kirjuttan Pirjo-Liisa Kotiranta <\/strong>vienankarjalan kur\u0161\u0161illa (Kalliolan rahvahanopisto, Helsinki)<\/p>\n Er\u00e4h\u00e4n\u00e4 ke\u0161\u00e4huomenek\u0161ena, kon\u0161a oli viel\u00e4 h\u00e4m\u00e4ry\u00e4, Anni ka\u010d\u010do ikkuna\u0161ta pellolla p\u00e4in. Pirtiss\u00e4 oli hil’l’aista. Ki\u0161\u0161a veny pitin pituvuttah. L\u00e4mmint\u00e4 \u0161i\u00e4t\u00e4 \u0161e tiet\u00e4y! J\u00e4rven \u0161elk\u00e4 pellon takana oli peilityyni, ei nimit\u00e4 liikeht\u00e4 n\u00e4kyn vejen pinnalla. Vain takame\u010d\u00e4n kuu\u0161ien kuvahaini. Kamarissa viel\u00e4 muattih. Anni hil\u2019l\u2019akkaiseh avasi pirtin uk\u0161en. Hi\u00e4n a\u0161tu pihalla pal’l’ahin jaloin, k\u00e4veli ka\u0161tehisella nurmella ta puolella \u0161uulla \u0161ano: ”A ka\u0161\u0161etta on mua\u0161\u0161a, pit\u00e4y no\u0161\u0161attua Kiril\u00e4, jotta joutau niitt\u00e4m\u00e4h.”<\/p>\n Hi\u00e4n ki\u00e4ri ki\u00e4t ymp\u00e4rill\u00e4h. Y\u00f6n j\u00e4le\u0161t\u00e4 huomenek\u0161en ilma viel\u00e4 tuntu viilielt\u00e4. Taivahalla jo n\u00e4ky p\u00e4iv\u00e4\u0161en nou\u0161u. Tua\u0161 Anni i\u010dek\u0161eh pakasi: ” Tulou l\u00e4mmin p\u00e4iv\u00e4. \u0160it\u00e4 eiklini taivahallini iltaru\u0161koki einu\u0161ti.” Pihanurmella a\u0161\u0161elleh Anni koko pihapiirin tarka\u0161ti, tanhuon, li\u00e4v\u00e4n ta ka\u010dahti rantah kylyll\u00e4 p\u00e4in. Jo kuulu vieno kuk-kuu, kuk-kuu me\u010d\u00e4n takua, lokka keilu j\u00e4rven pinnalla, kuikka kakahti ilma\u0161\u0161a. Kuhankeitt\u00e4j\u00e4ki helie\u0161ti vihelti. ”Hyv\u00e4 \u0161i\u00e4 ta l\u00e4mmint\u00e4 tulou!” Kaikki merkit \u0161iit\u00e4 kerrotah, muhitteli Anni.<\/p>\n Niin hava\u010d\u010deuvutah Annin ta Kiril\u00e4n pirtiss\u00e4 uuteh ke\u0161\u00e4p\u00e4iv\u00e4h. Lap\u0161et ry\u00f6p\u0161\u00e4het\u00e4h ulo\u0161, ka pietyt\u00e4h kotvasek\u0161i vajosilla p\u00e4iv\u00e4npaistoh ta karjahetah yhteh i\u00e4neh: ”Etona tiesi, etona tiesi!” \u0160iit\u00e4 hy\u00f6 riennet\u00e4h ken minneki omih hommih. Tuatto terottau viikatehtah, muamo kery\u00e4y vuattehie y\u0161k\u00e4h t\u00e4 l\u00e4ht\u00f6y polkuo pitin rantah. Huomenek\u0161en p\u00e4iv\u00e4ni kiert\u00e4y kirkkahalla taivahalla kohti lakie. Ilma l\u00e4mpen\u00f6y. Peipposen laulu kuuluu loito\u0161.