Yliopisto suhtautuu pense\u00e4sti itse\u00e4\u00e4n koskevaan tutkimukseen. Kohdatessaan sit\u00e4 l\u00e4hestyv\u00e4n uteliaan tutkijan yliopisto pyristelee professorien ja muun yliopistov\u00e4en johdolla vastaan, el\u00e4m\u00f6i ja nostaa k\u00e4mmenens\u00e4 ly\u00f6d\u00e4kseen tarpeettomana pit\u00e4m\u00e4ns\u00e4 tutkimuksen \u2013 ja siin\u00e4 sivussa my\u00f6s tutkijan \u2013 syv\u00e4lle maanrakoon. Kutakuinkin t\u00e4t\u00e4 mielt\u00e4 oli Joensuun yliopiston kasvatussosiologian professori Ari Antikainen yliopiston tiedotuslehti Sanansaattajalle vuonna 1986 antamassaan haastattelussa. Tietynlaista yksin\u00e4isyytt\u00e4 kokeneen Antikaisen havainto ajoittui hetkeen, jolloin suomalaisen korkeakoulututkimuksen \u201duusi aalto\u201d oli vasta hitaasti muodostumassa \u201dsyviss\u00e4 vesiss\u00e4\u201d voidakseen iskeyty\u00e4 t\u00e4ydell\u00e4 voimalla rantaan 1990-luvulla. Viimeist\u00e4\u00e4n t\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien korkeakoulututkimus otti oman vakaan paikkansa tutkimuskent\u00e4lt\u00e4. Samalla se alkoi muuttua sis\u00e4ll\u00f6lt\u00e4\u00e4n, teorioiltaan ja menetelmilt\u00e4\u00e4n entist\u00e4 moniulotteisemmaksi.<\/p>\n
Suomalaisessa yliopistohistoriassa on viimeisen reilun parinkymmenen vuoden aikana el\u00e4nyt vahvana instituution\u00e4k\u00f6kulman yhteiskuntahistorialliseen otteeseen yhdist\u00e4v\u00e4 suuntaus, jossa yliopistoinstituution sis\u00e4inen kehitys sidotaan vahvasti laajempaan poliittiseen ja yhteiskunnalliseen muutokseen. N\u00e4k\u00f6kulma tulee esiin erityisesti 1960\u201370-luvuilla perustettujen yliopistojen juhlakirjoissa, joita 30\u201350-vuotta t\u00e4ytt\u00e4neet opinahjot julkaisivat vuoron per\u00e4\u00e4n viime vuosikymmenell\u00e4 ja t\u00e4m\u00e4n vuosikymmenen alkupuoliskolla \u2013 n\u00e4ist\u00e4 viimeisimp\u00e4n\u00e4 Martti H\u00e4iki\u00f6n<\/strong> kirjoittama Tampereen teknillisen yliopiston vaiheita vuosina 1965\u20132015 k\u00e4sittelev\u00e4 teos. Hieman paradoksaalisesti monet n\u00e4ist\u00e4 teoksista toimivat \u2013 alkuper\u00e4isest\u00e4 ajatuksesta poiketen \u2013 er\u00e4\u00e4nlaisina muistokirjoituksina kyseisille yliopistoille, jotka kohta juhlakirjan julkaisun j\u00e4lkeen katosivat kartalta.<\/p>\n Edell\u00e4 mainittu H\u00e4iki\u00f6n teos ilmestyi samoihin aikoihin, jolloin Tampereen kolme korkeakoulua p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t ryhty\u00e4 selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n yhteenliittymisen edellytyksi\u00e4. Kaija Vuorion<\/strong> kirjoittama Kuopion yliopiston 40-vuotishistoria Lentoon<\/em> ilmestyi kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2006, ja jo saman vuoden syksyll\u00e4 yliopisto oli t\u00e4ytt\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4 selvitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 yliopistoliittouman perustamista Joensuun yliopiston kanssa. Kuten tunnettua, alun perin l\u00f6yh\u00e4ksi liittoumaksi tarkoitettu hallinnollinen viritelm\u00e4 syveni siihen malliin, ett\u00e4 Joensuun yliopiston 40-vuotishistorian, Uudisraivaaja,<\/em> kirjoittanut Arto Nevala<\/strong> joutui marraskuussa 2009 pidetyss\u00e4 kirjan julkistamistilaisuudessa toteamaan, ett\u00e4: \u201dL\u00e4hdin kirjoittamaan kirjaa Joensuun yliopiston nelj\u00e4st\u00e4 ensimm\u00e4isest\u00e4 vuosikymmenest\u00e4. Kun p\u00e4\u00e4tin ty\u00f6n, teos onkin nelj\u00e4st\u00e4 viimeisest\u00e4 vuosikymmenest\u00e4.