Tag Archives: UEF-strategia

Monitieteisen tutkimuksen lupaus

Eri tieteenalojen voimavarojen yhdistämistä kannattavat kaikki, mutta millä tasolla sitä pitäisi tehdä. Mikä on monitieteisyyden, poikkitieteisyyden ja tieteidenvälisen tutkimuksen ero?

Monitieteisyys (multidisciplinarity) pyrkii selittämään useamman eri tieteenalan alueelle ulottuvaa ilmiötä pitäytyen kuitenkin kunkin yksittäisen tieteenalan omassa näkökulmassa. Erillisten tieteiden rajallisuus tunnustetaan, mutta sitä ei varsinaisesti ratkaista. Onko tavoitteemme kuitenkin tieteidenvälinen tutkimus (interdisciplinarity), jolla tarkoitetaan ongelman ratkaisemista tieteiden välisen vuoropuhelun perustalta. Lähestyminen on perinteisen tieteenalan määritelmää monipuolisempi, mutta säilyttää vielä perinteiset tieteenalat. Lopulta voimme tähdätä todelliseen poikkitieteelliseen (transdisciplinary) ongelmanratkaisuun, jossa tieteenalojen metodeja yhdistämällä voidaan luoda kokonaan uusia tieteenaloja, joista aiempina esimerkkeinä bioteknologia ja geofysiikka.

Kaikki kolme tasoa ovat nykyaikaisen yliopiston strategiassa tärkeitä. Monitieteisyys koskee nykyaikana kaikkia; tieteidenvälisyys on tärkeää globaalien haasteiden ratkaisemisessa, ja lopulta tarvitaan poikkitieteellisiä uusia ratkaisumalleja. Laajan koulutusalavalikoimansa vuoksi Itä-Suomen yliopisto on rakenteeltaan monitieteinen, nykyinen strategiamme jo korostaa tieteidenvälistä yhteistyötä, ja parhaimmillaan olemme vähintäänkin luomassa poikkitieteellisiä tutkimusavauksia.

Kovin tutkimuksemme kärki perustuu useimmiten kuitenkin perinteisten tieteenalojen korkeatasoiseen osaamisen. Monitieteisyydestä puhuttaessa pitää siis muistaa, että yhteistyön parhaana lähtökohtana on uutta luova oman alansa huipputiede. Ilolla pitääkin todeta, että uusien nuoremman polven EU-hankkeidemme menestystekijänä on ollut oman alan huippuosaamisen yhdistäminen tieteidenväliseen yhteistyöhön. Monitieteisyyden lupaus onkin nimenomaan mahdollisuus nostaa oman alansa huippututkimus uudelle tieteidenväliselle ja poikkitieteelliselle huippututkimuksen tasolle, missä ratkotaan nykyistä paremmin globaaleja haasteita.

Jussi Pihlajamäki

Dekaani

Terveystieteiden tiedekunta

Tutkimusyhteisöt yliopiston ytimessä

Yliopistot profiloivat tutkimustaan. Kaikkea ei yritetä saavuttaa vaan tutkimus pyritään fokusoimaan yliopiston omille vahvuusaloille. Yhä useammin vahvuusaloista kootaan moniteellisesti isompia tutkimuksen näyteikkunoita. Samalla tutkimuksella tavoitellaan entistä suurempaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tähän on Itä-Suomen yliopistossakin pyritty.

Tutkimuksen vahvuuksien täytyy löytyä objektiivisella tavalla. Useimmiten tunnistus perustuu tutkimuksen tason kansainväliseen arviointiin. Itä-Suomen yliopiston RAE2019- arvioinnin kohteena ovat tutkimusyhteisöt. Ne ovat tietyn teeman ympärille rakentuneita monitieteisiä ja kansainvälisesti verkostoituneita yhteisöjä, joilla on selkeä tutkimusfokus. UEF RAE2019 -arvioinnissa arvioitavia tutkimusyhteisöjä on kaikkiaan 16. Muutamat niistä perustuvat jo usean vuoden yhteistyöhön, mutta uusiakin on muodostettu arviointia ja tulevaisuuden tutkimusta varten. Lähtökohdat ovat kieltämättä hieman erilaiset; toisilla on aikaisemmat yhteiset näytöt, toisilta ne ehkä vielä puuttuvat.

