{"id":19228,"date":"2024-09-20T13:50:53","date_gmt":"2024-09-20T10:50:53","guid":{"rendered":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/?page_id=19228"},"modified":"2024-09-20T13:50:54","modified_gmt":"2024-09-20T10:50:54","slug":"paavo-harakan-starinakiannokset","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/paavo-harakan-starinakiannokset\/","title":{"rendered":"Paavo Harakan starinaki\u00e4nn\u00f6kset"},"content":{"rendered":"\n

T\u00e4ll\u00e4 sivulla on julkaistu Paavo Harakan<\/strong> k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 klassikkosaduista. Sadut on k\u00e4\u00e4nnetty varsinaiskarjalan etel\u00e4murteelle (etel\u00e4karjala). Kieliasu on k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4n. Tarinat on kuvittanut Perttu Tuominen<\/strong>. Kuvitus huomioi kiinnostavasti karjalaista kulttuuria.<\/p>\n\n\n\n

Sivulta l\u00f6ytyv\u00e4t seuraavat sadut: Linnanhiiri da mualaishiiri, Revon kalansualis, Vuorokkah gostissa, Kondie da mu\u017eikka muanruadajina, Kellone ka\u017ein kaglah, Mussat elukat, Tijane kondien korvassa, Bremenin soittoniekat, Tittelintuure, Ruskiepi\u00e4hine, Kuldakudri da kolme kondieda, Kolme toivetta. <\/p>\n\n\n\n

Satuk\u00e4\u00e4nn\u00f6sten suomenkieliset alkutekstit on julkaistu Suomen lasten iltasadut -kirjassa, jonka ovat toimittaneet Anja Salokannel<\/strong> ja Laila Hirvisaari<\/strong>.<\/p>\n\n\n\n

Linnanhiiri da mualaishiiri<\/h2>\n\n\n\n

Mualaishiirell\u00e4 oli sevoitar, kumbane eli linnassa. Hos oldih rod\u0144at, ni ei toine toista putilleh tundiettu, kui n\u00e4it vastavuttih ylen harvah. Er\u00e4hi\u010d\u010di mualaishiiri duumai\u010d\u010di pid\u00e4y ku\u010d\u010duo sevoitar kyl\u00e4h.<\/p>\n\n\n\n

Mualaishiiri eli yksin\u00e4h niitun reunassa. Sen hein\u00e4nkorzista luadima pez\u00e4 oli yksinkerdane, vain kuiva da l\u00e4mm\u00e4. P\u00e4di sen eli\u00e4 omassa koissa.<\/p>\n\n\n\n

Hiiri varusti gos\u0165alla parahat mahollizet sy\u00f6mizet: nizun da ozran jyvie, o\u0155iehua da \u0144\u00e4ivistynie juablukkoi, mid\u00e4 se oli ker\u00e4n sadusta da pellolda.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Linnassa el\u00e4nyn hiiri tuli kyl\u00e4h da s\u00f6i yst\u00e4v\u00e4llizesti mid\u00e4 stolassa oli, vain ei voinun olla hengaht\u00e4m\u00e4tt\u00e4: \u201dOi, n\u00e4gizitb\u00e4, miittumat magiet sy\u00f6mizet miulla on linnassa: juustuo, mett\u00e4, izumoi da vasta paissettuo leibi\u00e4. Ei tarvi\u010de ruadua kogo igi\u00e4 leiv\u00e4nmuruloin e\u010d\u010dimizeh. Da ainos linnassa sattuu konza mid\u00e4, uuli\u010dat on t\u00e4yzi rahvasta. En ellenn\u00e4, miten sie jaksat kesti\u00e4 nengosta unehista elosta. Muuta miun luoksi linnah.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Mualaishiiri kuundeli tarkkah sevoittaren paginua da kodvazen smietitty\u00f6 pi\u00e4tti l\u00e4htie ka\u010d\u010domah kulleh linnassa elet\u00e4h.<\/p>\n\n\n\n

Jo m\u00e4n\u00f6matkalla se p\u00f6ll\u00e4styi ylen \u00e4ij\u00e4l kymmenie jalgapariloi da vagonoin kiehkoloi, kudamien v\u00e4lil\u00f6ist\u00e4 sevoittaret jouvuttih puikkelehtimah ennen kuin pi\u00e4stih linnanhiiren taloh. Siit linnanhiiri ozutteli oman koin da ylbien\u00e4 sanoi, sto se sijai\u010d\u010dou parahassa mahollizessa kohassa, kuhnan la\u0165elissan tagana.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kuhnan duuhut tunduigi tozi hyv\u00e4ld\u00e4 mualaishiiren nen\u00e4h. Kuitengi linnanhiiri vi\u00e4tti gos\u0165an viereizeh sy\u00f6nd\u00e4zualah. Siell\u00e4 oli pehmie matto da kessell\u00e4 huonehta valgieskua\u0165\u0165erine stola. Skua\u0165\u0165erin hapsutyllettih muah saiten da niid\u00e4 my\u00f6ten pi\u00e4zi hyvin kiibiem\u00e4h yl\u00e4h stolalla.<\/p>\n\n\n\n

A, voi, voi, miitus n\u00e4gy siell\u00e4 vuotti! Stolalla oli ji\u00e4nyn kukkurallah monenmoista magieda sy\u00f6mist\u00e4 vasta loppinehien brieguloin j\u00e4llild\u00e4. Sy\u00f6nd\u00e4a\u0161tieloi ei oldu vie kabrassettu i\u00e4reh, da hiiret ahmittih makkaroida, leikkelehie, juustoloi, oriehoi, torttuloi, piirualoi, studenie va\u010dat t\u00e4ydeh. Mualaishiiri ei tunden kaikkie sy\u00f6mizie, vai sevoitar \u0144euvoi sid\u00e4 kogo aijan uuzien sy\u00f6nd\u00e4einehien kimppuh.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

No, siit kuin hiiret sy\u00f6nn\u00e4n v\u00e4liss\u00e4 huogavuttih kodvazeksi da pyyhittih u\u0161ieloi sliuhkan j\u00e4llild\u00e4, uksi avaudui da joukko ri\u0161tikanzoi ty\u00f6ndyi syd\u00e4meh h\u00e4linehen kera. Hiiret varavuttih da hyp\u00e4ttih alah stolalda da juostih l\u00e4himm\u00e4n zanavieskan tuaksi. Mualaishiiri painaudui seini\u00e4 vassen da oppi muuttuo n\u00e4gym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi. Dai rohkien linnanhiiren syv\u00e4in l\u00e4p\u00e4tti varavos.<\/p>\n\n\n\n

V\u00e4gi kodvan m\u00e4ndy\u00f6 zuala hilleni da hiirirukat targiettih noussa j\u00e4rilleh stolalla.<\/p>\n\n\n\n

Sy\u00f6mizie oli vie m\u00e4netiij\u00e4 kuin \u00e4ij\u00e4n j\u00e4llel. Odva vai hiiret enn\u00e4tettih zavodie sy\u00f6nn\u00e4n, kuin tuli jo endist\u00e4 suurembi beda. Ka\u017ei hiivoi avonazesta uksesta pertin syd\u00e4meh da rynd\u00e4i stolua kohti. Vaikui hiiret p\u00f6\u013e\u013e\u00e4ssyttih da kiirehell\u00e4 pajettih a\u0161teskuapan tuaksi, kunne ka\u017ein k\u00e4b\u00e4l\u00e4t ei ylletty. Kodvan aigua ka\u017ei ruabi da oppi tavottua hiirie vain lopulda ky\u013e\u013e\u00e4styi da py\u00f6r\u00e4hti i\u00e4reh.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Hiiret pi\u00e4stih j\u00e4lgim\u00e4in linnanhiiren kodikoloh. Ne oldih t\u00e4yzin uuvuksissa tabahuksesta. Mualaishiiri sanoi: \u201dPutin sevoitar! Sy\u00f6mizet oldih ylen magiet, vaikui niijen suamizeksi pidi andauduo ainos varavoh, ni miulla on mieluzambi syyv\u00e4 jyvie pellolda da eli\u00e4 rauhassa.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Siit mualaishiiri l\u00e4hti j\u00e4rilleh mualla da eli siell\u00e4 ozakkahana eloksen loppuh saiten.<\/p>\n\n\n\n

Revon kalansualis<\/h2>\n\n\n\n

Rebo oli pi\u00e4ssyn kalan maguh da seuruali i\u017e\u00e4ndi\u00e4, kumbane matkai joga huondes da ilda talon da rannan v\u00e4lie kaloin pyyvyksie ka\u010d\u010domah.<\/p>\n\n\n\n

Dai konza tuli talvi, kalastamine ei loppun. Rebo n\u00e4gi ihmeiss\u00e4h, kuin i\u017e\u00e4nd\u00e4 kulletti randah monda suurta merezie da upotti ne ji\u00e4n ual pitkien seib\u00e4hien avulla.<\/p>\n\n\n\n

Rebo pidi vahtie izolla kivell\u00e4 da n\u00e4gi tuassen, kui i\u017e\u00e4nd\u00e4 tuli rannasp\u00e4in regi kukkurallah kaloja. Se smietti angarasti, milleh voizi suaha sualehen i\u010delleh. J\u00e4lgim\u00e4n rebo keksi. Se juoksi me\u010d\u00e4n l\u00e4bi dorogalla, mid\u00e4 my\u00f6ten se tiedi i\u017e\u00e4nn\u00e4n matkuavan kodih p\u00e4in, heitt\u00e4ydyi dorogarandah da luadiudui sekuitoivot kuo\u013e\u013eieksi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Revon ruskie da maksankarvane turkki n\u00e4gyi hyvin valgieda hangie vassen da i\u017e\u00e4nd\u00e4 dogadi sen jo loitton.<\/p>\n\n\n\n

\u201dMih\u00e4i ollou revolla roinnun, kui nenga on dorogarandah sordun? Vai on komie turkki! On miulla nyg\u00f6in lykky, ku enzin tuli hyv\u00e4 kalansualis da siit suan vie repolazen kaupanpi\u00e4lizeksi\u201d, i\u017e\u00e4nd\u00e4 duumai\u010d\u010di.<\/p>\n\n\n\n

I\u017e\u00e4nd\u00e4 nosti revon kalarejen pi\u00e4ll\u00e4 da peitti se vie loimella ennen kuin tarttui ohjaksih da jatkoi hyrhett\u00e4en matkua.<\/p>\n\n\n\n

Rebo magai alluksi kattien ual kuin pokonniekka, vaikui siit dogadi, jotta i\u017e\u00e4nd\u00e4 ei tuaksi ka\u010dellut, se algoi terv\u00e4h lykkie kaloja loimen ualda dorogalla. Lopulda kuin oli kai kalat tiputtan, se hypp\u00e4i i\u010de hi\u013e\u013eah per\u00e4h.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Rebo andoi i\u017e\u00e4nn\u00e4n jatkua rauhassa matkua ko\u013eenan tuaksi ennen kuin algoi ker\u00e4t\u00e4 kaloja ruokkoh. Se kandoi kalat me\u010d\u00e4n peittoh da rubei siit maistelemah ylen hyvi\u00e4 sy\u00f6mist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

I\u017e\u00e4nd\u00e4 tuli kodih, harppai juoksujalgua per\u0165\u0165ih da huikkai hedi uksen avattuo: \u201dNossa pada tulel, nyt roiteh meil ky\u013e\u013e\u00e4l kalua, da miulla on vie yll\u00e4tys!\u201d Samalla hi\u00e4n pakitti em\u00e4ndi\u00e4 ka\u010d\u010domah sualista. Em\u00e4nd\u00e4 hypp\u00e4i saman tien pihalla vain kauhkahti terv\u00e4h j\u00e4rilleh:<\/p>\n\n\n\n

