Tag Archives: uef

Suomi 100 –juhlavuodesta vaikuttamisen vuosi

Tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe ja vuoden vaihtumisen merkeissä eri paikkakunnilla järjestetyt karkelot antoivat hyvän lähtölaukauksen Suomi 100-juhlavuodelle. Juhlavuoteen liittyviä tapahtumia on tarjolla mittava määrä pitkin vuotta eri tahojen järjestäminä.  UEF on kantanut kortensa kekoon ja järjestää Studia Generalia –luentosarjoja tiedekuntiemme edustamaa tutkimusta ja toimintaa esitellen. Lisäksi on tarjolla ja suunnitteilla paljon muita juhlavuoteen liittyviä tapahtumia ja toimintaa kampuksillamme. Näyttävin tiedossa olevista on Joensuun tiedeseuran kanssa järjestettävä SciFest-tiedetapahtuma toukokuussa, jonka kohderyhmänä ovat erityisesti Suomen tulevaisuuden rakentajat, koululaiset.  Ei sovi myöskään unohtaa, että henkilökuntamme näyttäytyy asiantuntijan rooleissa toisten tapahtumia järjestävien tahojen tilaisuuksissa UEFia edustaen.

Itsenäisyytemme juhlavuoden läpileikkaavana teemana on yhdessä tekeminen. Juhlavuoden teeman henki ja mittava tapahtumatarjonta luovat erinomaiset mahdollisuudet kohtaamisiin ja yhteistyön tiivistämiseen ennestään tuttujen partnereidemme kanssa sekä uusien yhteistyösuhteiden rakentamiseen.

UEF valmistelee parhaillaan vaikuttavuusstrategiaa, jossa yksi keskeinen osa-alue on toimintamme yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Vaikuttavuutta on ollut helpointa mitata koulutuksen ja asiantuntijatehtävien kautta, mutta vaikuttavuuden vaade on alettu liittää myös tutkimuksen rahoitusinstrumentteihin. Uskon, että itsenäisyyden juhlavuosi tapahtumineen synnyttää ajatuksia uudenlaisista vaikuttamis- ja toimintatavoista sidosryhmiemme kanssa sekä auttaa nykyisen toimintamme arvioinnissa.  UEFilla on tarjottavana laaja-alaista osaamista suomalaisen yhteiskunnan käyttöön, mutta osaamisen kysynnän ja tarjonnan kohtaannossa on edelleen petrattavaa.

Itsenäisyyden juhlavuoden toteuttamiseen on allokoitu merkittävästi resursseja niin valtiovallan, kuin tapahtumien järjestäjien toimesta. Jotta saisimme panostuksesta mahdollisimman paljon irti, on tärkeää olla mukana juhlavuoden riennoissa edistämässä yliopiston asiaa. Erityisen tärkeää on nivoa niin kotimaiset kuin kansainväliset opiskelijamme mukaan suunnitteilla oleviin moninaisiin tapahtumiin. Näen itsenäisyyden juhlavuoden UEFin näkökulmasta aktiivisen vaikuttamisen vuotena. Hyvän hengen ja yhteisen tahtotilan rakentamiseen kannattaa panostaa. Yhdessä tekemällä saamme enemmän aikaan.

Harri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Laatua ja vaikuttavuutta

Akatemian Tieteen tila 2016 raportti julkistettiin viime maanantaina. Raportin mukaan Suomen tieteen tila on ollut vakaa ja maailman keskitasoa 1990-luvulta lähtien ja kohonnut hieman viime vuosina. Tästä vedettiin mediassa johtopäätös, että koulutusleikkaukset eivät ole vaikuttaneet tieteemme tasoon. Johtopäätös on kuitenkin ennenaikainen, koska tason arviointi perustuu v. 2014 saakka kertyneisiin tilastoihin.

Huomionarvoista on myös se, että kilpailu tieteessä kiristyy ja monet OECD-maat ovat pystyneet nostamaan tieteen tasoa Suomea paremmin.

Erityishuomio tämänkertaisessa raportissa kohdistui tieteen vaikuttavuuteen. Tutkimuksen vaikuttavuutta tulee jäsentää tieteen erilaisten yhteiskunnallisten roolien näkökulmasta. Tiede toimii mm. maailman kuvan ja sivistyksen rakentajana, vaurauden ja hyvinvoinnin lähteenä, päätöksen teon perustana sekä käytäntöjen kehittäjänä.