<\/p>\n Kylyn luona keilutah hempie\u0161\u0161\u00e4 tuule\u0161\u0161a pe\u0161\u0161yt paijat, puk\u0161ut, r\u00e4\u010d\u010din\u00e4t hempie\u0161\u0161\u00e4 tuule\u0161\u0161a. Pirtiss\u00e4 Anni paistau riehtil\u00e4ll\u00e4 kakkaroja, ki\u00e4riy ne liinapaikkah ta panou ev\u00e4\u0161vakan pi\u00e4ll\u00e4. \u0160iit\u00e4 hi\u00e4n l\u00e4ht\u00f6y viem\u00e4h \u0161y\u00f6t\u00e4vy\u00e4 hein\u00e4pellolla ruatajilla. Ke\u0161kip\u00e4iv\u00e4, ilma on \u00e4kie, tuntuu, jotta p\u00e4iv\u00e4ni ihan pist\u00e4y. Matalla hi\u00e4n ka\u010d\u010delou taivahalla. Juuri oli \u0161elkie \u0161i\u00e4, ka nyt taivahanranna\u0161\u0161a jo pilvilautta n\u00e4kyy. Vihmapilvij\u00e4k\u00f6 oltaneh vain ukkosen pilvij\u00e4? Hi\u00e4n kiireht\u00e4y a\u0161kelih. Joven ranna\u0161\u0161a lokki karjehen ta killehen kera pitin rantakivie k\u00e4vel\u00f6y. Myr\u0161ky\u00f6k\u00f6 pit\u00e4y nyt vuottua? Anni jo juok\u0161ou, jotta kerkiey varottua hein\u00f6veht\u00e4 vihma\u0161ta! Kuhankeitt\u00e4j\u00e4ki n’aukuu, kuin ri\u00e4kitty ki\u0161\u0161a!<\/p>\n Pellolla k\u00e4y rip\u0161akka ruato. Miehet niitet\u00e4h, naiset ta tyt\u00f6t haravoijah, pojat no\u0161\u0161etah hein\u00e4t huas\u2019s\u2019ah. Anni ku\u010d\u010duu v\u00e4kie \u0161y\u00f6m\u00e4h ta juomah enneinkuin pilvet ehit\u00e4h pellon pi\u00e4ll\u00e4. Kiril\u00e4 ka\u010dahtau \u0161inisell\u00e4 taivahalla ta \u0161anou akallah, jotta rauhotu vaimo, ei ti\u00e4l\u00e4 nimit\u00e4 myr\u0161ky\u00f6 nou\u0161e. Tuulta vain puhaltelou hyv\u00e4se\u0161ti. My\u00f6 \u0161uamma haplan, luoko\u0161i\u00e4n, mi kuivattau hein\u00e4t \u0161opiva\u0161ti.<\/p>\n \u0160iit\u00e4 kaikin istuuvvutah pellon pientarella \u0161y\u00f6m\u00e4h verek\u0161ie kakkaroja, juomah kylmy\u00e4 hapanmaituo ta lepy\u00e4m\u00e4h kotvan.<\/p>\n Puahe on kova, no a hein\u00e4t pit\u00e4y \u0161uaha kuivumah. Ruato niityll\u00e4 jatkuu. Anni my\u00f6\u0161tyy kotih. Matalla hi\u00e4n ka\u010d\u010delou iell\u00e4h taivahan kantta. \u201dVesisaje olis nyt paha, a puolipilvini tois mukavua pilve\u0161t\u00e4 pellolla ruatajilla\u201d, hi\u00e4n smiettiy. Pikkulinnut lennell\u00e4h ta \u0161yyvv\u00e4h, kisatah. \u0160e tiet\u00e4y, jotta ei rupie vihmumah. Pilvet taivahanranna\u0161\u0161a ollah m\u00e4nty matkoih. Ei ole ni tietuo vihma\u0161ta tahi ukkose\u0161ta. Vain onko?<\/p>\n Illan\u0161uu\u0161\u0161a pereh my\u00f6\u0161tyy hein\u00e4pellolta. Hy\u00f6 ollah vaipunuot, ka mieliss\u00e4h. Hein\u00e4t \u0161uatih huas\u2019s\u2019ah, luoko\u0161i\u00e4 ne kuivattau, huomenek\u0161ella ollah uuvvet ruavot.<\/p>\n \u00c4kie kyly vuottau kylpijie. Uallokko no\u0161tau vett\u00e4 kylyn portahilla. \u0160e tiet\u00e4y, jotta tuuli nou\u0161ou. Kuikka lent\u00e4y vesill\u00e4. Tikka takou kylyn \u0161einy\u00e4. Tummat pilvet peitet\u00e4h p\u00e4iv\u00e4sen kehy\u00e4. Kohtai ukkoni jyr\u00e4j\u00e4y, jykiet pisarehet l\u00e4\u010dk\u00e4het\u00e4h kylyn kattoh. Vihmapilvet rynn\u00e4t\u00e4h j\u00e4rven pi\u00e4ll\u00e4, ukkosen pilvil\u00f6ist\u00e4 tulta isk\u00f6y. \u201dMie einu\u0161\u0161in t\u00e4m\u00e4n, mie einu\u0161\u0161in t\u00e4m\u00e4n\u201d, muhiu Anni. T\u00e4n\u00e4pi\u00e4n\u00e4 vihmuu! No hein\u00e4t tiett\u00e4v\u00e4ini ka\u0161\u0161utah, muha hyyty Annin n\u00e4v\u00f6ll\u00e4.