\u201dMid\u00e4 sie h\u00f6bizet? Tyhj\u00e4 regih\u00e4i siel\u00e4 seizou\u201d, sanoi em\u00e4nd\u00e4 kovalla i\u00e4nell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

\u201dKuibo muga tyhj\u00e4\u201d, i\u017e\u00e4nd\u00e4 kummeksui da m\u00e4ni i\u010de ka\u010d\u010domah. Praudah oli em\u00e4nd\u00e4 paissun. Kalansualista ei n\u00e4gyn nimis eig\u00e4 repolazesta h\u00e4ndi\u00e4g\u00e4h.<\/p>\n\n\n\n

\u201dRevon pahalane!\u201d i\u017e\u00e4nd\u00e4 kirgui da l\u00e4hti ajamah j\u00e4rilleh endizie j\u00e4lgie. Vain eih\u00e4i kaloja l\u00f6ydyn nimis, da i\u017e\u00e4nn\u00e4n pidi tulla kodih pettyny\u00f6n\u00e4 da abiel mielel.<\/p>\n\n\n\n

Vuorokkah gostissa<\/h2>\n\n\n\n

Rebo da kurgi tavattih sattumalda suolla, da kurgi ku\u010d\u010dui revon gostih. kodiheh. Rebo duumai\u010d\u010di ihassuksis nyg\u00f6in suan hyvi\u00e4 sy\u00f6mist\u00e4 da jo hedi tulevana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 l\u00e4hti gostih.<\/p>\n\n\n\n

Kurgi oli keitt\u00e4n gos\u0165alla magieda soppua da kuadoi sopan korgieh ahassuizeh padah revon edeh da paki\u010d\u010di sy\u00f6m\u00e4h. Vain eih\u00e4i rebo semmozesta a\u0161tiesta suanun nimid\u00e4 suuh. Revon pi\u00e4 ei mahtun nivouse puan suusta syd\u00e4meh. Kurgi sen sijah taivutti pitk\u00e4n kaglan da painoi \u0144okan syv\u00e4ll\u00e4 a\u0161tieh.<\/p>\n\n\n\n

Kurgi h\u00f6rpp\u00e4i soppua tyydyv\u00e4zen\u00e4 da kiitti sid\u00e4 ylen hyv\u00e4ksi. Rebo oppi venytty\u00e4 kield\u00e4 vai ei yld\u00e4n soppua lipitt\u00e4m\u00e4h. Revon pidi tyydy\u00f6 sih, mid\u00e4 a\u0161tien reunoilla kurren \u0144okasta tippui,<\/p>\n\n\n\n

Kurgi vie kyzyi revolda: \u201dMint\u00e4h gos\u0165a et sy\u00f6 soppua. Eig\u00f6 maissu?\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dMagiel tulou, vain mie sy\u00f6n siit huomein, kuin sie tulet miun luoksi gostih.\u201d Vuorokkah gostis k\u00e4yv\u00e4h, rebo duumai\u010d\u010di.<\/p>\n\n\n\n

No, kurgi lenn\u00e4hti siit y\u00f6n m\u00e4ndy\u00f6 revon luoksi. Rebo jo vuotti da kuadoi kurjen tulduo sopan madalalla suurella juodazella.<\/p>\n\n\n\n

\u201dRubiehai sy\u00f6m\u00e4h, hyv\u00e4 bratana\u201d, rebo sanoi yst\u00e4v\u00e4llizesti.<\/p>\n\n\n\n

Kurgi oppi \u0144okkie soppua juodazelda, vai eih\u00e4i se suanun nimid\u00e4 suuh. Rebo sen sijah lipitti sy\u00f6mizet tyydyv\u00e4zen\u00e4 da sy\u00f6nn\u00e4n lopittuo ppyhki vie \u0161okkapielet.<\/p>\n\n\n\n

\u201dMint\u00e4h, hyv\u00e4 gos\u0165a, et sy\u00f6 soppua? Eigo ole hyvi\u00e4?\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dOn, on, magieda, vain mie s\u00f6in jo egl\u00e4in t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n tarbeheksi\u201d, kurgi vastai, hos \u0144\u00e4lg\u00e4 kurni \u0161uolissa.<\/p>\n\n\n\n

Nyg\u00f6in oli kurjen vuoro l\u00e4htie kodih \u0144\u00e4lg\u00e4zen\u00e4 da suutuksissa.<\/p>\n\n\n\n

\u201dT\u00e4m\u00e4n vie mie muissan\u201d, kurgi tuhahteli m\u00e4nness\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kondie da mu\u017eikka muanruadajina<\/h2>\n\n\n\n

Mu\u017eikka oli ruadamassa kaskie uutta pelduo ni\u0161koih. Kondie kuuli kirvehen kolkkehen me\u010d\u00e4ss\u00e4. Kondie m\u00e4ni mu\u017eikan luo da sanoi: \u201dSie et sua kuadua t\u00e4d\u00e4 me\u010d\u010di\u00e4. Net\u00e4in me\u010d\u010d\u00e4 kuuluu miulla.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Mu\u017eikka ei tarren sanuo vastah vain ehotti kondiella, sto voizimma ruveta dovari\u0161oiksi da ruadua muada yhess\u00e4. Kondie suostui da rubei mu\u017eikan abulazeksi. Hyv\u00e4 ruadomu\u017eikka kondiesta tuligi. Se ki\u0161koi suuret puut juurineh muasta, da terv\u00e4h suadihgu kaski poltetuksi da peldo valmeheksi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Enzim\u00e4zeksi dovari\u0161at kylvettih uudeh peldoh ruista. Konza vi\u013e\u013ea kypsyi da tuli aiga leikata, mu\u017eikka kyzyi kondielda: \u201dMinbo ozan sie haluot vi\u013e\u013easualehesta, tyvet vai ladvat?\u201d<\/p>\n\n\n\n

Kondie duumai\u010d\u010di, jotta tyvipuoli vie\u00f6y aivin voiton ladvasta. Sent\u00e4h se sanoi mu\u017eikalla: \u201dMie tahon tyvet.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Mu\u017eikka suostui hyv\u00e4l mielel, leikkai vi\u013e\u013ean da vei lyhtehet i\u010delleh. Tozi \u00e4ij\u00e4n jyvie h\u00e4nell\u00e4 kerdyigi, konza sai kaiken rugehen puijuksi.<\/p>\n\n\n\n

Kondiella oli ji\u00e4nyn orziloin tyvis\u00e4ngi Kondie oppi \u0144yhtie sid\u00e4 muasta da gogadi vasta silloin, sto oli suanun ihan kelbuamattoman ozan eig\u00e4 ni mid\u00e4 sy\u00f6d\u00e4vi\u00e4. Vai ei auttan, sobimus mig\u00e4 sobimus.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

\u201dToizella kerdua olen viizahembi\u201d, kondie duumai\u010d\u010di. \u201dVie tulou miungi vuoro.\u201d<\/p>\n\n\n\n

No, tulevana kevi\u00e4n\u00e4 mu\u017eikka da kondie jatkettih yhess\u00e4 peldoruaduo. Hy\u00f6 pi\u00e4tettih t\u00e4ll\u00e4 kerdua kylvi\u00e4 peldoh nagrista. Konza sygyzyll\u00e4 nagrehet oli kazvan valmeheksi, mu\u017eikka kyzyi tuassen kondielda: \u201dMinbo ozan nyt tahot sualehesta, tyven vai ladvat?\u201d<\/p>\n\n\n\n

Kondie uskoi viizassun aijombasta kerrasta da vastai terv\u00e4zeh: \u201dMie tahon ladvat.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Sygyzyll\u00e4 m\u00e4ndih nagrismualla. Hyvin oli nagrehet kazvan, \u0143uatit oli tozi pitk\u00e4t da turbiet. Kondie ker\u00e4i innoissah \u0144uatit da niid\u00e4 kerdyigi v\u00e4gi tukku.<\/p>\n\n\n\n

Vain kyll\u00e4 kondie \u00e4llistyi da suuttui, kui n\u00e4gi kulleh mu\u017eikka algoi \u010fernie muasta keldazie, herkullizie nagrehie. Kondiella ihan vezi herahti kielell\u00e4 niid\u00e4 ka\u010dellessa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Sen omat \u0144uatit oldih mut\u0161kerat eig\u00e4 niist\u00e4 ollun putin sy\u00f6mizeksi.<\/p>\n\n\n\n

Kolmatta kerdua kondie ei ruven muanruadoh mu\u017eikan kera.<\/p>\n\n\n\n

Kellone ka\u017ein kaglah<\/h2>\n\n\n\n

Hiirien elos vanhassa talossa oli muiten ly\u0161tie da huoletonda vain yksi zobotta niill\u00e4 oli. Talon suurikogone ka\u017ei malttoi hiivuo hi\u013e\u013eakkazeh da kopata ter\u00e4vill\u00e4 kynsill\u00e4 melgi joga p\u00e4iv\u00e4 sualeheksi er\u00e4h\u00e4n hiirirukan. Se ei haukkun muga kovah kuin koira eig\u00e4 laulan kulleh kukki. Ka\u017ein l\u00e4hestymist\u00e4 oli mahotoin kuulla.<\/p>\n\n\n\n

Surma tundui tulevan kogo hiirirahvahalla. Ne ker\u00e4vyttihgi duumaimah, kuibo suadais varavo esti\u00e4. Ker\u00e4hm\u00f6paikalla kuului valdava paginanh\u00e4ly, ku joghizella himoitti sanuo mid\u00e4 mield\u00e4 oli. Alluksi niainavo ehotus ei tundun oigein hyv\u00e4ld\u00e4. Oli jo ildamy\u00f6h\u00e4, kui er\u00e4s hiirinuorukane tahtoi paginavuoron.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

\u201dMie ehotan, jotta hommuamma kellozen da ripussamma sen ka\u017ein kaglah\u201d, se sanoi. \u201dSilloin voimma ainos kuulla, konza ka\u017ei on tulossa.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Ehotus oli jogahizen mielest\u00e4 tozi hyv\u00e4. Kaikin kannatettih sid\u00e4. Hedi ruvettih keri\u00e4m\u00e4h \u010fengua da ossettih kilizev\u00e4 kellone, vai siit tuli vastah uuzi zobotta. Kenbo targeis ripustua kellozen ka\u017ein kaglah? Kaikin vaikassuttih. Niken ei ilmottaudun ruadoh. Ei ni se hiiri, kumbane oli ezitt\u00e4n kellozen hommuamista, tarren l\u00e4hesty\u00f6 ka\u017eie. Kellozen ostamine oli m\u00e4nnyn sudra.<\/p>\n\n\n\n

Kaikeksi lykyksi hyv\u00e4 haldivoi\u010d\u010dijatar tuli hiirien luoksi da maksoi kellozesta hyv\u00e4n hinnan. Hi\u00e4n lahjotti kellozen niitun kukkazilla. Kellone ripussettih kukan vardeh, da vuozi vuuvelda nouzi muasta uuzie yhenmoizie varzie muga, jotta t\u00e4n\u00e4pi\u00e4ngi vie pihoilla da piendarehilla voi n\u00e4h\u00e4 ylen \u010domie ka\u017einkellozie.<\/p>\n\n\n\n

Mussat elukat<\/h2>\n\n\n\n

Olipa er\u00e4hi\u010d\u010di talo, miss\u00e4 oli vain mustie elukoita. Talossa oli musta h\u00e4kki, musta po\u010d\u010di, musta koira, musta ka\u017ei da kukkogi oli musta.<\/p>\n\n\n\n

Talon tyt\u00e4r oli m\u00e4n\u00f6ss\u00e4 ven\u010dalla da pidi j\u00e4rjesti\u00e4 svuadbot. Svuadboloih ku\u010duttais \u00e4ij\u00e4n go\u0161tua da sy\u00f6mist\u00e4 oli varussettava v\u00e4gi tukul. I\u017e\u00e4nd\u00e4 da em\u00e4nd\u00e4 paistih kesken\u00e4h y\u00f6ll\u00e4 siit\u00e4, mig\u00e4 elukka iskiett\u00e4is svuadboloi ni\u0161koih. Hy\u00f6 pi\u00e4tettih, sto h\u00e4kist\u00e4 riitt\u00e4y sy\u00f6mist\u00e4 kogo pruazniekkarahvahalla.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Ka\u017ei, kumbazen maguandatila oli pertiss\u00e4, kuuli y\u00f6ll\u00e4 i\u017e\u00e4nd\u00e4v\u00e4jen paginat. Se juoksi huondeksella aigazeh varottamah h\u00e4kkie vuarasta. H\u00e4kki p\u00f6ll\u00e4styi da l\u00e4hti hedi pagoh. Se juoksi pitkin me\u010d\u010di\u00e4 da lopulda ozui me\u010d\u00e4n kessell\u00e4 olevah taloh da pri\u017emi talon i\u017e\u00e4nn\u00e4ld\u00e4 el\u00e4nd\u00e4paikkua. I\u017e\u00e4nd\u00e4 vastai: \u201dSuat sie eli\u00e4 ne\u010diel pihan toizella reunalla olevassa talossa, vain sinne tulou kerran \u0144ed\u00e4liss\u00e4 kolduna.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

H\u00e4kki pagizi, sto miuda ei koldunat varavuta da azettui taloh.<\/p>\n\n\n\n

Toizena y\u00f6n\u00e4 i\u017e\u00e4nd\u00e4 da em\u00e4nd\u00e4 duumaidih, mibo elukka pid\u00e4is iskie svuadborahvahalla, kui h\u00e4kki oli h\u00e4vin. Hyo pi\u00e4tettih, jotta nyg\u00f6in on po\u010d\u010di iskiett\u00e4v\u00e4. Ka\u010di kuuli da juoksi huondeksella pagizemah po\u010dilla i\u017e\u00e4nd\u00e4v\u00e4jen paginoista, dai po\u010d\u010di pageni me\u010d\u010d\u00e4h. Se m\u00e4ni samah taloh, miss\u00e4 h\u00e4kki oli da kyzyi i\u017e\u00e4nn\u00e4ld\u00e4 turvakodie. I\u017e\u00e4nd\u00e4 sanoi: \u201dSuat sie eli\u00e4 ne\u010diel toizessa talossa kui tarrennet, vai sinne tulou kerran \u0144ed\u00e4liss\u00e4 kolduna.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Po\u010d\u010di ei siid\u00e4 p\u00f6ll\u00e4styn, nouzi per\u0165\u0165ih da azettui el\u00e4m\u00e4h.<\/p>\n\n\n\n

Kolmandena y\u00f6n\u00e4 svuadbotalon i\u017e\u00e4nd\u00e4 da em\u00e4nd\u00e4 jouvuttih tuassen duumaimah, mig\u00e4 elukka pid\u00e4is iskie, kui po\u010d\u010digi oli pajen. Hy\u00f6 pi\u00e4tettih iskie koira.<\/p>\n\n\n\n

\u201dKoirahai on tozi hyv\u00e4s lihas. Eig\u00f6h\u00e4i siid\u00e4 suaha paisti\u201d, hy\u00f6 duumaidih.<\/p>\n\n\n\n

Ka\u017ei m\u00e4ni huondeksella da pagizi koiralla, mid\u00e4 oli kuullun. No, koira l\u00e4hti pagoh da tuli samah kessell\u00e4 me\u010d\u010di\u00e4 olevah taloh, kumbazessa h\u00e4kki da po\u010d\u010di oldih da paki\u010d\u010di i\u017e\u00e4nn\u00e4ld\u00e4 fatierua. I\u017e\u00e4nd\u00e4 sanoi: \u201d Suat eli\u00e4 ne\u010dis toizessa talossa kui tarrennet, vai sinne tulou kerran \u0144ed\u00e4liss\u00e4 kolduna.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Koira ei vareudun. Se azettui el\u00e4m\u00e4h h\u00e4kin, po\u010din da koiran luo.<\/p>\n\n\n\n

\u0143ell\u00e4nden\u00e4 y\u00f6n\u00e4 i\u017e\u00e4nd\u00e4 da em\u00e4nd\u00e4 tuassen paistih da pi\u00e4tettih, jotta ei ollun muuda keinuo kuin iskie kukko svuadbopaistikse. Huonekselle tuassen ka\u017ei m\u00e4ni da pagizi kukolla. Kukko pageni kirehell\u00e4 me\u010d\u010d\u00e4taloh da j\u00e4i sinne el\u00e4m\u00e4h yhess\u00e4 toizien kera.<\/p>\n\n\n\n

Sill\u00e4 aigua ka\u017ei ajatteli, sto sengi olizi viizainda pajeta ennen kuin jouduis svuadborahvahan sy\u00f6mizeksi da l\u00e4hti h\u00e4nd\u00e4 suorana juoksemah me\u010d\u00e4n poikki toizien elukoin luoksi.<\/p>\n\n\n\n

Nenga h\u00e4kki, po\u010d\u010di, koira, kukko da ka\u017ei oli ozuttan semmosta rohkevutta, jotta niijen uuzi i\u017e\u00e4nd\u00e4 lubai sy\u00f6tti\u00e4 da juottua hyvin, kuivai suadais ajettuo kolduna pois igip\u00e4iviksi.<\/p>\n\n\n\n

Elukat luvattih. Ne azetuttih per\u0165\u0165ih vuottamah koldunua, konza sen oli mi\u00e4r\u00e4 tulla. H\u00e4kki oli uksipieles, toizet peitossa konza miss\u00e4gi. Siit kuin kolduna astui pertin syd\u00e4meh, ei se n\u00e4hnyn h\u00e4myss\u00e4 niked\u00e4, ku kai elukat oldih n\u00e4it mustie. Enzim\u00e4zeksi h\u00e4kki andoi semmozen \u0161\u0165onkun, jotta se pakkui muurinni\u0161koin. Toizet elukat hy\u00f6k\u00e4ttih samah myll\u00e4kk\u00e4h da \u00e4listih t\u00e4ytt\u00e4 kulkkuo. Kolduna p\u00f6ll\u00e4styi muga kovah, jotta pageni tuaksi ka\u010d\u010domatta me\u010d\u00e4n pimendoh hedi, kuivai pi\u00e4zi kummallizien olendoloin kynzist\u00e4, eig\u00e4 sid\u00e4 ole sen j\u00e4lgeh n\u00e4hty.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Svuadboloin j\u00e4lgeh mussat elukat tuldih j\u00e4rilleh kodih da elettih kaikessa rauhassa.<\/p>\n\n\n\n

Tijane kondien korvassa<\/h2>\n\n\n\n

Kondie k\u00e4veli pitkin me\u010d\u010die da ozui tijazen pez\u00e4ll\u00e4. Tijazen poijat \u010dirkutettih n\u00e4liss\u00e4h.<\/p>\n\n\n\n

Kondie kyzyi: \u201d Ongo tijane koissa?\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dEi ole\u201d, vastattih poijat.<\/p>\n\n\n\n

Kondie l\u00e4hti jatkamah matkua.<\/p>\n\n\n\n

Kohta lenn\u00e4hti tijane kodih da poigazet pagizemah: \u201dVaikui ti\u00e4ll\u00e4 k\u00e4vyi semmone suuri karvar\u00f6lli, oigie lihamurikka. Siin\u00e4 olis ollun \u00e4ij\u00e4n sy\u00f6d\u00e4vi\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Tijane levitti toista siibie da kyzyi: \u201dOligo se nenga suuri?\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dEi, tata, se oli \u00e4iji\u00e4 suurembi.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Tijane levitti nyg\u00f6in mollemmat siivet da kyzyi: \u201dOligo se nenga suuri?\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dEi,tata, se oli vie ylen \u00e4iji\u00e4 suurembi. Tua ei ole vie sen silm\u00e4ng\u00e4h suurune.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Silloin tijane sanoi: \u201d\u00c4s, tii,tii, oli se hos kuin suuri, vaikui mie olizin ollun koissa, ni olizin sill\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4n.\u201d<\/p>\n\n\n\n

No, tulevana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kondie astuu tuassen tijazen pez\u00e4ll\u00e4. Nyt oli tijane koissa, da j\u00e4rgieh kui n\u00e4htih kondien tulevan, ne sanottih: \u201dNyt se tulou tuassen, se karvar\u00f6lli, se valdava lihamurikka!\u201d<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Tijane lendi kondien korvah da algoi \u010dirskuttua da nokkie. Kondie l\u00e4hti juoksemah pagoh da h\u00e4d\u00e4p\u00e4iss\u00e4h ozui upottavalla suolla, jotta pi\u00e4zizi eroh kiuzuajasta. Siell\u00e4 tijane py\u00f6r\u00e4htigi pois kondien korvasta da lendi kodih. Koissa se ylbien\u00e4 sanoi poijilleh: \u201dN\u00e4itteg\u00f6, milleh mie miest\u00e4 korvasta vi\u00e4tin.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Bremenin soittoniekat<\/h2>\n\n\n\n

Er\u00e4h\u00e4ll\u00e4 melli\u010d\u010d\u00e4niekalla oli osla, mi oli monie vuozie kandan melli\u010d\u010d\u00e4huavoloi melli\u010d\u010d\u00e4h. Lopulda oslan v\u00e4jet oli kuitengi muga v\u00e4hiss\u00e4, sto ei eni\u00e4 p\u00e4den nimih ruadoh. Melli\u010d\u010d\u00e4niekka duumai\u010d\u010di, sto on tullun aiga iskie osla da ottua nahka ruokkoh.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Vaikui osla sai tiedoh i\u017e\u00e4nn\u00e4n pluanasta, se l\u00e4hti pagoh. Se matkai Bremenin linnah vievi\u00e4 juamua, kui oli kuullun paginua sig\u00e4l\u00e4zist\u00e4 soittoniekoista. \u201dM\u00e4netiij\u00e4 miustagi voizi tulla soittoniekka loppuij\u00e4ksi\u201d, se duumai\u010d\u010di i\u010dekseh. Juamua my\u00f6ten matkates se tabai vanhan me\u010d\u00e4ssyskoiran, kumbane li\u00e4h\u00e4tti ylen \u00e4ij\u00e4l sekuitoivot olizi vastavai juossun v\u00e4gi kovah.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

\u201dMibo on siulla h\u00e4d\u00e4n\u00e4?\u201d kyzyi osla.<\/p>\n\n\n\n

\u201dVoih\u201d, heng\u00e4i koira, \u201dolen muga vanha da huonokundone, jotta en jaksa eni\u00e4 k\u00e4yv\u00e4 me\u010d\u00e4ll\u00e4. I\u017e\u00e4nd\u00e4 tahtou tappua miut da sent\u00e4h pagenin. Kuibo mie nyg\u00f6in maltan el\u00e4tti\u00e4 i\u010d\u010deni?\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dL\u00e4he miun keralla\u201d, sanoi osla. \u201dMie olen m\u00e4n\u00f6ss\u00e4 linnah da duumai\u010din ruveta soittajaksi. Dai sie voit ruadua samalleh. Mie soitan luuttuo da sie voizit paukuttua barbanua.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Koirasta se oli hyv\u00e4 duuma, da se l\u00e4hti oslan matkah. Assuttih palane ielleh p\u00e4in ni n\u00e4htih ka\u017ei istumas juamarannas. Ka\u017ei n\u00e4ytti ylen atkalalda ihan kuin olis joudun virumah vihmasi\u00e4ss\u00e4 monda p\u00e4ivi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

