Tag Archives: yhteistyö

Yliopistot osana maakuntauudistusta

Syksyllä selviää miten käy maakunta- ja SOTE-uudistuksen. Miksi meidän yliopistolta pitäisi olla mukana muutoksessa, vaikka emme ole hallinnollisesti osa muutosta?

Yliopistoilla on iso rooli osaavan työvoiman turvaamiseksi maakunnissa. Tarvitaan yhteistyötä työnantajien, maakunnan ja kaupunkien kanssa sen varmistamiseksi, että koulutus vastaa alueiden tarpeisiin.

Toisaalta monen yliopiston oppialan koulutus on osana maakunnan rakenteita. Pohjois-Savossa tämä koskee esim. lääketieteen aloja, sosiaalitieteitä, ravitsemustieteitä, farmasiaa ja hoitotieteitä. Koska monen vastuutoimijan, kuten yliopistosairaala ja opetusterveyskeskukset, rooli on muuttumassa, korkeatasoisen koulutuksen turvaaminen Pohjois-Savossa vaatii tiivistä maakunnallista yhteistyötä.

Yliopistoilta halutaan kolmannen tehtävän mukaista vaikuttavuutta. Maakunnissa tämä liittyy suoraan yliopistojen rooliin maakuntien toiminnassa ja kehittämisessä. Tämä voi parhaimmillaan olla Pohjois-Savossakin merkittävä maakunnan kilpailuetu.

Innovaatioiden ja tekoälyn toivotaan tuovan kasvua, erityisesti myös terveysalalla. Kansainvälisen kilpailukyvyn tueksi tähän täytyy kytkeä yliopistojen osaamisen ja SOTEn rakenteet yhdistävät suomalaiset ainutlaatuisuudet. Näitä ovat esim. sosiaali- ja terveysdatan yhdistävä tutkimus, menestyksekäs näyttö terveyden edistämisestä väestötasolla, ainutlaatuinen geenitutkimus (mm. Finngen-projekti) ja kehittyvä kansallinen biopankkiverkosto ja osaamiskeskusverkosto (mm. kansallinen neurokeskus ja syöpäkeskus).

Kunhan lomat ovat ohi palataan luomaan tulevaisuuden maakuntia. Lähdetäänpä yliopistolta siihen työhön mukaan!

Jussi Pihlajamäki
dekaani, terveystieteiden tiedekunta

Tutkijat toisiltaan oppimassa

UEFin strategiassa korostuvat monitieteisyys ja avoimen tieteen edistäminen. Tämä strateginen suunnanotto edellyttää perustieteistä ponnistavaa tieteiden välistä yhteistyötä. Näiden ajatusten virittäminä järjestimme huhtikuussa kahden tiedekunnan (FILO ja YHKA) yhteisen tutkijatapaamisen. Tilaisuuden tavoitteena oli saattaa eri tieteenalojen tutkijoita saman pöydän ääreen ideoimaan tiedekuntien rajat ylittäviä tutkimusmahdollisuuksia.

Tiedekuntien tutkimuskoordinaattorien suunnittelemana ja osallistujien arvioimana tilaisuus oli leppoisa ja samalla hyvinkin luovasti uusia tutkimuksellisia avauksia visioiva. Tieteidenvälisten ratkaisujen löytyminen ei näytä olevan kiinni ainakaan tutkijoiden valmiudesta heittäytyä yhteisölliseen oppimisprosessiin. Työskentelyn edetessä ryhmien tuottamat pohdinnat jalostuivat hyvin luontevasti monitieteisiksi ja eri kampusten tutkijoiden osaamista luokseen kutsuviksi potentiaalisiksi tutkimuskohteiksi. No, mitä voisimme oppia tämänkaltaisista harjoitteista UEFin tutkimuksen kehittämiseksi?

Työskentelyssä mukana olleena keskeisimmäksi opiksi nousi, että UEFin strategian tavoitteiden ja meidän tekemisen tapojen täytyy olla linjakkaasti sopusoinnussa keskenään. Tieteiden väliset uudet ratkaisut syntyvät tutkijoiden välisessä kriittisessä, mutta samalla hyväntahtoisessa vuorovaikutuksessa. Tämä havainto ei ole uusi ”oppimisen innovaatio”, mutta aika ajoin itsestään sinnikkäästi muistuttava yhteisöllisen oppimisen välttämätön ehto.

Avoimen tieteen käytänteitä ja monitieteisyyttä tavoiteltaessa meidän onkin säännönmukaisesti organisoitava tieteiden välistä dialogia aktivoivia foorumeita. Tällöin yhteisten merkitysneuvottelujen ytimessä tulisi olla eri tieteenalojen tuottamat näkymät merkittävistä tutkimuksen kohteista. Riittävän kompleksiset ja jaetut kysymykset puolestaan houkuttavat ja koukuttavat tutkijoita yhteistyöhön ja oppimaan toisiltaan.

Strategiamme neljä globaalia haastetta muodostavat kunnianhimoisen tavoitteen uusien tieteiden välisten tutkimuskysymysten asettamiselle ja aikanaan niiden ratkaisemiselle. Uutta luovat ratkaisut syntyvät ja ovat vaikuttavuudeltaan merkittäviä, kunhan muistamme pitää mahdollistavaa ja osallistavaa vuorovaikutusprosessia tiedeyhteisössämme yllä.

Janne Pietarinen
dekaani, Filosofinen tiedekunta

EUROOPAN NUORET TUTKIMUSYLIOPISTOT YHDISTÄVÄT VOIMIAAN

Korkeatasoinen suomalainen tutkimus on aina ollut kansainvälistä. Kansainvälinen tunnettuus ja vetovoima ovat keskeisiä tavoitteita myös UEF-strategiassa. Yliopistomaailmassa on yleisesti hyväksytty käytäntö ja kokemus siitä, että tutkijat löytävät ja rakentavat parhaat kansainväliset kumppanuutensa itse. Yliopiston roolina on toimia kansainvälisyyden mahdollistajana. Yksi mahdollistamisen muoto on tunnistaa toiminnaltaan ja tavoitteiltaan samanhenkisiä yliopistokumppaneita.

Kahdeksantoista nuorta eurooppalaista tutkimusyliopistoa kahdestatoista maasta muodostivat vuonna 2015 YERUN-verkoston (Young European Research Universities) kehittämään ja vahvistamaan keskinäistä yhteistyötä tutkimuksessa, koulutuksessa ja yhteiskunnallisessa vaikuttavuudessa. Jäsenyysehdot ovat vaativat. Yliopiston on pitänyt sijoittua 50 parhaan nuoren yliopiston joukkoon QS World University Ranking listalla tai 100 parhaan joukkoon Times Higher Education rankingissä ainakin yhtenä vuonna ennen 50 vuoden ikään tuloa. UEF on mukana kovassa seurassa.

YERUNissa on muodostunut vahva yhteisymmärrys siitä, että yliopistolle nuoruus merkitsee rohkeutta ja dynaamisuutta. Tämä yhdistettynä jo annettuihin näyttöihin tieteen saralla luo verkostolle edellytykset luoda omintakeinen profiili eurooppalaisen tieteen edistäjänä. Tavoitteina on tulla vahvaksi EU:n tutkimuspolitiikan vaikuttajaksi, edistää vaikuttavaa tutkimusyhteistyötä, kehittää yhteisiä (tutkinto)ohjelmia, edistää opiskelijoiden ja henkilöstön liikkuvuutta ja jakaa hyviä käytäntöjä.

UEF on alusta pitäen vaikuttanut aktiivisesti verkoston kehittymiseen. Saimme ajettua läpi (rohkean!) ajatuksen, että YERUNin kannattaa keskittyä temaattisen yhteistyön edistämiseen, samoin kuin vaikuttaa teema-alueiden tunnistamiseen. YERUN-tutkimuksen teemat ovat terveys ja ikääntyminen, big data, muuttoliike sekä STEM (science, technology, engineering and mathematics). Teemoilla on vahva kytkentä UEFin  globaalihaasteisiin. Esimerkiksi STEM on vahvasti sukua LUMA-toimintamme tavoitteille.

Verkostoa johtava yliopistojen rehtoreista/vararehtoreista koostuva yleiskokous tapaa kaksi kertaa vuodessa ja on keskittynyt strategisten periaatteiden määrittämiseen. Nyt on aika saada tutkijat ja opettajat mukaan toimintaan. Tutkijaliikkuvuuden tukemiseksi ja yhteisten tutkimushankkeiden valmisteluun perustettiin YERUN Research Mobility Fund, joka tullaan lanseeraamaan pian. UEFin väen kannattaa olla aktiivinen alusta pitäen. Esimerkiksi omia tutkimusryhmiä kokoaville tenure track -tutkijoille tilaisuus on erityisen otollinen katsastaa kovan luokan kumppaneita verkostosta.

Koulutuksen puolella edistetään opiskelijaliikkuvuutta (ERASMUS+) sekä kehitetään yhteisiä tutkinto-ohjelmia. UEFille avautuu mahdollisuus kehittää englanninkielisistä maisteriohjelmista entistä vetovoimaisempia ja laadukkaampia yhteistyössä laadukkaiden kumppanien kanssa. Samalla opiskelijarekrytointipohja laajenee ja tutkintojen työelämärelevanssi kasvavat.

Yerunissa UEFin kumppanit ovat Espanjasta (Madridin ja Barcelonan autonomiset yliopistot, Carlos III Madridista sekä Pompeo Fabra), Saksasta (Bremen, Konstanz ja Ulm), UK:sta (Brunel ja Essex), Antwerpen Belgiasta, Syddansk Tanskasta, Paris Dauphine Ranskasta, Dublin Irlannista, Rome Tor Vergata Italiasta, Maastricht Hollannista, Nova de Lisboa Portugalista sekä Linköping Ruotsista. Tieteellisen ja koulutuksellisen annin lisäksi verkoston laajuus tarjoaa monia muitakin mahdollisuuksia ja arjen elämyksiä. Esimerkiksi Madridin keskustassa on hieno kohtaamispaikka aivan Plaza Mayorin aukion kupeessa. Mercado de San Miguel on vanha rautaraaminen kauppahalli, jossa seisaaltaan voi pistätyä nauttimaan pöyristyttävän laajasta tapasvalikoimasta sangrian kera ja ajautua keskustelemaan esimerkiksi Real Madridin näkymistä UEFAn Champions liigassa. Voisi kuvitella, että myös UEFin tutkijat ja vaihto-opiskelijat nauttisivat Mercado de San Miguelin ainutlaatuisesta tunnelmasta työpäivän päälle Carlos III tai Autonomisen yliopiston kollegojen seurassa!

Jaakko Puhakka
akateeminen rehtori

 

Terveisiä terveyskomissaarilta

EU:n terveyskomissaari Vytenis Andriukaitis vieraili Kuopiossa marraskuussa 2016 Kasvun karavaanin puitteissa. Vierailullaan hän tutustui KYSin Kaarisairaalaan ja vasta avattuun sädesairaalan. Hän oli todella vaikuttunut näkemästään ja suitsutti Kaarisairaalaa Euroopan parhaaksi.  Erityisen vaikuttunut hän oli automaattisesta lääkkeiden jakelusta ja modernin teknologian hyödyntämisestä potilastyössä.

Sairaalavierailullaan hänellä oli tilaisuus tutustua myös KYSin Living Lab -testialustaan ja muutamien pohjoissavolaisten yritysten toimintaan. Komissaari totesi, että KYS on onnistunut yhdistämään uuden teknologian ja korkeatasoinen lääketieteellisen osaamisen tavalla, jota voitaisiin pitää esimerkkinä muuallakin Euroopassa.

Komissaari on taustaltaan sydänkirurgi. Hän on tehnyt pitkän uran myös poliitikkona ja parlamentin jäsenenä sekä toiminut Liettuan terveysministerinä. Komissaarina hänen vastuualueellaan on terveys ja elintarviketurvallisuus.

Paitsi kiinnostusta terveysteknologiaan komissaari korosti kansanterveyden näkökulmaa. Eurooppalaisten repsahtaneet elintavat, mukaan lukien liika sokerin, suolan ja alkoholin käyttö, saivat useaan otteeseen huutia komissaarin puheissa. Siis yhteisellä asialla ollaan myös täällä Itä-Suomessa.

Komissaarin painava viesti oli yhteistyön korostaminen. Hän toivoi näkevänsä kasvavaa yhteistyötä Itämeren ympärysmaiden välillä mukaan lukien pohjoismaat ja Baltian maat. Tähän olisi hyvät mahdollisuudet terveysalalla. Perinteisesti yhteistyötä on tehty EU-tasolla ja EU-hankkeiden puitteissa. Baltian maiden kanssa tehtävässä yhteistyössä on todellakin tiivistämisen varaa. Rahoitusta tuleville yhteisprojekteille tarvitaan. Toivottavasti sopivia rahoitusmahdollisuuksia ilmaantuu.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen
dekaani, terveystieteiden tiedekunta

Profilaatiosta profiilin nostoon

Suomalaiset yliopistot ovat nyt käyneet läpi jo kaksi ”profilaation” nimellä kulkevaa Suomen Akatemian rahoitushakukierrosta, ja kolmas on menossa. Akatemian ja OKM:n tavoitteena on saada kukin yliopisto keskittymään vahvimpiin tutkimuksen aloihinsa, joita ei vallitsevan näkemyksen mukaan voi, eikä saisi olla kovin monia yliopistoa kohden ja kaikissa tapauksissa aiempia vähemmän.

Voisi ajatella, että kun profiilit on saatu piirretyksi, seuraava luonnollinen askel olisi valittujen profiilialojen nostaminen mahdollisimman korkealle niin, että ne näkyisivät kaikille ja kaikkialle niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. UEFin strategiassa on nimetty kaikkiaan viisi kansainvälisen tason huippututkimusaluetta, jotka määrittävät profiiliamme, ja joiden kautta odotamme pääsevämme tavoiteltuihin korkeuksiin.

Tietysti nyt ollaan vielä tutkimusalueiden toiminnan alkumetreillä, mutta uskallan väittää, että tutkimusalueet ovat konseptina jo osoittautuneet tärkeäksi välineeksi yliopistomme ja sen tutkimuksen profiilin nostamisessa. Lähtökohdat ovat olleet varsin hyvät eräillä terveystieteiden ja luonnontieteiden alueilla, joista UEF varmaan muualla tunnetaan parhaiten tällä hetkellä. Humanistis-yhteiskuntatieteellisillä aloilla (ja näihin voidaan lukea myös kasvatustieteiden, psykologian ja teologian alat) taas ei ole aiemmin juurikaan ollut sellaisia tutkimusteemoja, jotka olisivat yhdistäneet näiden alojen tutkijoitamme ja johtaneet todella vaikuttaviin tieteellisiin avauksiin. Näkyvyytemme on siksikin ollut yksityisiin tieteenaloihin tai yksittäisiin tutkijoihin rajoittunutta, eikä UEFia ole kansallisella tasollakaan mielletty humanistis-yhteiskuntatieteellisen alan raskaan sarjan toimijaksi.

Jatkossa tilanne muuttuu, näin uskon. BOMOCULT-tutkimusalueen muodostaminen ja sen tähänastinen toiminta on jo lyhyessä ajassa tuonut ihan uudenlaista ajattelua ja dialogia sinne, missä aiemmin toimittiin erillään ja kilpailuasetelmassa, sekä yhteistyötä ja -hankkeita. Hyviä esimerkkejä näistä tarjosi vastikään Joensuun kampuksella järjestetty BOMOCULTin kansainvälinen konferenssi eurooppalaisesta kriisistä ja sen seurauksista. Oli kiinnostavaa kuulla, miten poliittisten, kulttuuristen ja kielellisten rajojen, liikkuvuuden ja erilaisten kulttuurien kohtaamisen ongelmia lähestytään useiden eri tieteenalojen näkökulmista yhteisiä ratkaisuja tavoitellen. On selvää, että kansallisen ja kansainvälisen tason tunnettuus vaatii vielä paljon urheilun maailmassa usein kuultua ”perustyötä”, kuten konferensseja, seminaareja, tutkijanvaihtoa, julkaisutoimintaa ja kosolti muuta. Profiilimme näillä aloilla on jo kuitenkin noussut kummasti Helmi Järviluoma-Mäkelän saaman ERC Advanced Grantin ansiosta ja monen muun viimeaikaisen täydentävän rahoituksen hankkeen myötä, mainiona esimerkkinä James Scottin, BOMOCULTin toisen johtajan, saamat hankkeet. Jatkoa näille menestyksille varmasti seuraa ja on jo seurannutkin, ja niitä tuovat BOMOCULTin lisäksi myös muut humanistis-yhteiskunnallisen alan piirissä toimivat tutkimusalueet.

Meneillään oleva UEFin hallinnon uudistaminen voi parhaimmillaan tukea hyvin humanistis-yhteiskuntatieteellisten alojen tutkimusprofiilin nostoa samoin kuin koulutusta. Yhteistyötä filosofisen tiedekunnan ja yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunnan välillä on jo vuosia tehty jatkokoulutuksessa, ja tohtoriohjelmat ovat teemaperustaisia, eivät enää tiedekuntapohjaisia. Nyt kun näiden tiedekuntien hallinto- ja talouspalveluja ollaan yhdistämässä, ja kun se ulotetaan myös täydentävän tutkimusrahoituksen hankintaan, on luotu toimiva pohja uudenlaiselle ja nykyistä vaikuttavammalle humanistis- yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen ja koulutuksen keskittymälle. Tutkimuksen ja jatkokoulutuksen puolella se olisi eräänlainen ”institute for advanced study” tai ”collegium” ilman, että se edellyttäisi uusia institutionaalisia rakenteita tai rajoja.

filppulaMarkku Filppula
dekaani, filosofinen tiedekunta

Profiilin kirkastaminen

”Minulla on kolme vaivaa, sydämestä ottaa, lonkkia kolottaa… niin ja mikäs se kolmas vaiva nyt olikaan?” Tuttuja tarinoita lähipiirin ikääntyviltä kuultuna. UEF hakee monitieteisiä ratkaisuja ikääntymiseen liittyviin kardiovaskulaarisiin ja metabolisiin sairauksiin, Alzheimerin tautiin, tuki- ja liikuntaelinsairauksiin sekä syöpään. Translationaalinen tutkimus ulottuu molekyylitasolta kliinisiin käytänteisiin – se on yhteiskunnallista vaikuttavuutta parhaimmillaan.

