Tag Archives: uef

Opiskelijakeskeisyys – mitä se on?

Itä-Suomen yliopisto läpäisi kansainvälisen KARVI-auditoinnin liehuvin lipuin tänä keväänä. Kuuden vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna olimme edenneet käytännössä kaikilla osa-alueilla. Kuten normaaliin kehittyvään organisaatioon kuuluu, nousi esille myös muutamia kehittämisen kohteita. Näistä KARVI-ryhmä nosti yhtenä osiona esille sen, että yliopiston strategisia avainkäsitteitä, mm. opiskelijakeskeisyyttä ja kansainvälisyyttä, olisi syytä kirkastaa. Tässä juuri on laatutyön arvo, se nostaa meille tärkeitä kehittämiskohteita esille.

Opiskelijakeskeisyys on kaksisuuntainen tie. Siihen tarvitaan yliopiston näkemys, mutta opiskelijoiden oma näkemys ja tuntemus opiskelijakeskeisyydestä on oleellisin osa, koska sitä tulee myös mitata opiskelijoiden kautta. Käsitteen tarkka määrittäminen on se vaikeampi pala. Opiskelijakeskeisyys koostuu monesta osa-alueesta. Se alkaa jo siitä, kun nuoret ylipäänsä harkitsevat hakeutuvansa meille opiskelemaan. Mille brändimme hakijan silmissä näyttää, ratkaisee jo lähtökuopissa suosituimmuutemme.

Konkreettisten tekojen tulisi seurata opintojen alusta niiden päättymiseen ja alumnivaiheeseen saakka. Tarkasteltavia kohteita tulee heti mieleen lukuisia: kuinka selkeät opintopolut ovat, millaista ohjausta saa matkan varrella, onko mahdollista muodostaa opinnoistaan loogisia kokonaisuuksia toisiaan tukevista osa-alueista, millainen on opintojen palautejärjestelmä, mikä on opettajien osaaminen, onko tieto ajantasaista ja tutkimusnäyttöön perustuvaa, saako urapolkuun tukea, ovatko opinnot työelämärelevantteja jne.

Unohtaa ei sovi myöskään ylioppilaskuntaa ja ainejärjestöjä, niiden rooli on keskeinen. Opiskelijakeskeisyys syntyy opiskelun ja vapaa-ajan toimintojen kombinaationa. Myöskään kampuskaupunkien osuutta kokonaisuudessa ei voi vähätellä.

Edellä olevasta voi päätellä, että opiskelijakeskeisyys on kaikkien asia. Kääritään vain hihat ja ryhdytään toimeen!

Tuomo Meriläinen
Hallintojohtaja

Kansainvälistyminen alkaa opiskelijavaihdosta

Saastamoisen Säätiö jakaa vuosittain apurahoja UEFin tohtorikoulutettaville ja post doc –tutkijoille ulkomailla tapahtuvaan työskentelyyn, mitään tieteenalaa pois sulkematta. Tämä rahoitusinstrumentti tarjoaa erinomaisen näköalan arvioida tutkijoidemme tarvetta ja halua ulkomailla työskentelyyn. Neljän viime vuoden kokemukseni valossa olen ollut hieman ymmälläni siitä, miten vähän erityisesti ihmistieteissä on ollut hakupainetta post doc –apurahoja kohtaan.

Avoimen tieteen tarjoamat mahdollisuudet, sähköiset yhteydenpidon välineet tai rahoituksen puute eivät yksin selitä opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkumishalukkuuden hiipumista. Kiistaton tosiasia on, että perustutkintovaiheen opiskelijoiden kiinnostus lähteä opiskelijavaihtoon on ollut laskussa. UEF on jäänyt opiskelijavaihtoon lähtijöiden osalta valtakunnallisesti peränpitäjien joukkoon, kun vielä vuosikymmen sitten tilanne oli liki päinvastainen. Olemmeko itse luoneet esteitä opiskelijavaihtoon lähdölle vai onko kysymys jostain muusta? Saamme varmasti vastauksia esittämiini kysymyksiin ja välineitä tilanteen korjaamiseksi käynnissä olevan perustutkintokoulutuksen kehittämistyön kautta. Lähitavoitteeksi voi asettaa lähtevien määrän kasvattaminen meille saapuvien vaihto-opiskelijoiden tasolle.