<\/p>\n Yht\u00e4 poikkoh kuin vihma nousi, \u0161ei proiti. Mu\u0161\u0161at pilvet \u0161eilatah viel\u00e4 loittona taivahanranna\u0161\u0161a ta ukonkuari kuartau vejen yli\u010d\u010di. Pi\u00e4\u010dkyset lennell\u00e4h pouviksi. Pereh kylp\u00f6y kyly\u0161\u0161\u00e4. Alkau tulla ilta. Pikkukalat rikotah vejen pintua, iltaru\u0161ko ru\u0161ottau \u2013 tiet\u00e4y l\u00e4mmint\u00e4 huomista. Pirtin nurkalla lap\u0161et kyykit\u00e4h ta luvetah: ”Etona, etona, n\u00e4yt\u00e4 \u0161arve\u0161, tulouko huomenaki pouta?”.<\/p>\n Opa\u0161taja anto t\u00e4mm\u00f6isen alun: \u201dKerron nyt teil\u00e4 starinan, kumpani on melkein totta. L\u00e4ksim\u00e4 my\u00f6 kerran marjah. M\u00e4nim\u00e4 oikein \u0161uureh me\u010d\u010d\u00e4h ta n\u00e4kim\u00e4 \u0161iel\u00e4 \u0160uuren Kontien. \u0160e oli melkein puun korkevuini. No miep\u00e4 m\u00e4nin rohkie\u0161ti \u0161en luok\u0161e ta \u0161anoin:..\u201d<\/em><\/p>\n Niin mie kirjutin starinan!<\/em><\/p>\n Kerron nyt teil\u00e4 starinan, kumpani on melkein totta. L\u00e4ksim\u00e4 my\u00f6 kerran marjah. M\u00e4nim\u00e4 oikein \u0161uureh me\u010d\u010d\u00e4h ta n\u00e4kim\u00e4 \u0161iel\u00e4 \u0160uuren Kontien. \u0160e oli melkein puun korkevuini.<\/p>\n No miep\u00e4 m\u00e4nin rohkie\u0161ti \u0161en luok\u0161e ta \u0161anoin: Terveh Teil\u00e4, O\u010d\u010do Me\u010d\u00e4n \u010cuari! Ni\u00e4tt\u00e4k\u00f6 ty\u00f6 hyvie marjamaita, kon\u0161a ty\u00f6 \u0161ielt\u00e4 yl\u00e4h\u00e4lt\u00e4 muailmua ka\u010d\u010deletta? My\u00f6 olemma jo, mie ta miun \u010dikot \u2013 \u0161uanko mie kertuo, ket\u00e4 my\u00f6 olemma? My\u00f6 olemma \u010dikot, niin kun mie jo \u0161anoin. T\u00e4\u0161\u0161\u00e4 on Anissa. Hi\u00e4n on hyv\u00e4 sri\u00e4ppim\u00e4h. Hi\u00e4n marja\u0161ankie sri\u00e4ppiy. Mussikkua my\u00f6 kery\u00e4mm\u00e4 marja\u0161ankie varoin.<\/p>\n Mitein ty\u00f6 Arvoka\u0161 Kni\u00e4\u0161\u00e4, maltattako Ty\u00f6 sri\u00e4ppie? Miun toini \u010dikko on t\u00e4m\u00e4, kell\u00e4 on k\u00e4her\u00e4t tukat. Ei meil\u00e4 muilla ole k\u00e4her\u00e4 pi\u00e4. Vot \u0161iel\u00e4 korkiella, ei mou\u0161ot niise Teil\u00e4 hyv\u00e4 Kuninka\u0161 ei ole k\u00e4her\u00e4 pi\u00e4? O\u010d\u010doloilla ollah \u0161uorat tukat, mie arvelen. K\u00e4her\u00e4t hivuk\u0161et tartutah puijen ok\u0161ih. Ka Me\u010d\u00e4n \u010cuarilla, kumpani ka\u010d\u010dou yli\u010d\u010di muijen, h\u00e4nell\u00e4 kiher\u00e4t voitaiski olla. Niin miun t\u00e4t\u00e4 \u010dikkuo, k\u00e4her\u00e4pi\u00e4t\u00e4, h\u00e4nt\u00e4 ku\u010dutah Matro.