Tag Archives: strategia

Vaikuttavuus on vuorovaikutusta

UEFin tutkimus on tieteellisesti korkeatasoista, yhteiskunnallisesti merkittävää ja vaikuttavaa sen hakiessa konkreettisia ratkaisuja suuriin ja monitieteisyyttä vaativiin haasteisiin. Nämä ovat strategisen tutkimusneuvoston rahoituksen myöntöperusteita ja näillä perusteilla toteamus olisi perusteltu. Tämän kevään strategisen tutkimuksen hauissa UEF menestyi parhaiten yliopistoista ja tutkimuslaitoksista. Tutkijamme koordinoivat kolmea konsortiohanketta ja olemme kaikkiaan kahdeksalla hankkeella mukana kuudessa konsortiossa. Ensimmäisellä STN:n kierroksella UEF puolestaan sai yhden koordinaatiohankkeen ja on partnerina mukana kolmessa muussa. Onnittelut kaikille haussa menestyneille!

Strateginen tutkimus on erinomainen tilaisuus panostaa  vuorovaikutukseen tiedonhyödyntäjien ja –tuottajien kesken. STN-hankkeissa edellytetään yliopiston, tutkimuslaitosten sekä yhteiskunnallisen ja yritysmaailman päätöksenteon välistä tiedon kulkua tutkimuksen kaikissa vaiheissa. Taustalla on ajatus, että näin on mahdollista luoda horisontaalinen tietopohja päätöksenteon tueksi. Julkisesta tutkimusrahoituksesta suunnataan tähän tarkoitukseen kolme prosenttia.

Yliopistoilta odotetaan perustellusti ratkaisuja muuttuvan maailman mukana nopealla tahdilla tuleviin uusiin haasteisiin ja ongelmiin.  Kaikki tiedämme, että yliopistolla on edelleen paljon osaamista ja tutkimustuloksia, jotka eivät päädy yhteiskunnan hyödyksi. Asiantilan korjaamiseksi tarvitsemme nykyistä kiinteämpää vuorovaikutusta julkisten sektorin ja elinkeinoelämän kanssa. STN-hankkeet ovat hieno edistysaskel, mutta ei suinkaan yksin riittävä. Yliopiston yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen strategian selkeyttäminen on tarpeen. Meidän ei kannata suunnitella vaikuttavuus-strategiaa sisäisenä prosessina keskenämme. Strategiatyössä keskeistä on vaikuttaa vuoroin ja taajaan tutkimustulosten potentiaalisten hyödyntäjien kanssa ja saada heiltä näkemyksiä ja virikkeitä vaikuttavuutemme kehittämiseen.

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka
Akateeminen rehtori

Joulu on jo ovella…

Joulu on tulossa ja vuosi lopuillaan. Vuosi 2015 muistetaan ainakin omassa mielessäni miltei dramaattisena ja etenkin vuoden lopussa tunnelma on taas kiristynyt, kiitos valtiovallan päätösten, joita on vaikea käsittää. Tai toisaalta se on helppoa, kun ymmärtää kuinka Suomen valtiota on poliittisesti johdettu viimeiset 10 vuotta. Se on ollut tietyillä talousindikaattoreilla huonointa koko Euroopassa. Virheitä toisensa perään, harmittaakin kun asioiden kulkua ajattelee. Tällaisille politiikan tekijöille Urho Kekkosella oli osuva nimitys: saa… tunarit! Yhteiskunnan muutokset jäivät tunnistamatta ja hyvät neuvot ovat nyt kalliita, mutta valitettavasti niitä tunnutaan hahmottavan heikosti.

Mutta synkistely päättyköön tähän. Monia signaaleja paremmasta huomisesta on myös nähtävissä. Objektiiviset indikaattorit kertovat, että entisenlaista tai jopa parempaa tulosta teemme selkeästi pienemmällä porukalla. Tulevia uhkakuvia ei kannata etukäteen liikaa surra. Joulun aikaan voi toivoa ja suunnitella uusia kujeita tulevalle vuodelle.

Opiskelijoiden ja työntekijöiden hyvinvointi on kaiken perusta. Hyvinvointikysely viittaa siihen, että tyytyväiset työntekijämme 2013 ovat entistäkin tyytyväisempiä 2015. Toisaalta entiseen menoon tyytymättömät lienevät entistäkin tyytymättömämpiä. Tällainen kehitys: mahdollinen polarisoituminen menestyjiin ja menestymättömiin, on huolestuttavaa. Strategiamme on lähtökohtaisesti ajateltu olevan mahdollistava ja onkin mietittävä, miten sen toteutumista tuetaan. Ei ”kaikki pelaa” -periaatteella, vaan pohtimalla, miten esimerkiksi tutkimusalueita vahvistetaan uusilla toimijoilla. Niillä, jotka aidosti voivat vahvistaa tuloksekkaampaa tekemistä. Avainasemassa ovat osaltaan tutkimusalueiden johtajat, joilta kaivataan avaraa näkemystä tutkimuksen johtamiseen. Paras kokonaistulos ei synny aina viemällä asioita sisäpiirissä eteenpäin tai pohtien miten oma tekeminen parhaiten edistyy. Katsotaan asioita epäitsekkäämmin, vähän laajemmin ja pitemmällä perspektiivillä. Se voi johtaa parempiin ratkaisuihin.

Jouluna voi toivoa hyviä asioita tapahtuvan tulevaisuudessa. Toivelistani ei ole pitkä. Toivon, että valtiovalta ymmärtää, että yliopistokoulutuksen ja tutkimuksen rapauttamisen sijasta vaikeinakin aikoina pitää pystyä panostamaan uuden luomiseen ja tulevaisuuden avaintekemisiin. Yliopiston johdolta toivon viisautta vakavien uhkakuvien edessä. Millä toimenpiteillä kiitelty strategiamme toteutuu parhaiten? Toivon myös vahvan UEF-yhteishengen vahvistumista entisestään. Olemme samassa veneessä, mietitään asioita yhdessä ja ollaan valmiita uudistuksiin yhteisen hyvän nimissä.

Toivotaan, että joulupukki tuo UEFille hyviä asioita.
Hyvää Joulua!

JurvelinJukkaJukka Jurvelin
dekaani, luonnontieteiden ja metsätieteidn tiedekunta

Suhteellinen autonomia

Yliopistot ovat autonomisia yksikköjä ja tämä on ollut perusajatus myös uuden yliopistolaitoksen syntyvaiheissa. Kuten kaikki autonomia, tämäkin on suhteellista, kuten oli vaikkapa esimerkkinä Suomen suuriruhtinaskunnan autonomia tsaarien hallitseman Venäjän aikana v. 1809-1917.

Monet tekijät vaikuttavat yliopiston todelliseen vapausasteeseen toimia. Yliopistojen itsenäisestä asemasta huolimatta esim. valtio on edelleen voimakas korkeakoulukenttään vaikuttava ajuri – joka antaa rahat, sanelee pitkälle ehdot. Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) rooli on tässä suhteessa merkittävä. Tämä on näkynyt entistä selkeämmin tänä vuonna OKM:n antamassa ohjeistuksessa valmistautumisessa tuleviin kevään 2016 tulosneuvotteluihin. Ohje korostaa yliopiston strategian selkeyttä ja sen ajantasaisuutta, profilaatiota, poisvalintoja ja ennen kaikkea konkreettisia esityksiä, joista palkittaneen myös konkreettisesti ministeriön rahoitusmallin strategisen rahoitusosuuden kautta. Toinen konkreettinen esimerkki ohjauksesta on ministeri Sanni Grahn-Laaksosen avoin kirje korkeakouluille. Yhtä lailla rahoittajana yksityinen sektori suuntaa varojaan sellaiseen yliopistojen tutkimukseen, jolla alalla se itse toimii, ja vaikuttaa näin osaltaan tutkimuksen profilointiin.

OKM:n ohjeissa ei sinänsä ole mitään erikoista, meille UEFina ne ovat jopa etujemme mukaisia. Haluan vain muistuttaa, että taustalta kuultaa kuitenkin suomalaisen yhteiskunnan vahva usko viranomaisohjaukseen oman ajattelun kustannuksella. Erikoinen luonteenpiirre meissä suomalaisissa on se, että on jossain asiassa ei viranomaisohjeistusta ole, me olemme sitä kohta itse vailla, varsinkin mitä tiukemmat ajat esim. taloudellisesti ovat. Se niistä norminpurkutalkoista!