Vähäinen liikkuvuus koskettaa ikävällä tavalla nuoria tutkijoita viimeistään post doc –vaiheeseen tultaessa. Työskentely ulkomailla tai toisessa kotimaisessa tutkimusorganisaatiossa on muuttumassa välttämättömyydeksi urallaan eteenpäin pyrkivälle tutkijalle. Tämä oli johtopäätös tutkimuskoordinaattorimme analyysista Suomen Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan toimikunnan tämän kevään akatemiatutkijoiden valinnasta, josta FILO ja YHKA vetivät vesiperän. Hakijoidemme tutkimussuunnitelmien laadussa ei ollut moitittavaa, mutta liikkuvuudessa kyllä.

Jotta liikkuvuudesta muodostuisi luonteva käytänne, on ensinnäkin syytä harkita kannustimien luomista opiskelijavaihtoon lähtöön perusopintojen vaiheessa. Tohtorikoulutettaville vierailu tai työskentely muussa tutkimusorganisaatiossa tulisi sisällyttää osaksi opintoja. Opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkuvuus ei kartuta ainoastaan heidän omaa sosiaalista pääomaa ja osaamista, mutta on ensiarvoisen tärkeää myös yliopistolle. UEFin tunnettuus maailmalla ei rakennu yksinomaan huippututkijoidemme julkaisutoiminnan varaan. Tutkijoidemme fyysinen läsnäolo ja aktiivinen toiminta kansainvälisissä tutkijayhteisöissä antavat merkitystä lyhenteelle UEF ja rakentavat mainettamme, jolla on suuri painoarvo yliopistorankingeissa.

Harri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Tiedon välityksestä oppimaan kannustamiseen

Välituntikello ilmoitti More Hallissa 50 minuutin luennon päättyneen. Ensi kertaa kuullessa palohälytintä muistuttava ääni seisautti veret. Kyseessä ei ollut kuitenkaan mikä tahansa koulu tai palo-opisto vaan Washingtonin yliopisto (UW), joka sijoittuu esimerkiksi Shanghain listalla viidentoista parhaimmistoon. Kello tuli tutuksi opettaessani ja ohjatessani yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella UWn ympäristötekniikan ja –tieteen opiskelijoita.

Kellon räminä ei suinkaan päättänyt oppimistilannetta. Luento päättyi, mutta sen päälle oli tarpeen varata ainakin toiset 50 minuuttia vapaamuotoiseen keskusteluun opiskelijoiden kanssa. Opiskelijat odottivat ohjausta yksinkertaisella perustelulla: tarvitsen tämän osaamisen työelämässä vastineeksi lukukausimaksulle. Vaikeimpia asioita kerrattiin ja käytiin läpi esimerkkien valossa. Osallistuimme alan professoreina toistemme luentojen jälkeisiin keskusteluihin. Maisteri- ja tohtoriopiskelijat päätyivät monesti testaamaan kursseilla esiin nousseita kysymyksiä tutkimustensa koejärjestelyissä eli oppiminen oli tutkimukseen perustuvaa. Keskustelut olivat avoimia ja toivat poikkeuksetta uusia ajatuksia yhtälailla opettajille kuin opiskelijoillekin.

Näin toteutettiin käytännössä yliopiston tavoitetta uusimpaan tutkimukseen perustuvasta oppimisesta. Opittiin yhdessä ja samalla opiskelijat huomioitiin yksilöinä. Opiskelijat valmistuivat suunnitellussa aikataulussa työelämään. Kyse oli yksinkertaisesti opiskelijakeskeisyydestä.

UEFissa opiskeijakeskeisyys on nostettu keskiöön. Se on strateginen valinta. Oppimaan oppimista tuetaan monin tavoin ainelaitosten ja yliopistopalvelujen toimesta. Hyviä esimerkkejä ovat Akateemiset opiskelun taidot –kurssi, opintojen ajaksi tehtävä henkilökohtainen opintosuunnitelma. Tukena ovat muun muassa oppiaineiden opinto-ohjaajat, tuutorit ja amanuenssit. Opettajien ohjauskäytännöt sen sijaan vaihtelevat opintosuunnasta, opintojen vaiheesta sekä erityisesti itse opettajasta riippuen. Voidaan sanoa, että opettajien ohjauskäytännöt ovat kirjavia.

