Alussa oli ongelma. Ei edes yksi vaan muutama isompi ongelma, joista oli runsaassa sadassa vuodessa virkattu sellainen vyyhti, mink\u00e4 selvitt\u00e4minen ei normaaleilla keinoilla onnistuisi. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 rupesin tutkimaan eetteri\u00e4, tieteen historian umpikujaa, teoriaperinteiden t\u00f6rm\u00e4yskohtaa ja ad hoc-teorioiden sielunel\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Tieteenhistoriallisen tutkimuksen aiheena on James Clerk Maxwellin eetterihypoteesien vaikutus fysiikan kehityshistorialle. Tarkastelen maxwellilaisten teoriapohjien kautta eetterin v\u00e4hitt\u00e4ist\u00e4 kehityst\u00e4 ja t\u00e4m\u00e4n kehityksen oletettua laajempia vaikutuksia tieteen historiassa. Eetteri oli vanha fysiikan oletus v\u00e4liaineesta s\u00e4hk\u00f6n, magnetismin, valon ja toisinaan l\u00e4mm\u00f6n ja gravitaation ilmi\u00f6iden v\u00e4litt\u00e4v\u00e4n\u00e4 tekij\u00e4n\u00e4. Aihe on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 poikkitieteellinen risteyskohta Newtonin vanhan maailman absoluuttisen avaruuden, 1800\u2013luvun gentleman-Englannin kvaterniolaskennan nerojen ja Einsteinin suhteellisen maailman kajastuksen v\u00e4limaastossa. Olin tutkinut aihetta jo aikaisemmin parin maisterin verran hyvin eri katsantokannoista filosofian ja historian aloilla. Aiheeseen liittyi kuitenkin iso metodologinen ongelma.<\/p>\n
Ongelmana oli, miten t\u00e4llaisia ilmi\u00f6it\u00e4, k\u00e4sitej\u00e4rjestelmi\u00e4 ja historiallisia vaikutuksia tutkitaan. Struktuuri ei riitt\u00e4nyt, kielen ja narratiivin keinot eiv\u00e4t osuneet ongelman ytimeen. Tarvittiin jotain muuta, jotain substanssia. Metodologisesti tutkimuksen alkuvaiheessa olin jo naimisissa systemaattisen analyysin ajatuksen kanssa metodologisena l\u00e4ht\u00f6kohtana. T\u00e4m\u00e4 yleistieteellinen menetelm\u00e4, jota k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n hyvin v\u00e4rikk\u00e4\u00e4sti t\u00e4ysin eri tyyppisiss\u00e4 tieteenaloissa, onnistui siin\u00e4 miss\u00e4 monet muut menetelm\u00e4t eiv\u00e4t onnistuneet. Kyse ei ole menetelmien paremmuudesta vaan siit\u00e4, mik\u00e4 kenellekin toimii.<\/p>\n
Systemaattisessa analyysiss\u00e4 oli kuitenkin omat ongelmansa. Menetelm\u00e4n laajin k\u00e4ytt\u00f6 oli immanenttia, eli aineistollisesti eritt\u00e4in rajaavaa. Koska halusin k\u00e4sitell\u00e4 laajempia aineistoja, jouduin tarkastelemaan kriittisesti menetelm\u00e4n alkul\u00e4ht\u00f6kohtia ja miettim\u00e4\u00e4n sen k\u00e4yt\u00f6lle laajennettuja kriteereit\u00e4. Vimmaisen ja ankaran etsinn\u00e4n ja p\u00e4hk\u00e4ilyn j\u00e4lkeen onnistuin l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n Suomesta kourallisen systeemiteorioiden kanssa ty\u00f6skennelleit\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4, systemaattisen analyysin k\u00e4ytt\u00e4ji\u00e4 ja kehitt\u00e4ji\u00e4. Muodostui kuva siit\u00e4, mihin menetelm\u00e4\u00e4 on k\u00e4ytetty ja miten. T\u00e4m\u00e4 antoi pohjaa vaikeammalle ajatukselle, miten immanentisti toimivasta menetelm\u00e4st\u00e4 voidaan laajentaa hermeneuttisesti toimiva kokonaisuus, menett\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sen systemaattista luonnetta. Menetelm\u00e4ll\u00e4 tutkitaan aiheen argumentaation rajallisuutta ja sis\u00e4ist\u00e4 ajatusmaailmaa. T\u00e4t\u00e4 kautta voidaan systemaattisesti analysoimalla ei ainoastaan analysoida k\u00e4sitej\u00e4rjestelmien funktionaalisuutta tai niiden v\u00e4hitt\u00e4ist\u00e4 kehittymist\u00e4, mutta my\u00f6s tehd\u00e4 se selke\u00e4ll\u00e4 tavalla, mik\u00e4 ei johda lukijaa harhaan.<\/p>\n