Onneksi on kuitenkin niin, että voimme oikeasti toimia hyvinkin itsenäisesti, jos vain itse niin haluamme. Jos toisia aina kaikessa kuuntelee, maailmalta ei neuvojia ole kyllä koskaan puuttunut. On helppo hiihdellä, jos oma latupohja on kunnolla tehty.

meriläinen tuomo-100x130Tuomo Meriläinen
hallintojohtaja

Uutta oppimista

Itä-Suomen yliopisto ryhtyy entistä voimallisemmin sanoista tekoihin tavoitteenaan olla maamme paras yliopistollinen oppimisympäristö vuoteen 2020 mennessä strategiamme mukaisesti. Kyse on mittakaavallisesti erittäin suuresta asiasta ja tässä onnistuminen on meille keskeistä.

Helposti oppimisympäristöjen kehittäminen mielletään vain uuden teknologian ja vimpainten esiinmarssiksi. Tämä on kehittämisestä vain pieni osa. Suurin muutos tulee tapahtumaan niin opettajien kuin opiskelijoidenkin tavassa työskennellä, perinteinen katederiopetus jää valtaosaltaan unholaan. Sen sijaan tietoa tulee etsiä aktiivisesti kaikista sähköisistä lähteistä ennen ja jälkeen varsinaisia luentoja. Opettajien pedagogiset menetelmät vaativat päivittämistä ja kouluttamista ja opiskelijoiden vastuu omista opinnoistaan aktiivisena tiedonhankkijana korostuu. Tämä muutos kuitenkin tulee johtamaan tutkimuksin ja käytännössä jo todettuihin parantuneisiin oppimistuloksiin. Samalla teemme loikan eteenpäin sekä koulutuksen lopputuloksissa että laadussa.

Uudenlaista opettamisen ja oppimisen tapaa aletaan levittää yliopistossamme pilottiopettajien kautta, joita tulee kaikkiin tiedekuntiin. Samalla tähän kytketään lähtökohtaisesti mukaan oman yliopistomme laadukas pedagoginen tutkimus ja tutkijat – saamme tästä suoraan mielenkiintoisen tutkimusasetelman omasta takaa!

2010-luvun yliopistoon tuleva uusi opiskelija on elänyt koko elämänsä tyystin erilaisessa media- ja tietoympäristössä kuin heitä vanhempi opettajasukupolvemme. Opiskelijoiden odotukset meille tullessa ovat heidän nykyisen maailmankuvansa mukaiset ja samalla opetuksen laadun ja ajantasaisuuden suhteen ne ovat korkealla. Meidän täytyy lunastaa tuo lupaus, jotta voimme oikeasti puhua olevamme Suomen houkuttelevin ja paras oppimisympäristö.

meriläinen tuomo-100x130Tuomo Meriläinen
hallintojohtaja

Yhteistyötä ja epäitsekkyyttä

Suomen talous on sukeltanut monen vuoden ajan. Kansantuote on kehittynyt negatiivisesti samaan aikaan kun palkat ja yleinen kustannustaso ovat nousseet merkittävästi. Tämä on johtanut mahdottomaan yhtälöön, jota on yritetty ratkaista valtion lainaa lisäämällä. Kehitys on luonut askelmerkit, joita yliopistot ovat myös väistämättä seuranneet. Raha, tai paremminkin sen puute, on ohjannut vahvasti toimintaamme. Hyvät kehitysajatukset ja -aloitteet on täytynyt tarkastella talouden raamissa, ja silloin toteutus on ollut usein mahdotonta. Sen sijaan on jouduttu tekemään kovia ratkaisuja, myös YT-prosessin muodossa. Valitettavasti talouden nousua ei ole juurikaan näkyvissä, olemme kuulleet koulutuksen ja yliopistojen rahoituksen supistuksista. Olemme toiminnan sopeutuksen edessä tulevina vuosina. Tästä haasteesta yliopiston johto on meitä jo valistanut ja toivoo rohkeaa ajattelua. UEF-strategia ohjaa meitä tulevaisuuteen.