\u201dMint\u00e4h sie olet nenga abiel mielel?\u201d kyzyi osla.<\/p>\n\n\n\n

\u201dKuibo voizit n\u00e4ytti\u00e4 ilokkahalda, kui h\u00e4d\u00e4 on omas hengirievus\u201d, ka\u017ei vastai. \u201dOlen tullun muga vanhaksi kai hambahat on m\u00e4nnyn hudoiksi. Ei miusta ole eni\u00e4 hiiril\u00f6i sualistamah, mieluzambua on istuo p\u00e4\u010dinkolbi\u010dalla kezri\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Kui kuulin, sto em\u00e4nd\u00e4 tahtou pi\u00e4st\u00e4 miusta eroh vedeh upottamalla, l\u00e4hin pagoh da nyg\u00f6in tuskavuin eng\u00e4 tiij\u00e4 mid\u00e4 miun pid\u00e4is ruadua.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dTule mi\u00e4n kera linnah\u201d, ehotti osla. \u201dSieh\u00e4i olet voikoi pajattamah. Voit ruveta pajattajaksi.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Ka\u017ei ilostui da liittyi joukkoh. Siit n\u00e4m\u00e4 kolme kargulasta assuttih da tuldih er\u00e4h\u00e4n talon kylli\u010d\u010di, kui dogadittih ver\u00e4j\u00e4n pi\u00e4ll\u00e4 kukko, mi kirgui kuin viimist\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

\u201dSieh\u00e4i kirrut muga kovah, jotta korvat s\u00e4rgyy\u201d, sanoi osla. \u201dMibo ozutus ne\u010de oigein on?\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dMie olen ruadan virgua tunnollizesti\u201d, kukko sanoi, \u201dkirgunun aigazeh huondeksella muga kodvan, sto kaikin on havai\u010duttu. Nyt kuulin, sto taloh on tulossa gos\u0165at, da miut aiotah panna padah. En voi muuda kuin kirguo t\u00e4ytt\u00e4 v\u00e4gie muga pitk\u00e4h kuni voinen.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dEl\u00e4 sent\u00e4h i\u00e4nd\u00e4 m\u00e4net\u00e4, hyv\u00e4 bratana\u201d, sanoi osla. \u201dTule mi\u00e4n joukkoh. My\u00f6 olemma m\u00e4n\u00f6ss\u00e4 Bremenin linnah da duumai\u010dimma perustua siel\u00e4 orkestran: Siulla on hyv\u00e4 i\u00e4ni, da kuin pajatat yhess\u00e4 ka\u017ein kera, ni kuulijoida riitt\u00e4y.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Ehotus tundui kukosta tozi hyv\u00e4ld\u00e4, ainagi paremmalda kuin tulossa oleva oza jouduo murginakse. Elukat jatkettih nyt matkua \u0144ell\u00e4lleh.<\/p>\n\n\n\n

Algoi jo ilda h\u00e4m\u00e4rdy\u00f6. Da hy\u00f6 duumaidih, sto emm\u00e4 enn\u00e4t\u00e4 t\u00e4n\u00e4 ildan linnah, da aijottih ji\u00e4h\u00e4 y\u00f6ksi me\u010d\u010d\u00e4h. Osla da koira azetuttih maguamah puun tyveh da ka\u017ei da kukko kiivettih puuh. Kukko lendi aina puun latvah saiten. Ennen kuin kukko uinoi, se ka\u010d\u010doi viel\u00e4 kaikkih imansuundih da oli n\u00e4gevin\u00e4h loitombana me\u010d\u00e4ss\u00e4 valgieda. Se huikkai dovari\u0161oilla, sto l\u00e4hil on onnuako talo.<\/p>\n\n\n\n

Osla sanoi: \u201dEig\u00f6h\u00e4i l\u00e4het\u00e4 sinne. Ei net\u00e4in y\u00f6tila tundun oigein hyv\u00e4ld\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Koira aprikoi, sto pari lihazua luuda olizi sille tozi mieluza ildapala. Niinb\u00e4 elukat l\u00e4htiettih astumah sih suundah mis valgie vilkkui. Terv\u00e4h hy\u00f6 tuldihgi talon luo, kumbazen ikkunat oli valaistu. Osla suurimbana m\u00e4ni l\u00e4hil ikkunua da ka\u010d\u010doi talon syd\u00e4meh.<\/p>\n\n\n\n

\u201dMid\u00e4 n\u00e4jet?\u201d kyzyi kukko.<\/p>\n\n\n\n

\u201dArvakkua mid\u00e4\u201d, vastai osla, \u201dn\u00e4jen katetun stolan, mi on t\u00e4yzi hyvi\u00e4 sy\u00f6mist\u00e4 da juomista, da ar\u0165\u0165eli mu\u017eikkua stolan ymbarill\u00e4 niid\u00e4 sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4. Hy\u00f6 n\u00e4ytet\u00e4h sekuitoivot rozvoilda.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dMaistuizihan nene magiet sy\u00f6mizet meill\u00e4gi\u201d, sanoi kukko.<\/p>\n\n\n\n

\u201dNiin maistuizivat, kuivai olizimma pertiss\u00e4 stolan ymb\u00e4rill\u00e4\u201d, vastai ozla.<\/p>\n\n\n\n

Elukat duumaidih, kulleh hy\u00f6 voidais ajua rozvot pihalla da keksittih konsti.<\/p>\n\n\n\n

Aazi nouzi edujaloilla ikkunlauvalla, koira hypp\u00e4i oslan selg\u00e4h, ka\u017ei kiibei koiran niskah da viimizen\u00e4 kukko lendi ka\u017ein pi\u00e4n pi\u00e4ll\u00e4. Kuin kaikin oldih paikoillah, hy\u00f6 allettih samanaigazesti pajattua. Osla kirgui, koira haukkui, ka\u017ei \u0144augui da kukko kiegui. Siit ne kauhkahettih ikkunasta per\u0165\u0165ih muga kai ikkunstoklat kilaheldih.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Rozvot duumaidih mitahto kumma huamu hy\u00f6kk\u00e4i heij\u00e4n kimppuh da pajettih sroastivuksis me\u010d\u010d\u00e4h. Dovari\u0161at issuttih stolan lau\u010doilla da allettih ahmie muga kuin ei olis kuukaudeh n\u00e4hty sy\u00f6mizie.<\/p>\n\n\n\n

Siit kuin oli sy\u00f6dy ky\u013e\u013e\u00e4l, hy\u00f6 sammutettih tulet da e\u010dittih maguandatilat i\u010dekengi oman tundemuksen mugah. Osla azettui pihalla hein\u00e4suabran pi\u00e4ll\u00e4, koira uksen tuaksi, ka\u017ei l\u00e4mbim\u00e4n p\u00e4\u010din bokkah da kukko yl\u00e4h orrella. Da kuin hy\u00f6 oldih ylen v\u00e4zyny\u00f6t pitk\u00e4st\u00e4 matkasta, hy\u00f6 uinottih sei\u010das uneh.<\/p>\n\n\n\n

Konza kuin rozvot dgadittih syv\u00e4ny\u00f6n aigah, sto ei n\u00e4vy talosta valgieda da kaikki n\u00e4ytti rauhallizelda, sanoi heij\u00e4n johtaja: \u201dEih\u00e4i mi\u00e4n olis pid\u00e4n olla semmozie vara\u010d\u010duloi.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Hi\u00e4n ty\u00f6nnytti yhen rozoniekkadovari\u0161an tutkimah taluo.<\/p>\n\n\n\n

Ku rozvo n\u00e4gi, sto talossa on hyvin hi\u013e\u013easta, hi\u00e4n pi\u00e4tti sytytti\u00e4 kynttil\u00e4n. Hi\u00e4n n\u00e4it duumai\u010d\u010di ka\u017ein hehkuvie silmie hiiliksi da rubei ottamah niist\u00e4 tulda, vai samassa ka\u017ei hypp\u00e4i mu\u017eikan ro\u017eah, sylgi da ruabi. Rozvo p\u00f6ll\u00e4styi muga \u00e4ij\u00e4l, sto duumi juossa pihalla per\u00e4uksesta, vain silloin koira hypp\u00e4i uksipielest\u00e4 pystyh da puri mu\u017eikkua jalgah. Pihalla rozvo \u00f6nt\u00e4styi juosses ozlah, kumbane potkai h\u00e4nd\u00e4 tagajaloillah. Da m\u00e4lyn nossattama kukko kirgui orrelda kovalla i\u00e4nell\u00e4: \u201dKukkokiekuu!\u201d<\/p>\n\n\n\n

Siiloin rozvo juoksi kuin hengen hi\u00e4ss\u00e4 dovari\u0161oin luoksi da sanoi: \u201dTalossa on kauhie noida, kumbane sylgi vassen ro\u017eua da ruabi miuda pitkill\u00e4 sormilla. Uksen iess\u00e4 seizoi mu\u017eikka vei\u010d\u010di kobrassa da pysti miuda jalgah. Pihalla oli musta hirvie pedo, kumbane andoi miulla tozi t\u00e4llin, da levolla kirgui suudija: Ottakkua varras kiinni!\u201d<\/p>\n\n\n\n

Nyt rozvot ei eni\u00e4 tarrettu l\u00e4hesty\u00f6 taluo. \u0143ell\u00e4ll\u00e4 soittoniekalla oli talossa muga ly\u0161tie, jotta hy\u00f6 ei l\u00e4htietty sield\u00e4 niminne.<\/p>\n\n\n\n

Tittelintuure<\/h2>\n\n\n\n

Er\u00e4hi\u010d\u010di eli melli\u010d\u010d\u00e4niekka, kumbane oli hyvin keyh\u00e4, vai h\u00e4nell\u00e4 oli ylen \u010doma tyt\u00e4r. Melli\u010d\u010d\u00e4niekka pi\u00e4zi kerran paginalla kuningahan kera da l\u00f6yhki: \u201dMiulla on semmone tyt\u00e4r, kumbane malttau ke\u0161r\u00e4t\u00e4 ollesta kuldua.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Kuningas sanoi melli\u010d\u010d\u00e4j\u00e4ll\u00e4: \u201dSe on tozi taido. Kui tyt\u00e4r ollou muga taidoiniekka mid\u00e4 pagizet, ni tuo h\u00e4net huomenna miun dvor\u010d\u010dah, jotta n\u00e4jen, pagizetko braudah.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Kui siit tytt\u00f6 tuodih dvor\u010d\u010dah, ni kuningas vei h\u00e4net perttih, mis oli olgie da rukki. Hi\u00e4n sanoi tyt\u00f6ll\u00e4: \u201dVoit alottua ruannan. Kui et suane y\u00f6n aigana olgiloi kezr\u00e4tyksi, ni surma siut perii.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Sen j\u00e4lgeh hi\u00e4n pani uksen lukkuh da tytt\u00f6 j\u00e4i yksin.<\/p>\n\n\n\n

Tytt\u00f6rukka istui abiena salvatussa pertiss\u00e4 eig\u00e4 tied\u00e4n mid\u00e4 ruadua. Eih\u00e4i h\u00e4nell\u00e4 ollun nimimmoista duumua siid\u00e4, kulleh olgiloista voizi kezr\u00e4t\u00e4 kuldua. H\u00e4nd\u00e4 algoi varavuttua ylen \u00e4ij\u00e4l da hi\u00e4n pratskahti itkuh.<\/p>\n\n\n\n

