Tag Archives: strategia

Tohtorikoulutus hakee muotojaan

UEF:n strategian toteutusohjelman 2015-2020 yhtenä tavoitteena on vähentää selvästi nykyisten 28 tohtoriohjelman määrää jo lukuvuoden 2015-2016 alkuun mennessä. Perusteet tälle ovat ilmeiset: monet ohjelmista ovat aivan liian pieniä ja vähäverisiä, ja resurssien rajallisuuskin puoltaa nykyistä suurempia ohjelmia. Tiedekuntien tehtävänä on nyt löytää ne muodot ja laajuudet, jotka parhaiten palvelisivat yliopiston strategisia tavoitteita. Siinä onkin miettimistä, koska ei ole hyväksi myllätä järjestelmää ympäri kovin pian tämän kierroksen jälkeen.

Nopeakin silmäys muiden kotimaisten yliopistojen tohtorikoulutuksen malleihin kertoo, että niitä on likimain yhtä monta kuin on yliopistoja. Helsingillä on 4 tieteenalapohjaista tutkijakoulua ja niiden alla yhteensä 32 tohtoriohjelmaa. Jyväskylän järjestelmä taas perustuu hallinnollisten yksiköiden (7 tiedekunnan ja niiden alaisten laitosten) varaan, vaikka joukossa näyttäisi olevan joitakin tieteenaloihin perustuviakin. Oululla on yksi yliopiston tason tutkijakoulu kuten UEF:ssa, mutta meistä poiketen sen alla tieteenalakohtaisesti (terveystieteet, ihmistieteet, tekniikka ja luonnontieteet) ryhmitellyt 9 tohtoriohjelmaa. Ja muilla yliopistoilla sitten lisää erilaisia versioita samasta teemasta sekä kaikkien näiden ohella vielä tämän vuoden loppuun asti joukko valtakunnallisia tohtoriohjelmia peruna OKM:n ja SA:n rahoittamista tutkijakouluista.

Mille pohjalle UEF:n tohtoriohjelmien pitäisi jatkossa rakentua, ja miten laajoja niiden tulisi olla? Koska UEF:n yleinen strategia perustuu nyt tutkimuksen haasteiksi tunnistettuihin teemoihin ja niiden pohjalta muodostuneisiin eri tason tutkimusaloihin, yksi ilmeinen vaihtoehto on sitoa tohtoriohjelmat tavalla tai toisella niihin. Tähän tähtää strategian toteutusohjelmakin. Se edistäisi strategiassamme peräänkuulutettua tieteidenvälisyyttä ja olisi viimeisen päälle profiloivaakin. Kannattaa kuitenkin varoa sitä, etteivät uudet tohtoriohjelmamme rajaa liian voimakkaasti meille tohtorikoulutukseen haluavien joukkoa, mikä voisi johtaa hakijoiden määrän pienenemiseen ja laadun heikkenemiseen. Tohtorin tutkinnonhan on tarkoitus olla lähinnä tutkijan ammattitaidon näyte, minkä jälkeen alkaa se totinen tieteellinen työskentely tai – kuten nytkin ja tulevaisuudessa yhä useamman tohtorin kohdalla – suuntautuminen erilaisiin asiantuntijatehtäviin akateemisten instituutioiden ulkopuolella. Tohtoriohjelmat voisivat hyvin olla temaattisia, kuten useimmat nytkin ovat, mutta ne perustuisivat nykyistä väljempiin teema-alueisiin, joilla olisi sisällöllinen kytkös UEF:n tutkimusalueisiin.

Toimivat ratkaisut varmasti löydetään, mutta niiden etsinnässä on hyvä pitää mielessä taustalla alati kiihtyvä yliopistojen keskinäinen kisaaminen parhaimmista maisteri- ja tohtoriopiskelijoista. Ns. RAKE-keskusteluissa on kuulunut sieltä täältä ääniä, jotka ovat esittäneet vähintäänkin tohtorikoulutuksen keskittämistä harvoihin suurimpiin yksiköihin, joiden sijainnin kaikki tiedämme. Monilla aloilla se kapeuttaisi suomalaisen tohtorikoulutuksen ja sitä kautta myös tutkimuksen kenttää ja johtaisi pitkän päälle niiden tason laskuun. On sanomattakin selvää (mutta sanon silti), että UEF:n ja sen strategian toteutumisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää pitää kiinni oikeudesta kouluttaa tohtoreita keskeisillä koulutuksen ja tutkimuksen alueillamme. Professorien tehtävä on ”professoida”, siis harjoittaa tieteellisen tiedon tuottamista ja levittämistä, julistamista, eikä tätä tehtävää voi rajoittaa millekään tietylle tutkintotasolle.

