Tag Archives: tohtorikoulutus

Tohtorikoulutus muutoksessa

Jälleen kerran on ihmetelty isoja tohtoreiden tuotantolukuja. Vuonna 2015 myös UEF ylitti tavoitteensa uusien tohtoreiden lukumäärässä. On kysytty, tuotetaanko Suomessa liikaa tohtoreita.  Aihe ei ole uusi, myös aiemmin on pohdittu tohtoreiden määrää, laatua ja alaa. Nyt keskusteluun on vahvasti nostettu työelämärelevanssi.

Tohtorikoulutus on kokonaisuudessaan yliopistojen vastuulla vuodesta 2016 alkaen. Aiemmin Suomen Akatemian vuodesta  1995 koordinoima tutkijakoulujärjestelmä on murrosvaiheessa. Sekä jatko-opiskelijoiden palkkatuki  että  toimintamenot  ovat nyt yliopistojen kontolla.  Verkostokoulujen jatkuminen etsii uusia muotojaan ja on osin vaakalaudalla.  Yliopistoilla on nyt enemmän mahdollisuuksia suunnata tohtorikoulutusta myös profiloitumisensa mukaisesti.

Olen ollut mukana seuraamassa läheltä tutkijakoulujärjestelmän kehittymistä ja toimintaa koko tämän 20-vuotisen taipaleen ajan.  Täytyy todeta, että entinen tutkijakoulujärjestelmä oli parhaimmillaan erinomainen. Tohtorikoulutuksesta tuli systemaattista ja se tarjosi hyvää teoreettista koulutusta, mahdollisuuksia osallistua kansainvälisiin kongresseihin ja hyviä käytänteitä ja laadukkaita väitöskirjoja. Pyrkimyksenä oli myös alentaa väittelijöiden ikää ja asettaa neljän vuoden tavoiteaika väitösprojektille.  Ohjelmista valmistuneet ovat olleet erinomaisen hyvin koulutettuja postdoc tutkijoita minne tahansa ulkomaisiin tutkimuskeskuksiin ja he ovat saaneet myös hyvää palautetta.

Miten tästä nyt eteenpäin? UEF on satsannut tutkijakoulupaikkoihin n.  4,7 ME ja rahoittaa perusrahoituksella 155 tohtorikoulutettavaa.  Toimintamenot katetaan tiedekuntien rahoituksesta. Tohtoriohjelmien määrä on trimmattu puoleen alkuperäisestä. Terveystieteiden tiedekunnassa on neljä ohjelmaa: Molekyylilääketieteen, Kliininen, Lääketutkimuksen ja Terveystieteiden tohtoriohjelma. Entiseen ei ole paluuta,  vaikka  haikailua siihen suuntaan on kuulunut. Rakennetaan uuteen tohtorikoulutukseen hyvät käytänteet, tehokas tieteellinen koulutus ja laadukas ohjaus.

Terveystieteiden tiedekunnan koulutusaloille kuten lääketiede, hammaslääketiede, farmasia, hoitotiede, ravitsemustiede, biolääketiede ja terveystieteen eri osa-alueet on ominaista työelämärelevanssi ja hyvä työllistyminen. Tohtorintutkinto edesauttaa työllistymistä ja urakehitystä. Me tarvitsemme myös tulevaisuuden akateemisia toimijoita, tutkijoita ja opettajia. Terveystieteiden koulutusaloilla ei ole liikaa tohtoreita. Pikemminkin huoli on, ettei meillä ole riittävästi nuoria, jotka haluavat hakeutua akateemiselle uralle ja meritoitua myös tutkimuksessa. Siksi haluankin kannustaa nuoria myös tutkimuksen avaraan maailmaan.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen
dekaani, terveystieteiden tiedekunta

 

 

Toiminta polarisoituu, tai sitten ei

Kuten kaikki tiedämme, olemme UEF:ssa organisoituneet neljäksi tiedekunnaksi. Toiminnan tuloksen perusteella kaksi tiedekuntaa, terveystieteiden tiedekunta ja luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta ovat tutkimusintensiivisiä, kun taas yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnan ja filosofisen tiedekunnan toiminnan pääpaino on koulutuksessa. Nämä vahvuudet ovat hyvin näkyvissä vaikka tiedekuntien ansaintalogiikkaa tarkasteltaessa. Esimerkiksi LuMet tienasi tämän vuoden ansainnastaan yli kaksi kertaa enemmän tutkimuksesta kuin koulutuksesta.

