Työ uudistuu yliopistollakin

Piia Björn, professori, osastonjohtaja

 

Nykyisin ei ole tavatonta olla töissä aivan toisella paikkakunnalla kuin millä vakituisesti asuu. Näin on kasvavassa määrin myös yliopistoilla, sillä yhä useammin työpaikkaa haetaan miellyttävän sijainnin sijaan työn kiinnostavuuden ja siinä kehittymisen mahdollisuuksien perusteella. Tämä on yliopistojen temaattisen profiloitumisen kannalta erittäin positiivista kehitystä, mutta asiassa on toki myös varjopuolia. Positiivista tässä on se, että digitalisaation tuomat mahdollisuudet reaaliaikaisessa kommunikoinnissa ovat hienosti yltäneet myös yliopistomaailmaan ja niitä kehitetään täysipäiväisesti. Yhtenä esimerkkinä tästä on vaikkapa organisaatiomme rehtoriparin ylläpitämät Tietotorit, joihin voi liittyä mukaan linkkiä napsauttamalla koneeltaan mistä tahansa. Käytössä näissä tilanteissa on myös chat-palsta, jolle yliopistoyhteisö voi lähettää kysymyksiä ja kommentteja. Näin tilanteessa säilyy aito vuorovaikutuksellisuus, jopa paremmin kuin isossa salissa istuttaessa ja siellä kilpailtaessa puheenvuoroista. Ongelmallisempana puolena etäältä tehtävän työn lisääntyessä taas on esimerkiksi se, että juuri työyhteisön merkitys muuttuu toisenlaiseksi esimerkiksi kotipisteeltä työtä tehdessä, kun ei ole työtovereita, joita päivittäin säännöllisesti tapaisi. Näin työtä jaksottavat kuulumisten vaihdot ja muu jäävät sähköisen viestinnän tai SkypeLyncin käyttämisen varaan ja spontaani epämuodollinen viestintä puuttuu. Vai onkohan jollakulla tapana lähettää hyvälle työtoverille kokouskutsu kuulumisten vaihtoa varten? Sitä emme kuitenkaan tällä hetkellä tiedä, kuinka työn tekeminen etäältä vaikuttaa laajalti peräänkuulutettuun tuottavuuteen yliopistolla.

Kaikki ei kuitenkaan muutu, vaikka sähköiset ympäristöt astuvat elämäämme: edelleen kaiken kaikkiaan työ yliopistolla on moninaista tietotyöläisen puurtamista. Sitä on hyvä kuitenkin yhteisesti kehittää näinä nopeasti muuttuvien tulosedellytysten aikoina. Tämä kehittämistyö on äärimmäisen tärkeää myös työhyvinvoinnin näkökulmasta – hyväksytyksi tulemisen kokemus ja työn mielekkyys ovat varmasti keskeisiä tuottavan ja samalla työtään aktiivisesti kehittävän työntekijän tunnusmerkkejä. Tässä ajassa – etäältä ja paikan päällä tehtävän työn maailmassa – tarvitaan uudenlaista rohkeutta tunnistaa tieteen ammattilaistenkin osaamisalueet, samoin kuin halu, kyky ja kunkin henkilön kulloisetkin mahdollisuudet tehdä työtään. Jollekin mielekkyys saattaa tarkoittaa 8-16 työaikaa päivittäin työpisteen ääressä, jollekin toiselle taas ahkeroinnin painottamista liikkuvaan toimistoon julkisissa kulkuvälineissä tai kotitoimistoon. Tässä yhteydessä peräänkuuluttaisinkin tutkimusta siitä, kuinka työn tekeminen etäältä vaikuttaa esimerkiksi työn mielekkääksi kokemiseen ja tuotteliaisuuteen eritoten yliopistokontekstissa. Tällä tavoin saisimme tärkeää tietoa siitä, minkälaiseen suuntaan yliopisto-organisaatiota kannattaisi työpaikkana edelleen kehittää.

Piia Björn, professori, osastonjohtaja, Kasvatustieteiden ja psykologian osasto, UEF

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *