Tag Archives: tutkimus

Strategisella tutkimusrahoituksella ratkaisuja käytännön ongelmiin

Joukko yliopistojen, tutkimuslaitosten, ministeriöiden ja järjestöjen ja yritysten edustajia kokoontui kuulemistilaisuuteen uudesta strategisen tutkimuksen rahoituksesta. Virkeä tapahtuma, hyvät puheet ja some käytössä. Valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen taustoitti uuden rahoitusmuodon tarvetta. Tutkimuslaitosten asema on muuttumassa, tiedon tarpeet ovat muuttuneet. Päätösten tueksi tarvitaan käyttökelpoista tutkimustietoa: mitä – yhteinen agenda, miten – toimeenpano ja miksi – yhteinen tieto ja ennakointi. Kysymykset ovat monimutkaisia ja koskevat useaa hallinnonalaa.

Oli mukava huomata, että strateginen tutkimusneuvosto on aktiivisesti paneutunut tehtäväänsä. Pohdinnan tuloksena on valikoitunut 3 teemaa ensimmäiselle kierrokselle. Johtavana ajatuksena on proaktiivinen Suomi murrosten maailmassa. Teknologia, ilmasto ja resurssiniukka yhteiskunta ml. biotalous ja clean tec ja tasa-arvokysymykset ovat ensimmäisiä teemoja. Muutoksen hallinta, sopeutumiskyky ja kestävä kehitys ovat johtavia horisontaalisia teemoja. Aiheissa on vahva kytkentä Horizon2020 ohjelmaan.

Tässä haetaan suuria hankkeita, rahoituskausi on 3+3 vuotta. Kullekin teema-alueelle tulee vain muutamia ohjelmia. Tarvitaan monitieteistä näkökulmaa ja tutkimusyhteisöjen ja eri alojen tutkijoiden yhteistyötä. Hakemusten valmistelussa vuoropuhelu tiedon käyttäjien ja tutkijoiden välillä on tärkeää jo hankkeen valmisteluvaiheessa.

Kriittisiä puheenvuoroja teemoista myös esitettiin. Myös monitieteinen konsepti kyseenalaistettiin – onko näyttöä sen toimivuudesta. Monitieteisyys tuo haastetta myös hakemusten arvioinnille. Löytyykö arvioitsijoita, jotka pystyvät arvioimaan monitieteisiä hakemuksia ja niiden laatua, yhteiskunnallista relevanssia ja vaikuttavuutta. Isot kysymykset investoinnit, uudet työpaikat ja yritysten rooli ovat tässä rahoitusmuodossa vielä selkiytymättömiä. Toisaalta tutkimus ollessaan vaikuttavaa lisää osaamispääomaa, jolla puolestaan voidaan generoida investointeja ja työpaikkoja.

Tuottaako tällainen tutkimusrahoitus tuloksia riittävän nopeasti? Monet ongelmat ovat tässä ja nyt. Ennakointi on päätöksenteon kannalta olennaista, mutta päätökset pitää myös uskaltaa tehdä oikea-aikaisesti. Ehkä myös ketterämpi rahoitusmuoto 6-vuotisten hankkeiden lisäksi tarvitaan.

UEFin kannalta erityisesti ilmasto ja biotalous osuvat nappiin. Ensi katsomalta terveyden tutkimuksen rooli jää pieneksi. Tarkemmin ajatellen terveysteema sopii sekä digitalisaatioon ja tasa-arvokysymyksiin, eikä ratkaisemattomista tieteellisistä ja käytännön kysymyksistä terveyden alalla ole puutetta.

Siis verkostoitumaan, vuoropuhelemaan ja ajattelemaan isoa tieteellistä ja käytännöllistä kysymystä, jonka ratkaisuun tarvitaan monitieteistä tutkimustietoa ja isoa hanketta.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen

Venäläiselle tiedeyhteisölle ei tule kääntää selkää

Markus Storvik pohdiskeli blogissaan venäläisten tutkimusinstituutioiden kanssa harjoitettavan yhteistyön mielekkyyttä tutkimuksen laatuun ja vallitsevaan poliittiseen tilanteeseen peilaten. Tutkimuksen taso varmasti vaihtelee Venäjällä kovien tieteiden ja instituutioiden välillä ja ihmistieteiden rasitteena on vuosikymmenien mittainen marxilais-leniniläisen tieteenfilosofian traditio.

Kesäkuussa Kauppalehti uutisoi ihmemateriaaliksi kutsutusta grafeenista (maailman kestävin tunnettu aine), jonka kehittämistä kaupallisiksi tuotteiksi EU tukee miljardin euron tutkimusohjelmalla. Samaisessa uutisessa viitattiin neljään suomalaiseen tahoon, jotka ovat mukana tässä EU:n lippulaivahankkeessa. Mielenkiintoni heräsi, kun jutussa mainittiin myös Itä-Suomen yliopisto. Kun selvittelin grafeeni-tutkimuksen taustoja ja mistä grafeenissa oli kysymys, jäljet johtivat vuonna 2010 Nobelin fysiikanpalkinnon saaneisiin venäläisiin Andre Geimiin (s. 1958) ja Konstantin Novoseloviin (s. 1974). Neuvostoliittolainen/venäläinen korkeakoulujärjestelmä oli tarjonnut heille puitteet huippufyysikoiksi kasvamiseen, vaikkakin varsinaisen tutkimuksellisen timantin, grafeenin keksiminen tapahtui Manchesterin yliopistossa vuonna 2004. Jos järjestelmä tuottaa tällaisia huippuja, se ei voi olla täysin retuperällä.