Käynnissä oleva opetussuunnitelmaprosessi on oiva tilaisuus kehittää ohjausta systemaattisesti. Uudet ajasta ja paikasta riippumattomat oppimisen menetelmät vapauttavat opettajien aikaa luennoilta. Vapautuva aika on tarpeen käyttää opiskelijoiden akateemiseen ohjaukseen. Ohjaus on jatkossa luonteva osa opettajien työsuunnitelmia. Opettajan panostus ohjaukseen on ylivoimainen keino edistää ja kannustaa oppimiseen, antaa työelämässä tarvittavaa osaamista ja edistää siten työllistyvyyttä, mutta samalla myös sujuvoittaa opintoja sekä nopeuttaa valmistumista. Hyvä ohjaustilanne on mentorointia molempiin suuntiin ja edellyttää opettajalta avoimuutta ja oikeanlaista nöyryyttä. Ohjaukseen panostaminen on opiskelijakeskeisyyttä parhaimmillaan. Opettajan ei parane delegoida tätä vastuutaan.

Jaakko Puhakka
akateeminen rehtori

Kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen uudistuva osaamiskeskittymä

Olemme filosofisessa tiedekunnassa rakentamassa Itä-Suomen yliopistoon Suomen monipuolisinta opettajankoulutuksen toimijaa kovalla pöhinällä. Olemme tiedekunnassa sekä kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksiköissä asettaneet tavoitteeksemme lisätä opettajankoulutuksen vetovoimaisuutta ja vankistaa kasvatustieteellisen tutkimuksen asemaa. Tähän on nyt hyvät edellytykset.

Savonlinnan kampuksen toimintojen keskittäminen Joensuun kampukselle etenee myönteisesti, vaikka kyse on isosta muutosprosessista ja osin erilaisten toimintakulttuurien yhteensovittamisesta. Kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen käynnissä oleva laaja-alaisten kandidaatin tutkintojen ja opetussuunnitelmien uudistamistyö etenee suunnitellusti ja on jo nyt avannut meille mahdollisuuksia kehittää uusia ja innovatiivisia koulutuspolkuja. Näillä toimenpiteillä uskomme luovamme entistä kilpailukykyisempiä ja työelämärelevanssin kannalta tarkoituksenmukaisempia tutkintokokonaisuuksia. Olemme innolla rakentamassa Opettajankoulutusfoorumin linjausten mukaisesti uusia opetussuunnitelmia tavoitteena kouluttaa opettajia, jotka ovat tulevaisuuteen tähtääviä, laaja-alaisia ja uutta luovia asiantuntijoita ja jotka hyödyntävät monipuolisesti uusia oppimisympäristöjä. Vahvuutena meillä on tässä työssä kahden eri osaston ja kampuksen monipuolinen osaaminen ja vahva halu puhaltaa yhteen hiileen.

Ollakseen vahvaa ja vaikuttavaa opettajankoulutuksen tulee perustua ajantasaiseen tutkimukseen ja tutkivan työotteen sisäistämiseen myös opiskelijoiden keskuudessa. Käynnissä oleva tutkimusstrategiatyömme avaa sekin mahdollisuuksia uusille ja innovatiivisille avauksille. Haasteena kasvatustieteessä on ollut löytää riittävän laajoja ja yhteisiä tutkimusintressejä kattavia tutkimuskeskittymiä. LINE-tutkimusryhmä tosin on jo kyennyt luomaan uutta tutkimusta, mutta siinä on vielä toteutumatonta potentiaalia. Eri tutkimusaiheiden ja -ryhmien rajapinnoilta voi löytyä mielenkiintoisia ja kasvatuksen kenttään vaikuttavia uusia aiheita yksiköidemme sisällä mutta erityisesti, jos me kasvatustieteilijät onnistuisimme löytämään lisää yhteisiä tutkimusintressejä vaikkapa terveys- tai tietojenkäsittelytieteiden kanssa.

Pertti Väisänen
dekaani, filosofinen tiedekunta

 

Alumnit arvoonsa

Alumnitoiminnan merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa kaikissa suomalaisissa yliopistoissa, niin myös meillä. Alumneiksi katsotaan ovat meiltä valmistuneet opiskelijat sekä kaikki työntekijät, niin entiset kuin nykyiset. Alumneja meillä on tällä hetkellä noin 4 300 henkilöä.