<\/p>\n Kolma\u0161 \u010dikkoni, pikkaraini, h\u00e4nell\u00e4 nimi on Vieno. H\u00e4nen t\u00e4hen my\u00f6 olemma ti\u00e4l\u00e4. H\u00e4nen t\u00e4hen my\u00f6 n\u00e4kim\u00e4 \u0161iut \u2013 voi prostikkua \u2013 Teij\u00e4t kunnivoitettava Me\u010d\u00e4n Kni\u00e4\u0161\u00e4. Vieno, hi\u00e4n niin hil\u2019l\u2019asella i\u00e4nell\u00e4 pakajau, jotta my\u00f6 emm\u00e4 nikon\u0161a kuule, mit\u00e4 hi\u00e4n kon\u0161aki \u0161anou. My\u00f6 \u0161ent\u00e4h ihan unohamma h\u00e4ne\u0161t\u00e4.<\/p>\n Ka huomenek\u0161ella my\u00f6 kuulima. Kaikin my\u00f6 kuulima! Meit\u00e4 on, hyv\u00e4 Herra Ohto, meit\u00e4 on monta pirtiss\u00e4. En\u0161imiten on tuatto. Tuatto aina \u0161anou, jotta aina h\u00e4nell\u00e4 on kerrottava kaikki. Ta kyll\u00e4 my\u00f6 kerrommaki. Onnakko en mie \u0161iit\u00e4 muurahaisen kovo\u0161ta kerton. \u00c4mm\u00f6ll\u00e4 mie kyll\u00e4 kerroin. \u00c4mm\u00f6 aina milma ymm\u00e4rt\u00e4y.<\/p>\n Ni \u00e4mm\u00f6 ta ukko on, ta \u0161iit\u00e4 muamo. Muamolla on \u0161ata virkua. Hi\u00e4n ei ehi nikon\u0161a nimit\u00e4 kuulla. Hi\u00e4n juok\u0161ou kuin hirvi, \u0161anou \u00e4mm\u00f6, li\u00e4v\u00e4h ta li\u00e4v\u00e4\u0161t\u00e4 pois, lehm\u00e4t, lampahat, \u0161ijat, kaikki \u0161iivatat hoitau, hutut, rokat keitt\u00e4y, vett\u00e4 korvoh kantau, nakrehet kitk\u00f6y, \u0161ankit, leiv\u00e4t, piiruat luatiu. Marjah niise k\u00e4ypi muamo. Kerran hi\u00e4n n\u00e4ki, i\u010de Levio\u010dan, \u0161uuren Me\u010d\u00e4n Kuninkahan, hi\u00e4n starinoi\u010d\u010di! Hi\u00e4n Teij\u00e4t me\u010d\u00e4n ul\u2019l\u2019a\u0161 Is\u00e4nt\u00e4 n\u00e4ki! Ty\u00f6 oletta tavannun, miun muamo ta Ty\u00f6!<\/p>\n Niin, mie kerron, jotta miksi my\u00f6 tulima! Huomenek\u0161ella my\u00f6 kaikin istuma pirtin stolan ymp\u00e4ri. My\u00f6 viisi tytty\u00f6 ta Ontto, Oleksi, Riiko, meij\u00e4n veikot. Teppo vain puuttu. Hi\u00e4n oli l\u00e4hten jo varahin heposen kera kenkitt\u00e4m\u00e4h Virkkuo, niin \u0161it\u00e4 hevoista! Hy\u00f6 m\u00e4ntih lahen toisella puolella Iivanan J\u00f6yssiell\u00e4. J\u00f6yssie on meij\u00e4n kyl\u00e4n kenkitt\u00e4j\u00e4. Hi\u00e4n on \u0161epp\u00e4! Hy\u00f6 l\u00e4hettih aikaseh huomenek\u0161ella, \u0161ent\u00e4h kun Virkun kenk\u00e4t ollah niin pahat, jotta hi\u00e4n ei voi juo\u0161\u0161a poikkoh. Matkah m\u00e4n\u00f6y aikua. Teppo on jo viisitoistavuotini. Hi\u00e4n ruatau tuaton kera kaikenmoista ruatuo. Teppo ei ollun pirtiss\u00e4. Hi\u00e4n ei kuullun.