Tulisiko meidän nyt kääntää selkämme venäläisten kanssa vuosikymmeniä harjoitetulle yhteistyölle? Lähestyn kysymystä ihmistieteiden näkökulmasta. Vaikka meillä ei olisi tarvetta tai halua venäläisten kanssa harjoitettavaan suoraan tutkimusyhteistyöhön, perustuu Venäjä-tutkimuksemme empiirisiin aineistoihin, joita kerätään kenttätöiden avulla tai joita on saatavilla viranomaisten ja muiden tahojen tuottamissa arkistoissa. Aineistojen keruu ja käyttö edellyttävät toimivia suhteita instituutioiden kanssa. Tutkimusyhteistyö paikallisten tutkijoiden kanssa avaa taas ikkunoita venäläisen kulttuurin ja yhteiskunnan toimintamekanismien ymmärtämiseen.

Toinen tärkeä Venäjä-tutkimuksen peruste on relevantin tutkimustiedon tuottaminen poliittisen ja taloudellisen päätöksenteon tarpeisiin. Sivuutan tässä kaikkien tiedossa olevat päivänpolitiikan tarpeet ja nostan esille kilpajuoksun arktiselle alueelle, jonka tärkeyden myös Suomen Akatemia on huomioinut erillisen arktisen tutkimusohjelman muodossa. Jos mielii menestyä arktisen alueen resurssien kestävää käyttöä koskevassa päätöksenteossa, ei sovi ylenkatsoa yhteistyötä venäläisten tutkijoiden eikä instituutioiden kanssa.

Kolmas Venäjä-yhteistyötä puoltava argumenttini liittyy kansainvälistymään pyrkivään venäläiseen tiedeyhteisöön ihmistieteissä. Venäjän viimeaikainen käyttäytyminen synnyttää meissä oikeutetusti vastenmielisyyttä ja halun kääntää selkämme myös tiedeyhteisölle. Ihmistieteiden edustajana uskon kuitenkin vahvasti siihen, että venäläisen tiedeyhteisön kansainvälistyminen edistää vääjäämättömästi maan demokratisoitumista ja oikeusvaltion toteutumista. Menestyminen läntisessä tiedeyhteisössä edellyttää paradigmaattisten lähtökohtien tarkistamista, joka toivottavasti siirtyy tutkijoiden arkiajatteluun ja käsitykseen oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta. NKP:n pääsihteeri Nikita Hruštšov tiedosti aikanaan yhteiskuntatieteilijöiden roolin muutoksen airueina:  ”Historioitsijat ovat vaarallisia. He pystyvät panemaan kaiken sekaisin.”

harri_siiskonenHarri Siiskonen

Asiaa aivoista

Tuore hieno uutinen on lääketieteen Nobelin palkinto 2014, jonka saivat norjalaiset Edward Moser ja May-Britt Moser Trondheimin yliopistosta yhdessä University College Londonissa toimiva professori John O’Keefen kanssa. Heidän tutkimuksensa on kohdentunut aivojen paikkasoluihin – aivojen navigaattorijärjestelmään, jossa hippokampuksen hermosoluilla on keskeinen merkitys. Pitkäjänteinen kokeellinen tutkimus aina 70-luvun alusta alkaen on rakentanut tietoa siitä, miten aivot muodostavat kartan ympäröivästä tilasta. Paikkasolututkimusta on tehty myös Itä-Suomen yliopistossa professori Heikki Tanilan johdolla.

Havainnot liittyvät myös muistiin ja sairauksiin, jotka vaurioittavat hippokampusta, muistin kannalta tärkeää rakennetta. Alzheimerin taudissa hippokampuksen kutistuminen on varhainen tapahtuma.

Joukko neuroalojen professoreita kiinnitti huomiota Duodecimin artikkelissa aivosairauksien tutkimukseen ja opetukseen (Duodecim 2014;130(17):1721-30).  European Brain Councilin tekemien arvioiden mukaan neurologisten ja psykiatristen sairauksien on arvioitu aiheuttavan kolmanneksen kaikista sairauksien aiheuttamista kuluista Euroopassa. Nämä sairaudet aiheuttavat myös merkittävästi inhimillistä kärsimystä ja toimintakyvyn alenemaa.  Artikkelissa korostetaan, että aivosairauksien saama huomio opetuksessa ja tutkimusrahoituksessa ei vastaa näiden aiheuttamaa haittaa ja kustannuksia.

Aivosairauksiin liittyy paljon ratkaisemattomia ongelmia. Moniin aivosairauksiin ei ole hoitoja ja näiden sairauksien ehkäisyssä ollaan alkutaipaleella. Ratkaisuja voidaan löytää vain pitkäjänteisellä tutkimuksella, perustutkimuksen ja kliinisen tutkimuksen avulla. Ratkaisuja etsittäessä UEF yhdessä yhteistyökumppaneidensa kanssa voi kantaa kortensa kekoon.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen

 

 

Vaalikoneella – ketä kiinnostaa koulutus ja tutkimus

En malttanut pitää näppejäni erossa vaalikoneesta. YLE onkin tarjonnut oivan viihdepaketin äänellä ja ilman ääntä.

Rauha, turvallisuus, työpaikat, tasa-arvo, liittovaltio, ilmastonmuutos, talous, velkaantuminen, veroparatiisit vilahtelevat eurovaaliehdokkaiden kuvauksissa ylen vaalikoneessa. Kävin läpi 200 ehdokkaan kolme vaalilupausta.

Vain kaksi meppiehdokasta mainitsee koulutuksen ja yksi tutkimuksen.

”Korkealuokkainen koulutus ja tutkimus on turvattava – kasvua ja työllisyyttä ajatellen” sanoo RKP:n ehdokas.  ”Lupaan edistää maksutonta koulutusta EU:ssa ja puolustaa maksuttoman koulutuksen asemaa Suomessa” sanoo vasemmistoliiton ehdokas.

Onko Euroopassa asiat niin hyvin, ettei koulutus ja tutkimus nouse lähellekään kärkeä? Pidetäänkö näitä itsestään selvyyksinä? Vai onko muita paljon tärkeämpiä päivänpolttavia ongelmia, jotka ovat vailla ratkaisua? Vai onko turvallista nostaa esiin samat muodikkaat teemat kuin muutkin.

Ei sovi kuitenkaan unohtaa, että koulutus, sivistys ja tutkimus omalta osaltaan luovat pohjaa rauhalle, turvallisuudelle, tasa-arvolle, talouden vakaalle kehitykselle, innovaatioille ja uusille työpaikoille.

Toisaalta EU tarjoaa rahoitusmahdollisuuksia niin koulutuksessa kuin tutkimuksessakin. Erasmus+ ja Horizon2020 ohjelmat ovat käynnistyneet. Ovet ovat auki kansainvälistymiseen ja verkostoitumiseen ja tieteen tekemiseen. Täytyy vain nähdä se vaiva, että käyttää tilaisuutta hyväkseen.

Vaikkei mepiksi pyrkivillä näytä olevan liiemmälti kiinnostusta yliopistoväelle keskeisiin kysymyksiin, äänestäkää silti. On tärkeää saada EU-parlamenttiin osaavia ihmisiä.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen

 

 

 

 

 

Yliopiston tehtävä

Julkisuudessa on käyty keskustelua näin yliopistojen tilinpäätösten julkistamisen aikaan siitä, mikä oikein on yliopiston perustehtävä. On esitetty väite, että on keskitytty vain hyvän taloudellisen tuloksen saavuttamiseen tutkimuksen, koulutuksen ja yhteiskunnallisen tehtävän kustannuksella. Onko asia todella näin?

Näitä kahta näkökulmaa ei voi erottaa toisistaan, vaan taloutta ja yliopistolaissakin määriteltyä yliopiston perustehtävää on tarkasteltava samanaikaisesti. Juna yliopistomaailmassa on kulkenut todella lujaa viimeiset vuodet. Tässä mielessä menneen ajan tuttuun ja turvalliseen tieteen vapauden kylkeen on tullut uusi aspekti ja se on tehokkuus. Tästä emme mihinkään pääse. Toimintaamme ja tuloksia yliopistoissa mitataan ja suhteutetaan muihin sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Tämä vaikuttaa suoraan myös yliopistojen taloudelliseen perusrahoitukseen mm. OKM:n käyttämän rahoitusmallin sekä neljän vuoden välein tehtävien tulossopimusten kautta.

Kääntäisin tämän perustehtävän keskustelun lähtökohdat heti lähtökohtaisesti oikeille urilleen. Vain tekemällä parhaansa tutkimuksen ja opetuksen saralla ja menestymällä tässä kilpailussa voidaan yliopistoille taata pitkän tähtäimen toimintaedellytykset myös taloudellisesti kestävällä pohjalla. Yliopiston perustehtävä ei tässä mielessä ole kadonnut yhtään minnekään, vaan päinvastoin, laadukkaan tutkimuksen ja opetuksen merkitys korostuu jatkossa aina vain enemmän. Mukana on vain uusi ulottuvuus, tasapainoinen talous, joka luo toiminnan yhden perusedellytyksen. Taloudesta huolehtiminen ei millään tavalla ole pois yliopistojen perustehtävästä, vaan parhaimmillaan kyse on kauniista symbioosista.

meriläinen tuomo-100x130Tuomo Meriläinen