filppulaMarkku Filppula

Rakenteet  muutoksessa

Yliopistomaailman tämän hetken muotisana numero 1 on poisvalinta. Poisvalinta on ikävän kuuloinen sana. Tulee mieleen kouluaikojen pesäpallojoukkueen valinta.  Miten käy poisvalituille koulutus- ja tutkimusohjelmille? Kuihtuvat, kuolevat tai siirtyvät muualle.

Elämme poisvalintojen, valintojen, profiloinnin, priorisoinnin ja fokusoinnin aikaa. UEFin strategiaa alettiin valmistella yli vuosi sitten ja vastikään UEFin hallitus hyväksyi myös strategian toimeenpano-ohjelman. UEF oli liikkeellä hyvissä ajoin.

Kuitenkin toimintaympäristö on muuttunut ja muuttumassa nopeaan tahtiin. Viimeisen vuoden aikana on polkaistu käyntiin uusia rahoitusmuotoja: profilointirahoitus  ja  strategisen tutkimusneuvoston rahoitus. Ja lisää muutoksia on tulossa rakenteellista kehitystä pohtivien ns. RAKE-ryhmien myötä. RAKE-ryhmät pohtivat luonnontieteen, kielten, yhteiskuntatieteiden ja lääketieteen koulutusrakenteita. Yliopistojen pitää tunnistaa vahvuutensa. Haetaan yliopistojen välistä yhteistyötä ja työnjakoa. Myös yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välinen yhteistyö ja urapolut ja tutkintorakenteet ovat tarkastelussa.  Duaalimallin tulevaisuus puhuttaa.

Tampere on ehtinyt pidemmälle. Tampere3 -mallissa Tampereen ammattikorkeakoulu, Tampereen teknillinen yliopisto ja Tampereen yliopisto haluavat rakentaa korkeakoulurajat ylittäviä tutkinto-ohjelmia keskeisille koulutusaloille ja vahvistaa monitieteisen tutkimuksen edellytyksiä.

On viisainta tehdä valinnat ja poisvalinnat ajoissa.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen

Strategisella tutkimusrahoituksella ratkaisuja käytännön ongelmiin

Joukko yliopistojen, tutkimuslaitosten, ministeriöiden ja järjestöjen ja yritysten edustajia kokoontui kuulemistilaisuuteen uudesta strategisen tutkimuksen rahoituksesta. Virkeä tapahtuma, hyvät puheet ja some käytössä. Valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen taustoitti uuden rahoitusmuodon tarvetta. Tutkimuslaitosten asema on muuttumassa, tiedon tarpeet ovat muuttuneet. Päätösten tueksi tarvitaan käyttökelpoista tutkimustietoa: mitä – yhteinen agenda, miten – toimeenpano ja miksi – yhteinen tieto ja ennakointi. Kysymykset ovat monimutkaisia ja koskevat useaa hallinnonalaa.

Oli mukava huomata, että strateginen tutkimusneuvosto on aktiivisesti paneutunut tehtäväänsä. Pohdinnan tuloksena on valikoitunut 3 teemaa ensimmäiselle kierrokselle. Johtavana ajatuksena on proaktiivinen Suomi murrosten maailmassa. Teknologia, ilmasto ja resurssiniukka yhteiskunta ml. biotalous ja clean tec ja tasa-arvokysymykset ovat ensimmäisiä teemoja. Muutoksen hallinta, sopeutumiskyky ja kestävä kehitys ovat johtavia horisontaalisia teemoja. Aiheissa on vahva kytkentä Horizon2020 ohjelmaan.

Tässä haetaan suuria hankkeita, rahoituskausi on 3+3 vuotta. Kullekin teema-alueelle tulee vain muutamia ohjelmia. Tarvitaan monitieteistä näkökulmaa ja tutkimusyhteisöjen ja eri alojen tutkijoiden yhteistyötä. Hakemusten valmistelussa vuoropuhelu tiedon käyttäjien ja tutkijoiden välillä on tärkeää jo hankkeen valmisteluvaiheessa.