Tutkimusyhteisöt voivat olla paitsi tapa arvioida tutkimusta myös organisoida UEFin tutkimusta tulevaisuudessa. Tutkimusyhteisöllä tulee olla yliopistossamme tieteellisesti korkeatasoinen ydin ja yhteiset isot tavoitteet, joiden tavoitteluun koko yhteisö on sitoutunut. Ei vaan suunnittelu- ja arviointivaiheessa paperilla vaan käytännössä konkreettisessa toiminnassa. Yhteisön kova tutkimuksellinen ydin on kuin veturi, joka vetää vaunuja eli muuta laadukasta tutkimusta mukaansa. Junaan voidaan liittää uusia vaunuja sitä mukaa, kun uusia konkretisoituneita ideoita ja rahoituksen saaneita suunnitelmia löytyy kyytiin. Voineepa jossakin tilanteessa veturikin vaihtua, ja koko juna ohjautua uudelle raiteelle muuttaen suuntaansa. Se olisi luonnollista, sillä tutkimuksen tulee asteittain myös uusiutua.

Sisäinen yhteistyö yhdistää osaamisemme, mutta ei riitä viemään tutkimusta maailman huipulle. Hyväkään tutkimusyhteisö ei saavuta pelkällä yliopiston sisäisellä yhteistyöllä tieteellisen ”ekselenssin” indikaattoreita. Tutkimusyhteisöksi järjestäytymällä meidän tulee luoda edellytykset entistä vahvemmalle kansainväliselle tutkimusyhteistyölle. Näyttäydytään maailmalla ja haetaan parhaat tutkimuskumppanit globaalisti. Vain se luo edellytykset myös riittävälle kilpaillulle tutkimusrahoitukselle, joka on välttämätöntä tutkimusmenestyksen saavuttamiseksi. UEFin sisäinen rahoitus, tai edes muu kansallinen rahoitus, ei siihen riitä. Ei harhauduta ajattelemaan toisin. Tämä olkoon kannustus myös niille, jotka eivät mahdollisesti ole tulevan tutkimusstrategian ytimessä.

Jukka Jurvelin, dekaani

 

Uusiutuva strategia

Yliopistomme nykystrategia yltää vuoteen 2020, joten sitä on aika nyt uudistaa. Ja uudistaa niin, että yliopistomme pystyy mahdollisimman hyvin vaikuttamaan siihen, millainen maailma on tulevaisuudessa elää ja olla.

Pitkään vallinnut maailmanjärjestys, samoin kuin yhteiskunnalliset ja poliittiset rakenteet ovat kaikkialla vahvassa murroksessa. Yliopistoilla on mahdollisuus vaikuttaa tähän murrokseen pitämällä totuutta päämääränä ja puolustamalla tutkitun tiedon merkitystä yhteiskunnassa tekemällä monialaisesti korkeatasoista tiedettä ja kehittämällä koulutusta turvaamaan kansalaisten osaamisvalmiudet laaja-alaisesti. Yhteiskunnan välittömien tarpeiden edistämisen ohella meidän tulee edistää tämän päivän maailmaan istuvaa sivistyskäsitystä ja kaikkien kansalaisten yhteiskunnallista osallisuutta.

Nykyinen strategiamme perustuu siihen, että UEFin vahva osaaminen muodostaa monitieteisiä tutkimuksen kokonaisuuksia, joilla voimme hakea ratkaisuja maailmanlaajuisin ongelmiin. Tämä lienee varsin hyvä perusta myös seuraavalle kaudelle, mutta niin strategian tavoitteita kuin sen rakennetta ja toteuttamista on syytä kirkastaa.

Jatkossa toimintamme tulee olla avoimempaa ja mahdollistaa aiempaa laajemmin erilaisen osaamisemme yhdistämisen vahvistamaan tutkimuksen ohella myös koulutusta, jatkuvaa oppimista ja kansainvälistymistä.

Strategia ei voi kuitenkaan olla ”noutopöytä”, josta voidaan noukkia vain itselle mieluiset antimet, vaan meidän on pystyttävä kertomaan niin itsellemme kuin muillekin, mitkä ovat UEFin profiilit ja miten me niitä kehitämme.

