ten, kun muu ei auttan. Hi\u00e4n ty\u00f6n\u0161i venehen ranna\u0161ta ta nyt alettih tyt\u00f6t pienill\u00e4 valkeilla k\u00e4sill\u00e4 vety\u00e4 airoja, mit\u00e4 vain oli voimua. Alu\u0161\u0161a hy\u00f6 staraitih niin, jotta ei muissettu ni paissa, ka v\u00e4h\u00e4sen aijan pi\u00e4\u0161t\u00e4 oltih voimat loputtu. \u0160illon hy\u00f6 hok\u0161attih, jotta ei heil\u00e4 ollun kiireht\u00e4, ei niyht\u00e4 tarvinnun \u0161outua, kun O\u0161\u0161i vain hil\u2019l\u2019akkaiseh melo, niin pi\u00e4\u0161tih \u0161en verta etehp\u00e4in, kuin pitiki. Kun vain \u0161uatih olla \u0161iel\u00e4 j\u00e4rvell\u00e4, ei heil\u00e4 muuta tarkotu\u0161ta ollunkana.<\/p>\n\n\n\n

Ilta oli l\u00e4mmin ta tyyni. Taiva\u0161 romotti ke\u0161\u00e4p\u00e4iv\u00e4nla\u0161ulla, p\u00e4iv\u00e4 rupesi \u0161ijautumah. Valkeini kirkkahana v\u00e4lkky kuin sirkkalo, hil\u2019l\u2019ase\u0161\u0161a, vuottava\u0161\u0161a levo\u0161\u0161a.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Olettako ty\u00f6 kuullun starinan t\u00e4\u0161t\u00e4 j\u00e4rve\u0161t\u00e4? ky\u0161y Aili. Ta vuottamatta heij\u00e4n va\u0161tau\u0161ta hi\u00e4n jatko: tuola \u0161yvy\u00f6\u0161\u0161\u00e4, ni\u00e4tt\u00e4k\u00f6, viiriy Vejenemo nuorie, kaunehie imehnisie \u0161ualehek\u0161i. \u0160anotah, jotta j\u00e4rvi on ke\u0161ell\u00e4 pohjatoin ta kun \u0161e Vejenemo vain ehtiy \u0161iih \u0161uaten veteh m\u00e4nny\u00f6n v\u00f6lj\u00e4t\u00e4, ei h\u00e4nt\u00e4 en\u00e4mpi ij\u00e4\u0161\u0161\u00e4h l\u00f6yvet\u00e4. Monta on ji\u00e4nyn \u0161iit\u00e4 ikip\u00e4iviksi j\u00e4rveh.<\/p>\n\n\n\n

Olgua varautti.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Huuh, kuin hirviet\u00e4, kun \u0161e nyt ka\u010d\u010delou meit\u00e4 tuolta alahalta.<\/p>\n\n\n\n

Hi\u00e4n kallistu venehen laija\u0161ta pi\u00e4li\u010d\u010di ta ka\u010d\u010do alahak\u0161i. Mu\u0161\u0161at terhakat \u0161ilm\u00e4t ta vessel\u00e4 n\u00e4k\u00f6 muhi h\u00e4nell\u00e4 va\u0161tah. \u0160e oli h\u00e4nen oma kuva ta hyv\u00e4ll\u00e4 mielell\u00e4 hi\u00e4n ka\u010d\u010deli \u0161it\u00e4 kotvan, kuni venehen tuoma v\u00e4ri \u0161en kavotti. \u0160iit\u00e4 hi\u00e4n anto \u0161ilmien \u0161iirty\u00e4 loitommak\u0161i j\u00e4rven \u0161el\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Ei tuola n\u00e4vy muuta kuin \u0161inini taiva\u0161 ta valkeita pilvenhattaroita.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Arveletko, jotta hi\u00e4n ji\u00e4viytyy? tiiju\u0161teli Aili. \u2013 Ei hi\u00e4n niin l\u00f6p\u00f6pi\u00e4 ole. \u0160illoin ristikan\u0161a tiijett\u00e4is varata.<\/p>\n\n\n\n