Ikääntyminen, elintavat, terveys –globaalihaasteen tutkimusalueet yhdistävät esimerkillisesti perustutkimuksen käytäntöön vietäviin hoitoihin. Tällaista tieteidenvälisyyttä tavoitellaan UEF- strategian mukaisesti kaikilla tutkimusalueilla. Tätä onkin kiitelty monelta taholta ja näyttöjä saatu kilpaillun rahoituksen myöntöinä ja erilaisina tunnustuksina.

Monitieteisyyden korostamiseksi ja vahvistamiseksi tehtiin viime vuonna tohtoriohjelmareformi.  Tavoitteena oli entistä kiinteämpi kytkentä temaattisiin alueisiin. Tohtorikoulutettaville halutaan positiivisia kokemuksia yhteistyöstä eri aloilla toimivien kanssa. Nyt on aika varmistaa, että tutkimusalueiden ja tohtoriohjelmien yhteistyö on löytämässä käytännön muotoja. Huhtikuussa peilaamme kokemuksia tutkimusalueiden ja tohtoriohjelmien välisissä tapaamisissa.

Ovatko samaan globaalihaasteeseen paneutuvat tutkimusalueemme riittävän vuorovaikutteisia, toisiaan täydentäviä ja tukevia? Näitä kysymyksiä oli omiaan herättelemään Akatemian toisen kierroksen profilaatiohaun kriittinen palaute. Horisontaalisen yhteistyön kanavia ovat esimerkiksi yhteiset infrastruktuurit ja metodiosaajien toiminta yli tutkimusaluerajojen. Infrayhteistyö on jo laaja-alaista ja periaatteet kirjattuna infrastruktuuriohjelmaan. Jäivätkö yhteisinfrat hakemuksessa korostamatta? Metodipuolella esimerkiksi suurten tietoaineistojen avoimeksi tekeminen, tulkinta ja mallinnus ovat yhteinen haaste. Avoin data on tulevaisuudessa tutkimusympäristön vetovoimatekijä.

Ikääntymisteemaan vielä palatakseni yhteiset avoimet tietoaineistot auttaisivat sairauksien yhteisvaikutusten tutkimuksessa.  Yliopiston tutkimusprofiili kirkastuu, kun tutkimusalueiden sisäisen toimivuuden lisäksi myös eri tutkimusalueille löytyy yhdistäviä tekijöitä.

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka
akateeminen rehtori

Aika on otollinen

Astronautti Charles Camarda vieraili viime keväänä UEFissa. Samana päivänä meillä avattiin ortodoksisen kirkkolaulun kansainvälinen symposiumi. Minulle tarjoutui yhtenä päivänä taivaallisiin asioihin erilaisia näkökulmia. Camarda vieraili Joensuussa Arcusys-yrityksessä, joka kehittää NASAlle oppimisympäristöjä. Samalla hän tutustui alueen oppilaitoksiin. Yhdeltä istumalta saimme eri koulutusasteet miettimään Marsin asuttamisen haasteita. Mukana Joensuusta Epic Challenge:ssa on opiskelijoita UEFista, Kareliasta, P-KKY:stä ja meidän normaalikoulustamme. Tämä koulutusasteet ylittävä yhteistyö herätti NASAn kiinnostuksen. Pilotti on ollut menestys ja nyt NASA haluaa laajentaa ohjelman Suomen korkeakoulut kattavaksi. Tämä on myös esimerkki siitä, että  uuteen tapaan tehdä asioita yhdessä kannattaa tilaisuuden tullen tarttua.

Itä-Suomen korkeakoulut ovat viime aikoina pohtineet yhteistyön syventämistä monelta kantilta. Tavoitteena on sujuvoittaa opintopolkuja ja lisätä työelämärelevanssia, lisätä alueellista vaikuttavuutta ja tehdä yhteistyötä erilaisten palvelujen järjestämisessä. Taustalla on ajatus, että yhteistyöllä saavutetaan kullekin osapuolelle nykyistä paremmat edellytykset vahvistaa omaa ydinosaamistaan. UEFille tämä tarkoittaa vahvistumista entisestään kansainvälisenä, opiskelijakeskeisenä tiedeyliopistona.