Tämän päivän nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä strategian on uusiuduttava koko ajan ja samalla on turvattava edellytykset tutkimuksen ja koulutuksen pitkän tähtäimen kehittämiselle. Mielenkiintoisia kysymyksiä siis riittää ja uusille näkökulmille on tilausta. Siksi toivonkin kaikilta yhteisömme jäseniltä intoa ja halua osallistua UEFin strategiatyöhön tämän vuoden aikana.

Jukka Mönkkönen
rehtori

Tieteen tila 2018

Viime maanantaina julkaistun Tieteen tila 2018 raportin mukaan Suomen tiede on kansainvälisessä vertailussa varsin kelvollista. Tieteellisten julkaisujen määrä asukasta kohti on Suomessa suuri ja top 10-indeksillä mitattuna Suomen tieteen laatu on parantunut 2010-luvulla. Suomen tiede on myös hyvin kansainvälisesti verkottunutta ja kansainväliset yhteisjulkaisut ovat kaikilla tieteenaloilla selvästi laadukkaampia kuin pelkästään kotimaisin voimin tehdyt.

Kansainvälistyminen on edennyt myös tutkimushenkilöstössä. Nuorista (uraporras I-II) 30 % tutkijoista on jo ulkomaalaisia. Uraportailla III-IV vastaava luku on 11%, eikä se ole juuri noussut viiden vuoden tarkasteluajanjaksona. Ulkomaalaisten urapolkuja on siis vahvistettava, jotta Suomessa hyvän koulutuksen saaneet jäävät rikastuttamaan tiedeyhteisöjämme. Tohtorin tutkinnon suorittaneet tekevät aikaisempaa suuremman osan tutkimustyöstä, mutta etenkin yrityksissä tohtoreiden osuus koko T&K henkilöstöstä on vielä kovin matala (6%).

Tutkimusrahoitus on yliopistoissa pysynyt suhteellisen vakaana, vaikka tutkimus- ja kehittämismenojen osuus BKT:stä on kokonaisuudessaan pienentynyt. Lasku on tapahtunut erityisesti yritysten T&K panostuksissa ja niihin pitäisi saada selvä käänne.

Tieteemme tila on siis suhteellisen hyvä ja vakaa. Vakaa taso ei kuitenkaan jatkossa riitä, koska kilpailu kiristyy ja monet maat erityisesti Aasiassa satsaavat tieteeseen huomattavia lisäpanostuksia. Jos haluamme olla maailman osaavin kansakunta, on tutkimusta resursoitava riittävästi.

Raportti korostaa, että menestyksekkäät tutkimuksen ja osaamisen keskittymät rakentuvat jatkossa aiempaa vahvemmin ilmiöpohjaisesti ja yliopistojen strategiat pohjautuvat tällaisten monitieteisten keskittymien varaan. Keskittymien kehittäminen vaatii yliopistoilta vahvaa, monitieteistä profiloitumista, työnjakoa ja yhteistyötä sekä rahoittajilta selkeitä, perusteltuja, avoimia ja pitkäjänteisiä rahoitusratkaisuja. Raportin suositukset ovat siis linjassa UEFin strategisten linjausten kanssa ja antavat hyvän pohjan strategiamme uudistustyölle. Suosittelen raporttiin tutustumista vaikkapa joululukemisena.

Jukka Mönkkönen
rehtori

 

Opiskelijakeskeisyys – mitä se on?

Itä-Suomen yliopisto läpäisi kansainvälisen KARVI-auditoinnin liehuvin lipuin tänä keväänä. Kuuden vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna olimme edenneet käytännössä kaikilla osa-alueilla. Kuten normaaliin kehittyvään organisaatioon kuuluu, nousi esille myös muutamia kehittämisen kohteita. Näistä KARVI-ryhmä nosti yhtenä osiona esille sen, että yliopiston strategisia avainkäsitteitä, mm. opiskelijakeskeisyyttä ja kansainvälisyyttä, olisi syytä kirkastaa. Tässä juuri on laatutyön arvo, se nostaa meille tärkeitä kehittämiskohteita esille.

