Tag Archives: tutkimusrahoitus

Impaktia ja ekselenssiä

Urheilijat sanovat usein ennen kisoja ”teen oman suorituksen ja katson, mihin se riittää”.  Jotta huipulle päästään, se on turhan vaatimaton tavoite. Toisaalta tänä vuonna urheilupuolella on nähty iloisia onnistumisia. Nuoret kiekkoleijonat osoittivat maailman mestaruuskisoissa, ettei heillä ole onnistumisen tai epäonnistumisen pelkoa – sinnikkäästi ja iloisesti huipulle. Siihen tarvitaan taitoa, intoa, sitoutumista, ahkeruutta, hyvä valmennus ja olosuhteet.

Samoin on tieteessä – tavoitteet kannattaa asettaa korkealle. Menestykseen tieteessä tarvitaan paitsi tutkijan henkilökohtaisia ominaisuuksia – lahjakkuuden lisäksi, hyvä koulutus, innostuneisuutta ja intohimoa tutkimukseen, kestävyyttä, pettymysten sietokykyä, esiintymistaitoja ja johtajuutta – ja myös inspiroiva tutkimusympäristö, infrastruktuuri sekä rahoitusta.

Kun julkinen talous on vaikeuksissa ja myös yliopistojen ja tutkimuslaitosten rahoituksesta leikataan, kamppailu ulkopuolisesta rahoituksesta kovenee entisestään. Lisäksi tieteen rahoitusmaailmalle Suomessa on ollut ominaista tempoilevuus. Entisiä rahoitusinstrumentteja ajetaan alas ja uusia tulee tilalle. Ylhäältä tuleva ohjausvaikutus näkyy voimakkaana. Tutkijan on vaikea pysyä kärryillä, mikä on rahoittajan tahtotila – haetaanko vaikuttavuutta vai huipputiedettä vai molempia?

Tässä tieteen rahoituksen turbulenssissa on viisainta keskittyä omaan suoritukseen – tavoite korkealla. Se on varmaa, ettei puolivillaisilla hakemuksilla pärjää tämän hetken rahoituskisassa.

Yliopistotasolla on tärkeää rakentaa tulevien tutkijoiden kuntopohjaa hyvällä koulutuksella, valmennuksella ja mentoroinnilla. Tärkeää on tunnistaa nuorten tutkijoiden joukosta potentiaaliset tieteessä menestyjät ja ohjata ja tukea heitä eteenpäin – väittelyn jälkeen postdoc-kaudelle, rahoituksen hankintaan, oman ryhmän perustamiseen ja  verkostoitumiseen. Siis valmentaa heitä tieteen kansainväliseen liigaan.

Onnistumisia tulevissa rahoitushakemuksissa!

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen
dekaani, terveystieteiden tiedekunta

Ajassa tapahtuu…

Koska olet viimeksi kuullut oikeasti hyviä asioita tapahtuneen Suomenmaassa? Siis tietoja sellaisista tapahtumista, kehityksestä tai muutoksista, jotka loisivat positiivisia näkymiä tulevaisuuteen? Eipä niitä ole juurikaan tainnut olla. Yhä harvempi meistä jaksaa uskotella itsellemme, että olemme maailman parhaita siinä ja tässä tai että tekemisemme on ennakkoluulotonta ja johtavaa maailmassa. Tällaisiksi olemme mielellämme itsemme ajatelleet. Aikaisemmin ehkei ihan syyttä, mutta tänään on useasti toisin. Katsokaa vaikka viestejä koulutuksemme tason kehittymisestä! Luonnontieteilijälle varoittava esimerkki on matemaattisten aineiden osaamisen tila peruskoulussa ja lukiossa.