Yhen\u00e4kin uksi avaudui da perttih astui pieni mu\u017eikkane, kumbane sanoi: \u201dHyvi\u00e4 ildua, kaunis neido, mint\u00e4h sie itket?\u201d<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

\u201dMiun pid\u00e4is kezr\u00e4t\u00e4 olgiloista kuldua, vai en mie malta.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Pieni mu\u017eikkane sanoi: \u201dMid\u00e4 sie annat miulla, jotta mie kezri\u00e4zin siun puolesta?\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dSuat miun kagla\u010dieppizen\u201d, lubai tytt\u00f6.<\/p>\n\n\n\n

Mu\u017eikka otti kagla\u010diepin, azettui rukin rinnalla istumah, surrurrur, sei\u010das puola oli t\u00e4yzi. Hi\u00e4n otti toizen puolan, py\u00f6r\u00e4hytti rukkie kolmeh kerdah, da tuasssen puola tuli t\u00e4ydeh kuldalangua. Nenga mu\u017eikka jatkoi huondekseh saiten, konza kai ollet oli kezr\u00e4tty da kai puolat oldih t\u00e4ynn\u00e4 kuldua.<\/p>\n\n\n\n

Kuningas tuli huondeksella p\u00e4iv\u00e4nnouzun aigah ka\u010d\u010domah, mid\u00e4 melli\u010d\u010d\u00e4j\u00e4n tyt\u00e4r oli ruadan da putilleh h\u00e4mm\u00e4styi, kui n\u00e4gi nenga \u00e4ij\u00e4n kuldalangua. Samassa ahnevus iski kuingahah da hi\u00e4n duumai\u010d\u010di mieless\u00e4h, sto yht\u00e4 hyvin hi\u00e4n voizi suaha kuldua enemm\u00e4ngi. Kuningas vei tytt\u00e4ren toizeh \u00e4iji\u00e4 suurembah huoneheh, mi oli dai t\u00e4yzi olgie, da k\u00e4ski t\u00e4m\u00e4n kezr\u00e4t\u00e4 niist\u00e4gi y\u00f6n aigan kuldua, kui tahtonet pyzy\u00e4 hengiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Tytt\u00f6 ei tied\u00e4n mid\u00e4 ruadua, da yksin ji\u00e4dy\u00f6 algoi itkie. Samassa uksi avaudui da pertin syd\u00e4meh astui pieni mu\u017eikka, kumbane sanoi: \u201dMid\u00e4 sie annat miulla, jotta kezri\u00e4n ollet kuldalangoiksi?\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dOta miun ko\u013e\u010d\u010dane sormesta\u201d, vastai tytt\u00f6.<\/p>\n\n\n\n

Mu\u010dikka otti ko\u013e\u010d\u010dazen da rubei tuassen polgemah rukkie, da ennen huondesta oli kai ollet kezr\u00e4tty kuldalangaksi. Kuningas oli iloissah n\u00e4hess\u00e4h sen, vai hi\u00e4n ei voinun pietell\u00e4 himuo kazvattua omaizutta vie v\u00e4h\u00e4zen li\u017ei\u00e4. Hi\u00e4n talutti ytt\u00e4ren endist\u00e4 suurembah huoneheh, mi oli t\u00e4yzi olgie, da sanoi:<\/p>\n\n\n\n

\u201dKuin kezr\u00e4nnet kai n\u00e4m\u00e4 ollet kuldalangaksi t\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4, mie otan siut mu\u010doiksi.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Kuninga smietti, sto hos tytt\u00f6 oli vain melli\u010d\u010d\u00e4j\u00e4n tyt\u00e4r, sen bohatambua puolizuo hi\u00e4n ei saizi kogo muailmasta.<\/p>\n\n\n\n

Tytt\u00f6 j\u00e4i tuassen yksin da pieni mu\u017eikka tuli kolmannen kerran da sanoi: \u201dMid\u00e4 sie annat miulla kui vie t\u00e4m\u00e4n kerran kezri\u00e4n kai ollet kullaksi?\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dEi miulla ole eni\u00e4 nimid\u00e4 annettavua\u201d, tytt\u00f6 vastai.<\/p>\n\n\n\n

\u201dLubua miulla andua enzim\u00e4ne lapsi, konza tulet kuningattareksi.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Kuin melli\u010d\u010d\u00e4j\u00e4n tyt\u00e4r ei keksin muudagah konstie, hi\u00e4n lubai pikku mu\u017eikalla mid\u00e4 hi\u00e4n paki\u010d\u010di. Davai mu\u017eikkane kezr\u00e4i ollet kullaksi, da konza kuningas tuli huondeksella da n\u00e4gi, sto oli k\u00e4ynyn h\u00e4nen toivehen mugah, hi\u00e4n pi\u00e4tti ottua melli\u010d\u010d\u00e4j\u00e4n tytt\u00e4ren mu\u010doiksi, Siit piettih ylen suuret da komiet suadbot.<\/p>\n\n\n\n

Kuningattareksi pi\u00e4ssyn melli\u010d\u010d\u00e4niekan tyt\u00e4r sai vuuven m\u00e4ndy\u00f6 lapsen. Hi\u00e4n oli unohtan kogonah pikku mu\u010dikkazen da mid\u00e4 oli luvan, vai er\u00e4h\u00e4n\u00e4 p\u00e4v\u00e4n\u00e4 mu\u017eikkane ji\u00e4viydyi h\u00e4nen edeh da sanoi: \u201dAnna nyt, mid\u00e4 lubait miulla.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kuningatar p\u00f6ll\u00e4styi da tari\u010d\u010di mu\u017eikalla kaikkie valdakunnan rikkahuksie, kui vai hi\u00e4n luobuizi vuadimuksesta. Pikku mu\u017eikkane ei suostun vain sanoi: \u201dEl\u00e4v\u00e4 olendo on miulla rakkahambi kuin kaikki muailman uardehet.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Silloin kuningatar algoi itkie muga kovah, sto pikku mu\u017eikan k\u00e4vi h\u00e4nd\u00e4 \u017ei\u00e4liksi. Hi\u00e4n sanoi: \u201dHyv\u00e4 on, annan siulla kolme p\u00e4ivi\u00e4 armonaigua. Kuin voinet sih m\u00e4nnes arvata miun nimen, suat pidi\u00e4 lapsen i\u010dell\u00e4s.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Kuningatar duumai\u010d\u010di kogo y\u00f6n kaikkie mahollizie nimil\u00f6i, da kuin pieni mu\u017eikka tuli huondeksella kuningattaren luo, hi\u00e4n luvetteli kai nimet mid\u00e4 tiedi, vai mu\u017eikka vastai joga nimen kohalla: \u201dSe eule miun nimi,\u201d<\/p>\n\n\n\n

Toizena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuningatar ty\u00f6ndi palvelijat kyzelem\u00e4h valdakunnan joga kolkasta, mid\u00e4 muida nimie oli vie olemassa, vaikui kuningatar luvetteli nimet pikku mu\u017eikalla, hi\u00e4n ainos vastai: \u201dSe eule miun nimi.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Kolmandena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 palvelija kierdi viel\u00e4 muada da j\u00e4rilleh tulduo sellitti: \u201dEn l\u00f6yd\u00e4n ni yht\u00e4 ainavuo uutta nimie, vain kuin matkain suuren m\u00e4jen toizella puolella pienen m\u00f6kin kylli\u010d\u010di, n\u00e4in erikozen mu\u017eikan. M\u00f6kin iess\u00e4 paloi tuli da pikku mu\u017eikkane sko\u010d\u010di yhel jallal nuodivon ymb\u00e4rill\u00e4 da lauloi:<\/p>\n\n\n\n

\u201dT\u00e4n\u00e4pi\u00e4n paissan da huomein
panen vuassua tulemah.
Kuningattaren lapsozen
l\u00e4hen siit kodih tuomah.
Lykyksi ei tiij\u00e4 niken,
miksi miuda ku\u010dutah.
Tittelintuure olen vain.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kuningatar ilostui kuullessah nimen. Siit kuin pikku mu\u017eikkane astui kuningattaren edeh da kyzyi: \u201dMibo on miun nimi? kuningatar vastai:<\/p>\n\n\n\n

\u201dOletgo Nikolai?\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dEn.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dOletgo Iivana?\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dEn.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dOngo siun nimi Tittelintuure?\u201d<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

\u201dNe\u010den nimen on kentahto \u010dortta siulla sanellun\u201d, pikku mu\u017eikkane \u00e4lizi da polgi si\u00e4nnyksiss\u00e4 muga kovah jalgua, sto painui muan syd\u00e4meh. Sinne hi\u00e4n h\u00e4vih eig\u00e4 h\u00e4nd\u00e4 ole sen j\u00e4lgeh n\u00e4hty nivouse.<\/p>\n\n\n\n

Ruskiepi\u00e4hine<\/h2>\n\n\n\n

Oliba er\u00e4hi\u010d\u010di pikkarane \u010doma tytt\u00f6ne, kumbasta kaikin rakassettih. Enimmin kuitengi tytt\u00f6zen buabo, kumbazella himoitti ainos andua h\u00e4nell\u00e4 podarkkazie. Kerran buabo andoi tyt\u00f6ll\u00e4 ruskien pi\u00e4hinehen, da tytt\u00f6zest\u00e4 tuli muga \u010doma, jotta hi\u00e4n ei tahton eni\u00e4 k\u00e4ytti\u00e4 nimid\u00e4 muuda pi\u00e4hinett\u00e4. Tytt\u00f6st\u00e4 ruvettihgi sanomah sen t\u00e4hen Ruskiepi\u00e4hizeksi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Er\u00e4h\u00e4n\u00e4 kez\u00e4zen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 muamo sanoi tytt\u00f6zell\u00e4: \u201dKuulevai sie, Ruskiepi\u00e4hine! T\u00e4s on torttuo da butilkka mehuo, veizitg\u00f6 ne buabolla. Hi\u00e4n on voimattomana da tarvi\u010d\u010dou v\u00e4h\u00e4zen virkissyst\u00e4. Siun pid\u00e4y l\u00e4htie matkah ennen kuin tulou liian r\u00e4kki. Assu kogo matka dorogua my\u00f6ten, jottet y\u00f6ksy da pie hyvi\u00e4 huolda viemizist\u00e4. Konza kuin tulet buabon luoksi, muissa enzim\u00e4zeksi luadie tervehys da muitengi ole yst\u00e4v\u00e4lline el\u00e4g\u00e4 e\u010dittele joga kohtua.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dEl\u00e4 sobotoi\u010de, muamo\u201d, Ruskiepi\u00e4hine vastai.<\/p>\n\n\n\n

Buabon m\u00f6kki oli me\u010d\u00e4ss\u00e4, kunne m\u00e4ni kyl\u00e4sp\u00e4i astuessa puolen \u010duassuo. Kui Ruskiepi\u00e4hine oli enn\u00e4tt\u00e4n me\u010d\u010d\u00e4h, h\u00e4nd\u00e4 vastah tuli hukka. Ruskiepi\u00e4hine ei kogo tied\u00e4n, miitus ilgie zvieri hukka on, eig\u00e4 arvan ni varata sid\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u201dKunnebo olet m\u00e4n\u00f6s nenga aigazeh\u201d, hukka kyzyi.<\/p>\n\n\n\n

\u201dBuabon luo. Hi\u00e4n on voimattomana\u201d, tytt\u00f6ne vastai.<\/p>\n\n\n\n