Alumnitoiminta on eräs keskeinen keino luoda oman yliopiston, alma materin, brändiä. Angloamerikkalaisessa maailmassa tällä on jo pitkään ollut suuri painoarvo, johon tosin on suoranaisesti ja perinteisesti liittynyt myös varojen keräys. Meilläkin tämä aspekti voi tulevina vuosina kasvaa, mutta tuskin tästä kukaan rahasampoa odottaa.

Enemmän on kyse siitä, että koetaanko UEF nyt ja tulevaisuudessa paikaksi, jossa opiskelusta ja työskentelystä voi olla ylpeä ja tuoda tätä tunnettaan esille myös muille. Saammeko täältä sellaiset valmiudet työelämään tai tutkimusuran pohjalle, joka kantaa kaikkien vuosien läpi.

Uskon, että meidän perusmaineessamme näissä asioissa ei ole mitään vikaa. Sen sijaan meidän pitäisi saada alumnitoiminnan merkitys kirkastettua kaikille täällä toimiville niin, että se muotoutuu luonnolliseksi osaksi yliopistolaisuutta jo lähtökohtaisesti. Tähän voimme itse vaikuttaa paitsi miettimällä alumnitoiminnan prosessit vielä tarkemmin ja suunnitelmallisemmin läpi, myös valjastamalla kaikki – opiskelijat, työntekijät, työntekijäjärjestöt, ainejärjestöt jne. – mukaan tähän työhön, jotta alumniverkostosta muotoutuu dynaaminen, aktiivinen ja oikeasti toimiva. Omalta osaltaan yliopiston on huolehdittava siitä, että UEF ”säilyy aina muistissa”, eli on löydettävä myös kokonaan uusia alumnitoiminnan muotoja. Alumnitoiminta on oleellista myös tulevaisuuden rekrytointien kannalta, oli kyse sitten uusista opiskelijoista tai työntekijöistä.

Haastan kaikki mukaan alumnityöhön! Tätäkin kautta tehdään tulevaisuutta yhdessä.

Tuomo Meriläinen
Hallintojohtaja

Tutkimus- ja innovaatiotoiminnan globaalit ulottuvuudet

Vaikuttavuus, avoin tiede, innovaatioalustat, tieteen tila ja uusimpana visiointi ovat ajankohtaisia teemoja tämän päivän suomalaisessa tiedepoliittisessa keskustelussa. Mainitut teemat hallitsivat myös hiljattain järjestettyjen UEFin johdon päivien ohjelmaa.

Viime vuoden lopulla tiedepolitiikan skenaarioiden kimpussa työskentelevät saivat uutta ajateltavaa. OECD:n Science, Technology and Innovation Outlook 2016 –raportti sisältää aiempia vastaavia katsauksia syvällisemmän vision tutkimus- ja innovaatiotoiminnan globaaleista megatrendeistä kytkemällä ne talouden ja yhteiskuntien kehityksen pitkän aikavälin kehitysnäkymiin. Raportin sanoma kontekstualisoi hyvin OKM:n viimeaikaiset hieman irrallisina ”markkinoidut” toimet tutkimusjärjestelmämme kehittämiseksi. Raportin keskeinen tutkimus- ja innovaatiotoimintaan vaikuttava oletus on maailman vanhojen talousmahtien aseman horjuminen. Vuoteen 2030 mennessä maailman bruttokansantuotteen kasvusta kaksi kolmasosaa painottuu kehittyviin talouksiin —Kiinan, Intian ja Kaakkois-Aasian toimiessa vetureina. Kiinan ennakoidussa nousussa selkeästi maailman johtavaksi talousmahdiksi ei sinällään ole mitään uutta.

Tutkimuksen laadun ja tutkimusorganisaatioiden verkottumisen perusteella tieteellinen tutkimus on tällä hetkellä keskittynyt vielä vahvasti läntisiin teollisuusmaihin Yhdysvaltojen näyttäytyessä selkeänä napana. Taloudellisen kasvun painopisteen siirtyessä läntisten teollisuusmaiden ulkopuolelle heikkenee niiden suhteellinen kilpailukyky kehittyviin talouksiin nähden. Väite koskee julkisin varoin rahoitettua tutkimusta ja perustuu oletukseen, että kehittyvät taloudet panostavat tutkimus- ja innovaatiotoimintaan jatkossakin nykyistä vastaavassa suhteessa BKT:hen nähden, mikä tuo niille kilpailuetua resurssinäkökulmasta katsottuna.