Kriittisiä puheenvuoroja teemoista myös esitettiin. Myös monitieteinen konsepti kyseenalaistettiin – onko näyttöä sen toimivuudesta. Monitieteisyys tuo haastetta myös hakemusten arvioinnille. Löytyykö arvioitsijoita, jotka pystyvät arvioimaan monitieteisiä hakemuksia ja niiden laatua, yhteiskunnallista relevanssia ja vaikuttavuutta. Isot kysymykset investoinnit, uudet työpaikat ja yritysten rooli ovat tässä rahoitusmuodossa vielä selkiytymättömiä. Toisaalta tutkimus ollessaan vaikuttavaa lisää osaamispääomaa, jolla puolestaan voidaan generoida investointeja ja työpaikkoja.

Tuottaako tällainen tutkimusrahoitus tuloksia riittävän nopeasti? Monet ongelmat ovat tässä ja nyt. Ennakointi on päätöksenteon kannalta olennaista, mutta päätökset pitää myös uskaltaa tehdä oikea-aikaisesti. Ehkä myös ketterämpi rahoitusmuoto 6-vuotisten hankkeiden lisäksi tarvitaan.

UEFin kannalta erityisesti ilmasto ja biotalous osuvat nappiin. Ensi katsomalta terveyden tutkimuksen rooli jää pieneksi. Tarkemmin ajatellen terveysteema sopii sekä digitalisaatioon ja tasa-arvokysymyksiin, eikä ratkaisemattomista tieteellisistä ja käytännön kysymyksistä terveyden alalla ole puutetta.

Siis verkostoitumaan, vuoropuhelemaan ja ajattelemaan isoa tieteellistä ja käytännöllistä kysymystä, jonka ratkaisuun tarvitaan monitieteistä tutkimustietoa ja isoa hanketta.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen

Monitieteisyydestä tieteidenvälisyyteen

Verrattuna vanhaan, tieteenalakohtaisiin kärkihankkeisiin rakentuneeseen tutkimusstrategiaan, avaa uusi strategiamme mahdollisuuksien ikkunan. Strategia viestii halustamme nähdä ja tehdä asioita uudella tavalla ja antaa tilaa uusille ajatuksille. Keskiössä on nyt osaamisen vahvistaminen monitieteisyyden ja tutkimuksen uusiutumisen kautta. Strateginen kirjaus monitieteisyydestä on syytä pitää mielessä laadittaessa toimintasuunnitelmia identifioiduille vahvoille tutkimusalueille, sekä rakennettaessa tutkimuksen uusiutumisen kannalta tärkeitä nousevia alueita.

Strategiassa määriteltyihin suuriin globaaleihin haasteisiin vastaaminen edellyttää monitieteistä, parhaimmillaan poikkitieteellistä tutkimusotetta. Monitieteisyys on termi, joka on helppo sisällyttää niin tutkimusaluekuvauksiin kuin hankehakemuksiin. Löyhästi määriteltynä ja tulkittuna monitieteisyys ei ole aina tuonut odotettua lisäarvoa tutkimukselle.  Väljimmillään eri tieteenalojen tutkijat ovat omista vakiintuneista tieteen premisseistään käsin ja toisistaan riippumattomina lähestyneet tutkittavaa ilmiötä.  Tutkimustieto on koottu sirpaleiseen tutkimusraporttiin ja tutkijoiden vuoropuhelu on pahimmillaan jäänyt hankkeen seminaareihin. Aidosti monitieteisissä hankkeissa tieteiden välinen vuoropuhelu on alkanut jo tutkimusideasta. Parhaimmillaan monitieteisyys avartaa osallistujien näkemyksiä tutkittavasta ilmiöstä ja haastaa eri tieteenalojen käyttämää käsitteistöä ja paradigmaattisia lähtökohtia.