Opintopoluissa on edelleen tarpeettomia kompastuskiviä erityisesti siirryttäessä oppilaitoksesta toiseen. Eräillä aloilla on mahdollista kehittää opintokokonaisuuksia niin, ettei erillisiä siltaopintoja enää tarvita. Koulutusta voidaan kehittää myös moniammatilliseen suuntaan niin, että jo opiskeluaikana saadaan taitoja käytännön työtilanteisiin yhteisissä oppimisympäristöissä ja harjoittelujaksoilla.

Biotalous on nostettu valtakunnalliseksi kärkihankkeeksi ja sosiaali- ja terveydenhuollossa on käynnistymässä ennen näkemätön reformi. Itä-Suomessa metsäbiotalous on keskeinen elinkeino ja potentiaalisin kasvuala. Myös terveydenhuollon palveluiden uudistamisessa ollaan ensimmäisten joukossa. Uutta luotaessa raja-aitoja pitää uskaltaa ylittää – myös koulutuksessa. Metsäbiotalouden tulevaisuuden osaamistarpeet eivät noudata klassisia tutkintosisältöjä tai oppilaitosten työnjakoja. Esimerkki viriävästä yhteistyöstä on yliopiston ja AMK:ien yhteisen metsäbiotalouden erikoistumiskoulutuksen kehittämishanke.  Siun Sotessa puolestaan pannaan käytäntöön ensimmäisenä Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus. Nämä ovat ainutlaatuisia tilaisuuksia Itä-Suomen korkeakoulujen T&K&I-toiminnalle sekä koulutukselle tuoda osaamisensa yhteiseksi hyväksi. Aika ei voisi olla otollisempi vahvistaa alueellista vaikuttavuutta yhteistyön kautta .

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka
Akateeminen rehtori

Yhteistyötä ja epäitsekkyyttä

Suomen talous on sukeltanut monen vuoden ajan. Kansantuote on kehittynyt negatiivisesti samaan aikaan kun palkat ja yleinen kustannustaso ovat nousseet merkittävästi. Tämä on johtanut mahdottomaan yhtälöön, jota on yritetty ratkaista valtion lainaa lisäämällä. Kehitys on luonut askelmerkit, joita yliopistot ovat myös väistämättä seuranneet. Raha, tai paremminkin sen puute, on ohjannut vahvasti toimintaamme. Hyvät kehitysajatukset ja -aloitteet on täytynyt tarkastella talouden raamissa, ja silloin toteutus on ollut usein mahdotonta. Sen sijaan on jouduttu tekemään kovia ratkaisuja, myös YT-prosessin muodossa. Valitettavasti talouden nousua ei ole juurikaan näkyvissä, olemme kuulleet koulutuksen ja yliopistojen rahoituksen supistuksista. Olemme toiminnan sopeutuksen edessä tulevina vuosina. Tästä haasteesta yliopiston johto on meitä jo valistanut ja toivoo rohkeaa ajattelua. UEF-strategia ohjaa meitä tulevaisuuteen.

Valtion ja yliopiston talouden tasapainolla on sama maalaisjärkeen käypä perusta: tulot ja menot pitää olla tasapainossa. Tuntuu, että valtiollisessa keskustelussa tämä yksinkertainen totuus unohtuu. Kun joltain ollaan ottamassa, mietitään mistä saadaan kompensaatio. Ymmärrys kokonaisuudesta ei silloin johda toimintaa. Sama vaara voi uhata myös yliopistojen kehittämistä. Yhden professorin, tutkimusryhmän tai laitoksen kehittäminen ja etu ei pelasta kokonaisuutta. Tiedekuntaa pitää katsoa kokonaisuutena, ja miettiä ratkaisuja, joilla yhteiset tavoitteet saavutetaan. Yhteistyön kehittäminen, ja yhteen hiileen puhaltaminen, on silloin avainasemassa. Haetaan sitä synergiaa, jolla tuloksemme edelleen paranee, oman edun tavoittelun sijasta. Kunnioitetaan toisiamme ja ollaan tarvittaessa epäitsekkäitä. Lohduttavaa on se, että hyvä koulutus ja hyvä tutkimus takaavat jatkossakin menestyksemme. Juuri niin meidän pitää yliopistossa tehdä. Periaatteellista ristiriitaa ei ole siinä, millä tavoitteisiin päästään.