<\/p>\n Ka my\u00f6 kaikin muut kuulima. \u0160iin\u00e4 my\u00f6 kaikin istuma ta huttuo \u0161\u00f6im\u00e4. Vain lusikat kolaheltih pehmie\u0161ti huttustau\u010d\u010dojen reunoih, kon\u0161a my\u00f6 lappoma huttuo \u0161uuhuna. Vain Vieno, miun t\u00e4m\u00e4 \u010dikko pieni. Hi\u00e4n nousi \u0161eisomah. Jo loppu lappamini. Tuli hil\u2019l\u2019aistaki hil\u2019l\u2019asempi. Vieno \u0161eiso. Hi\u00e4n ka\u010d\u010do jokahista vuorottuan. My\u00f6 kaikin ka\u010d\u010doma Vienuo. Ken \u0161uu kahallah, ken lusikka ki\u00e4\u0161\u0161\u00e4 huojuon. My\u00f6 vuottima.<\/p>\n MIE TAHON MARJAH! MIEKI TAHON MARJAH! Miun pikkaraini \u010dikko! Hi\u00e4n tahto marjah! Heliell\u00e4 i\u00e4nell\u00e4 hi\u00e4n kerto meil\u00e4, jotta hi\u00e4n tahto marjah. My\u00f6 henk\u00e4htim\u00e4! Eih\u00e4n \u0161iin\u00e4 ollun nimit\u00e4 kauhieta! My\u00f6 alkoma tua\u0161 huttuo lappamah. Ka Vieno \u0161eiso iell\u00e4h ta \u0161ano viel\u00e4 kirkkahammalla i\u00e4nell\u00e4. MIE TAHON N\u00c4H\u00c4 KONTIEN, \u0160UUREN KONTIEN! Tuattuo ryvitytti, muamo kaikki ohkahti. \u00c4mm\u00f6 ka\u010dahti ukkoh. Hil\u2019l\u2019ani olomini jatku. Vieno \u0161eiso. \u0160iit\u00e4 ukko Puavila muhien ka\u010dahti punukkah ta \u0161ano: \u201dTotta\u0161e \u0161iun Vieno pieni pit\u00e4y Me\u010d\u00e4n \u010cuari n\u00e4h\u00e4!\u201d<\/p>\n Niin my\u00f6 tyt\u00f6t l\u00e4ksim\u00e4 marjah! My\u00f6 tulima ka\u010d\u010domah Teit\u00e4 me\u010d\u00e4n Kuninka\u0161! \u0160iin\u00e4 Ty\u00f6 nyt oletta! Vieno ka\u010do, nyt \u0161ie ni\u00e4t \u0160uuren O\u010don. Ka miss\u00e4, miss\u00e4 Muarie on? Muarie on kavonnun. Kunne hi\u00e4n nyt \u0161ai? Prostikkua Arvon Kni\u00e4\u0161\u00e4! Muarie miun \u010dikko, hi\u00e4n on niin poikkoi! Voittako Ty\u00f6 nyt \u0161ielt\u00e4 yl\u00e4hy\u00e4t\u00e4 \u0160uuri O\u010d\u010do ka\u010d\u010duo, kunne meij\u00e4n Muarie m\u00e4ni. Ka\u010d\u010dokkua \u0161amalla, miss\u00e4 niit\u00e4 marjoja on! My\u00f6h\u00e4n l\u00e4ksim\u00e4 marjah! Kyll\u00e4 ropehet on t\u00e4yteh \u0161uatava. Ei meit\u00e4 muiten u\u0161ota. Ei u\u0161ota, jotta my\u00f6 n\u00e4kim\u00e4 Teij\u00e4t Herra O\u010d\u010do.<\/p>\n Vot kuin tuulou! Linnutki leh\u00e4hyttih lentoh \u0161uuren puun ok\u0161ilta. Mieki ihan muah pyll\u00e4hin! Vot, \u0161iin\u00e4 Muarie istuu m\u00e4tt\u00e4h\u00e4ll\u00e4, \u010dumu roveh marjua. Ta marjua on mu\u0161tanah. Kiihkulla \u010dikot n\u2019okitah niit\u00e4 ropeheh. Hy\u00f6 ollah, jotta ei nimit\u00e4 ihmehellist\u00e4 muailma\u0161\u0161a kuin mussikat me\u010d\u00e4\u0161\u0161\u00e4.<\/p>\n Vain Vieno henki\u00e4y pienell\u00e4 i\u00e4nell\u00e4h: Oli \u0161e \u0160uuri Kontie!