\u201dMid\u00e4b\u00f6 on siulla kom\u0161assa?\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dTorttuo da juablukkamehuo. Muamo leiboi egl\u00e4in da sanoi, sto voimattoman buabon pid\u00e4is suaha mid\u00e4tahto virkissyst\u00e4\u201d, tytt\u00f6ne vastai.<\/p>\n\n\n\n

\u201dKusbo siun buabo el\u00e4y?\u201d hukka jatkoi kyzelemist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u201dTi\u00e4ll\u00e4 me\u010d\u00e4ss\u00e4. H\u00e4nen m\u00f6kki on kolmen tammen ual da ymb\u00e4rill\u00e4 kazvau sirenituhjuo. Ei t\u00e4st\u00e4 ole sinne matkua eni\u00e4 kuin palane…\u201d<\/p>\n\n\n\n

Hukka duumai\u010d\u010di i\u010dekseh, sto ne\u010de nuori tytt\u00f6ne olizi tozi hyv\u00e4 magupala, vaikui hi\u00e4n olizi hiitroi, hi\u00e4n voizi suaha suuhunsa tyt\u00f6n dai akkazen. Se rubei muanittamah tytty\u00f6: \u201dKa\u010dovai miitusta \u010domua kukkazie ne\u010diel kazvau. Buabo tulizi tozi ilozeksi, kui veizit h\u00e4nell\u00e4 kukkie.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Ruskiepi\u00e4hine tytt\u00f6ne ka\u010d\u010doi ymb\u00e4rill\u00e4 da n\u00e4gi loitombana niitun, mi oli t\u00e4yzi kaikenv\u00e4rizie kukkazie. Hi\u00e4n duumai\u010d\u010di, sto enn\u00e4tt\u00e4is hyvin poimie buabolla kukkakimpun, da siirdyi dorogalda. Er\u00e4h\u00e4n kukan poimittuo, tytt\u00f6ne n\u00e4gi loitombana vie \u00e4iji\u00e4 \u010domembua kukkazie da joudui aina vai loitommaksi buabon luo m\u00e4n\u00f6v\u00e4ld\u00e4 dorogalda. Hi\u00e4n enn\u00e4tti jo p\u00f6ll\u00e4sty\u00f6 da duumaija, sto onnuako y\u00f6ksyin, vain malttoi kuitengi j\u00e4rilleh dorogalla omia j\u00e4lgie my\u00f6ten.<\/p>\n\n\n\n

Samah aigah hukka juoksi suorah buabon m\u00f6kill\u00e4 da klokutti usta.<\/p>\n\n\n\n

\u201dKenb\u00f6 siell\u00e4?\u201d kyzyi buabo<\/p>\n\n\n\n

\u201dTi\u00e4ll\u00e4 on Ruskiepi\u00e4hine\u201d, hukka sanoi da oppi muuttua i\u00e4nd\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u201dToin siulla torttuo da mehuo, avuatko uksen.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201d Paina vai uksen ki\u00e4gi\u00e4\u201d, sanoi buabo, \u201den jaksa noussa avuamah.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Hukka painoi uksen ki\u00e4gi\u00e4 da uksi avaudui. Hukka hypp\u00e4i suorah buabon kravatin luo da lainoi h\u00e4net. Sen j\u00e4lgeh se pani buabon sovat pi\u00e4ll\u00e4 da \u010d\u00e4p\u010d\u00e4n pi\u00e4h da vieri muate buabon kravattih o\u010f\u010fualan ual.<\/p>\n\n\n\n

Kuin Ruskiepi\u00e4hine oli poiminun kukkazie muga \u00e4ij\u00e4n, sto odva vain jaksoi kandua, hi\u00e4n poltaldi juoksujalgua buabon m\u00f6kill\u00e4. Hi\u00e4n kummeksui sid\u00e4, sto uksi oli sell\u00e4lleh da astui perttih, hos h\u00e4nd\u00e4 rubei jo v\u00e4h\u00e4zell\u00e4 varavuttamah.<\/p>\n\n\n\n

\u201dHyvi\u00e4 huondesta, buabo\u201d, hi\u00e4n sanoi: \u201dMuamo ty\u00f6ndi siull\u00e4 torttuo da mehuo.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Ei niken vastan nimid\u00e4 h\u00e4nell\u00e4. Ruskiepi\u00e4hine astui kravatin luo. Siin\u00e4 buabo magai y\u00f6\u010d\u00e4p\u010d\u00e4 silmill\u00e4 da n\u00e4ytti tozi omituzelda.<\/p>\n\n\n\n

\u201dBuabo, mint\u00e4h siulla on nenga suuret korvat?\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dJotta kuulizin paremmin siun paginat\u201d, hukka murizi buabon paginatabua nouvattaen.<\/p>\n\n\n\n

\u201dBuabo, mint\u00e4h siulla on nenga suuret silm\u00e4t?\u201d Ruskiepi\u00e4hine tytt\u00f6 kyzyi.<\/p>\n\n\n\n

\u201dJotta voin n\u00e4h\u00e4 siut paremmin\u201d, hukka vastai.<\/p>\n\n\n\n

\u201dBuabo, mint\u00e4h siulla on mahottoman suuri suu?\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dJotta voizin paremmin syyv\u00e4 siut!\u201d hukka r\u00e4ng\u00e4hti da kauhkahti samassa yl\u00e4h kravatista da lainoi tytt\u00f6rai\u0161kan yhten\u00e4 suupalana da aleudui sen j\u00e4lgeh muate buabon kravattih. Kodvazen m\u00e4ndy\u00f6 hukka algoi kuorzata kovalla i\u00e4nell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Me\u010d\u00e4st\u00e4j\u00e4 sattui parahuolleh matkuamah m\u00f6kin kylli\u010d\u010di da duumi: \u201dVai putilleh ne\u010de vanha buabo kuorzuau. Pid\u00e4y nouzetella ka\u010d\u010domah, ollougo h\u00e4nell\u00e4 kaikki hyvin.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Mu\u017eikka astui perttih, da kuin m\u00e4ni kravatin viereh, hi\u00e4n dogadi hukkahan se siin\u00e4 maguau.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

\u201dTi\u00e4ll\u00e4g\u00f6 sie oletgi. Mie olen e\u010d\u010din siuda jo v\u00e4gi kodvan\u201d, me\u010d\u00e4st\u00e4j\u00e4 pagizi.<\/p>\n\n\n\n

Hi\u00e4n meinai ambuo hukan, vain siit juolahti mieleh, sto hukka on voinun syyv\u00e4 buabon, kuin h\u00e4nd\u00e4 ei n\u00e4gyn nimis da toinah voin vie pellastua buabon.<\/p>\n\n\n\n

Me\u010d\u00e4st\u00e4j\u00e4 ei tarttun pyssyh vain otti nosni\u010dat da rubei leikkuamah hukan va\u010d\u010dua. Palazen leikattuo hi\u00e4n n\u00e4gi ruskien sli\u00e4p\u00e4n pilkottavan da ei m\u00e4nnyn mid\u00e4 aigua kui tytt\u00f6ne hypp\u00e4i lattiella.<\/p>\n\n\n\n

\u201dVai putilleh mie p\u00f6ll\u00e4ssyin, hukan va\u010dassa oli tozi pimied\u00e4,\u201d Ruskiepi\u00e4hine sanoi.<\/p>\n\n\n\n

Kodvazen m\u00e4ndy\u00f6 dai buabo k\u00f6mbi n\u00e4g\u00f6vih. Hi\u00e4n oli vie elossa, hos oli ollun vaigie hengitti\u00e4 da j\u00e4zenet oli kohmettun.<\/p>\n\n\n\n

Ruskiepi\u00e4hine hagi kiirehel suurie kivie, mill\u00e4 hukan va\u010d\u010da t\u00e4ytettih da ommeldih umbeh, Konza siit hukka havai\u010d\u010dui da meinai juossa pagoh, ni suuret kivet oli muga jygiet, sto hukka kuadui muah da kuoli.<\/p>\n\n\n\n

No, buabo s\u00f6i torttua da joi mehuo, mid\u00e4 tytt\u00f6ne oli tuonun da hedi algoi voimistuo. Me\u010d\u00e4st\u00e4j\u00e4 sai hukan nahan omah k\u00e4ytt\u00f6h. Ruskiepi\u00e4hine tytt\u00f6 duumai\u010d\u010di, jottei eni\u00e4 nikonza m\u00e4ne dorogalda me\u010d\u010d\u00e4h, konza kuin muamo lieno kield\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kuldakudri da kolme kondieda<\/h2>\n\n\n\n

Er\u00e4hi\u010d\u010di oli kolme kondieda, kumbazet elettih pieness\u00e4 talossa kessell\u00e4 me\u010d\u010di\u00e4. Heij\u00e4n perehess\u00e4 oli tuattokondie, muamokondie da pikkukondie.<\/p>\n\n\n\n

Heill\u00e4 oli i\u010dekullagi oma kua\u0161\u0161astau\u010d\u010da. Pikkukondiella oli ihan pikkarane stau\u010d\u010dane, muamokondiella v\u00e4gi suuri stau\u010d\u010da da tuattokondiella ylen, ylen suuri stau\u010d\u010da.<\/p>\n\n\n\n

Jogahizella oli dai oma stuula. Pikkukondielle pieni stuulane, muamokondielle v\u00e4gi suuri stuula da tuattokondiella tozi suuri stuula.<\/p>\n\n\n\n

Da jogahizella oli oma krava\u010d\u010di. Pikkukondiella pieni krava\u010d\u010di, muamokondiella v\u00e4gi suuri krava\u010d\u010di da tuattokondiella hirmuzen suuri krava\u010d\u010di.<\/p>\n\n\n\n

Yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kondiet keitettih huondeksella kua\u0161\u0161a da ammullettih se omih tau\u010d\u010doih da l\u00e4htiettih astumah kodvazeksi anna enn\u00e4tt\u00e4is kua\u0161\u0161a vilustuo. Sil aigua heij\u00e4n taloh tuli pieni tytt\u00f6, kumbazen nimi oli Kuldakudri, da kurkisti talon syd\u00e4meh.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Enzin Kuldakudri tirkisti avaimen loukkozesta, siit kurkkazi ikkunasta. Sen j\u00e4lgeh hi\u00e4n nosti uksen salvan da ka\u010d\u010doi uksenravosta da kuin n\u00e4gi, sto niked\u00e4 ei ollun koissa, hi\u00e4n astui pertin syd\u00e4meh. Kuin Kuldakudri dogadi stolassa t\u00e4yvet kua\u0161\u0161astau\u010dat, hi\u00e4n oli hyvin mieliss\u00e4h, sill\u00e4 hi\u00e4n oli k\u00e4vellyn pitk\u00e4n matkan da h\u00e4nell\u00e4 oli jo tozi \u0144\u00e4lg\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kuldakudri oppi syyv\u00e4 enzim\u00e4zeksi tuattokondien stau\u010dasta, vain siin\u00e4 oli kua\u0161\u0161a liijan hiilava. Siit hi\u00e4n oppi muamokondien stau\u010dasta, vain siin\u00e4 oli kua\u0161\u0161a liijan vilu. Da sen j\u00e4lgeh hi\u00e4n oppi pikkukondien stau\u010dasta, da siin\u00e4 kua\u0161\u0161a ei ollun liijan hiilava eig\u00e4 liijan vilu vain ihan sobiva. Se maistui muga hyv\u00e4ld\u00e4, sto Kuldakudri s\u00f6i kaiken kua\u0161\u0161an.<\/p>\n\n\n\n