Opiskelijakeskeisyys on kaksisuuntainen tie. Siihen tarvitaan yliopiston näkemys, mutta opiskelijoiden oma näkemys ja tuntemus opiskelijakeskeisyydestä on oleellisin osa, koska sitä tulee myös mitata opiskelijoiden kautta. Käsitteen tarkka määrittäminen on se vaikeampi pala. Opiskelijakeskeisyys koostuu monesta osa-alueesta. Se alkaa jo siitä, kun nuoret ylipäänsä harkitsevat hakeutuvansa meille opiskelemaan. Mille brändimme hakijan silmissä näyttää, ratkaisee jo lähtökuopissa suosituimmuutemme.

Konkreettisten tekojen tulisi seurata opintojen alusta niiden päättymiseen ja alumnivaiheeseen saakka. Tarkasteltavia kohteita tulee heti mieleen lukuisia: kuinka selkeät opintopolut ovat, millaista ohjausta saa matkan varrella, onko mahdollista muodostaa opinnoistaan loogisia kokonaisuuksia toisiaan tukevista osa-alueista, millainen on opintojen palautejärjestelmä, mikä on opettajien osaaminen, onko tieto ajantasaista ja tutkimusnäyttöön perustuvaa, saako urapolkuun tukea, ovatko opinnot työelämärelevantteja jne.

Unohtaa ei sovi myöskään ylioppilaskuntaa ja ainejärjestöjä, niiden rooli on keskeinen. Opiskelijakeskeisyys syntyy opiskelun ja vapaa-ajan toimintojen kombinaationa. Myöskään kampuskaupunkien osuutta kokonaisuudessa ei voi vähätellä.

Edellä olevasta voi päätellä, että opiskelijakeskeisyys on kaikkien asia. Kääritään vain hihat ja ryhdytään toimeen!

Tuomo Meriläinen
Hallintojohtaja

Tutkimusstrategian päivitystä

Osana käynnissä olevaa UEFin strategian päivitysprosessia järjestimme toukokuun aikana neljä tutkimusseminaaria, joista jokainen käsitteli yhtä strategiamme globaalia haastetta. Seminaareissa oli esityksiä kaikista tiedekunnista ja kaikilta tieteenaloilta. Osallistujiakin oli runsaasti, mukana tutkimusalueiden ja tutkimusryhmien johtoa, professoreita ja muita tutkijoita.

Seminaarit onnistuivat erinomaisesti, kiitos siitä kaikille alustajille ja mukana olleille. Tällaisia tilaisuuksia tarvitaan jo ihan tiedon levittämisen takia. Edelleenkään emme tiedä läheskään riittävästi, mitä talossamme eri puolilla osataan ja tehdään. Yhteistyökumppanit haetaan maailmalta, mutta lähellä oleva osaaminen jää usein käyttämättä.

Sinänsä laaja verkottuminen UEFin ulkopuolelle on hyödyllistä, mutta siinä rinnalla meidän pitää hyödyntää toistemme osaamista paljon nykyistä paremmin. Seminaareissa syntyi uusia kontakteja tutkijoidemme välillä ja jo sen takia ne kannatti järjestää.

Ilahduttavaa oli myös havaita, että monitieteisyys ja tieteidenvälisyys on varsin laajasti sisäistetty UEFissa. Kaikkiallahan siitä puhutaan, mutta meillä se on jo osa arjen ajattelutapaa ja toimintakulttuuria. Olemme pitkälti siirtyneet tieteenalapohjaisesta ajattelusta kohti temaattista toimintakulttuuria, eli nykyisen strategiamme ydinajatus on toteutumassa.

Toki on myös niin, että nykyinen organisaatiorakenne ja rahanjakomalli ei kaikin osin tue tavoitteitamme siirtyä laitos- ja tiedekuntarajat ylittävään yhteisen tekemisen malliin. Organisaatiorajat ylittävä yhteistyö johtaa kuitenkin laadukkaampaan tutkimukseen ja opetukseen ja sitä kautta pitemmällä tähtäimellä palkitsee myös ansaintalogiikan kautta. Ja eihän organisaatiorakenteet tai rahoitusmallitkaan ikuisia ole. Niitä voidaan kyllä muokata, jos nykyistä paremmat mallit ja rakenteet löytyvät.

Tavoitteenamme on saada strategiamme päivitettyä tämän vuoden loppuun mennessä.  Ajatus on, että nykyisen strategian globaalit haasteet muodostavat tutkimuksemme profiilit, joiden alle tutkimusalueista kootaan toimintamme kova, monitieteinen ydin. Ytimien ympärille rakennetaan tekemisen alustat, joissa vahvistamme tutkimuksen tarvitsemaa osaamista ja infroja.