O\u0161\u0161i ehotti, jotta ruvetah hy\u00f6 laulamah. Tyt\u00f6t \u0161uo\u0161\u0161uttih \u0161iih ta kohta kaiku \u010doma vir\u0161i kajaka\u0161\u0161a ilma\u0161\u0161a loito\u0161 ymp\u00e4rill\u00e4:<\/p>\n\n\n\n

\u201cKe\u0161\u00e4sen illan kulla\u0161ta
Tuo jou\u010den tultuo
Joven lahella liit\u00e4yty
Ta joikuu joijut jo
\u0160ulua \u0160uomen laulo hi\u00e4n
Ke\u0161ie Pohjalan
Kuin l\u00e4pi \u00f6ijen p\u00e4iv\u00e4ni
Valottau muailman.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Laulun j\u00e4lkeh tuli ylen hil\u2019l\u2019aista. Ka kohta h\u00e4t\u00e4hisen\u00e4 karjahti Olga, ta tarttu molommilla k\u00e4sill\u00e4 Ailin k\u00e4\u0161ivarteh.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Hospoti, tuola ken lien\u00f6y \u0161ortun j\u00e4rveh!<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Miss\u00e4?<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Tuola, tuola! \u2013 Hi\u00e4n o\u0161utti kallivoh, kumpasen laijalla Martha oli istun.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 A kun olletta erehtyn? ky\u0161y O\u0161\u0161i. Ka h\u00e4nen n\u00e4k\u00f6 muuttu verett\u00f6m\u00e4k\u0161i, paha ajatu\u0161 lenti h\u00e4nen mieleh.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 En, en, mie n\u00e4vin \u0161en ylen \u0161elkie\u0161ti.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Vejenemo, \u0161ohni Aili vapissen. \u2013 L\u00e4kk\u00e4 my\u00f6 poike\u0161.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Antakkua miun \u0161outua, niin jouvumma rutompah, \u0161ano O\u0161\u0161i.<\/p>\n\n\n\n

Tyt\u00f6t eissyttih venehen ke\u0161ell\u00e4 ta O\u0161\u0161i tarttu airoloih. Rutto oltih hy\u00f6 ranna\u0161\u0161a.<\/p>\n\n\n\n

Yl\u00e4h\u00e4n\u00e4 da\u010dalla ei niken tiet\u00e4n viel\u00e4 nimit\u00e4 tapahuk\u0161e\u0161ta. Ka ompelija oli n\u00e4hty \u0161innep\u00e4in a\u0161tuvan ta kun hi\u00e4n ei l\u00f6ytyn talo\u0161ta, arveltih jotta onnakko hi\u00e4n olis jyrk\u00e4lt\u00e4 kallivolta hairahtan alahak\u0161i.<\/p>\n\n\n\n

Piijat m\u00e4ntih me\u010d\u010d\u00e4h eri huaroih h\u00e4nt\u00e4 e\u010d\u010dim\u00e4h, ka O\u0161\u0161i otti miehie keralla ta kiirehti verkkojen ta \u0161eip\u00e4hien kera kuultamah j\u00e4rvie. Ta Olga, kumpani oli rohka\u010d\u010du, kirmie tytt\u00f6, m\u00e4ni rannalla ka\u010d\u010domah heij\u00e4n ruatuo.<\/p>\n\n\n\n

Aili \u0161iin\u00e4 p\u00f6ll\u00e4sty aivan liikkumattomak\u0161i. Muamo kuotteli k\u00e4r\u0161itty\u00e4 h\u00e4nt\u00e4, a\u0161etti h\u00e4net tivanalla lepy\u00e4m\u00e4h, hauto viluilla paikoilla h\u00e4nen pi\u00e4t\u00e4h, ta ty\u00f6n\u0161i k\u00e4ym\u00e4h touhturie linna\u0161ta.<\/p>\n\n\n\n