<\/p>\n \u0160uuren me\u010d\u00e4n laija\u0161\u0161a, pienen j\u00e4rven rannalla eli ukko ta akka. Heil\u00e4 oli pieni harmua pirtti. Pirtiss\u00e4 viisi poikua ta tytt\u00f6 pikkaraini. Tallissa oli heponi, li\u00e4v\u00e4\u0161\u0161\u00e4 kak\u0161i lehmy\u00e4. Ranna\u0161\u0161a harmua kyly. Pojat oltih reippahat. Hy\u00f6 k\u00e4ytih tuaton kera kalalla, vejettih \u0161iimua, onkitettih. Hy\u00f6 uitih j\u00e4rve\u0161\u0161\u00e4, luajittih majasie ta niise kujehet. Ukolla ta akalla oli pieni peltotilkku. \u0160iit\u00e4 hy\u00f6 \u0161uatih heiny\u00e4 heposella ta lehmill\u00e4, potakkua, nakrista perehell\u00e4.<\/p>\n Tytt\u00f6 pieni pikkaraini, pienin koko pe\u0161ovehe\u0161\u0161a oli kaikilla kuin p\u00e4iv\u00e4senpaisto. Pojat kulettih tuaton kera ruavo\u0161ta ruatoh. Hy\u00f6 oltih jo \u0161uuret. Tytt\u00f6ni py\u00f6ri pirtiss\u00e4 muamon kera. Autto miss\u00e4 vai maltto. Ka en\u00e4mpi hi\u00e4n oli omissa leikkil\u00f6iss\u00e4h.<\/p>\n Er\u00e4h\u00e4n\u00e4 pi\u00e4n\u00e4 tytt\u00f6 tua\u0161 istu pirtin portahilla ta ka\u010dotteli liipukkaisien leikkie kukkien lehtil\u00f6ill\u00e4. Tuatto ta vellet m\u00e4ntih me\u010d\u010d\u00e4h e\u010d\u010dim\u00e4h puuta uutta veneht\u00e4 varoin. Muamo pesi vuattehie kylyn ranna\u0161\u0161a. Kikki vieh\u00e4tti hiirie li\u00e4v\u00e4n puolella. Ei ollun tyt\u00f6ll\u00e4 mit\u00e4n\u00e4 ruattavua. Onnakko pieni ru\u0161kierintani lintu lenn\u00e4hti tyt\u00f6n kylkeh. \u0160e keikutti pi\u00e4t\u00e4h, ny\u00f6kytti n’okkuah ta ka\u010d\u010do \u0161uurilla mu\u0161\u0161illa \u0161ilmill\u00e4h tytty\u00f6. Tytt\u00f6 kuuli, jotta lintu \u0161ano h\u00e4nell\u00e4: ”K\u00e4vin me\u010d\u010d\u00e4h, oli \u00e4ij\u00e4 mussikkua. \u0160e ku\u010d\u010du poimimah!”<\/p>\n Tytt\u00f6 hyp\u00e4hti yl\u00f6\u0161, m\u00e4ni pirttih, otti ropehen k\u00e4teh, pani vir\u0161ut jalkah ta l\u00e4ksi me\u010d\u010d\u00e4h a\u0161tumah. Ru\u0161kierinta hyppeli iell\u00e4, tytt\u00f6 hyppeli j\u00e4le\u0161\u0161\u00e4. \u0160iit\u00e4 tultih me\u010d\u00e4nlaitah. M\u00e4ntih polulla. Polulla kulki niise muurahaisie, monenmoisie p\u00f6p\u00f6kk\u00f6j\u00e4, kaikin korvineh p\u00e4ivineh ruavo\u0161\u0161a. Itik\u00e4t py\u00f6rittih ymp\u00e4rill\u00e4. Tytt\u00f6 ei ollun nikon\u0161a k\u00e4ynyn me\u010d\u010d\u00e4h ilman muamuo, tuattuo, vellij\u00e4. P\u00e4iv\u00e4ni j\u00e4i puijen tuak\u0161e, h\u00e4m\u00e4rty. Jokahisella linnulla, liipukalla, k\u00e4rp\u00e4sell\u00e4, mehil\u00e4isell\u00e4, itik\u00e4ll\u00e4 oli tyt\u00f6ll\u00e4 asieta. Ymp\u00e4rill\u00e4 tuok\u0161u me\u010d\u010d\u00e4 yh\u00e4 en\u00e4mpi. Ru\u0161kierinta \u010dir\u010detti riemukkaha\u0161ti, yh\u00e4 \u0161yvemm\u00e4ll\u00e4 tytt\u00f6\u00e4 juohatti.