Länsimaiden tuskaa pysyä resurssikilvassa mukana lisää alhaisempi talouskasvu, ikääntyvä väestö sekä se, ettei julkisen rahoituksen osuutta tutkimus- ja innovaatiotoiminnassa voi juuri kasvattaa nykyisestä, vaan pikemminkin päinvastoin. Yhteiskuntien on vastattava monista muistakin tehtävistä. Eräänä uutena keinona länsimaiden yliopistojen tutkimus- ja innovaatiotoiminnan kilpailukyvyn säilyttämiseksi raportti esittää edellytysten parantamista lisäämällä säätiö- ja ns. filantrooppista rahoitusta julkista rahoitusta tukemaan.

OECD:n hahmottama skenaario yhteiskuntien kehityksestä haastaa läntiset tutkimusorganisaatiot uudistumaan. Alussa mainitsemani käynnissä olevat toimet viitoittavat tietä tulevaisuuteen eurooppalaisissa tutkimustoiminnassa. Niukat resurssit on pystyttävä hyödyntämään aiempaa tehokkaammin, jos mieli pysyä mukana kansainvälisessä kilpailussa tutkijoista ja tutkimusresursseista. Onnistuminen taas edellyttää huolellista suunnittelua ja pitkän aikavälin sitoutumista.

Harri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

 

Vauhdilla visiotyöhön

Viime syksynä maan poliittiselta johdolta ja OKM:ltä peräänkuulutettiin korkeakoulupoliittisia linjauksia ja valiteltiin vision puutetta. Joulukuussa korkeakoulujen johdon päivillä opetusministeri sitten pohdiskeli mm. tuoreen nobelistimme Bengt Holmströmin innoittamana yliopistojen mahdollista jakoa opetus- ja tutkimusyliopistoihin. Onko jako mahdollinen, onko siinä järkeä ja mitä se vaatisi? Samalla hän ilmoitti ministeriön käynnistävän laajapohjaisen korkeakoulupoliittisen visiotyön.

Viime viikolla sitten saatiin ministeriöstä ensitiedot visiotyön tavoitteista, toteuttamistavoista ja aikatauluista. Tavoitteena on ministeriön mukaan tuottaa tulevaisuuskuva, joka mahdollistaa laadukkaan, vaikuttavan ja kansainvälisesti kilpailukykyisen korkeakoulujärjestelmän kehittämisen vuoteen 2030 mennessä. Tarkasteltavia teemoja ovat korkeakoulujen rakenne ja laajuus; tutkintorakenne ja koulutusmäärät; ohjaus-, johtamis- ja rahoituskäytänteet sekä vaikuttavuus.

Teemat kattavat mm. opetukseen tai tutkimukseen profiloitumisen, siihen liittyvät rahoitusratkaisut, tutkintojen työelämärelevanssin, kansainvälistymisen näkökulmat, koulutusmäärät jne. Kaikki isoja teemoja, joihin näkemyksiä on kaivattu ja joissa tehtävät ratkaisut vaikuttavat laajasti koko korkeakoulukenttään.

Niinpä tavoiteaikataulu, jonka mukaan visiotyön tulisi valmistua syyskuun 2017 loppuun mennessä, kuulostaa aika hurjalta. Siihen mennessä pitäisi käydä laajapohjainen keskustelu yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen henkilöstön, opiskelijoiden ja sidosryhmien kesken ja avata visiotyö myös laajaan kansalaiskeskusteluun. Voimme siis varautua kattavaan pakettiin verkkoaivoriihiä, seminaareja ja visiotyöpajoja lähikuukausina. Aika monet aikataulut siinä uusiksi menevät.

Vaikka aikataulu on tiukka, visiotyö on otettava vakavasti ja siihen on aikaamme uhrattava, koska haluamme ehdottomasti vaikuttaa korkeakoulukentän tulevaisuuteen ja kuulua jatkossakin maamme johtaviin monialaisiin tutkimusyliopistoihin.