Vaikuttavuuden monet ulottuvuudet asettavat myös haasteita sen mittaamiseen ja arviointiin. Liian yksinkertaiset, esim. lineaariseen teknologian siirtoon keskittyvät mittarit pahimmillaan kaventavat vaikuttavuutta ohjaamalla toimintaa väärään suuntaan.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö meidän tule hakea keinoja vaikuttavuuden arviointiin. Yksi Tieteen tila -raportin suosituksista onkin, että rekrytoinneissa tulee määrällisten indikaattorien sijasta tarkastella laveasti tieteellistä laatua, uudistumiskykyä ja vaikuttavuutta.

Avoin tiede ja innovaatiotoiminta antavat uusia mahdollisuuksia lisätä tieteen vaikuttavuutta. Niiden edistäminen pitäisikin nostaa yhdeksi tutkijoiden meritoitumisen kriteeriksi. Kun tutkija hyötyy urakehityksen ja tutkimusrahoituksen muodossa avoimuuden ja vaikuttavuuden edistämisestä, se tulee luonnolliseksi osaksi toimintaamme.

Olemme omassa yliopistossamme parhaillaan laatimassa vaikuttavuusohjelmaa, joka pohjaa avoimen tieteen ja innovaatioekosysteemien edistämiseen. Osana tätä ohjelmaa tulee myös tutkijoiden ja opettajien meritoitumisen kriteerejä kehittää niin, että myös ne edistävät näitä tavoitteita.

Jukka Mönkkönen
rehtori

 

 

 

Opiskelijavalinta uudistuu vauhdilla

Uusia ylioppilaita valmistuu vuosittain 30 000. Heistä yksi kolmasosa saa opiskelupaikan samana vuonna. Aloituspaikkoja yliopistoon ja ammattikorkeakouluun on tarjolla 45 000. Korkeakoulut järjestävät yli 1000 pääsy- tai soveltuvuuskoetta. Valintakokeet maksavat korkeakouluille vuositasolla 15-20 miljoonaa euroa. Lisäksi järjestelmä on luonut valmennuskurssimarkkinat. Valmennuskursseille osallistuu 22 prosenttia ja hakupainealoille kuten oikeustieteelliseen ja lääketieteelliseen yli puolet yliopisto-opiskelijoista. Valmennuskurssit ovat usein kalliita eivätkä kaikkien ulottuvilla. Näiden tietojen pohjalta on helppo todeta, että valintajärjestelmä ei ole tehokas eikä reilu. Korjausliikkeitä on tarpeen tehdä.

Muutoksia onkin tulossa ja nopeaan tahtiin. Maan hallituksen yksi kärkihankkeista on työurien pidentäminen ja yhdeksi keskeiseksi keinoksi on tunnistettu opiskelijavalinnan uudistaminen. Tämä heijastui yliopistojen tulossopimuksiin vuosille 2017-2020. Niissä kirjattiin, että vuoteen 2018 mennessä yliopistot ottavat käyttöön opiskelijavalinnan, joka ei edellytä pitkää valmentautumista. Valinnat tulee jatkossa tehdä pääosin toisen asteen opintomenestyksen pohjalta. OKM asetti työryhmän pohtimaan ylioppilastutkinnon parempaa hyödyntämistä. Työryhmän marraskuun alussa julkaistu raportti suosittaa uudistukselle nopeaa aikataulua. Ylioppilastutkinto pääasiallisena valintaperusteena on raportin mukaan mahdollista ottaa käyttöön kokonaisuudessaan vuoteen 2020 mennessä.

Kaikki tämä tarkoittaa, että yliopistojen on tarpeen päättää ensi kevään aikana keväällä 2018 sovellettavista valintaperusteista. Suunnitelmat tarvitaan pian myös vuosille 2019-2021. UEFissa on juuri käynnistetty perustutkintokoulutuksen kehittäminen 2018-2021 OKM:n kanssa laaditun tulossopimuksen tavoitteiden mukaisesti. Siihen kytkeytyy opiskelijavalintojen, koulutusohjelmien ja koulutustarjonnan kehittäminen sekä pedagogisen johtamisen kehittäminen. Opiskelijavalintojen kehittämisen aikataulu on kiireisin. Vuoden 2018 valintamenettelyyn osallistuvat koululaiset ovat jo lukiossa! Nopean valmistelun lisäksi yliopistoilta edellytetään tehokasta tiedottamista, mutta tarpeen on myös osallistua käytännössä koulujen opinto-ohjaukseen. Valintauudistus koskettaa Suomen nuorison tulevaisuutta ja tässä työssä yliopistot eivät saa epäonnistua.