Ei ollun \u0161attun t\u00e4t\u00e4 ennen, jotta heij\u00e4n ely\u00e4ss\u00e4 Alavalla olis kennih Valkeiseh uponnun. \u0160e oli tapahtun ennen heij\u00e4n tuluo kevy\u00e4ll\u00e4 tahi \u0161yky\u0161yll\u00e4 hutran ji\u00e4n aikah. Ta nuo o\u0161attomuoh joutunuot oltih aina oltu Aililla umpituntomattomie. \u0160en t\u00e4hen ei \u0161e \u00e4ijy\u00e4 hirvitt\u00e4n h\u00e4nt\u00e4, kun hi\u00e4n \u0161iit\u00e4 j\u00e4le\u0161t\u00e4p\u00e4in kuuli paistavan. Ka nyt o\u0161attomu\u0161 tapahtu l\u00e4\u0161\u0161\u00e4 h\u00e4nt\u00e4, voit \u0161anuo h\u00e4nen \u0161ilmien ie\u0161\u0161\u00e4, ta uponnut oli viel\u00e4 h\u00e4nen oma ompelija, ket\u00e4 hi\u00e4n er\u00e4\u0161 \u010duassu takaperin oli n\u00e4hnyn tervehen\u00e4 ta el\u00e4v\u00e4n\u00e4 mit\u00e4n\u00e4 pahua tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Hi\u00e4n ei tahton olla ti\u00e4l\u00e4 en\u00e4mpi ni p\u00e4ivy\u00e4 ta muamo lupasi, jotta hy\u00f6 heti muutettais j\u00e4lell\u00e4h linnah.<\/p>\n\n\n\n

Marthan ruumis \u0161uatih yl\u00e4h\u00e4k\u0161i er\u00e4h\u00e4n \u010duassun j\u00e4lkeh ta kohta vietih pois pokoiniekkahuonuk\u0161eh. Aililla ei \u0161iit\u00e4 tahottu paissa nimit\u00e4, ka hi\u00e4n ei j\u00e4tt\u00e4n asieta kuni ei \u0161uanun tiety\u00e4. Ta \u0161illoin hi\u00e4n pur\u0161kahti \u0161uureh itkuh.<\/p>\n\n\n\n

Ka O\u0161\u0161i kiirehti h\u00e4nen luok\u0161i, otti y\u0161k\u00e4h, \u010dukki pois vesikiertehet h\u00e4nen po\u0161kiloiltah ta pakasi h\u00e4nell\u00e4 hellie, vienoja \u0161anoja. Tai touhturi tuli ta anto h\u00e4nell\u00e4 uinottavie rohtoloita, kumpasie oli tuonun keralla. Ruttoh hi\u00e4n vaipu ta kon\u0161a muamo vei h\u00e4net \u0161ijah, kohta hi\u00e4n vieri makuamah ta makasi samua unta puoleh p\u00e4iv\u00e4h tulijua huomene\u0161ta \u0161uaten.<\/p>\n\n\n\n

Kon\u0161a hi\u00e4n hava\u010d\u010deutu, oli kihlaplat\u2019t\u2019a jo uuvven ompelijan k\u00e4siss\u00e4, eik\u00e4 nimit\u00e4 merkkie n\u00e4kyn iellisp\u00e4iv\u00e4n o\u0161attomuo\u0161ta. Er\u00e4h\u00e4t ei paistu \u0161iit\u00e4 yht\u00e4 \u0161anuakana, ka vessel\u00e4 \u0161anoma h\u00e4nell\u00e4 \u0161en tilah kerrottih: \u2013 O\u0161\u0161i ta Olga ji\u00e4t\u00e4is Alavalla moniehak\u0161i net\u00e4liksi, naverno koko ke\u0161\u00e4k\u0161i. \u0160e \u0161ai Ailin hyv\u00e4ll\u00e4 mielell\u00e4, miten muamo oli arvannun. Hi\u00e4n ei paissun en\u00e4mpi nimit\u00e4 pois muuto\u0161ta, naverno ei muistan jotta oli tahton.<\/p>\n\n\n\n

Ta niin hil\u2019l\u2019akkaiseh unhoutu o\u0161atoin ompelija. Kon\u0161a tapahuk\u0161e\u0161ta toi\u010d\u010di paistih, oli \u0161e \u0161ivok\u0161issa rahvahanstarinah, ta oli voinun Ailiki rauha\u0161\u0161a \u0161it\u00e4 jo kuunnella. Ei \u0161e en\u00e4mpi varuo no\u0161\u0161attan, no\u0161\u0161atti vain alovehen kummua, peittoper\u00e4ist\u00e4 vet\u00e4jy\u00e4 v\u00e4kie.<\/p>\n\n\n\n

