Tag Archives: suvaitsevaisuus

Joensuusta Euroopan ”race hate capital”?

Otsikon vähemmän kadehdittavaa pääkaupunkiasemaa on jo vuosia pitänyt hallussaan Pohjois-Irlanti ja sen pääkaupunki Belfast. Etnisiin vähemmistöihin kohdistuva väkivalta ja muukalaisviha ovat siellä olleet arkipäivää, minkä saatoin itsekin todeta paikan päällä ollessani vierailevana professorina Belfastin Queen’s Universityssä lukuvuonna 2007-2008. Väkivaltaisuudet eivät tuona aikana kohdistuneet vain toista uskonnollista perinnettä edustavia ihmisiä kohtaan, millä on siellä jo vuosisataiset juuret. Nyt se kohdistui entistä suuremmassa määrin Aasiasta tai Itä-Euroopasta tulleeseen maahanmuuttajaväestöön. Viimeisimmät raportit eivät juurikaan anna toivoa tilanteen parantumisesta, pikemminkin päinvastoin (ks. http://www.trademarkbelfast.com/wp-content/uploads/2015/03/Racism-and-racist-attitudes-in-Northern-Ireland-web.pdf).

Brittiläisen Daily Mailin 4.2. julkaisema laaja raportti Soldiers of Odin –järjestön toiminnasta Suomessa on ikävällä tavalla nostanut Joensuun Kemin ohella suomalaisen muukalaiskammoisuuden ja rasistisen toiminnan yhdeksi keskuspaikaksi. Jutun runsas kuvamateriaali Odinin soturien katupartioinnista on tehnyt talvisen Joensuun katunäkymät tutuiksi niillekin Daily Mailin lukijoille, jotka eivät edes tiedä, missä Suomi saati Joensuu tai Kemi ylipäätään ovat. Ja tietenkin raportissa muistetaan myös mainita Joensuun maine 1990-luvun skinhead-toiminnan tyyssijana. Samoin kerrotaan laveasti toiminnan uudesta erikoisesta piirteestä eli äkkiä heränneestä kiinnostuksesta skandinaaviseen mytologiaan ja sen jumalhahmoihin.

Tällaista brändäysapua eivät Joensuun kaupunki ja yliopistomme todellakaan ole pyytäneet ja vielä vähemmän tarvitsevat. Pahinta on se, että vuosien työ suvaitsevuuden puolesta on ottanut pahasti takapakkia tämänkin maailmanlaajuisen julkisuuden myötä, ja kohta kilpailemme tosissamme ”race hate capital” –asemasta. Itse ilmiön, muukalaisvihan ja suoranaisen rasismin, torjuminen on tietysti tärkeämpää kuin jonkin yksittäisen kaupungin tai yliopiston maine. Nyt yhteiskunnallinen ilmapiiri on kuitenkin siinä määrin kiristynyt maahanmuuttokysymyksen ympärillä, että edellytykset tehdä työtä suvaitsevuuden lisäämiseksi ovat selvästi heikentyneet. Maamme poliittinen johto ei ole sekään kaikissa kannanotoissaan antanut riittävän selvää signaalia suvaitsevuuden puolesta.

Me yliopistossa työskentelevät jatkamme kaikesta huolimatta ponnisteluja suvaitsevuuden puolustamiseksi niillä keinoin, jotka meillä ovat tutkijoina, opettajina ja yksityisinä kansalaisina. UEF:n strateginen tutkimusalue ”Rajat, liikkuvuus ja kulttuurien kohtaaminen” luo tälle työlle tulevaisuuden pohjaa tutkimuksen kautta. Jo tämän viikon perjantaina tutkimusalue järjestää seminaarin teemasta ”Inequalities of mobility”. Aiheen ajankohtaisuutta tarvinnee tuskin perustella. Uskon, että voimme tarjota asiantuntija-apua myös skandinaavisesta ja muinaisgermaanisesta mytologiasta kiinnostuneille – sitähän täällä Itä-Suomessa tunnutaan nyt kovasti kaivattavan, vaikkei ruotsin kieltä halutakaan opiskella. Muinaisislanti sen sijaan voisi olla se, mikä kolahtaisi, ja sekin järjestyisi.

filppulaMarkku Filppula
dekaani, filosofinen tiedekunta

Koulutusta ja kotoutusta

Koko kansan koulutus ja sivistäminen on suomalainen menestystarina ja hyvinvointiyhteiskuntamme perusta. Tähän on vahvasti uskottu koko itsenäisyytemme ajan ja koulutusleikkausten osakseen saaman kritiikin perusteella siihen uskotaan edelleen laajasti.

Pienenä kansakuntana meidän on täytynyt hyödyntää kaikki henkiset resurssimme. Tasa-arvoinen, korkealaatuinen koulutus on ollut paras tapa niiden hyödyntämiseen ja yhtenäinen kulttuuripohja ja homogeeninen väestörakenne ovat tähän saakka merkittävästi helpottaneet henkisen pääoman hyödyntämistä. Näin olemme saavuttaneet osaamis- ja sivistystason, jonka pohjalle on voitu rakentaa yksi menestyneimmistä yhteiskunnista maailmassa.  Tämä on ainoa mahdollisuus myös tästä eteenpäin.

Maailma kuitenkin muuttuu huimaa vauhtia ja niin myös koulutusjärjestelmämme on murroksen edessä. Pakolaisvirtojen ja muun kansainvälistymisen seurauksena meidän on pystyttävä tarjoamaan jatkossa korkealaatuista koulutusta kantasuomalaisten lisäksi hyvin erilaisen kulttuuritaustan ja lähtötilanteen omaaville lapsille ja nuorille. Se on ehdoton edellytys onnistuneelle kotouttamiselle, joka parhaimmillaan lisää yhteiskuntamme elinvoimaa merkittävästi.

Mutta pelkkä koulutus ei riitä, vaan Suomessa koulutetuille ulkomaalaisille pitää tarjota mahdollisuus jäädä Suomeen ja työllistyä täällä. Muuten laadukas koulutuksemme valuu muiden hyödyksi. Kuten Shuo Wang (UEF) ja Osama Alaloulou (ÅA) toteavat Hesarin mielipidesivuilla (HS 10.1.), meillä on vielä paljon tehtävää, että maahan tulleet opiskelijat saadaan integroitua yhteiskuntaamme.

Oleskelulupakäytännöt ja suomen kielen opetus vaativat tehostamista, mutta suurinta muutosta kaipaavat asenteemme ulkomaalaisia kohtaan. Meidän on muututtava avoimemmiksi ja otettava muualta kotoisin olevat aidosti osaksi yhteiskuntaamme, ei vain suvaita heitä.

Tässä katupartiot ja ennakkoluulot eivät auta, vaan meidän on kyettävä arvostavaan ja tasavertaiseen kohtaamiseen. Yliopistot ovat yhteiskuntamme kansainvälisimpiä organisaatioita ja voivat siten olla tiennäyttäjiä tässäkin asiassa.

Jukka_Monkkonen_100X130Jukka Mönkkönen
rehtori