Aidosti monitieteisen lähestymistavan yleistymisen jarrumiehenä on ollut perinteisten tieteenalojen asettuminen puolustamaan reviirejään. Esimerkiksi Suomen Akatemian yleisissä akatemiahankkeiden hauissa tuntumani on, että monitieteiset hankkeet ovat jääneet tieteenalaspesifien hankkeiden jalkoihin.  Sen sijaan Akatemian suunnatuissa hauissa monitieteisyyttä ei ole karsastettu. Säätiöiden puolella monitieteisyyteen on viime vuosina määrätietoisesti kannustanut Koneen Säätiö suunnatuissa hauissaan.

Tarve ymmärtää ilmiöitä laaja-alaisemmin on johtanut siihen, että monitieteisyydestä on tullut vaade, jota keskeiset tutkimusrahoittajat Suomen Akatemiasta ja Euroopan Unionista säätiöihin ja muihin rahoittajiin peräänkuuluttavat. Monitieteisyys korostuu näkyvästi Horisontti 2020 –puiteohjelmassa, samoin kuin Suomen Akatemian yhteyteen perustetun strategisen tutkimuksen neuvoston teemavalmistelussa.

Tieteenhistorian traditio osoittaa, että tieteenalojen välisten rajojen pystyttäminen ja varjeleminen on hieman pidemmällä perspektiivillä tarkasteltuna ollut tuhoon tuomittua. Uusia tieteenaloja ja kvanttihyppyjä tutkimuksessa syntyy, kun uskalletaan rohkeasti liikkua tieteenalojen välisillä rajapinnoilla.  Itä-Suomen yliopiston tutkimusstrategia tarjoaa tähän mahdollisuuksia, jos uteliaisuutta ja rohkeutta riittää.

harri_siiskonenHarri Siiskonen

 

 

Mikä MOOC?

Strategiassaan UEF kertoo olevansa moderni opiskelijakeskeinen yliopisto.

Lukukauden alkajaisiksi  UEFin opettajat ja opettamisen asiantuntijat kokoontuivat  UEF Oppimisympäristöt 2020 seminaariin.   Tilaisuus antoi näkymän tämän hetken tilanteeseen, haasteisiin ja toiveisiin ja kurkistuksen tulevaisuuden uusiin  visioihin  ja mahdollisuuksiin.

Uudet tuulet puhaltavat opetuksessa. Perinteiset hikiset kalvot ovat onneksi jääneet historiaan. Elektroninen tiedon hallinta ja levitys muuttaa opetusta. Opiskelijat ovat kasvaneet tietoyhteiskuntaan ja sukkuloivat taitavasti tietokoneympäristössä ja sosiaalisessa mediassa – usein taitavammin kuin opettajat.  Verkkokurssit,   videoluennot  ja isoille opiskelijajoukoille tarkoitetut massakurssit ”Massive  Open Online Course” (MOOC)  ja simulaatio-opetus tulevat valtaamaan alaa. Paljon voidaan hyödyntää elektronista maailmaa, mutta tarvitaan myös  kontaktiopetusta   kuten esim.  lääketieteessä  ja hammaslääketieteessä.

Opettajille ja opiskelijoille suunnatussa  kyselyssä  selvitettiin,  mitkä ovat strategisesti tärkeimmät kehittämisen kohteet  opetuksessa. Opettajat ja opiskelijat tunnistavat samat asiat tärkeimmiksi.  Kolmen kärjessä ovat: opettajien pedagogiset taidot, opetuksen perustuminen uusimpaan tietoon ja tutkimukseen sekä ajanmukaiset oppimisympäristöt. Myös opetuksen merkitys  tulevaisuuden työelämän näkökulmasta korostuu.

UEFissa luulisi opetusasioiden olevan kunnossa. Onhan opettajien kouluttaminen yksi merkittävä  yliopiston  koulutusala. Paljon on jo tehty, mutta parannettavaa riittää. Toimenpideohjelma on laadittu ja sen jalkauttaminen alkaa. Opetuksen tietotaitoa pitäisi jakaa paremmin ja antaa myös opetusansioiden ja pätevyyden kehittämiselle enemmän painoa.

Olen monesti kuullut sanottavan, ettei opetusta arvosteta.  Hyvä opettaja on kullanarvoinen ja jää opiskelijan mieleen, ja hänen vaikutuksensa  voi  olla kauaskantoinen.