Näin muodostamme UEFiin vahvoja tutkimusympäristöjä, joissa on riittävän suuri kriittinen massa ja olosuhteet kunnossa. Näiden ympärille on sitten hyvä rakentaa innovaatioekosysteemeitä ja muita vaikuttavuuden toimintamalleja avoimen tieteen hengessä ja yhdessä yhteistyökumppaneidemme kanssa. Kun huolehdimme vielä siitä, että tutkimuksen hallinnollinen tuki on kunnossa, UEF on jatkossa entistäkin kilpailukykyisempi ja vetovoimaisempi tutkimusyliopisto.

Jukka Mönkkönen
rehtori

 

 

 

Yliopistojen vaikuttavuus muuttuvassa maailmassa

UEF on tunnistanut strategiassaan neljä maailmanlaajuista haastetta, joita ratkaistaan vahvoilla perustieteisiin pohjautuvilla tutkimusalueilla sekä tutkimukseen perustuvalla, tulevaisuuden työelämän haasteisiin vastaavalla koulutuksella.

Maailmanlaajuisten haasteiden tuominen strategian kivijaloiksi tarkoittaa, että Itä-Suomen yliopiston työ motivoituu paitsi vahvan tutkimuksen ja koulutuksen, myös yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kautta. Haasteiden määrittämisen rinnalle tarvitaan nyt ymmärrys siitä, miten yliopisto voi tässä ajassa parhaiten osallistua vahvalla panoksella nimettyjen haasteiden ratkaisemiseen.

Yliopistolla on aina ollut yhteiskunnallisen vaikuttajan rooli. Yliopistojen rooli yhteiskunnallisina vaikuttajina on kuitenkin murroksessa. Yliopiston toimintaympäristössä tapahtuu useita merkittäviä muutoksia, jotka yhtäältä haastavat nykyisiä tutkimuksen ja koulutuksen yhteiskunnallista asemaa ja toisaalta mahdollistavat aivan uudenlaisia tapoja ratkaista yhteiskunnallisia haasteita ja vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan. Tieto- ja viestintäteknologioiden kehittymisen ansiosta meille avautuu uudenlaisia mahdollisuuksia tutkimus- ja koulutustoiminnan piirissä.

Datan avautuminen ympäri maailmaa tarkoittaa käytännössä, että tutkijoiden saatavilla olevan aineiston määrä kasvaa jatkuvasti. Viime vuosikymmenten keskeiset ja juhlitut tieteelliset läpimurrot ovatkin syntyneet monen yliopiston ja tutkimuslaitoksen globaalina yhteistyönä. Lisäksi nopeasti leviävät avoimen julkaisemisen käytännöt tekevät mahdolliseksi tarjota tutkimustuloksia yhä laajemman ja monipuolisemman ihmisjoukon hyödynnettäväksi.

Samanaikaisesti yliopistokoulutuksen kysynnän painopisteen muutokset avaavat yliopistoille uusia markkinoita. Kehittyvissä maissa mahdollisuus päästä korkeakoulutuksen piiriin avautuu erittäin suurille nuorisoikäluokille.  Näin korkeakoulutuksen kysynnän painopiste siirtyy pois kehittyneistä maista. Lisäksi työelämän ja ammattirakenteiden kiihtyvä evoluutio lisää tarvetta kouluttautua yhä uudelleen työuran eri vaiheissa. Tämän takia elinikäiseen oppimiseen panostaminen on nousussa ympäri maailmaa. Digitaaliset työkalut ja virtuaaliset oppimisympäristöt mahdollistavat näihin muutoksiin notkeasti tarttuville yliopistoille reitin kasvattaa ja kansainvälistää opetuksensa vaikuttavuutta merkittävästi.

Tutkimuksen ja koulutuksen toimintaympäristön muutos avaa mahdollisuuksia uudenlaiselle toimintakulttuurille. Yliopistoilla on mahdollisuus tulla toimijoiksi, jotka ratkaisevat maailmanlaajuisia haasteita sekä paikallisesti että globaalisti. Tämä on lähtökohtamme, kun päivitämme yliopistomme strategiaa tämän vuoden aikana.

Jukka Mönkkönen
rehtori

Mistä avoimuuden palo?

Olimme viime viikolla Brysselissä tapaamassa avoimen tieteen ja avointen innovaatioiden parissa työskenteleviä virkamiehiä ja asiantuntijoita. Kaikista keskusteluista huokui vahva usko, että avoin tiede ratkaisee edessä olevia suuria haasteita. Keskustelut vahvistivat uskoa siihen, että UEFin vaikuttavuus-strategiatyö on oikeilla jäljillä. Haemme vaikuttavuutta tieteen ja opetuksen avoimuuden, sekä avointen innovaatioiden kautta. Lähtökohtana on, että vaikuttavuus on keskeinen osa tutkimusta ja opetusta, ei näiden toimintojen erillistä jalkautusta.

UEFissa pyritään silottamaan tietä avoimen tieteen edellytyksille. Periaatteena on, että tutkijalle ei tulisi aiheutua uusia teknisiä ongelmia. Julkaisujen avaamiseen liittyvä rinnakkaistallentaminen on kunnossa, samoin ohjeistukset aineistonhallintasuunnitelmiin. Tietotekniikkapalvelut tukee tutkimuksen aikaisen datan hallinnassa ja kirjasto tuottaa palveluja avointen julkaisujen ja aineistojen osalta. Paljon on vielä tehtävää, kuten avoimeen tieteeseen liittyvien koulutustarpeiden tunnistaminen sekä tarvittavan koulutuksen järjestäminen. Avoimen tieteen tekemiseen tarvitaan uudenlaisia taitoja ja toimintamalleja. Koulutuksessa lähdetään liikkeelle tohtoriopiskelijoista.

Mikä sitten innoittaa tutkijan avoimen tieteen harjoittamiseen? Tärkein kannustin on oman tutkimuksen merkityksen ja vaikuttavuuden lisääntyminen. Toinen arkipäiväisempi peruste on, että rahoittajat edellyttävät tutkimuksen tuotosten avoimuutta. Julkaisujen lisäksi laadukkaat avoimet tutkimusaineistot ovat meriittejä niin tutkijoille kuin yliopistoille. Perinteisesti tutkijoiden ansioituminen painottuu tieteelliseen julkaisemiseen ja menestykseen kilpaillun rahoituksen hankinnassa. EU:ssa on parhaillaan työryhmiä miettimässä avoimessa tieteessä menestymisen huomioivia indikaattoreita, altmetriikkaa. Se mitä mahdolliset uudet mittarit eivät muuta, on uuden löytämisen innostava vaikutus.

Jaakko Puhakka
akateeminen rehtori

Vaikuttavuus on vuorovaikutusta

UEFin tutkimus on tieteellisesti korkeatasoista, yhteiskunnallisesti merkittävää ja vaikuttavaa sen hakiessa konkreettisia ratkaisuja suuriin ja monitieteisyyttä vaativiin haasteisiin. Nämä ovat strategisen tutkimusneuvoston rahoituksen myöntöperusteita ja näillä perusteilla toteamus olisi perusteltu. Tämän kevään strategisen tutkimuksen hauissa UEF menestyi parhaiten yliopistoista ja tutkimuslaitoksista. Tutkijamme koordinoivat kolmea konsortiohanketta ja olemme kaikkiaan kahdeksalla hankkeella mukana kuudessa konsortiossa. Ensimmäisellä STN:n kierroksella UEF puolestaan sai yhden koordinaatiohankkeen ja on partnerina mukana kolmessa muussa. Onnittelut kaikille haussa menestyneille!

Strateginen tutkimus on erinomainen tilaisuus panostaa  vuorovaikutukseen tiedonhyödyntäjien ja –tuottajien kesken. STN-hankkeissa edellytetään yliopiston, tutkimuslaitosten sekä yhteiskunnallisen ja yritysmaailman päätöksenteon välistä tiedon kulkua tutkimuksen kaikissa vaiheissa. Taustalla on ajatus, että näin on mahdollista luoda horisontaalinen tietopohja päätöksenteon tueksi. Julkisesta tutkimusrahoituksesta suunnataan tähän tarkoitukseen kolme prosenttia.