blogi_jaakko_puhakka_100x130pxJaakko Puhakka
Akateeminen rehtori

Heimo-kulttuuri

Työympäristömme muuttuu koko ajan, haluamme tai emme. UEFin iso ponnistus tänä syksynä on siirtyminen O365-ympäristöön. Tätä kautta on myös pakko opetella uusia työtapoja. Konkreettisena ja näkyvänä muutoksena nostettakoon intranettimme muutos Heimoksi. Samalla käyttöön tulee kokonaan uusia työkaluja, kuten Yammer. Isossa organisaatiossa kaikkien niin tiedonhalun, kuin muutoshalunkin saaminen samalle tasolle on kaikkea muuta kuin helppoa. Toivotonta se ei kuitenkaan ole.

Kaiken taustalla on tietysti koulutus. Koulutusmahdollisuuksia on tarjottava riittävästi, jotta kaikilla asianosaisilla on mahdollisuus hankkia tarvittava tietotaito uusiin välineisiin. Vähintään yhtä tärkeää on sitoutuminen muutokseen, ennen kaikkea johdon tasolla. Sitoutuminen puolestaan edellyttää, että muutoksesta voidaan osoittaa konkreettisia hyötyjä nykytilaan verrattuna.

Heimon käyttöönoton myötä mm. tähän saakka hankalaa ollut tiedonhaku intrasta muuttuu aivan eri tasolle. Pikkuhiljaa vanha materiaali siirretään Heimoon ja se muuttuu löydettäväksi. Samalla myös intran rakennetta muutetaan. Tämä tosin ottaa oman aikansa – intrassa on tällä hetkellä noin 11 000 asiakirjaa. Sähköpostin, kalenterin ym. muuttuminen pilveen poistaa mm. jatkuvasti täyttyvän sähköpostin ongelman. Akateemisen maailman kannalta se, että materiaalin ja dokumenttien käyttäminen on mahdollista käytännössä mistä päin maailmaa tahansa verrattuna entiseen kiintolevytallennukseen, on merkittävä parannus. Keskinäiseen kommunikaatioon ja yhteisöllisyyden ylläpitoon on Yammer-maailma aivan oiva työkalu.

Muiden mukana vien myös itseäni sisään tähän uuteen maailmaan. Paljon on itsellänikin vielä oppimista, mutta olen vakuuttunut tämän muutoksen hyödystä. Toivottavasti innostus valtaa tässä suhteessa koko yhteisömme.

meriläinen tuomo-100x130Tuomo Meriläinen
hallintojohtaja

Oppimisen innostus

Maanantai oli taas erityinen päivä: uudet opiskelijat tulivat. Ovat aina vain nuorempia, tai ainakin näyttävät siltä. Snellmanian suuren luentosalin ovella oli kunnia tervehtiä ja kätellä, kun useampi sata tuoretta UEF-opiskelijaa astui sisälle. Iloisin, muutama jännittynein ilmein opiskelijat vastasivat tervehdykseen. Itse välillä oikein herkistyin, kun ajattelin nuorten elämänvaihetta. Tulevat vuodet yhdessä, tutustuen uusiin ystäviin ja nauttien hienoista kokemuksista. Itsekin sen aikanaan koin. Maailma oli auki ja kaikki mahdollista, kunhan uskoa vain aina riitti. Ensimmäiset hetket uudessa ylipistossa saavat toki monet varovaiseksi, tutustutaan, mutta rauhassa. Jo ensi silmäyksellä alkoi hahmottaa eräitä tulevia porukan johtajia. Myös jokusen, jolla edellinen ilta painoi vielä silmää. On opiskelu muutakin kuin koulun käyntiä. Omat muistot palaavat…

Nuoria kun katsoi, oli pakko ääneenkin todeta, ettei yliopistoa ole ilman heitä. Siksi opiskelijoiden tulee olla erityishuomion ja huolenpidon alla, ensi metreistä viimeiseen opintopisteeseen. Tätä varmasti nykynuoret ovat myös oppineet vaatimaan. Vanhat keinot ja menetelmät eivät riitä, eivät he halua astua ajassa taaksepäin. Opetusohjelmien ja oppimismenetelmien on kehityttävä tähän päivään, niiden on sovittava nuorten maailmaan. Muuten motivaatio hukkuu ja se näkyy 55 op-suorittajien tai opintonsa kokonaan kesken lopettavien määrässä. Pidetään tiukasti kiinni jokaisesta uudesta opiskelijasta. Tässä tarvitaan työtä ja uutta ajattelua, meillä kun luonnontieteissä on lisähaasteena myös kahden kampuksen kustannustehokas opetus.

Luonnontieteiden opiskelu on työlästä, opintopisteet on ansaittava ankarasti ponnistellen. Tämä on fakta, olivatpa mitkä opetusmenetelmät tahansa käytössä. Kokemus voi tulla monelle yllätyksenä, oikotietä onneen kun ei ole. Se innostus mikä näkyi nuorten silmissä kyllä kannustaa heitä eteenpäin. Puhutaan nuorten kanssa samaa kieltä, osallistetaan heidät ja annetaan heille vastuuta oppimisessa. Uskon, että ovat sen arvoisia. Tunnistetaan siten kohdejoukkomme oikealla tavalla. Olkoot opiskelijat keskiössä, uudet opetustavat, sähköiset opetusvälineet varmasti auttavat.

Toivotan menestystä kaikille uusille opiskelijoille. Toivottavasti UEFista tulee teille rakas opinahjo.

JurvelinJukkaJukka Jurvelin
dekaani, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta

Laatua

Korkeakouluilla on tänä vuonna edessään suuri ponnistus laatuauditoinnin tiimoilta (ns. KARVI-auditointi). Meillä UEFissa tähän joulukuun 2016 tapahtumaan on valmistauduttu jo yli vuoden ajan laatupäällikön johdolla. Auditointiin valmistautuminen vaatii uskomattoman paljon taustatyötä, joka samalla sitoo suuren joukon ihmisiä. Tavoitteena on tietysti läpäistä auditointi liehuvin lipuin, mutta se ei suinkaan ole itsestäänselvyys. Tätä osoittaa se, että myös useita epäonnistumisia auditoinneissa on korkeakouluissa tänä vuonna tapahtunut. Meidät auditoiva ryhmä on kansainvälinen.

Auditoinnin kohteet ovat UEFin laatupolitiikka, laatujärjestelmän kytkeytyminen strategiseen johtamiseen ja toiminnanohjaukseen, laatujärjestelmän kehittäminen, perustehtävien laadunhallinta (tutkintotavoitteinen koulutus, tutkimus, yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja aluekehitystyö, sekä valinnainen osio), tutkintotavoitteisen koulutuksen näytöt, sekä laatujärjestelmän kokonaisuus. Koulutusohjelmanäyttöinä meillä ovat farmaseutti-proviisorikoulutus, metsät ja metsien bioresurssit tohtoriohjelma, sekä valinnaisena kohteena kv-opiskelijavaihto. Kaikkien auditointikohteiden ja alakohteiden kehitysvaihe arvioidaan erikseen ja läpäistäkseen auditoinnin yliopistolla ei saa olla yhtään ”puuttuvaa” ja kokonaisuuden on oltava vähintään tasolla ”kehittyvä” (asteikkona puuttuva, alkava, kehittyvä, edistynyt).

Täytyy kuitenkin muistaa, minkä vuoksi laatutyötä tehdään. Se ei ole mikään muusta työelämästä irrallinen muutaman vuoden välein toistuva tapahtuma. Emme tee sitä auditoijille tai sertifikaatin vuoksi, vaan itsemme ja oman työmme kehittämisen vuoksi. Laatu syntyy erikseen ponnistelematta ja omaan työhömme suoraan liittyvänä. Päätavoitteena on oman toiminnan jatkuva systemaattinen kehittäminen ja strategian toteuttamisen tukeminen. Emme ehkä tule aina ajatelleeksi, miten tärkeää laatu on omalle ja työyhteisön viihtyvyydelle. Kun asiat sujuvat sovitusti, eikä korjausliikkeitä tarvitse jatkuvasti tehdä, muuttuu myös oma elämä huomattavasti helpommaksi. Laatuun kannattaa kaikkien satsata.

meriläinen tuomo-100x130Tuomo Meriläinen
hallintojohtaja

Yliopistot vaikuttavat

Yliopistot ovat tärkeä osa yhteiskuntaa ja lähes tuhatvuotisella historiallaan sen vanhimpia instituutioita, jotka vaikuttavat monin tavoin kansalliseen ja alueelliseen sivistykseen ja hyvinvointiin.

Yliopistojen vaikuttavuus toteutuu suorasti ja epäsuorasti monien kanavien kautta ja epäilemättä tutkimus ja koulutus ovat sen kannalta tärkeimpiä kokonaisuuksia. Yhteiskunnan nopeasti muuttuvissa haasteissa tämä ei näytä enää kuitenkaan riittävän ja vaatimukset siitä, että yliopistoilla olisi vahvempaa suoraa taloudellista vaikuttavuutta, voimistuvat. Tutkimuksen odotetaan tuottavan välitöntä hyötyä parempien kaupallisten ja julkisten tuotteiden ja palveluiden muodossa. Investoiduille veroeuroille odotetaan nopeaa vastetta.

Suomen menestys on aina pohjannut hyvää koulutukseen ja vahvaan osaamiseen. Vaikka Suomen osaaminen ja teknologia ovat edelleen korkealla tasolla, niiden muuttuminen tuottavaksi toiminnaksi on osoittautunut haastavaksi. Suomessa tehdään määrällisesti jopa eniten maailmassa yritysten ja yliopistojen välistä yhteistyötä, mutta sen tulosten luotettava mittaaminen on erittäin vaikeaa. Asioiden lineaarista yhteyttä on nimittäin usein vaikea suoraan mitata ja osoittaa.

Taloudellisten vaikutusten ohella ei pidä unohtaa yliopistojen sivistystehtävää eikä vaikuttavuutta vaikkapa poliittiseen päätöksentekoon. Yliopistot tuottavat tietoa, jolla on suuri arvo näissä molemmissa tehtävissä, mutta tämän vaikuttavuuden mittaaminen on vielä taloudellista vaikuttavuuttakin vaikeampaa.

Yliopistojen vaikuttavuus ja yhteydet ympäristöön ovat siis nousseet taas vahvasti keskusteluun.  Itä-Suomen yliopisto haluaa olla mukana yliopistojen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden edistämisessä yhteistyössä eri tahojen kanssa.

Jukka_Monkkonen_100X130Jukka Mönkkönen
rehtori

Onnistumisen edellytykset

Terve kilpailu on hyvästä, niin yliopistossa kuin muuallakin. Se on varmasti ensisijaisesti kilpailua oman itsensä kanssa, ja siinä onnistuessa on tervettä vertailla sitä myös muiden tekemiin tuloksiin. Parhaansa yrittäminen on terve lähtökohta ja riittää kyllä pitkälle, mutta yliopistojen välinen kilpailu saattaa saada epäterveitäkin piirteitä. Toissijaista on tieteen- tai oppialan kehittyminen, kun ensisijaisesti varjellaan omia uhrauksia ja yritetään saada uusista yhteisistä avauksista vain itselle paras hyöty. Taustalla ovat eurot, jotka valitettavasti ratkaisevat. Valitettavaa, että ne edellä usein mennään, eikä ymmärretä yhteisen tekemisen etua, vaikka pitemmällä ajalla yhteinen tekeminen toisi kaikille osapuolille myös paremmat eurot. Pitkäjänteisemmän strategian hyväksyminen on ymmärrettävästi vaikeampaa, jos lyhyellä tähtäimellä selvä taloushyöty odottaa. Toivotaan, että meiltä löytyy viisautta katsoa vähän pidemmälle, ainakin oman yliopistomme sisällä.