Olen ymmärtänyt, että kukin tiedekunta haluaa vahvasti parantaa sitä, missä tulos on heikkoa. Tuloksen parantamisen voisi ajatella olevan helppoa siellä, missä tekeminen on heikointa. Näin ei kyllä välttämättä ole. Se voi olla erityisen haasteellista, edellyttää helposti koko ajattelumallin ja toimintakulttuurin muutosta sekä rohkeutta hakea uusia ratkaisuja toimintaan.  Lumetin koulutuksen haasteet ovat kiistattomia. Meidän on syytä toimia rohkeasti, uudet hakijaluvut ajakoon meitä työssämme eteenpäin.

Näyttää myös siltä, että tiedekunnan sisällä on samanlaista polarisoitumista. Vahvimman tutkimuksen omaavat yksiköt vahvistuvat, vaikka koulutustulos ei olisikaan tiedekunnan kärkeä. Yliopistokoulutus perustuu uusimpaan tutkimukseen, ja koulutuksemme avulla tuotamme osaajia suomalaiseen yhteiskuntaan. Mutta oma koulutuksemme synnyttää myös merkittävän osan uusista tutkijoistamme. Yhä useammin luonnontieteissä koulutusputki on ylioppilaasta tohtoriksi. Eräissä tapauksissa pienet tutkintoluvut kandidaatti- ja maisteritasolla pistävät silmään, mutta nykyinenkin peruskoulutustulos on kriittisen tärkeää hyvälle tohtorikoulutustulokselle. Koulutuksen tulos ikään kuin vahvistuu monikertaiseksi. Osoitus siitä, että koulutus ja tutkimus ovat erottamattomia, molempia tarvitaan. Silloinkin, kun koulutus-tutkimus tulos ei ole ”fifty-fifty”.

Vaikka yliopiston tutkijakoulu on rakennettu tukemaan tutkijakoulutustamme, tutkimustulos ja uudet tohtorit tehdään pääasiallisesti täydentävän rahan hankkeissa. Täydentävää rahoitusta voimme saada jos meillä on hyviä hanke-edotuksia, hyviä hankkeiden vetäjiä, hyviä tutkijoita ja hyvä tutkimusinfra. Kaikilla tutkimusalueilla näin ei valitettavasti ole. Kun joku em. vaateista merkittävästi puuttuu, rahoituksen hankinta ontuu, tohtoreita tulee huonosti, korkeatasoisia julkaisuja syntyy liian vähän ja talous rämpii. Prognoosi on huono ja kierre vain pahenee. Raha tulee rahan luokse. Raadollista, mutta pelkäänpä että totta.

Tohtoriohjelmat rakennetaan uudestaan. Tavoitteena on vahvistaa tieteidenvälistä yhteistyötä myös tohtoriohjelmien avulla ja suunnata sitä UEFin vahvoille tutkimusalueille. LuMet:ssa saattaa olla joku ”puhdasoppinut” yhden alan tieteen tekijä, joka on onnistunut luomaan menestyksellisen tutkimuksen aiheessa ympärille.  Jos tunnistaa itsensä, jatkakoon sitä. Se edellyttää, että ollaan maailman huipulla omalla kapealla tieteenalalla. Näitä maailman huippuja on kuitenkin vähän koko yliopistossa. Realistisesti näin on varmaan myös tulevaisuudessa. Yhteisen, poikkitieteellisen tutkimuksen avulla voidaan löytää tutkimuskohde, jossa realistisemmin päästään maailman huipulle. Panemalla parhaita voimiamme yhteen ulkopuolisten huippujen kanssa, myös täydentävän rahoituksen hankinnan potentiaali kasvaa. Siitä voi seurata edellämainitsemiani positiivisia asioita. Tätä prosessia uskon tohtorikoulutuksen uudistamisen myös tukevan.

JurvelinJukkaJukka Jurvelin