Yliopistoilta odotetaan perustellusti ratkaisuja muuttuvan maailman mukana nopealla tahdilla tuleviin uusiin haasteisiin ja ongelmiin.  Kaikki tiedämme, että yliopistolla on edelleen paljon osaamista ja tutkimustuloksia, jotka eivät päädy yhteiskunnan hyödyksi. Asiantilan korjaamiseksi tarvitsemme nykyistä kiinteämpää vuorovaikutusta julkisten sektorin ja elinkeinoelämän kanssa. STN-hankkeet ovat hieno edistysaskel, mutta ei suinkaan yksin riittävä. Yliopiston yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen strategian selkeyttäminen on tarpeen. Meidän ei kannata suunnitella vaikuttavuus-strategiaa sisäisenä prosessina keskenämme. Strategiatyössä keskeistä on vaikuttaa vuoroin ja taajaan tutkimustulosten potentiaalisten hyödyntäjien kanssa ja saada heiltä näkemyksiä ja virikkeitä vaikuttavuutemme kehittämiseen.

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka
Akateeminen rehtori

Fokuksessa SOTE

Luin dokumenttia ”Toimintasuunnitelma strategisen hallitusohjelman kärkihankkeiden reformien toimeenpanemiseksi 2015-2019, päivitys 2016”. Tilannekuvassa ”Visio Suomi 2025”- yhdessä rakennettu – Työllisyys ja kilpailukyky, Osaaminen ja koulutus, Hyvinvointi ja terveys, Biotalous ja puhtaat ratkaisut, Digitalisaatio, kokeilut ja normit ovat myös UEFin kannalta kiinnostavia ja tärkeitä.  On hyvä havaita, että UEFin profiilin vahvuuksia – terveys ja biotalous – löytyy myös hallituksen tulevaisuuden visiosta. Terveys- ja sosiaalipuolella SOTE-reformi on tärkein ja kauaskantoisin.

SOTE-uudistus-näytelmää olemme saaneet seurata  vuosia, jo edellisten hallitusten ajoilta. Tarkoituksena on ollut kehittää järjestelmä, jolla voidaan tuottaa parempia palveluita, integroida sosiaali- ja terveyspalveluita, vähentää eriarvoisuutta  ja  lisätä valinnanvapautta – kustannustehokkaasti.  Kevään 2016 aikana asiat ovat nytkähtäneet eteenpäin. Sopuun on viimein päästy SOTE-alueiden lukumäärästä. Rahoitus on pohdinnassa.

Yhdessä yössä SOTE-kuvioon ilmaantui hallituksen linjaus, että sosiaali- ja terveyspalvelut täytyy ainakin osin yhtiöittää. Päätöstä on perusteltu EU-säädöksillä.  Lainoppineet ovat  kyseenalaistaneet tämän näkemyksen. Yhtiöittämiseen liittyy monia avoimia kysymyksiä. Pelkoa herättää, että kulut nousevat entisestään, voitot menevät veroparatiiseihin, läpinäkyvyys vähenee,  yhtiöt keräävät rusinat pullasta – hoitavat vain helpot tapaukset, eriarvoisuus entisestään lisääntyy  syrjäseuduilla  ja integraatio perus- ja erikoissairaanhoidon ja sosiaalitoimen välillä ei toteudu.

Jos osittainen yhtiöittäminen toteutuu SOTEssa,  tarvitaan pelisäännöt,  joissa mahdolliset sudenkuopat on huomioitu. Toimintojen sujuvuus palvelujen käyttäjän näkökulmasta  – yhden luukun periaate – on syytä pitää mielessä lopullisia päätöksiä tehdessä.

Miten käy koulutuksen ja opetuksen SOTE-uudistuksessa,  on jäänyt vähälle huomiolle keskusteluissa. Sujuva yhteistyö yliopistojen ja yliopistollisten sairaaloiden sekä  läheisten SOTE-alueiden välillä on elintärkeää mm.  lääkärikoulutuksen ja hammaslääkärikoulutuksen näkökulmasta.  Samoin kliinisen tutkimuksen rahoitukselle jatkossa täytyy löytyä hyvä ratkaisu.

Odotan mielenkiinnolla  SOTE-näytelmän seuraavia jaksoja – monia ratkaisemattomia kysymyksiä juonenkäänteitä on ilmassa.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen
dekaani, terveystieteiden tiedekunta