Valtion ja yliopiston talouden tasapainolla on sama maalaisjärkeen käypä perusta: tulot ja menot pitää olla tasapainossa. Tuntuu, että valtiollisessa keskustelussa tämä yksinkertainen totuus unohtuu. Kun joltain ollaan ottamassa, mietitään mistä saadaan kompensaatio. Ymmärrys kokonaisuudesta ei silloin johda toimintaa. Sama vaara voi uhata myös yliopistojen kehittämistä. Yhden professorin, tutkimusryhmän tai laitoksen kehittäminen ja etu ei pelasta kokonaisuutta. Tiedekuntaa pitää katsoa kokonaisuutena, ja miettiä ratkaisuja, joilla yhteiset tavoitteet saavutetaan. Yhteistyön kehittäminen, ja yhteen hiileen puhaltaminen, on silloin avainasemassa. Haetaan sitä synergiaa, jolla tuloksemme edelleen paranee, oman edun tavoittelun sijasta. Kunnioitetaan toisiamme ja ollaan tarvittaessa epäitsekkäitä. Lohduttavaa on se, että hyvä koulutus ja hyvä tutkimus takaavat jatkossakin menestyksemme. Juuri niin meidän pitää yliopistossa tehdä. Periaatteellista ristiriitaa ei ole siinä, millä tavoitteisiin päästään.

Meidän on omattava valmius merkittäviin muutoksiin, joita nykyaika edellyttää.  Katse tulevaisuuteen.  Ajatus, että näin pitää tehdä kun aina on näin ollut, on todennäköisesti kestämätön. Ruohonjuuriperspektiivi, vaikkakin tärkeä, ei saa johtaa ratkaisujamme. Oikeiden vahvojen asioiden, ei sen minkä toivottaisiin olevan vahvaa, pitää ohjata toimintaamme. Meillä on upeat mahdollisuudet itse luoda tulevaisuuttamme, tartutaan niihin. Uskonkin, että olemme edellä useimpia muita yliopistoja.  Sillä pahinta olisi yliopisto, jossa on toivottomuuden ilmapiiri.  Kuten Anu Järvensivu kolumnissaan (HS, 13.9.2015) toteaa, ”etsisin ensimmäiseksi leikkauslistalle innostuksen tappajat”. Innostus, tai paremminkin intohimo, ohjatkoon tekemisiämme.

JurvelinJukkaJukka Jurvelin
dekaani, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta

Serendipiteettiä biotalouteen

Meillä kahden hengen kotitaloudessa pahvin kierrätyslaatikko täyttyy, mutta paperia kertyy paljon vähemmän. Kierrätyslaatikosta löytyy maitopurkkeja, kananmunakennoja, pahvilaatikoita ja pakkauksia pitsoille, myslille, jäätelölle, lenkkikengille ja saunakaljoille. Pakkausmateriaaleja valmistaville tehtaille on käyttöä.

Kiinalaiset keksivät paperin 2000 vuotta sitten. Kivitauluja, pergamenttia ja papyrysrullia kätevämpänä se levittäyi nopeasti kaikkialle. Taito kulkeutui Suomeen 1600-luvun lopulla ja paperin koneellinen valmistus käynnistyi Tampereella vuonna 1842. Siitä lähtien massa- ja paperiteollisuus on ollut leipälajimme. Kehitettiin kilometrin mittaisia tehtaita, joissa rullat pyörivät kahtasataa ja pari kaveria riittää valvomaan prosessia. Nykyaikainen paperikone on mekaanisen tekniikan huippusaavutus. Digitalisaatio paperia kätevämpänä tiedon välittäjänä muutti tuotannon kilometritehtaiksi.

Kamferisynteesin keksijä, mestariksi maailman synteetikkojen keskuudessa tituleerattu Gustav Komppa keksi myös konstin muuttaa kotimaista turvetta ja sahanpurua lentokonebensiiniksi ja petroliksi jo ensimmäisen maailmansodan pula-aikana. Sellunkeiton sivutuotteena syntyy mäntyöljyä, jota on opittu käyttämään fossiilisten varantojen sijaan monenlaisten jalosteiden tekoon. Niitä on kehitetty teollisuuskemikaaleiksi, mutta myös vaikkapa valmisteiksi, jotka estävät verisuonten tukkeutumista ja hampaiden reikiintymistä. Kemianteollisuuden pari vuotta tekemän selvityksen mukaan teollisuuden raaka-ainepohjasta 35 % on jo bioperäistä ja tuotanto vakiintunutta liiketoimintaa. Systemaattista kehitystyötä tehdään teollisuudessa ja yliopistoissa. Biotalous on aina ollut Suomen kärkihanke.