<\/p>\n Pikkaraini tytt\u00f6 jo tun\u0161i, jotta jalat oltih painavat, n\u00e4lk\u00e4 rauko va\u010da\u0161\u0161a, pi\u00e4 oli py\u00f6r\u00e4ll\u00e4. Juuri \u0161illoin me\u010d\u010d\u00e4 loppu. Ie\u0161\u0161\u00e4 oli aukie t\u00e4y\u0161i m\u00e4tt\u00e4hie. Tytt\u00f6 kuuli lintusen i\u00e4nen korva\u0161\u0161ah. \u0160e k\u00e4\u0161ki pikkaraista istumah m\u00e4tt\u00e4h\u00e4ll\u00e4, lep\u00e4ytt\u00e4m\u00e4h jalkoja, \u0161y\u00f6m\u00e4h mussikkua p\u00f6\u010d\u00f6n t\u00e4yvek\u0161i.<\/p>\n Tytt\u00f6 istu m\u00e4tt\u00e4h\u00e4ll\u00e4. Hi\u00e4n ka\u010do ymp\u00e4rill\u00e4h. P\u00e4iv\u00e4ni paisto. Aukie loisti \u0161inisen\u00e4 mussika\u0161ta. Toisella laijalla marjamuata kulki kontie, ny\u00f6kytti pi\u00e4t\u00e4h tyt\u00f6ll\u00e4: ”Hot \u0161ie tulit marjah”. Repo juoksi kyli\u010d\u010di ta hoikahti, jotta ti\u00e4l\u00e4 marjua kaikilla riitti. Oravaini kipitti m\u00e4tt\u00e4hien v\u00e4liss\u00e4, niise j\u00e4n\u00f6 ristihuuli kurkisti kuu\u0161en takua. Tai hirvi niise \u0161uurin \u0161arvin nytk\u00e4si. Tytt\u00f6 iha\u0161tu ta taputti k\u00e4sieh. Ti\u00e4l\u00e4 i oltih koko me\u010d\u010d\u00e4kan\u0161a. Hi\u00e4n poimi mussikkoja \u0161uuhuh, \u0161yyvv\u00e4 maiskutti.<\/p>\n Kon\u0161a va\u010d\u010da oli t\u00e4y\u0161i, tytt\u00f6 venytt\u00e4yty m\u00e4tt\u00e4h\u00e4ll\u00e4. \u0160iin\u00e4 hi\u00e4n uinosi. Ta me\u010d\u00e4n el\u00e4j\u00e4t ruvettih ruatamah. Ru\u0161kierinta lenteli ymp\u00e4ri ta ku\u010d\u010du kaikkie keralla. Varis, harakka, kaikki me\u010d\u00e4n linnut kilpua ker\u00e4ttih marjua tyt\u00f6n ropeheh. Oravat, j\u00e4n\u00f6t niise autettih.<\/p>\n P\u00e4iv\u00e4ni jo laski, kuvahaiset piteni. \u0160uurien kuu\u0161ien takua kuulu huhu\u0161. Tytty\u00f6 \u0161iel\u00e4 e\u010dittih koko perehen voimalla. Kon\u0161a i\u00e4net tultih l\u00e4hemm\u00e4k\u0161i, me\u010d\u00e4n el\u00e4j\u00e4t puikahettih puijen \u0161uojah, kontie a\u0161teli pimett\u00f6h, repo h\u00e4ipy, j\u00e4n\u00f6 laukkasi pois. Linnut lennettih puijen ok\u0161illa.<\/p>\n Muamo, tuatto, viisi vellie, kaikin hy\u00f6 hi\u00e4\u0161\u0161\u00e4h juo\u0161tih aukiella. M\u00e4tt\u00e4h\u00e4ll\u00e4 tytt\u00f6 pikkaraini makasi \u0161inimarjahiset huulet pullallah, kyle\u0161\u0161\u00e4 roveh t\u00e4y\u0161i mussikkua. Hy\u00f6 ry\u00f6p\u0161\u00e4hettih tyt\u00f6n luo, puisseltih hava\u010d\u010deutumah, huuvvettih yhteh i\u00e4neh, jotta kuin \u0161ie n\u00e4in loito\u0161 tulit? Jo arvelima, jotta m\u00f6ssi \u0161iut \u0161\u00f6i, repo pe\u0161\u00e4h vei, ki\u00e4rmis \u0161ilma pisti! Tahi me\u010d\u010d\u00e4lampih upposit! Tai mist\u00e4 \u0161ie nuo mussikat \u0161ait? Ti\u00e4l\u00e4k\u00f6 oli mussikkua?