\u201d<\/em><\/p>\n Nykyisess\u00e4 kilpailuyhteiskunnassa suositun, taloustieteilij\u00e4 Joseph Schumpeterin <\/strong>alun perin lanseeraaman Luovan tuhon <\/em>-teorian mukaisesti yliopistofuusiot voidaan n\u00e4hd\u00e4 seurauksena kehityksest\u00e4, miss\u00e4 vanhat rakenteet h\u00e4visiv\u00e4t uusien ja tuottavampien rakenteiden tielt\u00e4. Oli miten oli, ainakin omalla kohdalla Joensuun ja Kuopion yliopistojen tuho ja uuden It\u00e4-Suomen yliopiston (UEF) luominen tarkoittivat mahdollisuutta p\u00e4\u00e4st\u00e4 kirjoittamaan yliopiston perustamisvaiheen historiaa. Minut rekrytoitiin hankkeeseen viime vuoden lopulla, jolloin yliopiston johtoportaassa her\u00e4si halu saattaa kirjojen ja kansien v\u00e4liin perustamisvaiheen monipolviset kiemurat. Teoksen julkaisuajankohdaksi m\u00e4\u00e4riteltiin vuoden 2020 alkupuolisko, jolloin tulee t\u00e4yteen kymmenen vuotta It\u00e4-Suomen yliopiston toiminnan aloittamisesta.<\/p>\n Varsinaisen aineistonkeruun aloitin heti t\u00e4m\u00e4n vuoden alusta ker\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 asiakirja-aineistoa, lehtileikkeit\u00e4 ja muita julkaisuja sek\u00e4 tekem\u00e4ll\u00e4 henkil\u00f6haastatteluita. Nyt syksyyn menness\u00e4 kirjallinen aineisto on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ker\u00e4tty ja haastateltavat p\u00e4\u00e4osin haastateltu (lis\u00e4\u00e4 muistoja otetaan kuitenkin edelleen vastaan). Yhteens\u00e4 haastatteluja on kertynyt liki 80 ja heid\u00e4n joukossaan on niin yliopistossa ty\u00f6skentelevi\u00e4 tai siell\u00e4 ty\u00f6skennelleit\u00e4 kuin yliopiston syntyyn vaikuttaneita tai sit\u00e4 tiiviisti seuranneita poliitikkoja, virkamiehi\u00e4 ja yksityisen sektorin edustajia. Jo nyt, aineiston analyysin ollessa vasta alkuvaiheessa, uskallan v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4kemykset It\u00e4-Suomen yliopiston perustamisesta ja sen toiminnan alkuvaiheesta ovat hyvin moninaiset ja vahvasti kontekstisidonnaiset.<\/p>\n Akateeminen rehtori Harri Siiskonen<\/strong> ei varmastikaan syyllistynyt pelkk\u00e4\u00e4n ajalle ominaiseen imagokampanjointiin ja positiivisten mielikuvien kiillottamiseen puhuessaan kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 pidetyss\u00e4 It\u00e4-Suomen yliopiston vuosijuhlassa UEF:sta ja \u201duefilaisuudesta\u201d menestystarinana<\/a>. Menestystarina-hypoteesia tukevien johtolankojen ohella olen kuitenkin t\u00f6rm\u00e4nnyt my\u00f6s lukuisiin toisiaan tukeviin silminn\u00e4kij\u00e4kuvauksiin sek\u00e4 aikalaiskirjauksiin, jotka kertovat tarinaa h\u00e4mmennyksest\u00e4, pettymyksest\u00e4 ja ulossulkemisesta. Se, koettiinko yliopiston perustaminen ja uuden yliopiston alkutaival menestystarinana vai kauhukertomuksena, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 riippuvan paljolti niin yksil\u00f6n ja ryhmittym\u00e4n sosiaalisesta asemasta organisaatiossa, h\u00e4nen\/heid\u00e4n edustamasta tieteenalasta, ryhm\u00e4dynamiikasta, henkil\u00f6kemioista kuin yksil\u00f6n henkil\u00f6historiasta ja persoonasta. Kertomus It\u00e4-Suomen yliopiston perustamisesta onkin hyvin mosaiikki- tai kaleidoskooppimainen. T\u00e4m\u00e4 ei varmastikaan tule yll\u00e4tyksen\u00e4 niille, jotka ovat perill\u00e4 monitieteisen yliopiston ideasta lukuisine eri \u201dheimoineen\u201d ja (ala)kulttuureineen.<\/p>\n