Yliopistot kilpailevat hyvistä opiskelijoita, opettajista, tutkijoista ja hallinto- ja tukihenkilöistä. Se miten onnistumme hyvien toimijoiden rekrytoinnissa, on kriittinen asia. Olemme luoneet uusia koulutuskohteita, joitten houkuttelevuus ei ensi yrittämällä ole välttämättä vakuuttanut. Uutta on tarjottu, mutta opiskelijat eivät sitä ostaneet meidän toivomalla tavalla. Miksi laaja-alainen hakukohde ei kerännyt entistä määrää opiskelijoita? Uutta ei osteta, jos sitä ei osata markkinoida. Se taisi jäädä heikolle. Jatkoa suunnitellessa ei ainakaan luonnontieteissä kannata pohtia paluuta vanhaan. Se ei ollut menestys: juuri siksi uutta on haettukin. Koulutusohjelmien jatkokehittäminen ja ennen kaikkea parempi markkinointi on avainasemassa. Fakta on, ettei opiskelijan tarvitse laajassakaan ohjelmassa  pätevöityä moneen oppiaineeseen. Jatkossakin opiskelijasta tulee se miksi haluaa, esimerkiksi fyysikko, kemisti tai matemaatikko. Emme menesty kilpailussa, jos tarjoamme luonnontieteissä samaa mitä muutkin yliopistot. Siksi markkinointi kannattaa perustaa ainutlaatuisten UEF-maisteriohjelmien varaan, ja tuoda esiin se, että kandidaattikoulutuksemme palvelee näitä ohjelmia. Meillä tulee siis olla sellaisia maisteriohjelmia, joita muut yliopistot eivät pysty tuottamaan.

Tutkijoiden rekrytointi on myös haasteellista. Tuntemukseni on, ettei tiedekunnassani aina ole saavutettu sitä mitä on haluttu.  Tiedekunnan jatkomenestys vaatii keskimääräistä parempia toimijoita, keskiverto ”laatu” ei riitä sen enempää tutkijoissa kuin opettajissakaan. Asettakaamme tavoitteet korkealle, riskienkin uhalla. Hyvä toimija saadaan, jos meillä on hyvä henkinen ja materiaalinen infra häntä odottamassa. Oman osaamisemme markkinointi on avain rekrytoinnin onnistumiseen. Kuinka olemme houkuttelevia? Kysytään sitä itseltämme.

Hyväkään ei myy, jos sitä markkinoidaan huonosti ja keskiverto tuskin myy, vaikka markkinoitaisiin paremmin. Tehdään vain hyviä (koulutus)tuotteita UEFissa. Sen jälkeen pitää keinojen lisäksi löytyä myös euroja niiden markkinointiin.  Vain näin voidaan olla kilpailukykyisiä yliopistomaailmassa.

JurvelinJukkaJukka Jurvelin
dekaani, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta

Fokuksessa SOTE

Luin dokumenttia ”Toimintasuunnitelma strategisen hallitusohjelman kärkihankkeiden reformien toimeenpanemiseksi 2015-2019, päivitys 2016”. Tilannekuvassa ”Visio Suomi 2025”- yhdessä rakennettu – Työllisyys ja kilpailukyky, Osaaminen ja koulutus, Hyvinvointi ja terveys, Biotalous ja puhtaat ratkaisut, Digitalisaatio, kokeilut ja normit ovat myös UEFin kannalta kiinnostavia ja tärkeitä.  On hyvä havaita, että UEFin profiilin vahvuuksia – terveys ja biotalous – löytyy myös hallituksen tulevaisuuden visiosta. Terveys- ja sosiaalipuolella SOTE-reformi on tärkein ja kauaskantoisin.

SOTE-uudistus-näytelmää olemme saaneet seurata  vuosia, jo edellisten hallitusten ajoilta. Tarkoituksena on ollut kehittää järjestelmä, jolla voidaan tuottaa parempia palveluita, integroida sosiaali- ja terveyspalveluita, vähentää eriarvoisuutta  ja  lisätä valinnanvapautta – kustannustehokkaasti.  Kevään 2016 aikana asiat ovat nytkähtäneet eteenpäin. Sopuun on viimein päästy SOTE-alueiden lukumäärästä. Rahoitus on pohdinnassa.

Yhdessä yössä SOTE-kuvioon ilmaantui hallituksen linjaus, että sosiaali- ja terveyspalvelut täytyy ainakin osin yhtiöittää. Päätöstä on perusteltu EU-säädöksillä.  Lainoppineet ovat  kyseenalaistaneet tämän näkemyksen. Yhtiöittämiseen liittyy monia avoimia kysymyksiä. Pelkoa herättää, että kulut nousevat entisestään, voitot menevät veroparatiiseihin, läpinäkyvyys vähenee,  yhtiöt keräävät rusinat pullasta – hoitavat vain helpot tapaukset, eriarvoisuus entisestään lisääntyy  syrjäseuduilla  ja integraatio perus- ja erikoissairaanhoidon ja sosiaalitoimen välillä ei toteudu.

Jos osittainen yhtiöittäminen toteutuu SOTEssa,  tarvitaan pelisäännöt,  joissa mahdolliset sudenkuopat on huomioitu. Toimintojen sujuvuus palvelujen käyttäjän näkökulmasta  – yhden luukun periaate – on syytä pitää mielessä lopullisia päätöksiä tehdessä.

Miten käy koulutuksen ja opetuksen SOTE-uudistuksessa,  on jäänyt vähälle huomiolle keskusteluissa. Sujuva yhteistyö yliopistojen ja yliopistollisten sairaaloiden sekä  läheisten SOTE-alueiden välillä on elintärkeää mm.  lääkärikoulutuksen ja hammaslääkärikoulutuksen näkökulmasta.  Samoin kliinisen tutkimuksen rahoitukselle jatkossa täytyy löytyä hyvä ratkaisu.

Odotan mielenkiinnolla  SOTE-näytelmän seuraavia jaksoja – monia ratkaisemattomia kysymyksiä juonenkäänteitä on ilmassa.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen
dekaani, terveystieteiden tiedekunta

Pois pääsykokeista?

Viime aikoina on keskusteluun noussut uudelleen korkeakouluihin pääsy ilman pääsykokeita. Itse asiassa kyseessä olisi vain paluu vanhaan. Helsingin yliopistoon pääsivät kaikki ylioppilaat sisään ilman pääsykoetta aina 1950-luvulle saakka, jolloin menettelystä jouduttiin vähitellen luopumaan ylioppilaiden suuren määrä vuoksi. Opiskelijoiden lukumäärän rajoittamista pääsykokein kutsutaan ns. numerus clausus –periaatteeksi ja se on käytössä hyvin yleisesti maailmalla.

Mitä pääsykokeettomuudesta seuraisi käytännössä? Valittaisiinko opiskelijat suoraan paremmuusjärjestyksessä lukion ja ylioppilaskirjoitusten todistusten perusteella? Valikoituisivatko tätä kautta eri aloille kaikkein motivoituneimmat ja parhaat opiskelijat? Melkoista tunkua tulisi joka tapauksessa perinteisesti kaikkein suosituimmille opiskelualoille, useimmat eivät missään tapauksessa saisi opiskelupaikkaa juuri haluamaltaan alalta. Lisäksi voi olla, että karsinta kursseilta suoritettaisiin jälkikäteen. Kun siskoni melkoisen kauan sitten opiskeli Zürichin yliopistossa, oli numerus clausus järjestetty opintojen sisään. Jossain alkuvaiheen opinnoissa oli mukana kaikille pakollinen kurssi ja tentti, usein latinan kieli, joka oli niin vaikea, että se karsi pois suuren osan opiskelijoista. Muutoinkin heikko suoritettujen kurssien kertymä katkaisi suoraan opiskelun. Tällaista menettelyä käytetään nykyäänkin tietyissä yliopistoissa. Onko tämä sitten parempi menettely, voi kysyä.

Tietenkin ihan yhtä relevantti kysymys on se, todistaako nykyinen pääsykoekirjojen ulkoa opettelu opiskelijan tulevaa onnistumista yhtään sen paremmin kuin suora sisäänotto. Lisäksi pääsykokeisiin on liittynyt lieveilmiöitä – uskotaan, että tietyille aloille ei voi päästä ilman preppauskursseja, joissa tunnetusti on ns. hinnat kohdallaan.
Joka tapauksessa pidän tervetulleena sitä, että kaikkia itsestäänselvyyksinä pidettyjä asioita kyseenalaistetaan aika ajoin. Tässäkin tapauksessa tämä keskustelu saattaa maassamme aikaansaada parannusta pääsykoerumbaan ja sen käytäntöihin, kunhan vain järjestelmä on jatkossakin reilu ja tasapuolinen kaikkia kohtaan. Tärkein periaate on kuitenkin oltava se, ettei suomalaisten opintielle pääsy korkeakouluissamme saa olla varallisuuskysymys. Muutoin ei pieni kansakuntamme pysy pitkään sivistysvaltiona.

meriläinen tuomo-100x130Tuomo Meriläinen
hallintojohtaja