Nyt näyttää opetuksessa olevan selvästi positiivinen uudistumisen vire.  Koulutamme asiantuntijoita tulevaisuuden tarpeisiin ja tehtävämme on antaa opiskelijoille valmiuksia pärjätä muuttuvassa työelämässä.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen

 

Strategia – johtajan selkänoja

Wikipediasta löytyvän määritelmän mukaan strategia tarkoittaa suunnitelmaa, jolla pyritään saavuttamaan tavoiteltu päämäärä. Strategia liittyy erityisesti organisaatioiden johtamiseen.

Hyvä strategia on tärkeä esimerkiksi sodankäynnissä ja liikkeenjohdossa. Entäpä yliopistossa? Kohtuupitkän yliopistourani aikana olen oppinut näkemään strategioita, jotka ovat todellisia virkamiehen taidonnäytteitä. Sivuja on ollut vähintään 20. Täynnä hyviä, viisaita asioita joista kukaan järkevä ei voinut olla eri mieltä. Vaan ohjasiko se organisaation käytännön toimintaa, ja antoiko eväitä mitata toiminnan tuloksellisuutta? Luulenpa, että huonosti.

Itä-Suomen yliopisto on laatinut juuri uuden strategian vuosille 2015-20.  Olemme siinä parhaamme mukaan tunnistaneet ne globaalit haasteet, joissa osaamisemme on huipussaan. Sitä osaamista haluamme tukea ja teemme strategiset linjauksemme, joilla suuntaamme tulevaisuuteen. On siinä sen verran konkreettisuutta, että ihmiset osaavat ehkä jo olla eri mieltäkin. Mutta tuekseen se kaipaa toimeenpano-ohjelman, joka kaiketi onkin tulossa. Siinä meidän on syytä esittää riittävän yksityiskohtaiset toimenpiteet, joilla tavoitteisiin päästään. Ja mittarit ja kriteerit, joita monitoroimalla voimme päätellä onnistummeko. Samalla on mietittävä, ovatko alkuperäiset strategiset hahmotelmat optimaalisia ja ovatko esimerkiksi kaikki oikeat toimijat mukana.

Itse olen omassa tiedekunnassani esittänyt (lue: vaatinut), että kaikille yksiköille pitää laatia strategia vuoden 2014 loppuun mennessä. RAE-työssä todettiin, ettei monellakaan yksiköllä ollut ajanmukaista strategiaa. Tosin ei kyllä tiedekunnallakaan. Ja yksiköt, joilla oli ajantasaiset strategiat, sekä kuvattuna tavoitteet, toimenpiteet, mittarit ja seurantamenettelyt, saivatkin runsaasti kiitosta. Se taisi näkyä arvosanoissakin. Eli meillä on tiedossa strategiatyötä, jota riittää tulevalle syksylle. Mutta yksikössä yhteisesti hyväksytty strategia on johtajan selkänoja ja perustelu monesti käytännön hankalissa ratkaisuissa.

Sama konkretisointi on tehtävä myös strategian esittelemille tutkimusaloille. Konkreettisten toimenpiteiden ja edistymisen seurannan suunnittelu on välttämätöntä, muuten tutkimusalueisiin liittyvä hyvä ajatus häviää rahana ilmaan. Siihen meillä ei ole varaa.

JurvelinJukkaJukka Jurvelin

Kun kulttuurit kohtaavat

Olen tutkijataustanikin takia vuosikymmeniä seurannut Euroopan länsilaidan elämää ja tapahtumia erityisellä mielenkiinnolla. Vastikään Belfast Telegraph (6.4.2014) uutisoi, että Pohjois-Irlannin varapääministeri (Deputy First Minister) Martin McGuinness on mukana Irlannin tasavallan presidentin Michael D. Higginsin virallisella valtiovierailulla Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Moni Irlannissakin ihmettelee, miten on mahdollista, että Sinn Féinin johtohenkilö ja entinen IRA:n aktivisti on menossa kuningatar Elisabethin vastaanotolle Windsorin linnaan, kun hän ei aiemmin ole suostunut ottamaan vastaan parlamenttipaikkaansakaan Westminsterissä? Tässä jos missä kohtaavat nyt historiallisella tavalla kaksi kulttuuria, joiden poliittis-yhteiskunnallinen, kulttuurinen ja kielellinen historia ovat jo myöhemmältä keskiajalta lähtien olleet täynnä vastakkainasettelua ja ajoittain katkeraa väkivaltaa.