Sy\u00f6nn\u00e4n j\u00e4lgeh Kuldakudri istoudui tuattokondien stuulah, vain se oli liijan kova. Siit hi\u00e4 istui muamokondien stuulah, vain se oli liijan pehmie. Sen j\u00e4lgeh Kuldakudri oppi miitus on pikkukondien pieni stuulane. Se ei ollun liijan kova eig\u00e4 liijan pehmie vain ihan sobiva. Da Kuldakudri mieldyi sih niin \u00e4ij\u00e4l, sto istui muga pitk\u00e4h kuni stuulazen pohja mureni da Kuldakudri kirboi lattiella.<\/p>\n\n\n\n

Sen j\u00e4lgeh Kuldakudri kiibei yl\u00e4kerdah kondieloin maguandaperttih. Enzin hi\u00e4n heitt\u00e4ydyi pitk\u00e4lleh tuattokondien krava\u010d\u010dih, vain siin\u00e4 oli liijan korgie pielus. Siit hi\u00e4n azettui muamokondien krava\u010d\u010dih, vain siin\u00e4 oli jalgopi\u00e4 liijan korgiella. Lopulda hi\u00e4n vieri muate pikkukondien krava\u010d\u010dih, da se ei ollun liijan korgie pi\u00e4puolessa eig\u00e4 jalkopi\u00e4ss\u00e4 vain ihan sobiva. Da se tundui muga hyv\u00e4ld\u00e4, jotta Kuldakudri vedi o\u010f\u010fualan korvilla da uinoi.<\/p>\n\n\n\n

No, kodvazen m\u00e4ndy\u00f6 kondiet tuldih j\u00e4rilleh k\u00e4velyld\u00e4 da meinattih syyv\u00e4 huondeskua\u0161\u0161at. Kuldakudri oli j\u00e4tt\u00e4n luzikan seizomah tuattokondien stau\u010d\u010dah. Vaikui tuattokondie dogadi sen ni huuzi karhiella, jyrizev\u00e4ll\u00e4 i\u00e4nell\u00e4h: \u201dKenbo on maistan miun kua\u0161\u0161ua!\u201d<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kuin muamokondie ka\u010d\u010doi stolua, hi\u00e4n n\u00e4gi, sto h\u00e4nengi kua\u0161\u0161astau\u010dassa oli luzikka pyssys: \u201dKenbo ollou maistan miun kua\u0161\u0161ua!\u201d sanoi muamokondie v\u00e4gi kovalla i\u00e4nell\u00e4h.<\/p>\n\n\n\n

Siit ka\u010d\u010doi dai pikkukondie stolua da huomai, sto pikkarazessa tau\u010dassagi oli luzikka da kai kua\u0161\u0161a sy\u00f6dy. \u201dKenbo on maistan miun kua\u0161\u0161ua da sy\u00f6nyn sen kogonah!\u201d pikkukarhu vigizi vienolla i\u00e4nell\u00e4h.<\/p>\n\n\n\n

Kolme kondieda ruvettih ka\u010d\u010delemah tarkembah ymb\u00e4rill\u00e4. Kuldakudri oli unohtan oigaista rypyt tuattokondien stuulan pieluksesta istumizen j\u00e4lgeh. \u201dKuga kumma on istun miun stuulassa!\u201d r\u00f6ng\u00e4hti tuattokondie karhiella, jyrizev\u00e4ll\u00e4 i\u00e4nell\u00e4h.<\/p>\n\n\n\n

Dai muamokondien stuulassa oli tyyny rytyss\u00e4. \u201dKenbo ollou istun miun stuulassa!\u201d puhizi muamokondie v\u00e4gi kovalla i\u00e4nell\u00e4h.<\/p>\n\n\n\n

Muga i pikkukondien stuulallagi oli k\u00e4ynyn huonosti, kui Kuldakudri oli istun siin\u00e4. \u201dKenbo on istun miun stuulassa da murendan sen!\u201d inizi pikkukondie vienolla i\u00e4nell\u00e4h.<\/p>\n\n\n\n

Kaikin kolme kondieda pi\u00e4tettih noussa yl\u00e4kerdah ka\u010d\u010domah, ongo siell\u00e4 mid\u00e4 tapahtun.<\/p>\n\n\n\n

Kuldakudri oli j\u00e4hk\u00e4n tuattokondien pieluksen bokkah, da tuattokondie n\u00e4gi sen hedi da jyrizi: \u201dKenbo on muannun miun krava\u010dissa!\u201d<\/p>\n\n\n\n

Konza Kuldakudri oli oppin muata muamokondiern krava\u010dissa, hi\u00e4n oli potkassun po\u0161telin vinoh. \u201dKenbo ollou muannun miun krava\u010dissa!\u201d sanoi muamokondie v\u00e4gi kovalla i\u00e4nell\u00e4h.<\/p>\n\n\n\n

Dai siit pikkukondie ka\u010d\u010doi omua krava\u010d\u010die, da n\u00e4gi, sto pielus da po\u0161teli oldih paikallah, vain pieluksen pi\u00e4ll\u00e4 oli mid\u00e4tahto, jota ei pid\u00e4n olla siin\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kuldakudrin pienone pi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u201dKuga on muannun miun krava\u010dissa \u2013 da maguau viegi siin\u00e4!\u201d huuzi pikkukondie pienell\u00e4, vienolla i\u00e4nell\u00e4h.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kuldakudri oli kuullun unen l\u00e4bi tuattokondien suuren, karhien, jyrizev\u00e4n i\u00e4nen, vain hi\u00e4n magai muga magiesti, sto se tundui h\u00e4nest\u00e4 rounokuin tuulen bauhulda libo ukkozen jyrin\u00e4ld\u00e4. Kuin hi\u00e4n oli kuullun muamokondien v\u00e4gi kovan i\u00e4nen, hi\u00e4n oli luullun, sto kentahto pagizou unissah. Vaikui Kuldakudri kuuli siit pikkukondien pienen, vienon i\u00e4nen, se oli muga helev\u00e4 da kimie, sto hi\u00e4n havai\u010d\u010dui sih hedi.<\/p>\n\n\n\n

Kuldakudri nouzi istuolleh da n\u00e4gi kolme kondieda krava\u010din toizella puolella. Silloin hi\u00e4n pomppai sei\u010das alah krava\u010dista toizella puolella, hypp\u00e4i ikkunasta pihalla da juoksi min kergei me\u010d\u00e4n poikki omah kodih, eig\u00e4 nene kolme kondieda sen j\u00e4lgeh n\u00e4hty nikonza vilahustagah tyt\u00f6st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kolme toivetta<\/h2>\n\n\n\n

Er\u00e4hi\u010d\u010di oli keyh\u00e4 me\u010d\u00e4nruadaja, kumbane eli eukon kera pikkarazessa m\u00f6kiss\u00e4 me\u010d\u00e4n reunassa. Mu\u017eikka l\u00e4hti ruadieh me\u010d\u010d\u00e4h joga huondes aigazeh da tuli j\u00e4rilleh vasta illalla. H\u00e4nell\u00e4 oli ev\u00e4h\u00e4n\u00e4 vain pari voileibi\u00e4 da butilkkane maiduo.<\/p>\n\n\n\n

Yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 me\u010d\u00e4nruadaja oli parahuolleh isken kirvehell\u00e4 enzim\u00e4zen kerran suuren tammen kylgeh, kui hi\u00e4n kuuli hi\u013e\u013eazen i\u00e4nen: \u201dVoi hyv\u00e4 me\u010d\u00e4nruadaja, el\u00e4 kua miun kodipuuda: Kuzbo mie siit el\u00e4n?\u201d<\/p>\n\n\n\n

Puun tyvess\u00e4 seizoi pieni keiju.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kyyn\u00e4let valui keijun silied\u00e4 ro\u017eua my\u00f6ten da h\u00e4nen i\u00e4ni v\u00e4rizi. Kodvazen duumaiduo mu\u017eikka kessusti ruannan. H\u00e4nen syv\u00e4in heldyi. Hi\u00e4n ei ollun nikonza el\u00e4iss\u00e4h n\u00e4hnyn keijukaizia da oli ihassuksis pieneh siev\u00e4h olendoh. Olihai me\u010d\u00e4ss\u00e4 muidagi puida, ei h\u00e4nen ollun pakko ihan keijun kodipuuda h\u00e4vitti\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u201dOlgah siit muga\u201d, hi\u00e4n sanoi \u201dEn kua siun puuda, suat eli\u00e4 rauhassa.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dPassibo, hyv\u00e4 me\u010d\u00e4nruadaja. Olen siulla tozi kiitolline, da sent\u00e4h tahon andua siulla mid\u00e4tahto vastalahjaksi. Todevutan kolme toivetta, kumbazet eukon kera ezit\u00e4t\u201d, keiju sanoi. Siit hi\u00e4n kadoi j\u00e4rilleh puuh.<\/p>\n\n\n\n

Me\u010d\u00e4nruadaja jatkoi ruandua da m\u00e4ni illalla kodih. Kuin hi\u00e4n muisteli ne\u010did\u00e4 tapahtumua, se tundui h\u00e4nest\u00e4 unenn\u00e4\u00f6ld\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u201dOngo sy\u00f6mizet jo valmehena?\u201d hi\u00e4n kyzeli eukoldah hedi enzim\u00e4zeksi, kui h\u00e4nell\u00e4 oli tovessah n\u00e4lg\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u201dEi viel\u00e4\u201d, eukko vastai. \u201dKartohkat on vie kovat.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Me\u010d\u00e4nruadaja heng\u00e4hti, ku h\u00e4nen va\u010d\u010da kurizi. Hi\u00e4n oli n\u00e4it sy\u00f6nyn ev\u00e4h\u00e4t jo v\u00e4gi kodvan aigazembah p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u201dVaikui olizi t\u00e4s hos makkara, ni hotkaizizin sen sei\u010das\u201d, hi\u00e4n sanoi.<\/p>\n\n\n\n

Mid\u00e4 kummua. Trubaloukosta kirboi hellalla mehev\u00e4nn\u00e4g\u00f6ne kypsi makkara.<\/p>\n\n\n\n

\u201dMid\u00e4 ne\u010de tarkottau\u201d, kummasteli h\u00e4nen eukko p\u00f6ll\u00e4ssyksiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Silloin me\u010d\u00e4nruadajalla juohtui mieleh keijukane, kumbazen hi\u00e4n oli jo pid\u00e4n unena. Hi\u00e4n pagzi nyt akalleh kummallizesta olennosta, kumbane oli luvan t\u00e4ytti\u00e4 heij\u00e4n kolme toivetta.<\/p>\n\n\n\n

Vaikui eukko si\u00e4ndyi ylen \u00e4ij\u00e4l, ku ellendi miittuman mahollizuon hy\u00f6 oli m\u00e4nett\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

\u201dOlizit voinun toivuo \u010fengua libo almuazua libo uutta taluo libo uuzie kaunehie sobie\u201d, hi\u00e4n pra\u010ditteli pahassuksis. \u201dVain ei, sie toivoit makkarua. Niid\u00e4h\u00e4i suau laukasta joga p\u00e4iv\u00e4. Tuhma mig\u00e4 tuhma. Rippukkah makkara hos siun nen\u00e4s!\u201d<\/p>\n\n\n\n

Odva vai eukko oli t\u00e4m\u00e4n sanon, kui makkara hyp\u00e4hti me\u010d\u00e4nruadajan nen\u00e4h kiinni. Hos kulleh hi\u00e4n oppi ki\u0161kuo irdi, se ei irron, se n\u00e4it oli tiedovoinnalla sih tarttun.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Me\u010d\u00e4nruadaja ellendi, sto h\u00e4nen pidi nyt k\u00e4ytti\u00e4 kolmas toive, muiten hi\u00e4n ei saizi makkarua irdi. Ennen kaikkie, kuin h\u00e4nen eukko vie nagroi, sto makkara sobi tozi a\u017eiessa ylen hyvin h\u00e4nen nen\u00e4n pi\u00e4h. H\u00e4d\u00e4p\u00e4iss\u00e4h hi\u00e4n toivoi, sto makkara kirbois hedi h\u00e4nen nen\u00e4st\u00e4. Muga i tapahtui.<\/p>\n\n\n\n

Me\u010d\u00e4nruadajalla da h\u00e4nen eukolla ei ollun rikkahuzie eig\u00e4 komieda taluo, mitk\u00e4 oli oldu heij\u00e4n suadavissa, vain j\u00e4ih\u00e4i heill\u00e4 magie makkara da olizi ollun \u017ei\u00e4li j\u00e4tti\u00e4 se sy\u00f6m\u00e4tt\u00e4. Niinb\u00e4 hy\u00f6 issuttih stolah da juattih makkara.<\/p>\n\n\n\n

Siid\u00e4 algaen me\u010d\u00e4nruadaja on ainos ka\u010dellut me\u010d\u00e4ss\u00e4 lekkujessa keijukaizia, vain ei ole vie nikonza niid\u00e4 n\u00e4hnyn.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

T\u00e4ll\u00e4 sivulla on julkaistu Paavo Harakan k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 klassikkosaduista. Sadut on k\u00e4\u00e4nnetty varsinaiskarjalan etel\u00e4murteelle (etel\u00e4karjala). Kieliasu on k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4n. Tarinat on kuvittanut Perttu Tuominen. Kuvitus huomioi kiinnostavasti karjalaista kulttuuria. Sivulta l\u00f6ytyv\u00e4t seuraavat sadut: Linnanhiiri da mualaishiiri, Revon kalansualis, Vuorokkah gostissa, Kondie da mu\u017eikka muanruadajina, Kellone ka\u017ein kaglah, Mussat elukat, Tijane kondien korvassa, Bremenin soittoniekat, Tittelintuure, Ruskiepi\u00e4hine, Kuldakudri […]<\/p>\n","protected":false},"author":580,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"class_list":["post-19228","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"yoast_head":"\nPaavo Harakan starinaki\u00e4nn\u00f6kset - Karjalan kielen elvytt\u00e4minen<\/title>\n<meta name=\"robots\" content=\"index, follow, max-snippet:-1, max-image-preview:large, max-video-preview:-1\" \/>\n<link rel=\"canonical\" href=\"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/paavo-harakan-starinakiannokset\/\" \/>\n<meta property=\"og:locale\" content=\"fi_FI\" \/>\n<meta property=\"og:type\" content=\"article\" \/>\n<meta property=\"og:title\" content=\"Paavo Harakan starinaki\u00e4nn\u00f6kset - Karjalan kielen elvytt\u00e4minen\" \/>\n<meta property=\"og:description\" content=\"T\u00e4ll\u00e4 sivulla on julkaistu Paavo Harakan k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 klassikkosaduista. Sadut on k\u00e4\u00e4nnetty varsinaiskarjalan etel\u00e4murteelle (etel\u00e4karjala). Kieliasu on k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4n. Tarinat on kuvittanut Perttu Tuominen. Kuvitus huomioi kiinnostavasti karjalaista kulttuuria. Sivulta l\u00f6ytyv\u00e4t seuraavat sadut: Linnanhiiri da mualaishiiri, Revon kalansualis, Vuorokkah gostissa, Kondie da mu\u017eikka muanruadajina, Kellone ka\u017ein kaglah, Mussat elukat, Tijane kondien korvassa, Bremenin soittoniekat, Tittelintuure, Ruskiepi\u00e4hine, Kuldakudri […]\" \/>\n<meta property=\"og:url\" content=\"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/paavo-harakan-starinakiannokset\/\" \/>\n<meta property=\"og:site_name\" content=\"Karjalan kielen elvytt\u00e4minen\" \/>\n<meta property=\"article:modified_time\" content=\"2024-09-20T10:50:54+00:00\" \/>\n<meta property=\"og:image\" content=\"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/wp-content\/uploads\/sites\/155\/2024\/09\/Kuva-1.-Linnahiiri-eule-tyydyvane-veron-luaduh-1024x792.jpg\" \/>\n<meta name=\"twitter:card\" content=\"summary_large_image\" \/>\n<meta name=\"twitter:label1\" content=\"Arvioitu lukuaika\" \/>\n\t<meta name=\"twitter:data1\" content=\"41 minuuttia\" \/>\n<script type=\"application\/ld+json\" class=\"yoast-schema-graph\">{\"@context\":\"https:\/\/schema.org\",\"@graph\":[{\"@type\":\"WebPage\",\"@id\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/paavo-harakan-starinakiannokset\/\",\"url\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/paavo-harakan-starinakiannokset\/\",\"name\":\"Paavo Harakan starinaki\u00e4nn\u00f6kset - Karjalan kielen elvytt\u00e4minen\",\"isPartOf\":{\"@id\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/#website\"},\"primaryImageOfPage\":{\"@id\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/paavo-harakan-starinakiannokset\/#primaryimage\"},\"image\":{\"@id\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/paavo-harakan-starinakiannokset\/#primaryimage\"},\"thumbnailUrl\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/wp-content\/uploads\/sites\/155\/2024\/09\/Kuva-1.-Linnahiiri-eule-tyydyvane-veron-luaduh-1024x792.jpg\",\"datePublished\":\"2024-09-20T10:50:53+00:00\",\"dateModified\":\"2024-09-20T10:50:54+00:00\",\"breadcrumb\":{\"@id\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/paavo-harakan-starinakiannokset\/#breadcrumb\"},\"inLanguage\":\"fi\",\"potentialAction\":[{\"@type\":\"ReadAction\",\"target\":[\"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/paavo-harakan-starinakiannokset\/\"]}]},{\"@type\":\"ImageObject\",\"inLanguage\":\"fi\",\"@id\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/paavo-harakan-starinakiannokset\/#primaryimage\",\"url\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/wp-content\/uploads\/sites\/155\/2024\/09\/Kuva-1.-Linnahiiri-eule-tyydyvane-veron-luaduh-scaled.jpg\",\"contentUrl\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/wp-content\/uploads\/sites\/155\/2024\/09\/Kuva-1.-Linnahiiri-eule-tyydyvane-veron-luaduh-scaled.jpg\",\"width\":2560,\"height\":1979},{\"@type\":\"BreadcrumbList\",\"@id\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/paavo-harakan-starinakiannokset\/#breadcrumb\",\"itemListElement\":[{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":1,\"name\":\"Home\",\"item\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":2,\"name\":\"Paavo Harakan starinaki\u00e4nn\u00f6kset\"}]},{\"@type\":\"WebSite\",\"@id\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/#website\",\"url\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/\",\"name\":\"Karjalan kielen elvytt\u00e4minen\",\"description\":\"\",\"potentialAction\":[{\"@type\":\"SearchAction\",\"target\":{\"@type\":\"EntryPoint\",\"urlTemplate\":\"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/?s={search_term_string}\"},\"query-input\":{\"@type\":\"PropertyValueSpecification\",\"valueRequired\":true,\"valueName\":\"search_term_string\"}}],\"inLanguage\":\"fi\"}]}<\/script>\n<!-- \/ Yoast SEO plugin. -->","yoast_head_json":{"title":"Paavo Harakan starinaki\u00e4nn\u00f6kset - Karjalan kielen elvytt\u00e4minen","robots":{"index":"index","follow":"follow","max-snippet":"max-snippet:-1","max-image-preview":"max-image-preview:large","max-video-preview":"max-video-preview:-1"},"canonical":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/paavo-harakan-starinakiannokset\/","og_locale":"fi_FI","og_type":"article","og_title":"Paavo Harakan starinaki\u00e4nn\u00f6kset - Karjalan kielen elvytt\u00e4minen","og_description":"T\u00e4ll\u00e4 sivulla on julkaistu Paavo Harakan k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 klassikkosaduista. Sadut on k\u00e4\u00e4nnetty varsinaiskarjalan etel\u00e4murteelle (etel\u00e4karjala). Kieliasu on k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4n. Tarinat on kuvittanut Perttu Tuominen. Kuvitus huomioi kiinnostavasti karjalaista kulttuuria. Sivulta l\u00f6ytyv\u00e4t seuraavat sadut: Linnanhiiri da mualaishiiri, Revon kalansualis, Vuorokkah gostissa, Kondie da mu\u017eikka muanruadajina, Kellone ka\u017ein kaglah, Mussat elukat, Tijane kondien korvassa, Bremenin soittoniekat, Tittelintuure, Ruskiepi\u00e4hine, Kuldakudri […]","og_url":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/paavo-harakan-starinakiannokset\/","og_site_name":"Karjalan kielen elvytt\u00e4minen","article_modified_time":"2024-09-20T10:50:54+00:00","og_image":[{"url":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/wp-content\/uploads\/sites\/155\/2024\/09\/Kuva-1.-Linnahiiri-eule-tyydyvane-veron-luaduh-1024x792.jpg","type":"","width":"","height":""}],"twitter_card":"summary_large_image","twitter_misc":{"Arvioitu lukuaika":"41 minuuttia"},"schema":{"@context":"https:\/\/schema.org","@graph":[{"@type":"WebPage","@id":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/paavo-harakan-starinakiannokset\/","url":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/paavo-harakan-starinakiannokset\/","name":"Paavo Harakan starinaki\u00e4nn\u00f6kset - Karjalan kielen elvytt\u00e4minen","isPartOf":{"@id":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/#website"},"primaryImageOfPage":{"@id":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/paavo-harakan-starinakiannokset\/#primaryimage"},"image":{"@id":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/paavo-harakan-starinakiannokset\/#primaryimage"},"thumbnailUrl":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/wp-content\/uploads\/sites\/155\/2024\/09\/Kuva-1.-Linnahiiri-eule-tyydyvane-veron-luaduh-1024x792.jpg","datePublished":"2024-09-20T10:50:53+00:00","dateModified":"2024-09-20T10:50:54+00:00","breadcrumb":{"@id":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/paavo-harakan-starinakiannokset\/#breadcrumb"},"inLanguage":"fi","potentialAction":[{"@type":"ReadAction","target":["https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/paavo-harakan-starinakiannokset\/"]}]},{"@type":"ImageObject","inLanguage":"fi","@id":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/paavo-harakan-starinakiannokset\/#primaryimage","url":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/wp-content\/uploads\/sites\/155\/2024\/09\/Kuva-1.-Linnahiiri-eule-tyydyvane-veron-luaduh-scaled.jpg","contentUrl":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/wp-content\/uploads\/sites\/155\/2024\/09\/Kuva-1.-Linnahiiri-eule-tyydyvane-veron-luaduh-scaled.jpg","width":2560,"height":1979},{"@type":"BreadcrumbList","@id":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/paavo-harakan-starinakiannokset\/#breadcrumb","itemListElement":[{"@type":"ListItem","position":1,"name":"Home","item":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/"},{"@type":"ListItem","position":2,"name":"Paavo Harakan starinaki\u00e4nn\u00f6kset"}]},{"@type":"WebSite","@id":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/#website","url":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/","name":"Karjalan kielen elvytt\u00e4minen","description":"","potentialAction":[{"@type":"SearchAction","target":{"@type":"EntryPoint","urlTemplate":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/?s={search_term_string}"},"query-input":{"@type":"PropertyValueSpecification","valueRequired":true,"valueName":"search_term_string"}}],"inLanguage":"fi"}]}},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/19228","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/wp-json\/wp\/v2\/users\/580"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=19228"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/19228\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":19546,"href":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/19228\/revisions\/19546"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=19228"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}