Jyrki Kankaan vetämänä rakennetaan UEF:in biotalousstrategiaa monitieteisyyden pohjalta. Meillä on syvällistä metsätieteiden osaamista sekä osaamista monella muulla biotalouteen kytkeytyvällä tieteenalalla. Täydentäviä näkökulmia löytyy muun muassa biologiasta, kemiasta, ekologiasta, ympäristötieteistä ja yhteiskuntatieteistä. Toiminta on vielä turhan eriytynyttä. Yksikkökohtainen osaoptimointi ei ole kokonaisuudelle hyväksi. UEF:in johtotähdeksi nostettu monitieteiset ratkaisut juontavat pohjimmiltaan siihen, että uutuuksia löytyy tieteenalojen rajapinnoilta. Sieltä löytyy myös meidän lisäarvomme Suomen kestävän metsäbiotalouden kehittämiseen. Monitieteisyys kasvattaa serendipiteettiä.

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka
akateeminen rehtori

Kylmää kyytiä

Valtiovarainministeriö on julkaissut ehdotuksensa vuoden 2016 talousarvioksi. Tiedossa on kylmää kyytiä korkeakoulusektorille ja koko koulutuksen alalle. Myös UEFin osalla tämä näkyy usean miljoonan euron pudotuksena vuositasolla perusrahoituksen tasossa alkaen heti ensi vuodesta.

Vallitsevassa tilanteessa on UEFille onneksi, että olemme jatkuvasti kyenneet kasvattamaan tuloskuntoamme koko olemassaolomme ajan, sekä tekemään tarpeellisia rakenteellisia muutoksia. Strategiamme on osoittautunut erittäin toimivaksi ja tästä se on saanut valtakunnan tasoltakin ansaittua kiitosta. Kun tunnelimme päässä näkyy selkeästi valoa, on huomattavasti helpompi kohdata tulevien vuosien vaikeudet. Meillä on kaikki mahdollisuudet selviytyä niistä – uskallan väittää, että huomattavasti kilpailijoitamme paremmin, joissa yliopiston profilaatio on tekemättä tai eteneminen siinä on ollut hitaampaa.

Toivoa täytyy, että tehdyt linjaukset eivät ala näkyä lähitulevaisuudessa suomalaisen koulutussektorin sakkaamisena, tai tasa-arvoisten mahdollisuuksien vesittymisenä mm. opiskelemaan pääsyssä. Se olisi maallemme tuhon tie. 1990-luvun alun erittäin pahassa taloudellisessa syöksykierteessä uskallettiin kuitenkin panostaa nimenomaan tutkimukseen ja koulutukseen. Tämän on yleisesti tunnustettu olleen viisas ja kauaskantoinen ratkaisu, joka osaltaan nosti Suomen suosta. Siksi on hieman vaikeaa nyt kakistelematta nielaista tulossa olevia alan taloudellisen liikkumavaran supistuksia. Tulevaisuuden menestys on hyvin koulutettujen aivojen varassa, jotka ruokkivat jatkuvalla syötöllä yritystoimintaa ja innovaatioita.

meriläinen tuomo-100x130Tuomo Meriläinen
hallintojohtaja

Into oppia tarttuu

Luonto on ainutlaatuisen monipuolinen oppimisympäristö.Metsälenkillä karkeakarvaisessa mäyräkoirassamme Camussa hajut ottavat vallan. Kerrankin kevään hankikannolla ilves oli ajanut takaa jänistä. Me palvelusväki näimme vain jäljet, mutta Camulla oli myös temporaalinen tilannetaju. Kaisa-vaimoa puolestaan sykähdyttää kevään ensimmäisten joutsenten laulu. Itselleni vahvin kokemus tulee maisemasta. Innostus tarttuu. Elämysten jakaminen takkatulen ääressä kruunaa päivän – ei tarvita power-point-yhteenvetoja.

Viime viikolla pääsimme rehtoriporukalla Ilkka Pirskasen kutsusta vierailemaan Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän Valtimon yksikössä. Näimme ja koimme luonnonvarojen kestävän käytön monipuolisia elementtejä. Meidät päästettiin Harvesterin puikkoihin harvennushakkuulle lyhyen simulaattori-intron jälkeen. Ilmassa oli lievää suurempaa innostusta ja posket näyttivät kuumottavan myös Jukalla ja Petrillä. Paluumatkalla elintoimintoja säätelevien molekyylitasojen tasaannuttua havahduin siihen, että, oppimiseen kytketyt simulaatiot ja käytännön harjoitukset olivat tarkoin harkittuja. Suuressa roolissa tällaisissa oppimiskokemuksissa ovat innostavat ja motivoivat opettajat, jotka ovat sisäistäneet oppimisen ytimen. Meillä yliopistossa on vielä opittavaa.

Oppimisympäristökäsite pitää sisällään kaiken oppimiseen liittyvän. UEF:n tavoite on kehittyä Suomen parhaaksi yliopistolliseksi oppimisympäristöksi vuoteen 2020 mennessä. Tämän eteen tehdään jo kovasti töitä muun muassa opettajien valmiuksiin panostamalla, uudistamalla toimitiloja, kehittämällä teknisiä ratkaisuja sekä luomalla uudenlaisia tilanteita ja virikkeitä oppimiselle. Taustalla on hyvä pitää mielessä, että itse kukin syttyy asioille eri tavoin ja tälle ignitiodiversiteetille pitää löytyä tilaa ja vaihtoehtoisia mahdollisuuksia. Eläväisen oppimisympäristön tunnusmerkki on aina innostus. Innostus houkuttelee mukaan.

Kevään laitoskierroksella olen päässyt jyvälle UEF-väen oppimisinnosta. Kiitokset siitä. Nautitaan kesästä Karjalan kunnailla ja suloisessa Savon maassa!

Jaakko_Puhakka_TTY_100x130_3Jaakko Puhakka
Akateeminen rehtori

Älykästä erikoistumista

EU:n älykkään erikoistumisen teema sisältää ajatuksen alueellisten vahvuuksien tunnistamisesta ja kehittämisestä. Itä-Suomessakin maakunnilla on liittojensa laatimat älykkään erikoistumisen strategiat, kaupungeilla omat kasvustrategiansa ja alueen korkeakouluilla omat strategiansa vahvuuksistaan. Tähän kun lisätään vielä alueella toimivat tutkimuslaitokset ja koko yrityskenttä, on koossa kokolailla iso kokonaisuus, jonka olisi hyvä älykkäästi erikoistua ja mielellään samaan suuntaan.

Vaikka mainittujen tahojen tavoitteet ja toimintakentät poikkeavat toisistaan, olisi ainakin keskeisillä toimintasektoreilla hyvä löytää yhteiset painopisteet ja erikoistua niihin laajalla rintamalla. Otetaan esimerkiksi Itä-Suomelle erittäin merkityksellinen biotalous, joka on niin laaja kokonaisuus, että mikään alue ei voi kattaa kaikkea siihen liittyvää osaamista. Alueen toimijoiden tulisikin löytää samoja painopisteitä toiminnassaan, jolloin yhteistyössä profiloitumalla voisimme vahvistaa itä-suomalaista osaamista kukin omalla toimintasarallamme, mutta samaan suuntaan. Joensuu Suomen biotalous-INKA kaupunkina voisi hyvin ottaa kuskin paikkaa tässä.

Toinen esimerkki on terveysala, jolle on laadittu kansallinen kasvustrategia. Helsingin kaupunki tavoitteleekin yhdessä alueen yliopistojen, muiden toimijoiden ja yritysten kanssa Pohjois-Euroopan terveyspääkaupungin asemaa. Myös Kuopion seudulla olisi erinomaiset edellytykset olla tällainen keskittymä, jos vain tunnistamme yhteiset vahvuutemme ja kohdennamme kehitystoimintamme samoihin kohteisiin.

Tiivistämällä yhteistyötä Itä-Suomen yliopiston, alueen ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten, kaupunkien, maakuntaliittojen ja yritysten kesken voimme parhaiten taata Itä-Suomen älykkään erikoistumisen ja kilpailukyvyn.