Jukka Mönkkönen
rehtori

Suomi 100 –juhlavuodesta vaikuttamisen vuosi

Tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe ja vuoden vaihtumisen merkeissä eri paikkakunnilla järjestetyt karkelot antoivat hyvän lähtölaukauksen Suomi 100-juhlavuodelle. Juhlavuoteen liittyviä tapahtumia on tarjolla mittava määrä pitkin vuotta eri tahojen järjestäminä.  UEF on kantanut kortensa kekoon ja järjestää Studia Generalia –luentosarjoja tiedekuntiemme edustamaa tutkimusta ja toimintaa esitellen. Lisäksi on tarjolla ja suunnitteilla paljon muita juhlavuoteen liittyviä tapahtumia ja toimintaa kampuksillamme. Näyttävin tiedossa olevista on Joensuun tiedeseuran kanssa järjestettävä SciFest-tiedetapahtuma toukokuussa, jonka kohderyhmänä ovat erityisesti Suomen tulevaisuuden rakentajat, koululaiset.  Ei sovi myöskään unohtaa, että henkilökuntamme näyttäytyy asiantuntijan rooleissa toisten tapahtumia järjestävien tahojen tilaisuuksissa UEFia edustaen.

Itsenäisyytemme juhlavuoden läpileikkaavana teemana on yhdessä tekeminen. Juhlavuoden teeman henki ja mittava tapahtumatarjonta luovat erinomaiset mahdollisuudet kohtaamisiin ja yhteistyön tiivistämiseen ennestään tuttujen partnereidemme kanssa sekä uusien yhteistyösuhteiden rakentamiseen.

UEF valmistelee parhaillaan vaikuttavuusstrategiaa, jossa yksi keskeinen osa-alue on toimintamme yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Vaikuttavuutta on ollut helpointa mitata koulutuksen ja asiantuntijatehtävien kautta, mutta vaikuttavuuden vaade on alettu liittää myös tutkimuksen rahoitusinstrumentteihin. Uskon, että itsenäisyyden juhlavuosi tapahtumineen synnyttää ajatuksia uudenlaisista vaikuttamis- ja toimintatavoista sidosryhmiemme kanssa sekä auttaa nykyisen toimintamme arvioinnissa.  UEFilla on tarjottavana laaja-alaista osaamista suomalaisen yhteiskunnan käyttöön, mutta osaamisen kysynnän ja tarjonnan kohtaannossa on edelleen petrattavaa.

Itsenäisyyden juhlavuoden toteuttamiseen on allokoitu merkittävästi resursseja niin valtiovallan, kuin tapahtumien järjestäjien toimesta. Jotta saisimme panostuksesta mahdollisimman paljon irti, on tärkeää olla mukana juhlavuoden riennoissa edistämässä yliopiston asiaa. Erityisen tärkeää on nivoa niin kotimaiset kuin kansainväliset opiskelijamme mukaan suunnitteilla oleviin moninaisiin tapahtumiin. Näen itsenäisyyden juhlavuoden UEFin näkökulmasta aktiivisen vaikuttamisen vuotena. Hyvän hengen ja yhteisen tahtotilan rakentamiseen kannattaa panostaa. Yhdessä tekemällä saamme enemmän aikaan.

Harri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Laatua ja vaikuttavuutta

Akatemian Tieteen tila 2016 raportti julkistettiin viime maanantaina. Raportin mukaan Suomen tieteen tila on ollut vakaa ja maailman keskitasoa 1990-luvulta lähtien ja kohonnut hieman viime vuosina. Tästä vedettiin mediassa johtopäätös, että koulutusleikkaukset eivät ole vaikuttaneet tieteemme tasoon. Johtopäätös on kuitenkin ennenaikainen, koska tason arviointi perustuu v. 2014 saakka kertyneisiin tilastoihin.

Huomionarvoista on myös se, että kilpailu tieteessä kiristyy ja monet OECD-maat ovat pystyneet nostamaan tieteen tasoa Suomea paremmin.

Erityishuomio tämänkertaisessa raportissa kohdistui tieteen vaikuttavuuteen. Tutkimuksen vaikuttavuutta tulee jäsentää tieteen erilaisten yhteiskunnallisten roolien näkökulmasta. Tiede toimii mm. maailman kuvan ja sivistyksen rakentajana, vaurauden ja hyvinvoinnin lähteenä, päätöksen teon perustana sekä käytäntöjen kehittäjänä.

Vaikuttavuuden monet ulottuvuudet asettavat myös haasteita sen mittaamiseen ja arviointiin. Liian yksinkertaiset, esim. lineaariseen teknologian siirtoon keskittyvät mittarit pahimmillaan kaventavat vaikuttavuutta ohjaamalla toimintaa väärään suuntaan.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö meidän tule hakea keinoja vaikuttavuuden arviointiin. Yksi Tieteen tila -raportin suosituksista onkin, että rekrytoinneissa tulee määrällisten indikaattorien sijasta tarkastella laveasti tieteellistä laatua, uudistumiskykyä ja vaikuttavuutta.

Avoin tiede ja innovaatiotoiminta antavat uusia mahdollisuuksia lisätä tieteen vaikuttavuutta. Niiden edistäminen pitäisikin nostaa yhdeksi tutkijoiden meritoitumisen kriteeriksi. Kun tutkija hyötyy urakehityksen ja tutkimusrahoituksen muodossa avoimuuden ja vaikuttavuuden edistämisestä, se tulee luonnolliseksi osaksi toimintaamme.

Olemme omassa yliopistossamme parhaillaan laatimassa vaikuttavuusohjelmaa, joka pohjaa avoimen tieteen ja innovaatioekosysteemien edistämiseen. Osana tätä ohjelmaa tulee myös tutkijoiden ja opettajien meritoitumisen kriteerejä kehittää niin, että myös ne edistävät näitä tavoitteita.

Jukka Mönkkönen
rehtori

 

 

 

Opiskelijavalinta uudistuu vauhdilla

Uusia ylioppilaita valmistuu vuosittain 30 000. Heistä yksi kolmasosa saa opiskelupaikan samana vuonna. Aloituspaikkoja yliopistoon ja ammattikorkeakouluun on tarjolla 45 000. Korkeakoulut järjestävät yli 1000 pääsy- tai soveltuvuuskoetta. Valintakokeet maksavat korkeakouluille vuositasolla 15-20 miljoonaa euroa. Lisäksi järjestelmä on luonut valmennuskurssimarkkinat. Valmennuskursseille osallistuu 22 prosenttia ja hakupainealoille kuten oikeustieteelliseen ja lääketieteelliseen yli puolet yliopisto-opiskelijoista. Valmennuskurssit ovat usein kalliita eivätkä kaikkien ulottuvilla. Näiden tietojen pohjalta on helppo todeta, että valintajärjestelmä ei ole tehokas eikä reilu. Korjausliikkeitä on tarpeen tehdä.

Muutoksia onkin tulossa ja nopeaan tahtiin. Maan hallituksen yksi kärkihankkeista on työurien pidentäminen ja yhdeksi keskeiseksi keinoksi on tunnistettu opiskelijavalinnan uudistaminen. Tämä heijastui yliopistojen tulossopimuksiin vuosille 2017-2020. Niissä kirjattiin, että vuoteen 2018 mennessä yliopistot ottavat käyttöön opiskelijavalinnan, joka ei edellytä pitkää valmentautumista. Valinnat tulee jatkossa tehdä pääosin toisen asteen opintomenestyksen pohjalta. OKM asetti työryhmän pohtimaan ylioppilastutkinnon parempaa hyödyntämistä. Työryhmän marraskuun alussa julkaistu raportti suosittaa uudistukselle nopeaa aikataulua. Ylioppilastutkinto pääasiallisena valintaperusteena on raportin mukaan mahdollista ottaa käyttöön kokonaisuudessaan vuoteen 2020 mennessä.

Kaikki tämä tarkoittaa, että yliopistojen on tarpeen päättää ensi kevään aikana keväällä 2018 sovellettavista valintaperusteista. Suunnitelmat tarvitaan pian myös vuosille 2019-2021. UEFissa on juuri käynnistetty perustutkintokoulutuksen kehittäminen 2018-2021 OKM:n kanssa laaditun tulossopimuksen tavoitteiden mukaisesti. Siihen kytkeytyy opiskelijavalintojen, koulutusohjelmien ja koulutustarjonnan kehittäminen sekä pedagogisen johtamisen kehittäminen. Opiskelijavalintojen kehittämisen aikataulu on kiireisin. Vuoden 2018 valintamenettelyyn osallistuvat koululaiset ovat jo lukiossa! Nopean valmistelun lisäksi yliopistoilta edellytetään tehokasta tiedottamista, mutta tarpeen on myös osallistua käytännössä koulujen opinto-ohjaukseen. Valintauudistus koskettaa Suomen nuorison tulevaisuutta ja tässä työssä yliopistot eivät saa epäonnistua.

blogi_jaakko_puhakka_100x130pxJaakko Puhakka
Akateeminen rehtori