Meidän on omattava valmius merkittäviin muutoksiin, joita nykyaika edellyttää.  Katse tulevaisuuteen.  Ajatus, että näin pitää tehdä kun aina on näin ollut, on todennäköisesti kestämätön. Ruohonjuuriperspektiivi, vaikkakin tärkeä, ei saa johtaa ratkaisujamme. Oikeiden vahvojen asioiden, ei sen minkä toivottaisiin olevan vahvaa, pitää ohjata toimintaamme. Meillä on upeat mahdollisuudet itse luoda tulevaisuuttamme, tartutaan niihin. Uskonkin, että olemme edellä useimpia muita yliopistoja.  Sillä pahinta olisi yliopisto, jossa on toivottomuuden ilmapiiri.  Kuten Anu Järvensivu kolumnissaan (HS, 13.9.2015) toteaa, ”etsisin ensimmäiseksi leikkauslistalle innostuksen tappajat”. Innostus, tai paremminkin intohimo, ohjatkoon tekemisiämme.

JurvelinJukkaJukka Jurvelin
dekaani, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta

Yliopistot järjestyksen kourissa

Hallintojohtajamme jo ehtikin blogissaan 17.8. luonnehtia yliopistojen ja koko koulutusjärjestelmän lähitulevaisuuden näkymiä ”kylmäksi kyydiksi”. On käynyt selväksi, että valtion ensi vuoden budjetti ja siihen sisältyvät leikkaukset merkitsevät uutta vaihetta korkeakoulusektorille: nyt päivän sana on ”sopeuttaminen”, kun vielä jokin aika sitten uskottiin tai uskoteltiin korkeimman opetuksen ja tutkimuksen saavan edes jonkinlaista armoa valtiovarainministeriön haukankatseen alla. Ei saa, eikä vaihtoehtoa leikkauksille ole, kuten valtakunnan ”viralliset” talousviisaat todistelevat – viimeksi Jukka Pekkarinen ja Juhana Vartiainen HeSa:ssa (30.8.). Ajat muuttuvat ja yliopistot niiden mukana; tämä on pelin henki. Rahalla ja tässä tapauksessa nimenomaan sen puuttumisella on ihmeellinen voima yliopistomaailmankin muuttumisen moottorina.

Meillä kuten muissakin yliopistoissa ovat erilaiset sopeuttamisohjelmat täydessä käynnissä tai vähintäänkin suunnitteilla. Myös paljon puhuttuihin RAKE-prosesseihin on varmasti tulossa vauhtia; toistaiseksihan ne ovat edenneet pääosin yliopistojen keskinäisen kyräilyn ja odottelun merkeissä. Nyt voi sanoa, että se pitkään odoteltu Beckettin näytelmän Godot viimein saapuu, ja yhteistyöneuvottelut yliopistojen välillä saavat varmasti uutta sykettä ja sisältöä. UEF:n kannalta näin soisi tapahtuvankin, koska meillä on aloja, joilla yhteistyö ja työnjako muiden kanssa olisi järkevää ja resursseja säästävää. Olemme myös strategiamme ja tähänastisten profiloitumistoimiemme ansiosta valmiit tällaisiin yhteistyökuvioihin.

On silti vähän pelottavaa ajatella, mihin kaikkeen koulutusmenojen leikkaukset voivat johtaa. Aivovienti on yksi todellinen uhkakuva, joka on jo todellistunut esimerkiksi meitä väestömäärältään hieman pienemmässä Irlannin tasavallassa, jota on tarjoiltu meillekin talouspolitiikan mallimaaksi. The Irish Times –lehden mukaan Irlannista emigroitui vuoden 2014 huhtikuusta tämän vuoden huhtikuuhun mennessä reilut 35,000 pääosin nuorta ja koulutettua ihmistä; edellisenä vuonna luku oli n. 40,000 (The Irish Times, online-versio 29.8.2015). Meillä ei mitään tällaista ole vielä tapahtunut, mutta Siirtolaisinstituutin laskelmien mukaan Suomesta lähtijöitäkin on vuosittain jo tuhansia, ja heistä yhä useammat eivät koskaan palaa.

Suomalaisen yliopistomaailman yksi viime päivien uutinen on ollut Helsingin yliopiston arabian kielen ja islamintutkimuksen professorin Jaakko Hämeen-Anttilan siirtyminen ensi kesänä Skotlantiin, Edinburghin yliopistoon. Syiksi hän on maininnut erityisesti Helsingin yliopistoon kohdistetut rajut leikkaukset ja paremmat työskentelymahdollisuudet Edinburghissa. Vaikka kyseessä on yksittäisen tutkijan lähtö, menetys on suuri koko suomalaiselle alan tutkimukselle. Itämaisten kielten ja kulttuurien tutkimuksen ala on Suomessa pieni, mutta sillä on ansiokas perinne ja hyvä kansainvälinen maine Armas Salosen sumerin kielen tutkimuksista sekä Hammurabin lain ja Gilgameš-eepoksen suomennoksista lähtien. Hämeen-Anttilan lähdön myötä tämän perinteen jatkuvuus vaarantuu, ja näin voi käydä monelle muullekin tutkimusalalle myös muissa yliopistoissa. Kaiken sopeuttamisen keskellä olisi tärkeää varoa, ettei suomalaiselle tieteenharjoittamiselle tehdä mitään sellaista vahinkoa, jota ei myöhemmin enää voida korjata. Tässä jos missä kysytään yliopistojen kykyä todelliseen yhteistyöhön.