Kihlajaisissa, net\u00e4li \u0161en j\u00e4lkeh, oli ilo ylen \u0161uuri. Vorssie pakinoja paistih nuoren puaran kunnivok\u0161i, tan\u0161\u0161ie ke\u0161ti y\u00f6h \u0161uaten, ta huomenek\u0161en puolella \u0161y\u00f6tih hyv\u00e4\u010d\u010d\u00e4ini iltavero. Antila\u0161 oli \u010doma, \u0161ulhani vorssa ta korie. Kaikki heit\u00e4 kunnivoitettih ta kiitettih, ta ylen monet stopkaset juotih heij\u00e4n o\u0161aksi.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ki\u00e4nn\u00f6\u0161 vienankarjalak\u0161i: \u010cikko Pajari, Eiji Kirves, Olga Karlova, Tiina Kojonen-Kyll\u00f6nen, Sirpa M\u00e4nty, Johanna Pelling, Sanna Lipkin da Saana Pulkkinen Kielentarkissu\u0161: Olga Karlova Linkki Minna Canthin kirjutettuh alkutekstih Ompelija Wikiaineisto-\u0161ivulla. * Kauppaneuvori R\u00f6merin pereh oli muuttan kaunehella da\u010dallah, Alavalla, l\u00e4\u0161\u0161\u00e4 \u0161it\u00e4 pahalla \u010dotalla olijua Valkeisen j\u00e4rvie, kumpase\u0161\u0161a legendan mukah julmakka Vejenemo oli el\u00e4n. Joka vuosi \u0161e […]<\/p>\n","protected":false},"author":580,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"class_list":["post-22660","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"yoast_head":"\nOmpelija - Karjalan kielen elvytt\u00e4minen<\/title>\n<meta name=\"robots\" content=\"index, follow, max-snippet:-1, max-image-preview:large, max-video-preview:-1\" \/>\n<link rel=\"canonical\" href=\"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/ompelija\/\" \/>\n<meta property=\"og:locale\" content=\"fi_FI\" \/>\n<meta property=\"og:type\" content=\"article\" \/>\n<meta property=\"og:title\" content=\"Ompelija - Karjalan kielen elvytt\u00e4minen\" \/>\n<meta property=\"og:description\" content=\"Ki\u00e4nn\u00f6\u0161 vienankarjalak\u0161i: \u010cikko Pajari, Eiji Kirves, Olga Karlova, Tiina Kojonen-Kyll\u00f6nen, Sirpa M\u00e4nty, Johanna Pelling, Sanna Lipkin da Saana Pulkkinen Kielentarkissu\u0161: Olga Karlova Linkki Minna Canthin kirjutettuh alkutekstih Ompelija Wikiaineisto-\u0161ivulla. * Kauppaneuvori R\u00f6merin pereh oli muuttan kaunehella da\u010dallah, Alavalla, l\u00e4\u0161\u0161\u00e4 \u0161it\u00e4 pahalla \u010dotalla olijua Valkeisen j\u00e4rvie, kumpase\u0161\u0161a legendan mukah julmakka Vejenemo oli el\u00e4n. Joka vuosi \u0161e […]\" \/>\n<meta property=\"og:url\" content=\"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/ompelija\/\" \/>\n<meta property=\"og:site_name\" content=\"Karjalan kielen elvytt\u00e4minen\" \/>\n<meta property=\"article:modified_time\" content=\"2025-11-05T04:13:17+00:00\" \/>\n<meta name=\"twitter:card\" content=\"summary_large_image\" \/>\n<meta name=\"twitter:label1\" content=\"Arvioitu lukuaika\" \/>\n\t<meta name=\"twitter:data1\" content=\"29 minuuttia\" \/>\n<script type=\"application\/ld+json\" class=\"yoast-schema-graph\">{\"@context\":\"https:\/\/schema.org\",\"@graph\":[{\"@type\":\"WebPage\",\"@id\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/ompelija\/\",\"url\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/ompelija\/\",\"name\":\"Ompelija - Karjalan kielen elvytt\u00e4minen\",\"isPartOf\":{\"@id\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/#website\"},\"datePublished\":\"2025-11-04T13:52:38+00:00\",\"dateModified\":\"2025-11-05T04:13:17+00:00\",\"breadcrumb\":{\"@id\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/ompelija\/#breadcrumb\"},\"inLanguage\":\"fi\",\"potentialAction\":[{\"@type\":\"ReadAction\",\"target\":[\"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/ompelija\/\"]}]},{\"@type\":\"BreadcrumbList\",\"@id\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/ompelija\/#breadcrumb\",\"itemListElement\":[{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":1,\"name\":\"Home\",\"item\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":2,\"name\":\"Ompelija\"}]},{\"@type\":\"WebSite\",\"@id\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/#website\",\"url\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/\",\"name\":\"Karjalan kielen elvytt\u00e4minen\",\"description\":\"\",\"potentialAction\":[{\"@type\":\"SearchAction\",\"target\":{\"@type\":\"EntryPoint\",\"urlTemplate\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/?s={search_term_string}\"},\"query-input\":{\"@type\":\"PropertyValueSpecification\",\"valueRequired\":true,\"valueName\":\"search_term_string\"}}],\"inLanguage\":\"fi\"}]}<\/script>\n<!-- \/ Yoast SEO plugin. -->","yoast_head_json":{"title":"Ompelija - Karjalan kielen elvytt\u00e4minen","robots":{"index":"index","follow":"follow","max-snippet":"max-snippet:-1","max-image-preview":"max-image-preview:large","max-video-preview":"max-video-preview:-1"},"canonical":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/ompelija\/","og_locale":"fi_FI","og_type":"article","og_title":"Ompelija - Karjalan kielen elvytt\u00e4minen","og_description":"Ki\u00e4nn\u00f6\u0161 vienankarjalak\u0161i: \u010cikko Pajari, Eiji Kirves, Olga Karlova, Tiina Kojonen-Kyll\u00f6nen, Sirpa M\u00e4nty, Johanna Pelling, Sanna Lipkin da Saana Pulkkinen Kielentarkissu\u0161: Olga Karlova Linkki Minna Canthin kirjutettuh alkutekstih Ompelija Wikiaineisto-\u0161ivulla. * Kauppaneuvori R\u00f6merin pereh oli muuttan kaunehella da\u010dallah, Alavalla, l\u00e4\u0161\u0161\u00e4 \u0161it\u00e4 pahalla \u010dotalla olijua Valkeisen j\u00e4rvie, kumpase\u0161\u0161a legendan mukah julmakka Vejenemo oli el\u00e4n. Joka vuosi \u0161e […]","og_url":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/ompelija\/","og_site_name":"Karjalan kielen elvytt\u00e4minen","article_modified_time":"2025-11-05T04:13:17+00:00","twitter_card":"summary_large_image","twitter_misc":{"Arvioitu lukuaika":"29 minuuttia"},"schema":{"@context":"https:\/\/schema.org","@graph":[{"@type":"WebPage","@id":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/ompelija\/","url":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/ompelija\/","name":"Ompelija - Karjalan kielen elvytt\u00e4minen","isPartOf":{"@id":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/#website"},"datePublished":"2025-11-04T13:52:38+00:00","dateModified":"2025-11-05T04:13:17+00:00","breadcrumb":{"@id":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/ompelija\/#breadcrumb"},"inLanguage":"fi","potentialAction":[{"@type":"ReadAction","target":["https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/ompelija\/"]}]},{"@type":"BreadcrumbList","@id":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/ompelija\/#breadcrumb","itemListElement":[{"@type":"ListItem","position":1,"name":"Home","item":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/"},{"@type":"ListItem","position":2,"name":"Ompelija"}]},{"@type":"WebSite","@id":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/#website","url":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/","name":"Karjalan kielen elvytt\u00e4minen","description":"","potentialAction":[{"@type":"SearchAction","target":{"@type":"EntryPoint","urlTemplate":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/?s={search_term_string}"},"query-input":{"@type":"PropertyValueSpecification","valueRequired":true,"valueName":"search_term_string"}}],"inLanguage":"fi"}]}},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/22660","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/wp-json\/wp\/v2\/users\/580"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=22660"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/22660\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":22666,"href":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/22660\/revisions\/22666"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=22660"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}