Ei Irlannin kehityskulkuja ja suhdetta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan voi ymmärtää, saati selittää millään yhdellä syyllä, joksi usein mainitaan keskenään kilpailevat uskonnolliset perinteet. Kyseessä on paljon muutakin. Sama koskee hieman eri perustein Skotlantia, jossa huomattava osa väestöstä haluaa irtaantua Britanniasta. Tai itäisen Euroopan viimeaikaisia tapahtumia, joissa niissäkin syitä on haettava monimutkaisista poliittis-historiallisista, taloudellisista ja kulttuurisista taustatekijöistä, ei vain jonkun yhden tai kahden valtiojohtajan mielijohteista.

Nämäkin esimerkit riittävät kertomaan, että tällaisten kehityskulkujen ja tapahtumien selittäminen ei onnistu pelkän arkiajattelun voimalla. Tarvitaan tutkimusta, joka mahdollisimman monesta näkökulmasta avaisi erilaisten kulttuurien kohtaamisten ja kipupisteiden solmuja ja tarjoaisi tieteelliseen tietoon perustuvia aineksia niihin liittyvien ongelmien ratkaisemiseen. Vastikään hyväksytyssä UEF:n uudessa strategiassa vuosille 2015-2020 yhtenä ihmiskunnan maailmanlaajuisena haasteena onkin esitetty ”kulttuurien kohtaaminen, liikkuvuus ja rajat”. UEF:n tutkijat ottavat tämän ajankohtaisista ajankohtaisimman haasteen innolla vastaan.

filppulaMarkku Filppula

Suomen paras oppimisympäristö

Yliopiston strategiatyön yhteydessä olemme tehneet perusteellisen luotauksen tutkimuksemme vahvuusaloihin. Toinen perustehtävämme, koulutus on jäänyt keskusteluissa vähäisemmälle huomiolle.  Lausunnoilla olevassa strategialuonnoksessa tavoitteeksi on asetettu Suomen parhaan yliopistollisen oppimisympäristön tarjoaminen opiskelijoillemme. Missä olemme ja miten tavoitteeseen päästään, ovat kysymyksiä, joita on syytä pohdiskella syvällisemmin viimeistään strategian jalkauttamisen yhteydessä.

Koulutusohjelmiemme laadukkaat ja muuttuvan työelämän tarpeisiin vastaavat sisällöt, toimivat opintopolut ja opintososiaalisten asioiden mallikas hoito ovat vetovoimatekijöitä, jotka tekevät kampuksistamme houkuttelevia ensisijaisia vaihtoehtoja opiskelupaikkaansa etsiville lahjakkaille nuorille. Onnistunut opiskelijarekrytointi on elintärkeä kysymys tulonmuodostuksemmekin kannalta. OKM:n rahoitusmalli palkitsee enenevässä määrin opintojen etenemisestä ja opiskelijoiden koulutuksen laadusta antamasta palautteesta. Mallin matkimisesta ei saa tulla itsetarkoitus, mutta koulutuksen kohdalla se sisältää monia hyviä opintojen etenemisestä kertovia mittareita.

Kestomenestyksen varmistamiseksi on tärkeä oppia tunnistamaan sekä mallikkaasti toimivat koulutusprosessit että puuttua avoimesti havaittuihin ahtaumiin. Tiedekuntani näkökulmasta aivan liian tiheästi uusiva ahtauma on aineenopettajien pedagogisten opintojen järjestämistä koskevat ennakoimattomat muutokset. Tämä yksittäinen esimerkki osoittaa erinomaisesti tiedekuntien ja ainelaitosten välisen luontevan vuoropuhelun välttämättömyyden, ettemme omilla toimillamme vaikeuttaisi opiskelijoiden suoriutumista tavoiteajoissa. Opintopolkujen raivaaminen turhista etenemistä haittaavista risuista palkitsee niin yliopistoyhteisöä kuin ympäröivää yhteiskuntaa.