filppulaMarkku Filppula
dekaani, filosofinen tiedekunta

Kansainvälisen tutkimusrahoituksen hankinta on tiimityötä!

UEF:in johtoryhmä täydennettyinä hallintopäälliköillä ja tutkimuspalvelujen avainhenkilöillä kävi hiljattain Brysselissä ottamassa selvää, miten voisimme menestyä paremmin kilpailussa Euroopan komission tutkimusrahoituksesta.  Eri tahoilta saamamme vastaukset suomalaisten yliopistojen heikohkoon menestykseen olivat yllättävän yhdensuuntaisia. Yhteinen havaintomme oli, että niin UEF:issa kuin muissakin suomalaisissa yliopistoissa on runsaasti potentiaalia, joka on saatava pikimmiten hyödynnetyksi tutkimusjärjestelmämme rakenteita kehittämällä.

Mieleenpainuvan ja analyyttisen yhteenvedon heikkouksistamme ja mahdollisuuksistamme esitti Euroopan tutkimusneuvoston (ERC) johtaja Pablo Amor. Hän osoitti, että suhteessa kansallisen tutkimusrahoituksen määrään suomalaiset yliopistot eivät ole menestyneet aivan panostustaan vastaavalla tavalla kilpailussa ERC-rahoituksesta. Suomalaisten hakijoiden suurimmiksi kompastuskiviksi Amor nosti tutkijoiden kilpailijoita vähäisemmän julkaisuaktiivisuuden tieteenalojensa parhailla kansainvälisillä foorumeilla, kansainvälisen verkottumisen alhaisemman tason sekä kansainvälisten tutkijoiden pienen määrän Suomessa. Olemme toki tunnistaneet itsekin nämä puutteet, mutta vertailevaan eurooppalaiseen aineistoon perustunut analyysi antoi vakuuttavan kuvan nykytilasta.

Olemme olleet myös hyvin tietoisia siitä, että ERC- ja vastaaviin hakuihin osallistuvat tutkijat kaipaavat asiantuntijatukea hakemusten valmistelussa. Se miten systemaattisesti hakijoiksi tiukan seulan kautta kelpuutettuja valmennetaan ja ohjataan eurooppalaisissa yliopistoissa, oli ainakin minulle osittain uutta. Wolverhamptonin yliopistossa potentiaaliset hakijakandidaatit kartoitetaan tiedekunnittain ja heitä valmennetaan systemaattisesti läpi koko hakuprosessin. Tutkija ei enää valmistele hakemustaan yksin tutkijankammiossaan, vaan hänen ympärille kootaan huippu-urheilijan tavoin tiimi hakemuksen tuottamiseen, jossa kaikilla on oma tärkeä tehtävänsä.

Jos nämä ovat reseptejä menestykseen kiristyvässä kilpailussa tutkimusrahoituksesta, jota meille esitellyt lukuisat esimerkit vahvasti tukivat, on tutkimusjärjestelmämme rukattava monella tapaa uuteen asentoon. Kysymys ei ole pelkästään tutkimusrahoituksen hankintaan kohdennettavien resurssien lisäämisestä, vaan ennen kaikkea niiden uudenlaisesta kohdentamisesta ja uudenlaisen hakemusten valmistelukulttuurin omaksumisesta ja itse järjestelmän kehittämisestä. Esitellyissä esimerkeissä tutkija ei jää missään hakemisen vaiheessa yksin vaan koko prosessi on yksityiskohtia myöten ohjattu. Tutkijan keskittyessä substanssin hiomiseen ”aliurakoitsijat” työstävät hakemuksen muita osia kuntoon hankekoordinaattorin pitäessä koko prosessia näpeissään. Tutkijalle järjestelmä merkitsee, ettei kynttilää voi piilotella vakan alla ja on oltava avoin tiimityöskentelyyn, uuden oppimiseen ja jatkuvaan kritiikkiin.

harri_siiskonenHarri Siiskonen