<\/p>\n Tytt\u00f6 istu m\u00e4tt\u00e4h\u00e4ll\u00e4 \u0161ilm\u00e4t apposen auki, ki\u00e4t korvillah. Niin kovin hi\u00e4n p\u00f6l\u00e4\u0161ty omua joukkuo. \u0160uuri kyyn\u00e4l vier\u00e4hti n\u00e4v\u00f6ll\u00e4. ”Mie tulin linnun kera marjah” hi\u00e4n \u0161ano hil’l’ah. ”Me\u010d\u00e4n elukat autto milma.”<\/p>\n ”Voi \u0161ilma pieni tytt\u00f6ni”, \u0161ano tuatto. ”Olit \u0161ie ahkera, n\u00e4in \u00e4ij\u00e4n marjua!” Hi\u00e4n no\u0161ti tyt\u00f6n olallah ta pereh l\u00e4ksi kotie kohti. Kikki juohatti koko joukon kotipolulla: muamo mussikkaroveh ki\u00e4\u0161\u0161\u00e4, viisi vellie mar\u0161\u0161ittih per\u00e4kk\u00e4h, tuatto viimini tytt\u00f6 olkapi\u00e4ll\u00e4h. Nyt hy\u00f6 paistih, jotta onni oli mata\u0161\u0161a, kun ei nimit\u00e4 pahua \u0161attun.<\/p>\n Tytt\u00f6 muhi olkapi\u00e4ll\u00e4, ka\u010d\u010deli m\u00e4tt\u00e4hie ta liputti k\u00e4tt\u00e4 aukiella \u0161eisojilla y\u0161t\u00e4vill\u00e4h: kontiella, hirvell\u00e4, revolla, hukalla, j\u00e4n\u00f6ll\u00e4, oravalla \u2013 kaikilla!<\/p>\n Linnut ok\u0161illa laulettih tyt\u00f6ll\u00e4: ”Tule toi\u010d\u010di! Tule toi\u010d\u010di!”<\/p>\n <\/p>\n Mussikka. Kuva: Sirpa M\u00e4nty<\/p><\/div>\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" 9.8.2023 \u00a0 kirjuttan Pirjo-Liisa Kotiranta vienankarjalan kur\u0161\u0161illa (Kalliolan rahvahanopisto, Helsinki) Er\u00e4h\u00e4n\u00e4 ke\u0161\u00e4huomenek\u0161ena Er\u00e4h\u00e4n\u00e4 ke\u0161\u00e4huomenek\u0161ena, kon\u0161a oli viel\u00e4 h\u00e4m\u00e4ry\u00e4, Anni ka\u010d\u010do ikkuna\u0161ta pellolla p\u00e4in. Pirtiss\u00e4 oli hil’l’aista. Ki\u0161\u0161a veny pitin pituvuttah. L\u00e4mmint\u00e4 \u0161i\u00e4t\u00e4 \u0161e tiet\u00e4y! J\u00e4rven \u0161elk\u00e4 pellon takana oli peilityyni, ei nimit\u00e4 liikeht\u00e4 n\u00e4kyn vejen pinnalla. Vain takame\u010d\u00e4n kuu\u0161ien kuvahaini. Kamarissa viel\u00e4 muattih. Anni hil\u2019l\u2019akkaiseh […]<\/p>\n","protected":false},"author":480,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"class_list":["post-11376","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"yoast_head":"\nEr\u00e4h\u00e4n\u00e4 ke\u0161\u00e4huomenek\u0161ena<\/strong><\/h2>\n
L\u00e4ksim\u00e4 my\u00f6 kerran marjah<\/strong><\/h2>\n
Tytt\u00f6 me\u010d\u00e4\u0161\u0161\u00e4<\/strong><\/h2>\n
![\"Mustikka.](\"https:\/\/blogs.uef.fi\/karjalanelvytys\/wp-content\/uploads\/sites\/155\/2023\/08\/mustikka_OopaSaniid_SirpaManty_-272x300.jpg\")