Jukka MönkkönenJukka_Monkkonen_100X130

 

 

 

 

 

 

Opiskelijoita houkutteleva koulutus UEF:ssa – kriittisiä ratkaisuja

Laajat hakukohteet, fokusoidut maisteriohjelmat – tähän kehottaa UEF:n tuore strategia. Strategian toimeenpano-ohjelma sanoo, että käynnistämme ne jo vuonna 2016 myös luonnontieteissä. Ja työ on käynnissä.

On mielenkiintoista havaita, miten kriittisen tärkeäksi koettu asia saa ihmiset syttymään läpi koko tiedekunnan. Tarve koulutuksen uusimiseen, uusien vaihtoehtojen miettiminen ja oman toiminnan perusteiden miettiminen saa tunteet, innostuksen, mutta myös uhkan tunnun ja jopa pelon heräämään. Tämä on inhimillistä.

Toisten tekemistä on helppo muuttaa, mutta oman toiminnan muutosvaatimukset herättävät vastarinnan. Asioita saatetaan helposti katsoa mikronäkökulmasta, ikään kuin pienen reiän kautta, eikä nähdä sitä kokonaisuutta minkä osa ollaan ja mitä ilman ei tulla toimeen.  Optimistisen ihmisluonteen mukaisesti uskomme vilpittömästi positiiviseen kehitykseen vanhoillakin toimintamalleilla. Uskoa ei horjuta vaikka lahjomaton statistiikka kertoo, että jotain on esimerkiksi luonnontieteissä tehtävä, myös Itä-Suomen yliopistossa.  Tavoitteet tutkinnoissa jäävät kauaksi, ja vaatimukset vain karkaavat tuntuen suorastaan koulukiusaamiselta. Epärealistisia ne osin ovatkin, mutta alaspäin menevät trendit tutkintojen määrissä ovat hälyttäviä. Onnistummeko houkuttelemaan suomalaisia nuoria? Valmistuvien kandidaattien lukumäärä ei valitettavasti lupaa kovinkaan hyvää UEFin luonnontieteille.

Kysymys siis on, millä toimenpiteillä saamme koulutuksemme houkuttelevammaksi? Nyt uskotaan laajojen hakukohteiden varaan. Siinä mallissa nuoren ihmisen ei tarvitse heti naulata opiskelu-uraansa, vaan voi tutustua laajemmin yliopisto-opintoihin ja suuntautua sitten alueelle, johon taipumukset parhaiten soveltuvat, joka miellyttää tai jostakin muusta hyvästä syystä. Tämä on hyvä lähtökohta, joskin kokemuksia muualta on rajoitetusti, eikä suinkaan vain positiivisia.

Haasteemme on se, että  miten muutoksen keskellä säilytämme sen, mikä on osoittautunut hyväksi. Tavoitteemme on antaa hyvät lähtökohdat monipuoliseen työuraan ja tuottaa osaavia maistereita tulevaisuuden työelämään. Valmistuvilla maistereilla tulee olla myös hyvät, menestykselliseen jatkokoulutukseen riittävät teoreettiset tiedot ja käytännön tekemisen valmiudet. Etenkin luonnontieteissä kyseessä on yhä useammin koulutus ylioppilaasta tohtoriksi. Tätä seuraa sitten vielä tarve elinikäiseen oppimiseen. Jos jotain vaihetta ”koulutusputkesta” muutetaan, se varmasti johtaa muutostarpeisiin myös muissa kohdissa. Eli maisteri- tai tohtorikoulutusvaiheisiin vaaditaan myös muutoksia.

Meidän on osattava rakentaa toimintamallit, jotka pelittävät tulevaisuudessa, kun kilpailu opiskelijoista vain kovenee. Kolme kampusta, opettajakoulutuksen erityisvaatimukset ja tulevat kiintiöt lisäävät epävarmuutta ja synnyttävät myös toiminnallisia haasteita, jotka lisäävät toteutuksen vaativuutta. Toiminnan kehittämisen reunaehdot tulevat annettuina, mutta käytännön toteutus on meidän käsissämme. Tähän tarvitsemme viisautta, mutta myös avointa mieltä uudistumisen.  Jälkijunassa tulemalla, muiden malleja toistamalla ja samaa tarjoamalla emme menesty. Uskotaan omaan tekemiseen tässäkin asiassa.

Jukka JurvelinJurvelinJukka