Koulutuksen laadusta kerätyn opiskelijapalautteen perusteella menestymme hyvin kansallisiin verrokkeihimme nähden eikä parhaan oppimisympäristön asettaminen tavoitteeksi ole epärealistista. Sen sijaan pysyminen piikkipaikalla edellyttää koulutuksemme laaja-alaista ja jatkuvaa tarkastelua, mutta ennen kaikkea opettajuuden vahvistamista yliopistoyhteisössämme. Tutkimuksen edistämisen rinnalla olemme kouluttamassa tulevaisuuden osaajia!

harri_siiskonenHarri Siiskonen

 

Professorit periyttäjinä

Ystävät hyvät,

UEF:n uutta strategiaa rakennetaan kiivaalla aikataululla. Tavoitteena on löytää paras osaamisemme alueilta, jotka omaavat globaalin merkityksen ja ratkaisevat osaltaan yhteiskunnan isoja ongelmia. Sitä varten meidän tulee tunnistaa aidosti kaikkein kovin tutkimusosaamisemme. Strategiaa voitaneen toteuttaa täystehoisesti vuodesta 2016, jolloin UEF:n strategista resurssia on taas merkittävämmin jaettavana. Näin ainakin voi toivoa. Strategian ohjaamana suuntaamme tulevaisuuteen – ja toivottavasti menestykseen.

Nyt tarvitaan tulevaisuuden tekijöitä. On aika antaa nuorten yrittää ja loistaa. Professorien moninaisen tehtäväkuvan joukossa päätehtävä on uusien tutkijasukupolvien kasvattaminen, näin toteavat myös Jorma Sipilä ja Marianne Stenius (Vieraskynä, HS 8.1.2014). Vanhempien kollegojen tehtävä on luottaa ja tukea nuoria, ei dumpata. Ei voi olla niin, että seniori rahoituksen kerääjänä on se viimeinen nimi julkaisun kirjoittajalistassa. Ei silloin, kun työn aivot ja toteutus ovat jonkun nuoremman.  Olen kuullut moninaisia selityksiä, miksi ryhmän johtaja on se viimeinen nimi julkaisussa, eivätkä ne ole aina tieteellisen etiketin mukaisia.

Riittävän itsenäisyyden osoittaminen jo tutkimusuran varhaisessa vaiheessa tohtoriväitöksen jälkeen on välttämätön ehto sille, että nuori tutkija voi uskottavasti kilpailla kaikkein merkittävimmästä tutkimusrahoituksesta. Esimerkiksi ERC Starting Grant vaatii selkeän itsenäisen toiminnan ja tuloksellisuuden osoituksen. Ilman sitä menestymisen mahdollisuudet ovat huonot.

Hyvät professorit, ehdotan, että arvioitte itseänne sen perusteella, millaisia jälkeläisiä tieteeseen onnistutte kouluttamaan. Sillä tapaa oma impaktinne tieteessä kasvaa ja kehittyy tulevaisuudessa. Henkilökohtaisen h-indeksin sijasta meitä tulisi tarkastella kuin rotuhevosia, siis millaisia jälkeläisiä me ”periytämme”. Meidän tapauksessamme tieteeseen. Miten kouluttamiemme uusien tutkijoiden h -indeksit kehittyvät? Ja mitkä ovat taas heidän ”jälkeläistensä” tulokset? Siitä sitten h -indeksejä summaamaan, tai jotain fiksumpaa laskemaan.

Omalla alallani voi huippuprofessori koota vuosien myötä h -indeksiksi vaikkapa 50 – 60. Hän tietää silloin olevansa alansa huipulla, myös kansainvälisesti. Mutta jos tieteellinen tuotos ei jatku oman uran jälkeen professorin kouluttamien uusien huippututkijoiden myötä, kokonaisimpakti tieteeseen ei kehity ja jää kovin rajalliseksi. Toisin on sillä, joka on kouluttanut suuren luokan tohtoreita, jotka jatkavat tieteessä ja luovat oman uransa ja jälkikasvunsa. Siitä syntyy tieteellinen sukupuu, tai ketjukirje, joka on tavoittelemisen arvoinen.

Meidän tulee asettaa ambitiotaso korkeammalle, näin sanoi tutkimuksen kansainvälinen arviointi. Tämä voi monesti onnistua helpommin nuoremmalta, kannuksensa vasta osoittaneelta, mutta eteenpäin pyrkivältä ja työhönsä innostuneelta. Annetaan heidän ajattelulleen tilaa ja työstä kunniaa silloin, kun se heille kuuluu. Näin huolehdimme jälkikasvustamme.

JurvelinJukkaJukka Jurvelin