Olemme luoneet UEFille ennakkoluuttoman strategian. Se on tuonut mukanaan eritasoiset tutkimusalueet ja uudet tohtoriohjelmat. Suomen Akatemia hyväksyi ensimmäisellä profilaatiokierroksella tarjouksemme ja piti strategiaamme suorastaan esimerkillisenä. Nyt on kyse siitä, miten strategiset linjaukset ja tavoitteet saadaan toteutumaan. Vaarana on, että strategian viitoittamat muodolliset uudet avaukset riittävät vain mielissämme, onhan ne nyt kirjallisesti dokumentoitu. Jos jossakin on ongelmia, puutteita tai toimimattomuutta, niin se on sitten alkuhankaluutta ja korjautuu ajan mukaan. Toivoa vain sopii niin, mutta itse en oikein usko siihen.

Päällimmäisenä mielessäni on tohtorikoulu-uudistus. Pudotimme tohtoriohjelmat  omassa tiedekunnassamme lukumääräisesti kolmeen ajatellen, että ne muodostaisivat sisäisellä yhteistyöllä henkisen infran, joka johtaisi strategian peräänkuuluttamaan poikkitieteelliseen tutkimukseen ja yhteistyöhön. Nyt on jo ilmassa merkit, ettei näin automaattisesti tapahdu. Hieman kärjistäen: tohtoriohjelmien johtoryhmät kokoontuvat jakamaan vuosittain koulutuspaikat ja hyväksymään opiskelijoiden jatkokoulutussuunnitelmat, mutta mitä on muu toiminta, missä määrin sitä on? Asetettujen tavoitteiden saavuttaminen vaatii enemmän ja sitä meidän tulee pohtia. Positiivista on, että tietoni mukaan tämä työ on alkamassa.

Tutkimusalueitten toiminta vaatii myös seurantaa ja tukea. Ilokseni tiedän, että ainakin yksi kansainvälisen tason huippututkimusalue on jo pitänyt ja yksi ilmoittanut pitävänsä vuosittaisen tutkimusalueen katselmuksen  tänä keväänä. Kannustan muitakin tutkimusalueita samaan ja ehkä olettekin jo käytännön sopineet. Erityisen tärkeäksi katselmustoiminnan näen UEFin nouseville tutkimusalueille. Niiden tulevaisuuteen taitaa liittyä kaikkein eniten epävarmuutta. On objektiivisesti nähtävä, mikä tutkimusalueista oikeasti nousee ja mikä ei.

Omassa tiedekunnassamme olemme isojen asioiden äärellä. Kouluttamistamme maistereista ja tohtoreista 40 % on ulkomaalaisia. Olemme toteuttaneet valtakunnallista vaatimusta yliopistojemme kansainvälistämiseen. Kuten tiedämme, muutoksia on tulossa. Haastetta riittää, kun opiskelijat ja mahdollinen lisätulo on saatava lukukausimaksut keräten. Hyväkään opetustuote ei myy, jos markkinointi on puutteellista. Voisiko oma vientiyhtiömme auttaa kv-ohjelmien markkinoinnissa, jolloin jokaisen laitoksen ja tiedekunnan ei tarvitsisi tehdä sitä itsenäisesti ja amatöörimäisesti?

Jotten synkistelisi taas liikaa, LuMet teki hienon tuloksen 2015 niin koulutuksessa, kuin myös täydentävän rahoituksen hankkimisessa. Suomen Akatemia oli meille tällä kertaa erityisen antelias. Tutkimuksen tulosta viime vuodelta vielä odottelemme. Nyt onkin lopuksi hyvä muistuttaa, että Akatemian huhtikuun rahoitushaussa on paljon tarjolla. Tässä muutama tiedekunnallemme erityisen relevantti: Biotalouden aihealueen aiehaku, Terveyttä kohorteista ja biopankeista -akatemiaohjelman aiehaku, Uusi energia -akatemiaohjelmaan liittyvä kansainvälinen haku, Huippuyksikköohjelma 2018-25 -aiehaku, FIRI-tutkimusinfrastruktuurihaku, Kärkihankehaku. Ei missata näitä.