Yhten\u00e4 ratkaisuna oli k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hermeneuttista ymm\u00e4rryspyrkimyst\u00e4 ja dekonstruktiota vastakkaisina napoina eri teorioiden argumentaation analysoinnissa. Ratkaisu ty\u00f6llisti viime vuonna melkoisella tavalla. Tuli matkustettua yhten\u00e4 kuukautena kes\u00e4n aikana yli 6000 kilometri\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n Suomen sis\u00e4ll\u00e4. My\u00f6s Puolassa tuli k\u00e4yty\u00e4 pari kertaa, koska Varsovassa otetaan tieteenfilosofian klassikot vakavasti. Reissuista oli hy\u00f6ty\u00e4 dekonstruktion toiminnan ymm\u00e4rt\u00e4miselle. T\u00e4ll\u00e4 riitaisalla l\u00e4hestymistavalla pyrit\u00e4\u00e4n samaan, mihin systemaattisessa analyysiss\u00e4 yleisesti on pyritty, eli argumentaation rajallisuuden ymm\u00e4rryksen kautta aiheen funktionaaliseen ymm\u00e4rrykseen. T\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 arvioin, riitelen ja etsin alkuper\u00e4isaineistoista Maxwellin eetterihypoteesien kokonaiskuvaa. Teht\u00e4v\u00e4 ei ole t\u00e4ysin uusi, mutta t\u00e4m\u00e4 menetelm\u00e4llinen l\u00e4ht\u00f6kohta on edelt\u00e4vi\u00e4 versioitaan parempi kyseisen ongelman ratkomiseen.<\/p>\n
My\u00f6s ymm\u00e4rryksell\u00e4 on t\u00e4ss\u00e4 puuhassa t\u00e4rke\u00e4 osa, ei ainoastaan hermeneuttisella vaan my\u00f6s humaanilla. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 my\u00f6s keskustella el\u00e4vien ihmisten kanssa, eik\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n uppoutua jo kuolleiden ihmisten loistokkaisiin kirjallisiin hetkiin. Kokemuksista opin, ett\u00e4 viestej\u00e4 ei kannata j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kirjoittamatta eik\u00e4 puhelinta avaamatta. Jokainen keskustelu on kehitykselle t\u00e4rke\u00e4\u00e4, oli se sitten tieteenfilosofista v\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4 yliopiston k\u00e4yt\u00e4v\u00e4ll\u00e4, systeemiajattelun miettimist\u00e4 Systeemianalyysin laboratoriossa Espoossa ja dekonstruktiokritiikki\u00e4 Puolassa. My\u00f6s arvokkaat ovat kommentit heilt\u00e4, jotka ovat ehtineet samoja ja vierekk\u00e4isi\u00e4 kysymyksi\u00e4 tarkastelemaan jo v\u00e4h\u00e4n pidemm\u00e4n aikaa.<\/p>\n
Ari J. Tervashonka<\/strong> Alussa oli ongelma. Ei edes yksi vaan muutama isompi ongelma, joista oli runsaassa sadassa vuodessa virkattu sellainen vyyhti, mink\u00e4 selvitt\u00e4minen ei normaaleilla keinoilla onnistuisi. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 rupesin tutkimaan eetteri\u00e4, tieteen historian umpikujaa, teoriaperinteiden t\u00f6rm\u00e4yskohtaa ja ad hoc-teorioiden sielunel\u00e4m\u00e4\u00e4. Tieteenhistoriallisen tutkimuksen aiheena on James Clerk Maxwellin eetterihypoteesien vaikutus fysiikan kehityshistorialle. Tarkastelen maxwellilaisten teoriapohjien kautta eetterin v\u00e4hitt\u00e4ist\u00e4 kehityst\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":198,"featured_media":303,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[69],"tags":[57,59,67,63,65],"class_list":["post-297","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-ari-j-tervashonka","tag-historia","tag-historiantutkimus","tag-systemaattinen-analyysi","tag-tieteen-historia","tag-tieteenfilosofia"],"acf":[],"yoast_head":"\n
\nHistorian v\u00e4it\u00f6skirjatutkija<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"