JurvelinJukkaJukka Jurvelin
dekaani, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta

Tieteen vapaus ja tutkimuksen ohjauskeinot

”Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa” (Finlex 558/2009). Juuri tutkimuksen vapauden ansiosta yliopistot ovat olleet arvostettuja riippumattoman luotettavan tutkimustiedon tuottajia ja tutkijoiden arvostamia työpaikkoja. Julkinen valta on taas osallistunut vapaan tutkimuksen tukemiseen avoimen kilpailun kautta jaettavan kohdentamattoman tutkimusrahoituksen välityksellä.

Merkille pantavaa 1990-luvulta lähtien ja erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana on kuitenkin ollut, että julkista tutkimusrahoitusta on kanavoitu avointen hakujen rinnalla enenevässä määrin suunnattujen hakujen ja temaattisten tutkimusohjelmien kautta. Eurooppalaisessa kontekstissa tarvelähtöisyys näkyy hyvin esim. Euroopan komission Horisontti2020-puiteohjelman Yhteiskunnalliset haasteet –pilarissa ja kotimaassa eritoten Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen instrumentin kautta jaettavassa rahoituksessa. Ulkoisesta ohjauksesta riippumattomina julkisen tutkimusrahoituksen lähteinä näyttäytyvät enää Suomen Akatemian akatemiahankkeet ja tutkijatehtävät sekä Euroopan komission huipputason tieteen tukemiseen luodut instrumentit, joista näkyvimmin esillä on ollut Euroopan tutkimusneuvosto (ERC). Lisäksi säätiöistä osa jakaa tutkimusrahoituksensa tai ainakin osan siitä vailla temaattisia kohdennuksia.

Tieteen kehityksen näkökulmasta olennaisen tärkeä kysymys on, millaisten prosessien kautta tutkimusohjelmien valmistelu tapahtuu. Esimerkiksi STN-hauissa rahoittaja on määritellyt selkeästi tutkimuksen tavoitteet ja toteuttamistavat: tuottaa politiikkarelevanttia suomalaisen yhteiskunnan kehittämistä tukevaa tutkimusta. STN:n tulevien teemojen kartoittaminen on avoin prosessi, johon pääsevät osallistumaan sekä tutkijat että tiedon tarvitsijat, vaikkakin lopullisen päätöksen kulloinkin rahoitettavista teemoista tekee valtioneuvosto. Euroopan komission Yhteiskunnalliset haasteet -osion Eurooppa muuttuvassa maailmassa –teeman kansallisen tukiryhmän toimintaan osallistumisesta on minulle  jäänyt turhautunut olo. Valmistelu on loitontunut yksittäisestä tutkijasta. Osa työohjelmaluonnosten teemoista vaikuttaa ansiokkaan lobbauksen hedelmiltä, joihin ei enää voi saada pilkun paikkaa suurempia muutoksia, kun ne tulevat kansallisen tason tukiryhmien käsittelyyn.

Kohdennetun tutkimusrahoituksen kasvaessa on tärkeää, että omaksumme vallitsevat pelisäännöt. Jos mielimme menestyä kilpailussa, on tutkijoiden ja tiedehallinnon verkotuttava aktiivisesti niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla, jotta saisimme äänemme kuuluviin tutkimusteemoja valmisteltaessa. Tutkimushankkeiden valmistelun tukemisen rinnalla onkin tärkeää rohkaista tutkijoita teemavalmisteluun osallistumiseen. Tätä tiedepoliittisen taustatyön tärkeyttä ei ole ymmärretty kunnolla suomalaisessa tiedeyhteisössä. Olemme useimmiten myöhässä, jos kiinnostuksemme rahoitusinstrumenttia kohtaan herää vasta hakuilmoituksen ilmestyttyä. Huolimatta ulkoisten ohjauspaineiden kasvusta on tutkimuksen vapaus arvo, josta yliopistojen on pidettävä kiinni.

harri_siiskonenHarri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta